
Alakuunu muodosti suuren seutukylän 1500-luvun alkupuolella. Sen alue käsitti myöhemmät, Inkilän, Paksujalan, Niukkalan, Eijalan, Kohtamaan, Läylölän, Ihakselan, Haikolan, Kuismalan, Jänikselän ja Paavilanmäen seudut, siis koko Kuunjoen Korsjärvestä ja lännestä Kirkonkylän maista aina Jantulan kylään asti. Alakuunu oli valtakunnan rajaseutua, kun vuoden 1721 Uudenkaupungin rauha halkaisi koko Kirvun kappeliseurakunnan kahtia.
Kun sitten eräs Karjalan radan pysäkeistä sijoitettiin sen keskustaan, Inkilään, hävisi vanha Alakuunun nimitys lopulta kokonaan käytännöstä. Sitä nimitettiin myös ennen vanhaan Juoinpääksi (Kuujoen pääksi).
Kuismalassa oli 1500-luvulla Kuismien talo. Vuonna 1635 oli kylässä kaksi tilaa, toinen autio, Olli Kuisman perheineen viljellessä toista tilaa. Kuismala kuului Erik Andersson Trana, till Räisälä läänityksiin. Ennenpitkään 1600-luvun puolivälissä ruvettiin autiotilastakin maksamaan veroa. 1700-luvun puolivälissä Matti Kuisma numerossa kaksi otti itselleen yhtiömiehen ja kohta seurasi numero yhden isäntä Matti hänkin esimerkkiä. Näin oli kylässä vuoteen 1818 muodostunut 10 eri tilaa, joille yhdelle numero kahdessa oli Kaijan suku asettunut. Siitä kulmakunnan nimi Kaija.
Kuismalan talot ja viimeiset omistajat
Harjula, Antti ja Yrjö Ruottinen
Suikkila, Matti Paavonpoika Suni
Sydänmaa, Tuomas Jantunen
Erkkilä, Ida ja Erkki Karjalainen, Simo Matinpoika Kuisma
Väinölä, Väinö Kuisma
Rintala, Pietari Kuisma
Simola, Matti Kuisma perilliset
Harjula, Helga Reimi
Tarhamäki, Mikko Kuisma
Lahdemäki, Antti Ovaska
Anttila, Juho Reimi, Mikko Reimi
Ylijoki, Matti Ivaska
Haapoja, Juho Kohonen perilliset
Päivölä, Kusti Kaija
Juhola, Vilho Kuusa
Perälä, Väinö Kokko
Lähde: Kirvun kirja /Aulikki Ylönen 1954