Start My Family Tree Welcome to Geni, home of the world's largest family tree.
Join Geni to explore your genealogy and family history in the World's Largest Family Tree.

Runebergin sankarit - Runebergs hjältar

« Back to Projects Dashboard

view all

Profiles

  • Lt. Gen. Georg Carl von Döbeln (1758 - 1820)
    Georg Carl von Döbeln was a Swedish friherre (baron), Lieutenant General and war hero. Georg Carl von Döbeln, född 29 april 1758, död 16 februari 1820, var en svensk friherre, generallöjtnant och kän...
  • Lt. Gen. Nikolay Alexeivich Tuchkov (1765 - 1812)
    Nikolay Alexeivich Tuchkov (16 April 1765 - 30 October 1812, Yaroslavl) was a Russian general of the Finnish War (1808–1809), the suppression of the Kościuszko Uprising and the opposition to the French...
  • King Gustav IV Adolf of Sweden (1778 - 1837)
    Links: The Peerage Geneall Find a Grave Johann the Younger #781 Historiesajten In Swedish King of Sweden: Reign 29. March 1792 – 29. March 1809 Coronation 3. April 1800
  • Gustav III, king of Sweden (1746 - 1792)
    Links: The Peerage Geneall Find a Grave Historiesajtens In Swedish Wikipedia: English Svenska
  • Catherine the Great, Empress of All Russia (1729 - 1796)
    Sophie Friederike Auguste princess of Anhalt-Zerbst By marriage Ekaterina Alexseivna Romanov Catherine II(Russian: Екатерина II Великая, Yekaterina II Velikaya), also known as Catherine the Great (...

1. Johan Ludvig Runeberg

2. Vänrikki Stoolin tarinat (Vänrikki Stålin tarinat) / Fänrik Ståls sägner / The Tales of Ensign Stål

3. Vänrikki Stoolin tarinat - Teoksessa esiintyvät hahmot / Historiska personer i Fänrik Ståls sägner / Historical characters in The Tales of Ensign Stål

4. Vänrikki Stoolin tarinat - Muut henkilöt / Fänrik Ståls sägner - Övriga personer / The Tales of Ensign Stål - Other People

i.imgur.com/1NeGdbo.jpg?1

Johan Ludvig Runeberg

Johan Ludvig Runeberg (1804-1877) oli suomalainen runoilija, opettaja, toimittaja, pappi ja professori. Runebergiä pidetään Suomen kansallisrunoilijana. Hän kuitenkin kirjoitti kaikki runonsa ruotsiksi, ja hänen työnsä vaikuttivat voimakkaasti myös Ruotsin kirjallisuuteen.

Runeberg oli hyvin huomattava runoilija, ja suomalaisten silmissä Runebergin hänen merkitystään lisäsi aikakausi, jona hän toimi. Yhdessä Elias Lönnrotin kanssa hän oli luomassa suomalaisista kulttuurikansaa sen omissa ja muiden silmissä. Hän loi 1830- ja 1840-luvulla ihannekuvan Suomen kansasta ja luonnosta ja antoi Vänrikki Stoolin tarinoissa Suomelle moraalisen identiteetin. Hän nousi jo elinaikanaan suurmiehen asemaan ja Runebergin päivää alettiin juhlia jo hänen elinaikanaan.

Elämästä

Runeberg syntyi 1804 Pietarsaaressa. Runebergin vanhemmat olivat merikapteeni Lorens Ulrik Runeberg ja Anna Maria Malm. Runeberg suoritti ylioppilastutkinnon Turussa vuonna 1822 ja aloitti seuraavana vuonna filosofian opinnot Turun akatemiassa. Opiskeluaikana hänen ystäväpiiriinsä kuului mm. Johan Jakob Nervander, J.W. Snellman ja Elias Lönnrot. Runeberg valmistui filosofian kandidaatiksi heinäkuussa 1827.

Kesällä 1827 Runeberg asui arkkipiispa Jakob Tengströmin virkatalossa Paraisilla, missä opetti ja myös tapasi tulevan puolisonsa ja kirjailijan, piispan veljentyttären, Fredrika Tengströmin. Hän toimi myös kotiopettajana Saarijärvellä ja Ruovedellä. Saarijärven mukaan syntyi 1830 hänen esikoiskokoelmassaan julkaistu runo ”Saarijärven Paavo” (Bonden Paavo). Runebergin ensimmäinen julkaistu runo oli Åbo Tidningar-lehdessä vuonna 1826 ilmestynyt ”Auringolle” (Till solen).

Vuonna 1828 Runeberg muutti Helsinkiin, yliopiston siirtyessä sinne. Vuonna 1830 hänestä tuli kaunopuheisuuden dosentti. Runeberg perusti Helsinkiin myös uuden oppikoulun, Helsingfors lyceumin. Hän oli vuonna 1832 perustetun Helsingfors Morgonblad-lehden ensimmäinen toimittaja. Vuonna 1837 Runeberg sai Porvoon kymnaasin roomalaisen kirjallisuuden lehtorin viran, ja perhe muutti pysyvästi Porvooseen. Virkaan kuului Porvoon tuomiokapitulin jäsenyys, joten Runeberg vihittiin papiksi vuonna 1838. Opettajanuransa ohella hän toimitti Borgå Tidning-lehteä vuosina 1838–1839. Runeberg sai professorin arvon vuonna 1844.

Runebergin puoliso oli kirjailija Fredrika Runeberg, os. Tengström. Fredrika ja Johan menivät naimisiin tammikuussa 1831. He saivat kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli lapsena:

  • Anna Carolina (1832–1833), kuoli lapsena sairaalloisuttaan.
  • Ludvig Mikael (1835–1902), luonnontieteen lehtorina Kuopion lyseossa. Eläköidyttyään taiteilija.
  • Lorenzo (1836–1919), lääkäri, valtiopäivämies.
  • Walter Magnus (1838–1920), kuvanveistäjä.
  • Johan Wilhelm (1843–1918), lääketieteen professori, valtioneuvos ja RKP:n kansanedustaja.
  • Jakob Robert (1846–1919), laivanrakennusinsinööri, jäänmurtajien suunnittelija.
  • Edvard Moritz (1848–1851), kuoli lapsena tulirokon komplikaatioihin.
  • Fredrik (1850–1884), lääkäri.

Tuotannosta

Runebergin runoilijanolemus muodostui 1830-luvun aikana. Vuonna 1832 Runeberg julkaisi suomalaisesta kansanelämästä kertovan Hirvenhiihtäjät-runoelman, seuraavana vuonna toisen kokoelmansa Dikter. Vuonna 1836 hän julkaisi runokokoelman Hanna, vuonna 1844 eepoksen Kuningas Fjalar. Hän julkaisi Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisen osan vuonna 1848, toisen osan vuonna 1860. Vänrikki Stoolin tarinat julkaistiin vihkoina vuosien 1870–1877 välisenä aikana.

Runeberg kirjoitti koko tuotantonsa ruotsiksi. Runebergin varhaisista, kouluvuosina, tehtyjen runojen esikuvana ovat 1700-luvulla toimineet Anna Maria Lenngren,Carl Michael Bellman, Michael Choraeus ja Frans Mikael Franzén. Yliopistoaikana hän tutustui modernimpiin ruotsalaisiiin runoilijoihin ja eurooppalaisiin kirjailijoihin. Häneen vaikuttivat suuresti Johann von Herder ja Henrik Gabriel Porthan. Antiikin runoilijoista Runeberg oli perehtynyt Homerokseen.

Runeberg aloitti eurooppalaisena romantiikan runoilijana: erityisesti kokoelmissa "Runot" Runebergin runominä löytää itsensä luonnosta. Hän käytti runoissaan puhujana myös naisia, mikä johtuu hänen kiinnostuksestaan Kantelettareen. Runosarjan Idyllejä ja epigrammeja myötä Runeberg muutti tyylinsä kansainvälisestä kansalliseksi romantikoksi. Runeberg oli hyvin huomattava lyyrillinen ja eepillinen runoilija; häntä arvostettiin jo 1830-luvulla Ruotsissa ja Venäjällä.

Suomalaisten silmissä Runebergin merkitystä lisäsi aikakausi, jona hän toimi. Yhdessä Elias Lönnrot'in kanssa hän oli luomassa suomalaista kulttuuria sen omissa ja muiden silmissä. Hän loi 1830- ja 1840-luvulla ihannekuvan Suomen kansasta ja Suomen luonnosta ja antoi Vänrikki Stoolin tarinoissa Suomelle moraalisen identiteetin.

Runebergin merkityksestä

Runebergin isänmaallinen runous vetosi akateemiseen suomenkieliseen eliittiin. Hänen tunnetuin teoksensa on Vänrikki Stoolin tarinat, johon kuuluu yhteensä 35 runoa. Runot kertovat vuosien 1808–1809 Suomen sodan sankareista. Fredrik Paciuksen säveltämänä kokoelman avausrunosta Maamme ("Vårt land") tuli Suomen kansallislaulu.

Runebergista tuli jo eläessään ”Suomen ensimmäinen suurmies”. Runebergin päivää juhlittiin aina 5. helmikuuta hänen 50-vuotispäivästään asti. Sanonnalla ”puhuu kuin Runeberg” viitataan taitavaan sanakäyttöön, siihen, että pystyy herättämään tunteita, sekä että puhuu kauniisti ja vuolaasti. Runeberg lausui runojaan ulkoa ja esiintyi mielellään etenkin naisille.

Runeberg kuoli Porvoossa 6. toukokuuta 1877, ja hänet haudattiin Näsinmäen hautausmaan korkeimmalle kummulle. Runebergin hautajaiset 12. toukokuuta 1877 olivat suuret ja juhlalliset. Helsingistä tuli kolme junavaunullista hautajaisvieraita ja hautajaisiin osallistuivat koko valtiopäivät. Surukulkuetta Runebergin kodilta Näsinmäen hautausmaalle johtivat Suomen Kaartin soittokunta ja Ylioppilaskunnan Laulajat, joka lauloi haudalla Fredrik Paciuksen johdolla Runebergin sanoittaman Maamme-laulun.

Hautapuheen koko kansan puolesta piti J.W. Snellman, myös Sakari Topelius ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Georg Wallgren puhuivat. Runebergin hautamuistomerkin eteen järjestettiin kansalaiskeräys ja suunnittelukilpailu. Vasta kolmannella kierroksella kilpailun voitti kuopiolainen arkkitehti Ferdinand Öhman. Muistomerkki paljastettiin lopulta 5. toukokuuta 1888. Se on korkea musta graniittipaasi, jonka etusivua koristaa tähti ja takasivua tähti ja lyyra. Siihen on kirjoitettu sanat ”Fosterlandet reste vården”.

Kunnianosoitukset

Runeberg sai pian kuolemansa jälkeen osakseen lukuisia kansallisia kunnianosoituksia. Varhaisimpia näistä oli hänen Porvoon keskustassa sijainneen Runebergin kodin muuttaminen Suomen ensimmäiseksi kotimuseoksi 1882. Suomessa on useita Runebergille pystytettyjä katuja, patsaita tai muistomerkkejä. Näistä vanhimmat ja huomattavimmat lienevät jo vuonna 1885 paljastetut Helsingin ja Porvoon patsaat, molemmat runoilijan pojan Walter Runebergin veistämiä.

Runebergin synnyinkaupungissa Pietarsaaressa paljastettiin vuonna 1904 patsas, joka on niin ikään Walter Runebergin käsialaa. Lisäksi kaupungin ulkopuolella sijaitseva kalastusmaja, jossa Runeberg vietti lapsena kesiään on museoitu. Ruovedellä paljastettiin vuonna 1954 Runebergin muistomerkki, ja kunnan tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluu Runebergin lähde, jonka partaalla tämän väitetään kirjoittaneen tunnetun runonsa ”Sua lähde kaunis katselen”.

Runebergillä on nimikkokatuja, -aukioita ja -puistoja useissa suomalaisissa kaupungeissa ja Tukholmassa. Huomattavimpia ovat Helsingin Runeberginkatu sekä Porvoon ja Pietarsaaren Runeberginpuistot. Hänen mukaansa on nimetty myös Runeberg-projekti, ja Runeberg-palkinto, yksi Suomen huomattavimmista kirjallisuuspalkinnoista. Suomenruotsalaista kirjallisuutta ja kulttuuria vaaliva Svenska litteratursällskapet i Finland perustettiin vuonna 1885 Runebergin muistoa kunnioittamaan. Vuonna 2004 Runebergin kunniaksi lyötiin nimellisarvoltaan kymmenen euron hopeinen juhlaraha. Näkyvin Runebergin osakseen saamista kunnianosoituksista lienee Runebergin päivä, jota vietetään vuosittain runoilijan syntymäpäivänä 5. helmikuuta ja joka on vakiintunut liputuspäivä. Päivää juhlistetaan syömällä runebergintorttuja, ja muuta makeaa, mitä Runebergin kerrotaan mielellään nauttineen.

i.imgur.com/5CFO3BO.png

Vänrikki Stoolin tarinat (Vänrikki Stålin tarinat) / Fänrik Ståls sägner / The Tales of Ensign Stål

Vänrikki Stoolin tarinat (uusin suomennos, Vänrikki Stålin tarinat), ruotsiksi Fänrik Ståls sägner, englanniksi The Tales of Ensign Stål, saksaksi Die Erzählungen des Fähnrich Stål, espanjaksi Las Historias del Alférez Ståhl, ranskaksi Les Récits de l'enseigne Stål etc.

Vänrikki Stoolin tarinat ilmestyi ruotsinkielisenä kahdessa osassa vuosina 1848 ja 1860. Runot kertovat vuosina 1808–1809 käydystä Suomen sodasta, joka oli Ruotsin Venäjää vastaan käymä tappiollinen puolustussota. Runeberg tekee eeppisissä sankariballadeissaan kunniaa sekä todellisille upseereille että keksityille suomalaisille kansanmiehille, jotka velvollisuudentuntoisesti puolustivat isänmaataan. Teos ilmensi ja voimisti suomalaisen kansallistunteen heräämistä 1840-luvulla. Se on Runebergin päätyö ja Suomen kirjallisuuden historian keskeisimpiä ja luetuimpia teoksia.

Teokseen kuuluu yhteensä 35 runoa. Ensimmäisen kokoelman ensimmäinen runo on Maamme (Vårt land) tunnetaan nykyään Suomen kansallislauluna. Muita tunnettuja teokseen sisältyviä runoja ovat muun muassa yksinkertaisesta sotilaasta kertova Sven Dufva ja valmiiseen sävellykseen kirjoitettu laulunsanoitus Porilaisten marssi.

Vänrikki Stoolin tarinat suomennettiin ensimmäisen kerran kollektiivisena käännöstyönä vuosina 1867–1877. Nykyään tunnetuin suomennos on Paavo Cajanderin ensimmäisestä käännöksestä vuonna 1889 muokkaama versio. Teokseen yhdistetään nykyään yleisesti myös taidemaalari Albert Edelfeltin 1890-luvulla siihen toteuttama kuvitus. Teoksen ensimmäinen osa ilmestyi vallankumouksistaan tunnetun Euroopan hullun vuoden aikana joulukuussa 1848. Toinen osa ilmestyi vuonna 1860. Kummankin osan ilmestyminen herätti lukijakunnassa valtavan innostuksen.

Ensimmäinen osa


Jotkut Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäiseen osaan sisältyvät runot Runeberg oli kirjoittanut jo paljon ennen kuin alkoi suunnitella itse teosta. Ilmeisesti Runeberg sai innoituksen ryhtyä kirjoittamaan Suomen sotaan sijoittuneita isänmaallisia runoja 1845–1846 kun hänen kustantajansa Alexander Öhman pyysi häntä kirjoittamaan tekstejä Suomen sodan keskeisistä henkilöistä julkaisematta jäänyttä teosta varten.

Saatuaan virikkeen Runeberg tutustui aihetta käsittelevään kirjallisuuteen. Runebergin näkemys vuosiin 1808–1809 liittyneestä isänmaallisuuden ja opportunismin vastakkainasettelusta ilmeisesti jyrkkeni. Häneen vaikutti esim. ruotsalainen sotahistorioitsija Gustaf Montgomery joka vuonna 1842 ilmestyneessä Suomen sodan historiassaan "Historia öfver kriget emellan Sverige och Ryssland åren 1808–1809" esitti, että Ruotsin armeijan rivimiehet olisivat olleet valmiita taistelemaan ja uhrautumaan, ja että tappio oli ollut huonon hallituksen ja sodanjohdon syytä. Yksi suuri vaikuttaja oli hänen appensa, arkkipiispa arkkipiispa Jakob Tengström.


Alexander Öhmanin kuoltua keväällä 1848 kustantajaksi piti tulla hänen veljensä Mauritz Öhman. Käsikirjoitus juuttui kuitenkin sensuuriin marraskuussa 1848, ja Mauritz Öhman peräytyi. Runeberg päätti ryhtyä painattamaan teosta itse, kirja ilmestyi, ja julkaisulupa heltisi jälkeenpäin lopulta helposti.

Puolet kahdentuhannen kappaleen painoksesta myytiin ensimmäisen kolmen päivän aikana.

Runeberg kertoi vuosia myöhemmin taivutelleensa henkilökohtaisessa tapaamisessa sensuuriylihallituksen päällikön, kenraali Johan Mauritz Nordenstamin antamaan ratkaisevan julkaisuluvan. Nordenstam oli vaatinut häntä muuttamaan Döbeln Juuttaalla-runon loppusanat, joissa epäiltiin olisiko Suomen kohtalo osana Venäjää onnellinen, mutta runoilija oli oman kertomansa mukaan kieltäytynyt ja huomauttanut teoksen joka tapauksessa jo olevan painossa. Teos painettiin Petter Widerholmin kirjapainossa Porvoossa. Ensimmäiseen painokseen sisältyivät liitteenä myös Fredrik Paciuksen aiemmin samana vuonna säveltämät Maamme -laulun nuotit.

Toinen osa

Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisen osan menestyksen jälkeen yleisö odotti Runebergilta jatko-osaa, mutta ideat olivat lopussa ja uutta aineistoa syntyi hyvin verkkaiseen tahtiin. Vuosina 1850–1851 ja 1853 syntyi muutamia uusia runoja, mutta sen jälkeen Runeberg keskeytti kirjoittamisen kolmeksi vuodeksi, mahdollisesti Krimin sodan vuoksi. Työ jatkui vuodesta 1856, ja neljän vuoden päästä toinenkin kokoelma oli valmis – Runeberg halusi ilmeisesti siihen yhtä monta runoa kuin ensimmäiseen. ”Porilaisten marssiin” hän aikoi alun perin lainata Sakari Topeliuksen kirjoittamia sanoja, mutta päättikin lopulta kirjoittaa sanat itse. Runeberg oli luvannut tärkeälle innoittajalleen Gustaf Montgomerylle kirjoittaa myös tästä oman runon, mutta se jäi tekemättä.

Vänrikki Stoolin tarinoiden toisen osan julkaisi kustantaja Theodor Sederholm. Runeberg kävi jättämässä käsikirjoituksen hänelle 1. lokakuuta 1860, mutta lisäsi siihen vielä marraskuussa yhden runon, ”Maaherran”. Tällä kertaa sensuurin kanssa ei syntynyt hankaluuksia. Toinen osa ilmestyi 14. joulukuuta 1860.

Oltuaan jonkin aikaa epävarma Runeberg päätti, ettei kirjoittaisi enää kolmatta osaa, sillä hän katsoi ammentaneensa aiheen tyhjiin.

Suomennokset

Vänrikki Stoolin tarinoiden yksittäisiä runoja suomennettiin jo pian teoksen ensimmäisen osan ilmestymisen jälkeen. Vuonna 1835 ensimmäisen kerran julkaistu Pilven veikko oli ehditty kääntää jo 1846. Koko teoksen suomentaminen käynnistyi 1860-luvun puolivälissä Julius Krohnin johdolla. Ensimmäisen osan suomensivat pääosin Krohn itse sekä Antti Törneroos, mutta mukana olivat myös Bernhard Godenhjelm, Kaarlo Slöör ja Aleksanteri Rahkonen. Tämä piiri kokoontui viikoittain tarkastamaan toistensa työtä.

Krohn julkaisi teoksen ensimmäisen osan omalla kustannuksellaan vuonna 1867. Toisen osan suomentamiseen osallistuivat edellä mainittujen ohella myös Karl Fredrik Eneberg, Viktor Löfgren (myöh. Lounasmaa), K. Suomalainen ja Paavo Cajander. Kriitikkoina kääntämiseen vaikuttivat myös useat muut henkilöt, kuten Georg Zacharias Forsman (Myöh. Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen). Yksi vihko toisesta osasta ilmestyi 1870, mutta koko teos julkaistiin suomeksi ensi kerran vasta 1877 Kansanvalistusseuran julkaisusarjan yhdeksäntenä osana.

Cajander muokkasi suomennoksen uudelleen vuonna 1889 ilmestynyttä viidettä painosta varten ja julkaisi sen omissa nimissään. Kansanvalistusseura otti tästä versiosta poikkeuksellisen suuren 35 000 kappaleen painoksen. Tämä käännös on edelleen tunnetuin.

Suomenkielisten lukijoiden parissa Vänrikki Stoolin tarinat oli tuossa vaiheessa jo jäämässä suomenkielisten kansallisteosten, kuten Elias Lönnrotin Kalevalan ja Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen varjoon, mutta Cajanderin käännös teki siitä yhtä ahkerasti lainatun kuin alkuperäisteksti jo oli ruotsinkielisille.

Seuraavana Vänrikki Stoolin tarinat suomensi Otto Manninen, ja suomennos ilmestyi vuosina 1902–1909 julkaistuissa Runebergin kootuissa teoksissa. Myöhemmin ovat uusia suomennoksia tehneet Juhani Lindholm vuonna 2007 ja Teivas Oksala vuonna 2008.

Myöhemmät painokset ja kuvitus

Vänrikki Stoolin tarinat julkaistiin Ruotsissa ensi kerran jo vuonna 1849. Suomessa päästiin vuonna 1852 kolmanteen painokseen. Teoksen toinen osa julkaistiin samanaikaisesti Suomessa ja Ruotsissa. Vuodesta 1861 uusia painoksia julkaisi G.W. Edlundin kustantamo.

Ensimmäisen kuvituksen Vänrikki Stoolin tarinoihin teki vuosina 1862–1863 Ruotsissa ilmestyneeseen painokseen ruotsalainen hovimaalari Carl Theodor Staaff. Värillisiä litografioita pidettiin onnistuneina, joskin niitä on myöhemmin luonnehdittu jotenkin ”epäsuomalaisiksi”. Laajemman kuvituksen teki 1880-luvun alussa ruotsalainen historiamaalari, professori Johan August Malmström. Siihen kuului noin sata yksityiskohtaista piirrosta ja vinjettiä. Malmströmin kuvittama laitos ilmestyi vuonna 1883 Ruotsissa. Suomessa tunnetuin on taidemaalari Albert Edelfeltin 1890-luvulla tekemä kuvitus. Edelfelt teki kirjankuvituksen ohessa myös useita aihetta kuvaavia maalauksia.

Ruotsinkielisestä alkuteoksesta on otettu Suomessa ainakin 50 uutta laitosta ja Ruotsissa saman verran; suomenkielisiä laitoksia on ilmestynyt ainakin sata. Lisäksi Vänrikki Stoolin tarinoita on julkaistu erilaisissa kokoomateoksissa.

i.imgur.com/EzeRhdC.jpg

Vänrikki Stoolin tarinat - Teoksessa esiintyvät hahmot / Historiska personer i Fänrik Ståls sägner / Historical characters in The Tales of Ensign Stål

Suomen sota 1808-1809

Suomen sota oli Venäjän ja Ruotsin välinen sota, joka käytiin vuosina 1808–1809. Sodan syynä oli Venäjän ja Ranskan 7. heinäkuuta 1807 Tilsitissä solmima rauha. Ranska antoi Venäjälle suostumuksensa Suomen valtaukseen, mikä teki Venäjästä Ranskan liittolaisen. Venäjän tehtävänä oli Suomeen hyökkäämällä pakottaa Ruotsi liittymään mannermaasulkemukseen, kauppasaartoon, jolla Ranska olisi voinut vahvistaa asemaansa merivalta Britanniaa vastaan.

Sodan seurauksena Ruotsin itäiset läänit (Suomi) liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa ja samalla näiden hallinto järjestettiin autonomian pohjalle, Suomen suuriruhtinaskunnaksi. Liittämällä Suomen alueisiinsa Venäjä sai suojaa Pietarille ja Suomenlahden merenkululle. Osasyynä oli myös Suomenlinnan (Viaporin) merilinnoitus, joka saattaisi muodostua uhaksi Britannian ja Ruotsin laivastojen mahdollisena hyökkäystukikohtana Pietaria tai Baltian rannikkoa vastaan.

Tästä enemmän lisää myöhemmin.

Ensimmäisen kokoelman (1848) runot

1. Maamme (Vårt Land)

2. Vänrikki Stool (Fänrik Stål)

  • Päähenkilöt: Vänrikki Stool, Ylioppilas.

3. Pilven veikko (Molnets broder)

  • Päähenkilö: Pilven vanhus.

4. Sotavanhus (Veteranen)

5. Luutnantti Zidén (Löjtnant Zidén)

6. Torpan tyttö (Torpflickan)

  • Päähenkilö: Torpan tyttö.

7. Sven Dufva (Sven Duva)

8. von Konow ja hänen korpraalinsa (von Konow och hans korporal)

9. Kuoleva soturi (Döende krigaren)

10. Otto von Fieandt (Otto von Fieandt)

11. Sandels (Sandels)

12. Kaksi rakuunaa (De två dragonerne)

  • Päähenkilöt: Rakuuna Stool (Stål), ja Rakuuna Luoti (Låde) (Fikt.).
  • Mainittu: Sandels.

13.Hurtti Ukko (Gamle Hurtig)

  • Päähenkilöt: Sotamies Hurtti (Fikt.).
  • Mainittu: Kustaa III joka kävi sotaa Katariina suurta vastaan, samalla myös viitaten siihen, että Kustaa IV ei ollut sopiva Ruotsin kuninkaaksi.
  • Termi Hurtti ukko juontaa tästä runosta, mahdollisesti kuopiolaisesta Aatami Mechelinistä (myöhemmin Mechelin Hurtig) (1769-1846). Runon perspektiivistä hurtti tarkoittaa urheaa, nykyään pikemminkin vajaakuntoista. Carl Collan sävelsi runoon Hurtti-Ukko-marssin, josta tuli Kainuun prikaatin kunniamarssi.

14. Kulnev (Kulneff)

To be cont'd... Work under progress

i.imgur.com/wIBOfdW.jpg

Vänrikki Stoolin tarinat - Muut ajan henkilöt, jotka eivä esiinny teoksessa / Historiska personer av tiden son inte finns i Fänrik Ståls sägner / Historical characters of the era, not mentioned in The Tales of Ensign Stål

Tässä projektissa olevien henkilöiden aakkosellinen nimihakemisto

The structure of this project is by and far collected, then truncated, from various texts appearing in Wikipedia. In addition, several pictures courtesy of Wikipedia, the poems courtesy of Wikisource, both in public domain. The project launched by Juha Lindy and the first draft completed by Mikko Laakso.