![](https://www.geni.com/images/external/x_com_black_16.png?1718400071)
![](https://www.geni.com/images/facebook_white_small_short.gif?1718400071)
kirjapainon johtajat, omistajat, faktorit,
kirjansitojat, jälkikäsittelijät, työnjohtajat,
kirjaltajat, kirjatyöntekijät (aiemmin kirjaltajat),
lehtipainon työntekijät, varastotyöntekijät,
latojat, painopinnanvalmistajat, typografit, graa-
fikot,suunnittelijat, myyjät, autonkuljettajat ym.
Projekti liittyy lähinnä paperille painamiseen.
Painaminen on tapa muodostaa kuva sileälle alustalle, nykyisin useimmiten paperille. Muinaisen Mesopotamian sumerit käyttivät painomateriaalinaan savilaattoja, joiden yli he pyörittelivät kohokuvioituja sinettejä. Savilaattoja käyttivät vielä antiikin kreikkalaiset. Painomateriaaleiksi vaihtuivat Niilin suistossa kasvava papyrus, nahasta valmistettu pergamentti ja lopulta ne korvannut paperi. Antiikin Roomassa oli jopa yleisiä papyruskäärökirjastoja, koska kopiointi orjatyöllä ja papyruksen edullisuus tekivät kääröistä halpoja. Rooman valtakunnan jakautumisen jälkeen papyrusta ei Roomaan saatu. Keskiajan Euroopan pergamenttituotteet olivat huippukalliita, eikä niitä ollut kuin aniharvoilla. Paperi oli keksitty Kiinassa, mutta vasta paperin valmistustekniikan kehittyminen Lähi-idässä ja Euroopassa keskiajalla teki mahdolliseksi painotekniikan laajemman leviämisen ja kirjojen painamisen.
Keskiajan lopulla alettiin ensin Kiinassa käyttää kohopainoa, syväpainoa, silkkipainoa ja kivipainoa.
Ensimmäiset tunnetut painokäyttöön tarkoitetut irtokirjakkeet valmistettiin Kiinassa noin 1040. Ensimmäinen irtokirjakkeilla painettu kirja tehtiin Koreassa 1377. Puukaiverrus säilyi Kiinassa ja Koreassa pitkään näissä maissa käytettyjen kirjoitusjärjestelmien vuoksi. Eurooppaan irtokirjakkeiden käyttö levisi luultavasti Lähi-idän kautta.
Gutenbergin tyyppinen kirjanpainin
Kirjapainotaidon keksijänä pidetään saksalaista Johannes Gutenbergiä, joka eli 1400-luvulla. Jo ennen Gutenbergiä Euroopassa oli jo painettu puuleimasimilla ja puulaatoilla kankaalle kuvia ja kuvioita sekä paperille esimerkiksi pelikortteja ja pyhimystenkuvia. Myös metallileimasimia oli käytetty esimerkiksi rahan lyömisessä. Gutenbergillä oli kultasepän tausta, ja hän keksi 1430-luvulla ryhtyä valamaan erillisiä kirjakkeita metallista. Irtokirjasimet nopeuttivat sivun tekemistä olennaisesti verrattuna siihen, että jokainen sivu olisi kaiverrettu erilliseksi puu- tai metallilevyksi. Seuraavien vuosien aikana Gutenberg valmisti saksan kielessä tarvittavat kirjakkeet sekä kehitti muun muassa painimen, latomistekniikan ja oikeanlaisen painovärin.
Gutenbergin kirjapainotaidon mestarinäytteenä pidetään Raamattua, jonka parissa hän työskenteli vuosina 1452–1455. Kirjapainotaito levisi nopeasti muualle Saksaan, ja kohta muuallakin Euroopassa työskenteli saksalaisia painajia.
Kirjapainotaitoa on sanottu yhdeksi maailman suurimmista keksinnöistä. Kirjapainotaito teki tiedon monistamisesta nopeaa ja ennen kaikkea halpaa. Lukutaito ja kirjapainotaito kehittyivät yhdessä. Ilman kirjapainotaitoa eivät yliopistotkaan olisi kehittyneet. Niinpä kirjapainoja nousi sinne missä oli yliopistoja. Kansoille tuli suorastaan kiire muodostaa kielien lukemattomista murteista yhteinen kirjakieli. Kielenkääntämiselle syntyi tarvetta.
Friedrich Koenigin höyryvoimalla toimiva kaksoissylinteripainokone
Gutenbergin kehittämä painin säilyi melko muuttumattomana vuosisatojen ajan. 1600-luvulla siihen lisättiin jouset painoalustan noston nopeuttamiseksi. Teollisessa vallankumouksessa keksittiin höyryvoima ja sähkö, ja painimista tuli painokoneita. Ensimmäisen höyrymoottorikäyttöisen arkkipainokoneen rakensi vuonna 1811 saksalainen Friedrich König. Kaksi vuotta myöhemmin hän rakensi ensimmäisen sylinteripainokoneen eli pikapainokoneen. Sen jälkeen kehitettiin rotaatiopainokone. Arkkipaino on nykyisin yleisempää kirjojen ja pakkausten painamisessa, mutta esimerkiksi sanomalehdet tehdään rotaatiopainoissa.
Latomakone Linotype Simplex 1895
Uusi mullistus kirjapainossa tapahtui latomakoneen myötä. Aikaisemmin latojat olivat kirjapainossa laittaneet kirjasimet yksitellen painolevyihin. Sellainen painaminen oli erittäin työlästä ja kallista. Vuonna 1886 Ottmar Mergenthaler esitteli New York Tribunen kustantajille kehittämänsä latomakoneen. Kone teki seitsemän ammattitaitoisen latojan työn kooten painolevylle automaattisesti rivin kirjasimia, ”a line o’ types”, josta menetelmä sai nimen Linotype. Latojat vastustivat kiihkeästi latomakoneita, mikä hidasti huomattavasti Linotypen yleistymistä. Pitkällä aikavälillä kehitys ei kuitenkaan ollut pysäytettävissä. Tässä 1 minuutin video käsinladonnasta ja latomakoneesta 100 vuotta sitten. Latomakonetta on kiittäminen muutaman kolikon hintaisista sanomalehdistä ja tavallisten ihmisten ostettavissa olevista kirjoista ja sitä kautta lukutaidottomuuden vähittäisestä katoamisesta.
Kohopainosta offsetpainamiseen siirryttäessä mekaaniset metallilatomakoneet korvautuivat 1950-luvulta alkaen valokuvausmenetelmään perustuvilla valolatomakoneilla, joissa kirjainmerkit valotettiin yksi kerrallaan valoherkälle paperille tai filmille. Valoladonnan valtakausi kesti 1980-luvun lopulle, jolloin tekstintuotannossa alettiin siirtyä nykyisiin, täysin tietokonepohjaisiin menetelmiin joissa erillistä ladontavaihetta ei enää tarvita.
Nykyaikainen offsetpainokone
Offsetpaino kehitettiin kivipainon pohjalta 1900-luvun alkuvuosina. Siinä painoväri siirtyy painolevyltä paperille kumikankaan kautta. Syväpaino kehittyi 1910-luvulla niin, että se tuli mahdolliseksi teollisessa mittakaavassa.
Nykyään perinteisten painomenetelmien rinnalle ovat tulleet erilaiset digipainomentelmät, jolloin kyseessä on painoaihion tulostaminen suoraan paperille.
Painotekniikan muutos erotti ensin lehden ja sitten muiden painotuotteiden valmistamisen niiden painamisesta, jolloin painaminen voitiin kilpailuttaa. Kannattavuuden parantuessa syntyi alan keskittymistä sekä lehtikeisareita ja myöhemmin mediamoguleita. Digitaalinen tekniikka toi taas uusia toimijoita kirja-alalle. Lukeminen netissä on uusin vaihe.
Perinteinen kirjansitoja työssään
Kirjansidonta tarkoittaa kirjan kokoamista painetuista ja taitetuista arkeista tai yksittäisistä lehdistä sekä kirjan kansien ja selän valmistamista ja niiden kiinnittämistä paikoilleen.
Kirjojen sitominen on hyvin vanha ammatti, jota on harjoitettu jo muun muassa keskiajalla munkkiluostareissa. Se olikin aiemmin käsityötä, mutta nykyisin kirjat työstetään sitomolinjoilla, joissa eri työvaiheet on kytketty yhtenäiseksi konelinjaksi. Joissain kirjansitomoissa kirjan painaminen ja sitominen on yhdistetty samaan valmistuslinjaan. Aikaisemmin kirjan arkit nidottiin toisiinsa tai selän poikittaissidoksiin langalla. Liimanidonta on yleistynyt toisen maailmansodan jälkeen halvempana menetelmänä, mutta lankasidos on kestävämpi ja edelleen käytössä.
Keskiajalla arvokkaimpien kirjojen sidokset tehtiin loisteliaiksi koruesineiksi. Niihin käytettiin kultaa, hopeaa ja jalokiviä sekä taidokkaita norsunluisia kohokuvia. Tavallisesti kirjan kannet olivat nahalla päällystettyä puuta. Nahkaan painettiin tai puristettiin värittömiä koristekuvioita (sokeapainatus), mutta se voitiin myös maalata. Kirjan nimi tekstattiin etu- tai yläsyrjään, mutta selkä jätettiin tyhjäksi. 1500-luvulta lähtien se merkittiin yleensä nykyiseen tapaan.
Vanhin Suomea varten tilattu painettu kirja on vuonna 1488 Lyypekissä painettu Missale Aboense, ja ensimmäinen suomenkielinen kirja Tukholmassa vuonna 1542 tai 1543 painettu Mikael Agricolan Abckiria. Suomen ensimmäinen kirjapaino perustettiin Turun Akatemian yhteyteen vuonna 1642. Sen perusti tukholmalainen kirjapainaja Peder Eriksson Wald (1603–1653). Kirjapainotoiminta oli kuitenkin Suomessa niin pienimuotoista, että aluksi kirjasimet Turun kirjapainossa riittivät vain puolen sivun painamiseen kerralla. Muualla Euroopassa kirjapainoja toimi tuolloin jo pienissäkin kaupungeissa. Turun toinen kirjapaino perustettiin vuonna 1668 ja Viipurin kirjapaino vuonna 1689.
Turun akatemia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Painaminen
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_kirjanpainajista_Suomessa_16...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomalaiset_kirjanpainajat