https://en.wikipedia.org/wiki/Finnish_torpedo_boat_S2
See also the Finnish page of this project.

Project was started 2 January 2019.

Torpedovene S2 (ent. Gagara, ent. Prozorlivyi) palveli Suomen merivoimien torpedoveneenä vuosina 1918–1925.

Valmistus

Venäjän keisarikunnan laivasto tilasi Sokol-luokan torpedovene Prozorlivyin (”Terävä”) Pietarista Nevskin telakalta. Sen köli laskettiin vuonna 1898, ja alus laskettiin vesille vuonna 1899. Alus valmistui vuonna 1901.

Palvelus

Vuonna 1901 alus liitettiin Venäjän Itämeren laivastoon. Alus muutettiin ensimmäisen maailmansodan alkaessa nopeaksi miinanraivaajaksi, minkä jälkeen se liitettiin 2. miinanraivaajalaivueeseen Helsingissä. Alus oli nimetty uudelleen Gagaraksi (”Kuikka”).

S2 siirtyi Suomen laivaston haltuun keväällä 1918 yhdessä neljän sisaraluksensa kanssa (S1, S3-S5), kun Helsingistä vetäytyvä Neuvosto-Venäjän laivasto ei voinut viedä alusta mukanaan hankalan jäätilanteen vuoksi.

Alus upposi Porin edustalla syysmyrskyssä 4. lokakuuta 1925. Aluksen haaksirikossa menehtyi sen koko 53-henkinen miehistö. S2:n uppoaminen on Suomen merivoimien historian pahin rauhanaikainen onnettomuus. Uppoaminen järkytti Suomea laajasti ja oli osaltaan käynnistämässä merivoimien kehitystyötä ja uusien alusten hankintaa seuranneina vuosina. Keskustelun tuloksena säädettiin laivastolaki.

Torpedovene S2:n viimeinen matka

Rannikkolaivaston alukset tykkiveneet Klas Horn ja Hämeenmaa sekä torpedoveneet S1 ja S2 olivat matkalla perinteiselle vierailu- ja koulutuspurjehdukselle Pohjanlahdelle. Tavoitteena oli vierailla aina Torniossa saakka. Saattue lähti 3. lokakuuta 1925 etapille Uudestakaupungista Vaasaan. Saattue eteni jonomuodostelmassa yhden kaapelinmitan välein 12 solmun nopeudella. S2:n paikka oli jonon viimeisenä. Alkumatka sujui jokseenkin suunnitellusti, mutta voimistuva luoteen puoleinen tuuli kehittyi lopulta rajuksi myrskyksi ja aiheutti matkalaisille hankaluuksia. Alusten etäisyyksiä täytyi pidentää ja matkanopeutta jatkuvasti laskea.

Lopulta myrsky hajotti saattueen Porin korkeudella. Osaston johtoalus tykkivene Klas Horn suuntasi vasten tuulta kohti Ruotsin rannikkoa, ja sitä lähti seuraamaan tykkivene Hämeenmaa. Torpedoveneet pyrkivät vielä seuraamaan tykkiveneitä, mutta ne jäivät jälkeen voimakkaan merenkäynnin vuoksi.

Myrskyävä meri aiheutti hankaluuksia etenkin torpedoveneille, joiden potkurit nousivat liian lähelle merenpintaa, mikä haittasi koneiden käyntiä. Lisäksi S2:n potkuriakselin laakerit olivat kuluneet, mikä aiheutti ikävää tärinää alukseen ja vaaransi akselin läpiviennin vesitiiviyden. Kumpikin torpedovene alkoi saada vettä sisäänsä rajussa merenkäynnissä. Alusten rungot kyllä kestivät, mutta kansirakenteiden tiiviys ei ollut riittävä.

S2-aluksella lisäksi syttyi torpedovarastossa uhkaava tulipalon alku; nopeasti osoittautui, että varastossa säilytettäviin, harjoitustorpedojen löytämistä helpottamaan tarkoitettuihin fosforisavupanoksiin oli päässyt merivettä, jolloin panokset olivat syttyneet. Aluksen torpedoupseerin ja pursimiehen kokemuksella ja ammattitaidolla nämä panokset saatiin kuitenkin ulos ruumasta ja mereen, jolloin tilanne selvisi.

Myös alusten hiilivarat alkoivat uhkaavasti huveta rajun kamppailun kuluttaessa hiiltä tavallista nopeammin. Osaston komentoalus Klas Horn lähetti hätäsanoman pulassa olevien torpedoveneiden puolesta. Vaasassa sijaitseva pelastusalus Protector sai hälytyksen Laivaston esikunnasta Helsingistä, ja hätäsanoman kuuli myös ruotsalainen pelastusalus Helios. Kumpikin lupasi apuaan pulassa oleville torpedoveneille.

Saattueen alukset suuntasivat lopulta suojasatamiin mikä minnekin. Tykkivene Klas Horn päätyi Ruotsin rannikolle, tykkivene Hämeenmaa Vaasaan ja torpedovene S1 Mäntyluotoon. Mäntyluotoon oli matkalla myös sisaralus S2, joka ei kuitenkaan päässyt koskaan perille saakka. Torpedoveneen koneet ja pumput kävivät aliteholla, ja aluksen vuodot pahenivat. Pelastusalusten matka vaikeuksissa olevan torpedoveneen luokse näytti kestävän liian kauan, mutta toisaalta manner alkoi jo siintää edessä. S2 oli lähes uppoamiseensa saakka sähkötysyhteydessä Vaasan radioasemaan. Viimeinen viesti alukselta saapui kello 13.23, vain kaksi minuuttia ennen aluksen uppoamista. S2:n sähköttäjän vastaus radioaseman kutsuun oli: ”Ei voi työskennellä nyt.”

Pakokauhua ei ilmeisesti päässyt syntymään: ainakin Vaasan radioasema kertoo sähköttäjien työskentelyn olleen loppuun asti yhtä varmaotteisen kurinalaista kuin yleensäkin; vain lähetyksen katkonaisuus ja heikohko kuuluvuus kertoi voimanlähteiden jo uupuvan tehon puutteessa.

Uppoaminen

Reposaaren luotsiasemalta saatiin näköhavainto vaikeuksissa olevasta sota-aluksesta Outoorinmatalan ja Säpin välisellä vesialueella. Jyrkkä aallokko keinutti alusta voimakkaasti, kunnes suurehko hyökyaalto kaatoi aluksen kyljelleen ja edelleen ylösalaisin. Laiva tuli vielä hetkeksi näkyviin, ilmeisesti jo kyljelleen kääntyneenä mutta katosi lopullisesti aseman näköpiiristä kello 13.25. Myöhemmin luotsiasemalle saatiin tieto, että näkyvistä kadonnut alus oli torpedovene S2. Aluksen mukana hukkui koko sen 53 miehen miehistö.

Torpedoveneen uppoaminen herätti vilkkaan keskustelun onnettomuuden syystä. S2:n uppoamispaikalla Outoorin matalan luona meren syvyys pienenee jyrkästi, mikä synnyttää varsinkin länsi- ja luoteismyrskyllä erittäin terävän ja jyrkän ristiaallokon. Tämän katsottiin myöhemmissä tutkimuksissa olevan merkittävä syy torpedoveneen uppoamiselle. Myöskään venäläisiltä perittyjen torpedoveneiden ominaisuuksien tuntemus ei ollut riittävä. Minkäänlaisia vakavuustaulukoita tai painolastilaskelmia ei ollut aluksista käytettävissä.

Myös saattueen toiminnasta löydettiin puutteita. Aluksille ei ollut hankittu ajanmukaista sääennustetta ennen kohtalokasta matkaa, vaikka sellainen olisi ollut saatavilla. Jälkeenpäin kritisoitiin erityisesti saattuetta tykkivene Klas Hornin komentosillalta johtaneen komentaja Roosin toimintaa. Itsepäisen miehen maineessa oleva komentaja pyrki todennäköisesti loppuun saakka viemään osastonsa Vaasaan saakka. Aluksille annettiin varsin myöhään käsky hakeutua suojasatamiin, ja silloinkin käsky oli niin ylimalkainen, että eri alusten päälliköt tulkitsivat sitä eri tavoin. Komentaja Roos leimattiin yleisesti syylliseksi S2:n kohtaloon.

Asian tutkiminen jäi kesken; tutkinnan ollessa vielä käynnissä komentaja Roos sai surmansa virkamatkan aikana, kun vuotaneesta pakoputkesta peräisin ollut hiilimonoksidi eli häkä täytti hänen makuuhyttinsä yöllä tehdyn matkan aikana; kun asia havaittiin, ei mitään ollut enää tehtävissä.

Hylyn nostaminen

Uponnut alus löydettiin kesäkuussa 1926, ja sen nostoa ryhdyttiin suunnittelemaan heti. S2 makasi vain 15 metrin syvyydessä, joten nosto-operaation ei katsottu voivan muodostua liian vaativaksi. Pohja ylöspäin merenpohjassa makaava alus pyrittiin nostamaan pumppaamalla sen runkoon ilmaa, mikä saikin aluksen keulan nousemaan pintaan, mutta mutapohjaan imeytynyttä perää ei saatu irrotetuksi edes vesisuihkujen avulla.

Puolustusministeriön keinot oli käytetty loppuun, ja nostotyö annettiin yksityisen pelastusyhtiön tehtäväksi. Työn sai tehdäkseen Tolfvan AB, joka toi paikalle voimakkaan höyrykäyttöisen erikoisrakenteisen nostoalus S/S Stannumin (myöh. laivastolle ostettuna sukellusveneiden pelastusalus Mursu).

Aluksen runkoon pumpattiin jälleen ilmaa hylyn keventämiseksi, ja rungon alle ujutettiin vaijereita. Kymmenen päivän työn jälkeen torpedovene kellui jälleen pinnalla, tällä kertaa tosin vain ponttonien avulla.

Alus hinattiin Porin Reposaaren sataman redille, jossa se käännettiin oikeaan asentoonsa, tyhjennettiin vedestä ja tarkastettiin alustavasti. Hylystä löydettiin 23 merisotilaan ruumiit, jotka kuljetettiin rantaan. Loput 30 miestä jäivät kateisiin.

S2 siirrettiin myöhemmin Helsinkiin, jossa se tarkastettiin perusteellisemmin ja lopulta romutettiin.

Aluksen torpedoputken runko kääntötelineineen on Sotamuseon Suomenlinnan Maneesi-näyttelytilassa, ja aluksen toinen pääkone on kunnostettuna on näytteillä Forum Marinumissa Turussa.

Onnettomuus ei jäänyt huomiotta

S2:n uppoaminen sai aikanaan huomattavasti julkisuutta ja järkytti niin merivoimien henkilökuntaa, suomalaisia merenkulkijoita kuin suurta yleisöäkin. Onnettomuuden ja sen synnyttämän julkisuuden seurauksena perustettiin vuonna 1926 Suomen Laivastoyhdistys, nykyinen Meriliitto, jonka alkuvuosien tehtäväksi muodostui erityisesti ajanmukaisen sotalaivaston hankkiminen Suomelle. Yhdistyksen toiminta vaikutti merkittävästi vuonna 1927 säädetyn laivastolain syntyyn sekä Ilmarinen- ja Väinämöinen-panssarilaivojen, merivoimien sukellusvenelaivaston ja uusien moottoritorpedoveneiden hankintaan 1930-luvulla.

Torpedoveneen hylystä löytyneet 23 vainajaa siunattiin Porin Reposaaren yhteishautaan 15. elokuuta 1926. Onnettomuudessa menehtyneille pystytettiin kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen suunnittelema muistomerkki Reposaaren kirkkomaalle onnettomuuden vuosipäivänä vuonna 1930. Suomen merivoimat muistaa onnettomuuden uhreja laskemalla muistomerkille seppeleen vuosittain.

(Wikipedia-artikkeli: Torpedovene S2. Viitattu 3.1.2019)
(Wikipedia:Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported -lisenssiehdot)

Porin rannikkovesillä tuhoutuneen torpedovene S2:n miehistölle omistettu muistokuva

Miehistö

• Päällikkö, kapteeniluutnantti Oskar Thorolf Sjöman, s. 1889 Helsinki
• Ensimmäinen upseeri, meriväen luutnantti Eino Vilho Evald Valtonen, s. 1890 Rauma
• Laivueen lääkäri, lääkintäluutnantti, lääketieteen kandidaatti Alpo Ensio Mononen, s. 1898 Puumala
• Ylikonemestari Frans August Rautala, s. 1881 Sääksmäki
• Konemestari Nestor Nevalainen, s. 1886 Helsinki
• Konemestari Johan Edvard Blomqvist, s. 1893 Helsinki
• Alikonemestari Gunnar August Häggström, s. 1887 Helsinki
• Alikonemestari Matti Jalmari Lappalainen, s. 1900 Muuruvesi
• Erikoiskonemestari Julius Gottfrid Gustavsson, s. 1886 Helsinki
• Pursimies Kurt Thorwald Eklund, s. 1902 Helsinki
• Pursimies Aarne Johannes Toivonen, s. 1899 Piikkiö
• Kersantti Ernst Henrik Alander, s. 1904 Parainen
• Kersantti Aarne John Koivisto, s. 1902 Heinola
• Kersantti Georg Albin Collan, s. 1901 Pietari
• Kersantti (Pekka) Petter Pitkänen, s. 1900 Sortavala
• Ylimatruusi Fridolf Berg, s. 1904 Sundom
• Ylimatruusi Hakon Jarl Sundström, s. 1904 Tammisaari
• Ylimatruusi Leo Yrjö Lind, s. 1904 Kärkölä
• Matruusi Axel Fingal Andersson, s. 1905 Nauvo
• Matruusi Karl Arvid Blom, s. 1904 Lapväärtti
• Matruusi Herman Blomqvist, s. 1904 Korppoo
• Matruusi Alfred Grönroos, s. 1905 Hiittinen
• Matruusi Gunnar Julius Gunn, s. 1904 Kemiö
• Matruusi Emil Halli, s. 1904 Tytärsaari
• Matruusi Frans Oskar Helander, s. 1904 Helsinki
• Matruusi Vilho Armas Honkanen, s. 1904 Mäntyharju
• Matruusi Lauri Hölttä, s. 1904 Kotka
• Matruusi Matti Kuivalainen, s. 1907 Sortavala
• Matruusi Karl Amos Lindblad, s. 1904 Porvoo
• Matruusi Erik Leonard Lindholm, 1904 Helsinki
• Matruusi Ilmari Alexander Lillberg, s. 1904 Helsinki
• Matruusi Lauri Jaakko Henrikki Jaakonpoika Martinkauppi, s. 1907 Liminka
• Matruusi Aarne Merimaa, s. 1904 Ahlainen
• Matruusi Kaarlo Olavi Pirskanen, s. 1906 Viipuri
• Matruusi Uno Viljam Pyökäri, s. 1904 Revonsaari
• Matruusi Gunnar Emil Ramstedt, s. 1904 Parainen
• Matruusi Akseli Rytkölä, s. 1904 Seiskari
• Matruusi Aksel Aabram Räme, s. 1906 Oulainen
• Matruusi Veikko Ilmari Saarivuori, s. 1906 Saarijärvi
• Matruusi Arvo Saarman, s. 1904 Helsinki
• Matruusi Sulo Rudolf Samuli, s. 1904 Koivisto
• Matruusi Thor August Sederholm, s. 1905 Hanko
• Matruusi Axel Anton Sjöberg, s. 1905 Hanko
• Matruusi Onni Mikael Sorri, s. 1906 Suoniemi
• Matruusi Väinö Alexander Sten, 1904 Parainen
• Matruusi Erik Reinhold Stenholm, s. 1904 Turku
• Matruusi Pentti Tapio Viitala, s. 1907 Kouvola
• Matruusi Viktor Einar Viitanen, s. 1907 Rauma
• Matruusi Viljo Veikko Vuori, s. 1907 Joensuu
• Matruusi Klaus Wallen, s. 1904 Helsinki
• Matruusi Oiva Markus Yrjölä, s. 1902 Kuusankoski
• Matruusi Reinhold Holger Ådahl, s. 1905 Emäsalo
• Matruusi Evert Johannes Österlund, s. 1904 Nauvo

(Satakunnan Kansa, 15.08.1926, nro 184, s. 4 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1580773/artic...)

Lehtijuttuja

Iltalehti, 05.10.1925, nro 229, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1401259?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Aamulehti, 06.10.1925, nro 229, s. 3
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1377218?page=3
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Helsingin Sanomat, 06.10.1925, nro 270, s. 4
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1394379?page=4
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Uusi Suomi, 06.10.1925, nro 229, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1506437?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Ilkka, 07.10.1925, nro 230, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1399202?page=2
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Haminan Lehti, 08.10.1925, nro 111, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1391936?page=2
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Vaasa, 09.08.1926, nro 179, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1709101?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Suomen Kuvalehti, 2.10.1965, nro. 40/1965 s. 48-49
S2:n kuoleman aikataulu

Linkkejä

• http://www.hylyt.net/item/s2-torpeedovene-2437/
• https://www.elavamuisti.fi/aikajana/torpedovene-s2n-haaksirikko
• http://personal.inet.fi/palvelu/mare/HIST/s2_lahto.htm

Vuonna 1876 valmistunut Reposaaren norjalaistyylinen tunturikirkko ja sen edustalla Wäinö Aaltosen veistämä, vuonna 1930 paljastettu torpedovene S 2:n muistomerkki. Kuvaaja: Pekka Kyytinen
Projekti on aloitettu 2.1.2019.