Suomalaiset kirjanpainajat ja painotyöntekijät

kirjapainon johtajat, omistajat, faktorit,
kirjansitojat, jälkikäsittelijät, työnjohtajat,
kirjaltajat, kirjatyöntekijät (aiemmin kirjaltajat),
lehtipainon työntekijät, varastotyöntekijät,
latojat, painopinnanvalmistajat, typografit, graa-
fikot,suunnittelijat, myyjät, autonkuljettajat ym.
Projekti liittyy lähinnä paperille painamiseen.

Painamisen historiaa lyhyesti

Painaminen on tapa muodostaa kuva sileälle alustalle, nykyisin useimmiten paperille. Muinaisen Mesopotamian sumerit käyttivät painomateriaalinaan savilaattoja, joiden yli he pyörittelivät kohokuvioituja sinettejä. Savilaattoja käyttivät vielä antiikin kreikkalaiset. Painomateriaaleiksi vaihtuivat Niilin suistossa kasvava papyrus, nahasta valmistettu pergamentti ja lopulta ne korvannut paperi. Antiikin Roomassa oli jopa yleisiä papyruskäärökirjastoja, koska kopiointi orjatyöllä ja papyruksen edullisuus tekivät kääröistä halpoja. Rooman valtakunnan jakautumisen jälkeen papyrusta ei Roomaan saatu. Keskiajan Euroopan pergamenttituotteet olivat huippukalliita, eikä niitä ollut kuin aniharvoilla. Paperi oli keksitty Kiinassa, mutta vasta paperin valmistustekniikan kehittyminen Lähi-idässä ja Euroopassa keskiajalla teki mahdolliseksi painotekniikan laajemman leviämisen ja kirjojen painamisen.

Keskiajan lopulla alettiin ensin Kiinassa käyttää kohopainoa, syväpainoa, silkkipainoa ja kivipainoa.

Ensimmäiset tunnetut painokäyttöön tarkoitetut irtokirjakkeet valmistettiin Kiinassa noin 1040. Ensimmäinen irtokirjakkeilla painettu kirja tehtiin Koreassa 1377. Puukaiverrus säilyi Kiinassa ja Koreassa pitkään näissä maissa käytettyjen kirjoitusjärjestelmien vuoksi. Eurooppaan irtokirjakkeiden käyttö levisi luultavasti Lähi-idän kautta.

Kirjapainotaidon synty

Gutenbergin tyyppinen kirjanpainin
Kirjapainotaidon keksijänä pidetään saksalaista Johannes Gutenbergiä, joka eli 1400-luvulla. Jo ennen Gutenbergiä Euroopassa oli jo painettu puuleimasimilla ja puulaatoilla kankaalle kuvia ja kuvioita sekä paperille esimerkiksi pelikortteja ja pyhimystenkuvia. Myös metallileimasimia oli käytetty esimerkiksi rahan lyömisessä. Gutenbergillä oli kultasepän tausta, ja hän keksi 1430-luvulla ryhtyä valamaan erillisiä kirjakkeita metallista. Irtokirjasimet nopeuttivat sivun tekemistä olennaisesti verrattuna siihen, että jokainen sivu olisi kaiverrettu erilliseksi puu- tai metallilevyksi. Seuraavien vuosien aikana Gutenberg valmisti saksan kielessä tarvittavat kirjakkeet sekä kehitti muun muassa painimen, latomistekniikan ja oikeanlaisen painovärin.

Gutenbergin kirjapainotaidon mestarinäytteenä pidetään Raamattua, jonka parissa hän työskenteli vuosina 1452–1455. Kirjapainotaito levisi nopeasti muualle Saksaan, ja kohta muuallakin Euroopassa työskenteli saksalaisia painajia.

Kirjapainotaitoa on sanottu yhdeksi maailman suurimmista keksinnöistä. Kirjapainotaito teki tiedon monistamisesta nopeaa ja ennen kaikkea halpaa. Lukutaito ja kirjapainotaito kehittyivät yhdessä. Ilman kirjapainotaitoa eivät yliopistotkaan olisi kehittyneet. Niinpä kirjapainoja nousi sinne missä oli yliopistoja. Kansoille tuli suorastaan kiire muodostaa kielien lukemattomista murteista yhteinen kirjakieli. Kielenkääntämiselle syntyi tarvetta.

Friedrich Koenigin höyryvoimalla toimiva kaksoissylinteripainokone

Painokone

Gutenbergin kehittämä painin säilyi melko muuttumattomana vuosisatojen ajan. 1600-luvulla siihen lisättiin jouset painoalustan noston nopeuttamiseksi. Teollisessa vallankumouksessa keksittiin höyryvoima ja sähkö, ja painimista tuli painokoneita. Ensimmäisen höyrymoottorikäyttöisen arkkipainokoneen rakensi vuonna 1811 saksalainen Friedrich König. Kaksi vuotta myöhemmin hän rakensi ensimmäisen sylinteripainokoneen eli pikapainokoneen. Sen jälkeen kehitettiin rotaatiopainokone. Arkkipaino on nykyisin yleisempää kirjojen ja pakkausten painamisessa, mutta esimerkiksi sanomalehdet tehdään rotaatiopainoissa.

Latomakone Linotype Simplex 1895

Latomakone

Uusi mullistus kirjapainossa tapahtui latomakoneen myötä. Aikaisemmin latojat olivat kirjapainossa laittaneet kirjasimet yksitellen painolevyihin. Sellainen painaminen oli erittäin työlästä ja kallista. Vuonna 1886 Ottmar Mergenthaler esitteli New York Tribunen kustantajille kehittämänsä latomakoneen. Kone teki seitsemän ammattitaitoisen latojan työn kooten painolevylle automaattisesti rivin kirjasimia, ”a line o’ types”, josta menetelmä sai nimen Linotype. Latojat vastustivat kiihkeästi latomakoneita, mikä hidasti huomattavasti Linotypen yleistymistä. Pitkällä aikavälillä kehitys ei kuitenkaan ollut pysäytettävissä. Tässä 1 minuutin video käsinladonnasta ja latomakoneesta 100 vuotta sitten. Latomakonetta on kiittäminen muutaman kolikon hintaisista sanomalehdistä ja tavallisten ihmisten ostettavissa olevista kirjoista ja sitä kautta lukutaidottomuuden vähittäisestä katoamisesta.

Valoladonta

Kohopainosta offsetpainamiseen siirryttäessä mekaaniset metallilatomakoneet korvautuivat 1950-luvulta alkaen valokuvausmenetelmään perustuvilla valolatomakoneilla, joissa kirjainmerkit valotettiin yksi kerrallaan valoherkälle paperille tai filmille. Valoladonnan valtakausi kesti 1980-luvun lopulle, jolloin tekstintuotannossa alettiin siirtyä nykyisiin, täysin tietokonepohjaisiin menetelmiin joissa erillistä ladontavaihetta ei enää tarvita.

Nykyiset menetelmät

Nykyaikainen offsetpainokone
Offsetpaino kehitettiin kivipainon pohjalta 1900-luvun alkuvuosina. Siinä painoväri siirtyy painolevyltä paperille kumikankaan kautta. Syväpaino kehittyi 1910-luvulla niin, että se tuli mahdolliseksi teollisessa mittakaavassa.

Nykyään perinteisten painomenetelmien rinnalle ovat tulleet erilaiset digipainomentelmät, jolloin kyseessä on painoaihion tulostaminen suoraan paperille.

Painotekniikan muutos erotti ensin lehden ja sitten muiden painotuotteiden valmistamisen niiden painamisesta, jolloin painaminen voitiin kilpailuttaa. Kannattavuuden parantuessa syntyi alan keskittymistä sekä lehtikeisareita ja myöhemmin mediamoguleita. Digitaalinen tekniikka toi taas uusia toimijoita kirja-alalle. Lukeminen netissä on uusin vaihe.

Kirjansidonta

Perinteinen kirjansitoja työssään
Kirjansidonta tarkoittaa kirjan kokoamista painetuista ja taitetuista arkeista tai yksittäisistä lehdistä sekä kirjan kansien ja selän valmistamista ja niiden kiinnittämistä paikoilleen.

Kirjojen sitominen on hyvin vanha ammatti, jota on harjoitettu jo muun muassa keskiajalla munkkiluostareissa. Se olikin aiemmin käsityötä, mutta nykyisin kirjat työstetään sitomolinjoilla, joissa eri työvaiheet on kytketty yhtenäiseksi konelinjaksi. Joissain kirjansitomoissa kirjan painaminen ja sitominen on yhdistetty samaan valmistuslinjaan. Aikaisemmin kirjan arkit nidottiin toisiinsa tai selän poikittaissidoksiin langalla. Liimanidonta on yleistynyt toisen maailmansodan jälkeen halvempana menetelmänä, mutta lankasidos on kestävämpi ja edelleen käytössä.

Keskiajalla arvokkaimpien kirjojen sidokset tehtiin loisteliaiksi koruesineiksi. Niihin käytettiin kultaa, hopeaa ja jalokiviä sekä taidokkaita norsunluisia kohokuvia. Tavallisesti kirjan kannet olivat nahalla päällystettyä puuta. Nahkaan painettiin tai puristettiin värittömiä koristekuvioita (sokeapainatus), mutta se voitiin myös maalata. Kirjan nimi tekstattiin etu- tai yläsyrjään, mutta selkä jätettiin tyhjäksi. 1500-luvulta lähtien se merkittiin yleensä nykyiseen tapaan.

Suomen ensimmäiset kirjapainot

Vanhin Suomea varten tilattu painettu kirja on vuonna 1488 Lyypekissä painettu Missale Aboense, ja ensimmäinen suomenkielinen kirja Tukholmassa vuonna 1542 tai 1543 painettu Mikael Agricolan Abckiria. Suomen ensimmäinen kirjapaino perustettiin Turun Akatemian yhteyteen vuonna 1642. Sen perusti tukholmalainen kirjapainaja Peder Eriksson Wald (1603–1653). Kirjapainotoiminta oli kuitenkin Suomessa niin pienimuotoista, että aluksi kirjasimet Turun kirjapainossa riittivät vain puolen sivun painamiseen kerralla. Muualla Euroopassa kirjapainoja toimi tuolloin jo pienissäkin kaupungeissa. Turun toinen kirjapaino perustettiin vuonna 1668 ja Viipurin kirjapaino vuonna 1689.

Luettelo kirjanpainajista Suomessa 1600–1700-luvuilla (kirjapaino, ajanjakso, faktori, lisätietoa)

Turun akatemia

• Turun akatemian kirjapaino 1642–1653 Wald, Pietari Wald kuoli vuoden 1653 alussa. Tuon vuoden aikana painatteisiin merkittiin "Pietari Waldin Lesken tykönä". Painajana toimi ilmeisesti jo tuolloin Peter Hansson.
• Turun akatemian kirjapaino 1654–1679 Hansson, Peter
• Turun akatemian kirjapaino 1679–1710 Wall, Johan
• Turun akatemian kirjapaino 1711–1713 Björkman, Anders
• Turun akatemian kirjapaino 1713–1722 Isoavihaa paossa Ruotsissa.
• Turun akatemian kirjapaino 1722–1729 Flodström, Erik
• Turun akatemian kirjapaino 1729–1742 Kämpe, Johan
• Turun akatemian kirjapaino 1742–1743 Pikkuvihaa paossa Ruotsissa.
• Turun akatemian kirjapaino 1743–1750 Kämpe, Johan Kirjapaino myytiin Jacob Merckellille vuonna 1750.
• Turun akatemian kirjapaino 1750–1763 Merckell, Jacob Jacob Merckell kuoli vuonna 1763. Johan Christopher Frenckell ja Jakob Bremer ottivat kirjapainon haltuunsa Akatemian kanssa solmimallaan sopimuksella.
• Turun akatemian kirjapaino 1763–1779 Johan C.Frenckell. Vuonna 1768 Johan Christopher Frenckell otti kirjapainon yksin haltuunsa.
• Turun akatemian kirjapaino 1779–1818 Johan C. Frenckell nuorempi. Vuosina 1779-1784 painatteisiin merkittiin "J. C. Frenckellin lesken tykönä". Tämänkin ajan johdossa oli Frenckell nuorempi. Johan Cristopher Frenckell kuoli vuonna 1818. Tämän jälkeen kirjapainon otti haltuunsa hänen poikansa Johan Christoffer Frenckell. Turun palon jälkeen Turun akatemia sekä Frenckellin kirjapaino muuttivat Helsinkiin.
• Gezeliuksen kirjapaino 1668–1705 Johan Karlsson Winter
• Gezeliuksen kirjapaino 1706–1710 Merckell, Henrik Cristofer
• Gezeliuksen kirjapaino 1710–1711 Isoavihaa paossa Ruotsissa.
• Gezeliuksen kirjapaino 1711–1713 Merckell, Henrik Cristofer
• Gezeliuksen kirjapaino 1713–1715 Isoavihaa paossa Ruotsissa. Kirjapaino myytiin vuonna 1715 Henrik Cristofer Merckellille.
• Merckellin kirjapaino 1726–1734 Paulssen, Frans Philip Kirjapaino paloi vuonna 1734, mutta perustettiin pikaisesti uudelleen.
• Merckellin kirjapaino 1735–1737 Hessing, Olof
• Merckellin kirjapaino 1737–1742 Merckell, Johan Cristopher
• Merckellin kirjapaino 1742– Pikkuvihaa paossa Tukholmassa. Siirrettiin sieltä Jönköpingiin ja sieltä Växjöhön. Paino ei enää palannut Suomeen.
• Viipurin kimnaasin kirjapaino 1688–1693 Daniel Jonasson Medelplan
• Viipurin kimnaasin kirjapaino 1694–1697 Syngman, Matthias
• Viipurin kimnaasin kirjapaino 1697–1704 ? Painatteissa merkintä "Tryckt i Wiborg hoos sal. Matth. Syngmans Enckia". Varsinaisesta painajasta ei ole tietoa.
• Viipurin kimnaasin kirjapaino 1704–1710 Abbor, Thomas Kirjapaino tuhoutui vuonna 1710 Venäjän hyökkäyksessä.
• Viipurin kirjapaino 1798–1800 Iversen, Martin Christoph Tuottamaton kirjapaino pantattiin ja lakkautettiin vuonna 1800.
• Vaasan kirjapaino 1776–1793 Georg Wilhelm Londicer. Vuonna 1793 Londicer lopetti kirjapainonsa ja muutti Ruotsiin.
• Vaasan kirjapaino 1795–1804 Georg Wilhelm Londicer. Londicer palasi Vaasaan jo vuonna 1795 ja aloitti toimintansa uudelleen.Londicerin kuoltua vuonna 1804 kirjapaino jäi hänen leskelleen ja pojalleen.
• Kämpen kirjapaino 1752–1753 Kämpe, Johan Johan Kämpe perusti kirjapainon ilman Kuninkaallisen Majesteetin kansliakollegion lupaa. Ennen kuin asiaa ehdittiin oikeusteitse ratkaista, kuoli Kämpe verensyöksyyn.

Muita tunnettuja suomalaisia kirjanpainajia

• Peder Eriksson Wald eli Pietari Wald (1602 Uppsalan seutu – 15. helmikuuta 1653 Turku) oli ruotsalaissyntyinen, ensimmäinen Suomessa toimineen kirjapainon (Frenckellin kirjapaino) johtaja.
• Anders Cedervaller (14. elokuuta 1774 Linköpinginin hiippakunnan Kärna – 17. tai 18. elokuuta 1837 Viipuri) oli Viipurissa toiminut kirjanpainaja.
• Christian Ludvig Hjelt (20. heinäkuuta 1786 Turku – 23. elokuuta 1849 Turku) oli suomalainen kirjanpainaja, kustantaja ja kirjakauppias.
• Gustaf Otto Wasenius (4. kesäkuuta 1789 Hämeenlinna – 19. huhtikuuta 1852 Helsinki) oli suomalainen liikemies. Wasenius perusti 1823 Helsinkiin Pohjois-Esplanadille Waseniuksen kirjakaupan, 1828 kirjapainon sekä 1829 lehden Helsingfors Tidningar ja kustansi myös kirjoja.
• Christian Evert Barck (8. syyskuuta 1795 Örebro – 12. toukokuuta 1855 Oulu) oli ruotsalaissyntyinen kirjanpainaja, joka perusti Oulun ensimmäisen kirjapainon
• Fredrik Tengström (29. toukokuuta 1799 Pietarsaari – 14. tammikuuta 1871 Helsinki) oli suomalainen vuorimestari, joka perusti vuonna 1834 Suomen ensimmäisen kivipainon ja toi litografian Suomeen.
• Johan (myöh. Juhana) Fredrik Granlund (8. maaliskuuta 1809 Pori – 14. joulukuuta 1874 Turku) oli suomalainen kirjanpainaja, kirjailija ja kääntäjä.
• Johan Anton Karsten (vuoteen 1817 saakka Carstén, 17. tammikuuta 1795 Pälkäne – 14. huhtikuuta 1871 Kuopio) oli Kuopion ensimmäinen kirjanpainaja
• Frans Oskar Liewendal (1818–1890) oli ruotsalaissyntyinen litografi.
• Johan Jakob Reinberg (28. heinäkuuta 1823 Tartto, Viro – 4. syyskuuta 1896 Turku)[1] oli virolaissyntyinen valokuvaaja, litografi, piirtäjä ja taidemaalari, joka vaikutti Turussa 1800-luvun jälkipuoliskolla.
• Nikola Zilliacus (29. syyskuuta 1828 Käkisalmi – 23. helmikuuta 1893 Viipuri) oli viipurilainen opettaja, sanomalehtimies ja kirjanpainaja.
• Fredrik Ahlqvist (21. heinäkuuta 1829 Kuopio – 17. maaliskuuta 1876 Kuopio) oli suomalainen kirjanpainaja ja kirjallisuuden suomentaja.
  
• Ferdinand Christoph Friedrich Tilgmann, kirjailijanimi F. Christoph (30. syyskuuta 1832 Kassel, Saksa – 11. lokakuuta 1911 Helsinki) oli saksalaissyntyinen Suomeen muuttanut kirjanpainaja, kivipiirtäjä, kirjapainon johtaja ja suomalaisen kirjallisuuden saksantaja. Tilgmann perusti myös Suomen Pankin setelipainon.
• Emilia Augusta Chydenius (13. kesäkuuta 1844 Helsingin pitäjä – 12. joulukuuta 1905 Helsinki) oli suomalainen kirjapainon johtaja (perheen omistaman "Simeliuksen kirjapainon isännöitsijä"). Myös hänen äitinsä ja isoäitinsä olivat johtaneet kirjapainoa.
• Johan Adolf Salminen (3. heinäkuuta 1859 Turku – 5. helmikuuta 1926 Paimio) oli suomalainen faktori ja varhaisessa työväenliikkeessä vaikuttanut poliitikko

https://fi.wikipedia.org/wiki/Painaminen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_kirjanpainajista_Suomessa_16...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomalaiset_kirjanpainajat

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjansidonta