Start My Family Tree Welcome to Geni, home of the world's largest family tree.
Join Geni to explore your genealogy and family history in the World's Largest Family Tree.

Village Kanneljärvi kirkonkylä, Kanneljärvi and Uusikirkko

Kylä Kanneljärvi kirkonkylä, Kanneljärvi ja Uusikirkko

« Back to Projects Dashboard

view all 1003

Profiles

  • Helena Martintytär Peippo (1822 - 1900)
    Uudenkirkon seurakunnan (Viipurin lääni) arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1816-1833 (I C:6), jakso 54: 1822 feb-mar; Kansallisarkisto: / Viitattu 16.4.2021 Kandeljärvi No: 1 Hu. Helena ...
  • Taavetti Paavonpoika Nikkanen (1818 - 1847)
    Uudenkirkon seurakunnan (Viipurin lääni) arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1816-1833 (I C:6), jakso 18; Kansallisarkisto: / Viitattu 16.4.2021 Kandeljärvi No: 1 Son David Paulss. Nikkain...
  • Juhana Israelinpoika Nikkanen (1898 - d.)
    Uudenkirkon seurakunnan (Viipurin lääni) arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1895-1906 (I C:15), jakso 140, sivu 290-291: 10/1898; Kansallisarkisto: / Viitattu 20.9.2020 Uudenkirkon seurak...
  • Lyyli Suninen (1906 - 1990)
    Profiilikuva otettu perhekuvasta ilmeisesti 1943, jolloin perhe oli jo siirtynyt takaisin Viipuriin, josta lähtivät lopullisesti kesäkuussa 1944 evakkomatkalle. Armas Suninen on kuvassa kotilomalla. ...

Projekti on tarkoitettu kaikkien Kanneljärven kirkonkylässä asuneiden henkilöiden profiileille. Kylä kuului vuoteen 1925 asti Uudenkirkon pitäjään ja sen jälkeen omaksi kunnakseen erotettuun Kanneljärveen.

Kanneljärven kyläprojektit

Harju | Hämeenkylä | Hötsölä | Jokela | Kanneljärvi kirkonkylä | Kuuterselkä | Liikola | Mustamäki asema | Sykiälä

Yleistä

Kylän nimen osalta viitataan kunnan nimeä koskeviin alkuperäisiin arveluihin. Kirkonkylänä se oli pitäjän keskus, jossa sijaitsivat tärkeimmät kunnalliset virastot ja elimet. Pinta-alaltaan ja asukasluvultaan se oli myöskin laajin pitäjin kylistä.

Kanneljärven kylänosina tunnettiin Hannola, Hovikylä, Korpikylä, Lastikkala ja Peräkylä. Kylän rajana oli idässä Pienjoki aina siihen saakka kunnes se yhtyi Suureenjokeen. Sen ylitettyään raja kulki jonkin matkaan iään Kuuterselkään rajoittuville metsäaukeille ja kääntyi sitten jokseenkin suoraviivaisesti lounaaseen. Ylitettyään kahteen kertaan rautatien raja jatkui pitkin Suurjoea (Vammeljokea) kuntarajaan saakka ja sitä pitkin etelässä ja lännessä Mannosensuolle. Sieltä se teki jyrkän kulman kaakkoon Pahaojan alkulähteille ja kulki sen jälkeen Pahaojaa pitkin siihen saakka etelään, kunnes Pahaoja ja Soltaanjoki yhtyivät. Siitä raja lähti pohjoiseen pitkin Soltaanjokea, josta se erosi Kurksuolle ja kulki Kurksuolta edelleen koilliseen Likolammelle ja kääntyi jyrkästi kaakkoon Kanneljärven koillisosan poikki Pienjoen lähtökohtaan Kanneljärvestä.

Pinta-alaltaan laajasta kylästä erottui selvästi keskustaajama, kirkon ympäristö. Vielä uutuuttaan hohtaneen kirkon ja siihen rajoittuneen hautausmaan ollessa keskuksena olivat senaikaisen tiheän asutuksen joukosta löydettävissä lähietäisyyksiltä kunnantalo, kansanopisto, suojeluskuntatalo, nuorisoseuratalo, kansakoulu, lääkäritalo ja useita kauppoja. Taustalla siintänyt järvi loi asutuksen ylle leppoisaa tunnelmaa.

Pinnanmuodostukseltaan muuten varsin tasaisen kylän metsäisessä länsilaidassa sijaitsi koko kunnan korkein mäki, 118 metriä korkea Hötömäki. Ympäristöineen se tarjosi monia mahdollisuuksia hiihtokilpailujen järjestäjille ja ampumaurheilun harrastajille. Kylän tarkastelu voitiin aloittaa Hötsölän kylän rajalta, jossa oli luonnonkaunis Pienjoen silta. Tätä siltaa kutsuttiin myös Lemmensillaksi, koska se oli suosittu nuorison kokoontumispaikka. Kanneljärven ylevätyylinen valkoinen kirkko vihittiin käyttöön 1934. Sen oli suunnitellut Uno Ullberg ja se sijaitsi opistoa vastapäätä. Osuuskauppa ja kansakoulu (perustettu 1895) olivat tien vastakkaisilla puolilla. Alkuaan kunnantalo oli ollut venäläisvalmisteinen huvila.

Yksi kylän suurimmista taloista oli Temisevä, joka oli kirjailija Unto Seppäsen lapsuus- ja nuoruudenaikainen koti. Kanneljärven seurakunnan väliaikainen kirkko oli kunnostettu venäläisestä huvilasta. Uuden kirkon tultua käyttöön käytettiin väliaikaista kirkkoa kunnalliskotina. Niemenhovin rakennutti Kanneljärven rantaan pietarilainen tehtaanomistaja Krusel ( ruotsalaisen räjähdysainekeksijän ja suurlahjoittajan Alfred Nobelin vävy). Päärakennuksena oli harmaa puurakennus vuoteen 1912 saakka, jolloin ruvettiin rakentamaan uutta päärakennusta kalkkitiilestä. Se valmistui syksyllä 1913. Krusel oli toisjalkainen ja melkein sokea, minkä vuoksi puolen kilometrin päässä olleelle kumpareelle vieneen polun varressa olleet kivet ja kannot oli maalattu kirkkain värein. Viimeinen omistaja Herman Määttänen korjautti päärakennuksen täysihoitolaksi. Aluksi siinä toimi luontaisparantola ja sen jälkeen keuhkotautiparantola. Niemenhovin vuokraajat olivat lyhytaikaisia ja niinpä Herman ryhtyi ennen talvisotaa itse viljelemään hovin maita, jotka samoin kuin rakennukset jäivät hyvään kuntoon talvisodan alkaessa.

Kun lähdettiin Kanneljärven asemaseudulta Uudellekirkolle vievää tietä ja ylitettiin ylikäytävä ja Pahaoja, oli ensimmäisenä vasemmalla Veljekset Määttänen Oy:n konttori-asuinrakennus. Johan Oleski oli paikkakunnalla hyvin tunnettu seppä.

Lähde: Kanneljarvi.fi

Isäntiä 1600-1700-luvulla Uudenkirkon Kanneljärvellä

Projekti on tarkoitettu kaikkien Kanneljärven kirkonkylässä asuneiden henkilöiden profiileille. Kylä kuului vuoteen 1925 asti Uudenkirkon pitäjään ja sen jälkeen omaksi kunnakseen erotettuun Kanneljärveen.

Kanneljärven kyläprojektit

Harju | Hämeenkylä | Hötsölä | Jokela | Kanneljärvi kirkonkylä | Kuuterselkä | Liikola | Mustamäki asema | Sykiälä

Yleistä

Kylän nimen osalta viitataan kunnan nimeä koskeviin alkuperäisiin arveluihin. Kirkonkylänä se oli pitäjän keskus, jossa sijaitsivat tärkeimmät kunnalliset virastot ja elimet. Pinta-alaltaan ja asukasluvultaan se oli myöskin laajin pitäjin kylistä.

Kanneljärven kylänosina tunnettiin Hannola, Hovikylä, Korpikylä, Lastikkala ja Peräkylä. Kylän rajana oli idässä Pienjoki aina siihen saakka kunnes se yhtyi Suureenjokeen. Sen ylitettyään raja kulki jonkin matkaan iään Kuuterselkään rajoittuville metsäaukeille ja kääntyi sitten jokseenkin suoraviivaisesti lounaaseen. Ylitettyään kahteen kertaan rautatien raja jatkui pitkin Suurjoea (Vammeljokea) kuntarajaan saakka ja sitä pitkin etelässä ja lännessä Mannosensuolle. Sieltä se teki jyrkän kulman kaakkoon Pahaojan alkulähteille ja kulki sen jälkeen Pahaojaa pitkin siihen saakka etelään, kunnes Pahaoja ja Soltaanjoki yhtyivät. Siitä raja lähti pohjoiseen pitkin Soltaanjokea, josta se erosi Kurksuolle ja kulki Kurksuolta edelleen koilliseen Likolammelle ja kääntyi jyrkästi kaakkoon Kanneljärven koillisosan poikki Pienjoen lähtökohtaan Kanneljärvestä.

Pinta-alaltaan laajasta kylästä erottui selvästi keskustaajama, kirkon ympäristö. Vielä uutuuttaan hohtaneen kirkon ja siihen rajoittuneen hautausmaan ollessa keskuksena olivat senaikaisen tiheän asutuksen joukosta löydettävissä lähietäisyyksiltä kunnantalo, kansanopisto, suojeluskuntatalo, nuorisoseuratalo, kansakoulu, lääkäritalo ja useita kauppoja. Taustalla siintänyt järvi loi asutuksen ylle leppoisaa tunnelmaa.

Pinnanmuodostukseltaan muuten varsin tasaisen kylän metsäisessä länsilaidassa sijaitsi koko kunnan korkein mäki, 118 metriä korkea Hötömäki. Ympäristöineen se tarjosi monia mahdollisuuksia hiihtokilpailujen järjestäjille ja ampumaurheilun harrastajille. Kylän tarkastelu voitiin aloittaa Hötsölän kylän rajalta, jossa oli luonnonkaunis Pienjoen silta. Tätä siltaa kutsuttiin myös Lemmensillaksi, koska se oli suosittu nuorison kokoontumispaikka. Kanneljärven ylevätyylinen valkoinen kirkko vihittiin käyttöön 1934. Sen oli suunnitellut Uno Ullberg ja se sijaitsi opistoa vastapäätä. Osuuskauppa ja kansakoulu (perustettu 1895) olivat tien vastakkaisilla puolilla. Alkuaan kunnantalo oli ollut venäläisvalmisteinen huvila.

Yksi kylän suurimmista taloista oli Temisevä, joka oli kirjailija Unto Seppäsen lapsuus- ja nuoruudenaikainen koti. Kanneljärven seurakunnan väliaikainen kirkko oli kunnostettu venäläisestä huvilasta. Uuden kirkon tultua käyttöön käytettiin väliaikaista kirkkoa kunnalliskotina. Niemenhovin rakennutti Kanneljärven rantaan pietarilainen tehtaanomistaja Krusel ( ruotsalaisen räjähdysainekeksijän ja suurlahjoittajan Alfred Nobelin vävy). Päärakennuksena oli harmaa puurakennus vuoteen 1912 saakka, jolloin ruvettiin rakentamaan uutta päärakennusta kalkkitiilestä. Se valmistui syksyllä 1913. Krusel oli toisjalkainen ja melkein sokea, minkä vuoksi puolen kilometrin päässä olleelle kumpareelle vieneen polun varressa olleet kivet ja kannot oli maalattu kirkkain värein. Viimeinen omistaja Herman Määttänen korjautti päärakennuksen täysihoitolaksi. Aluksi siinä toimi luontaisparantola ja sen jälkeen keuhkotautiparantola. Niemenhovin vuokraajat olivat lyhytaikaisia ja niinpä Herman ryhtyi ennen talvisotaa itse viljelemään hovin maita, jotka samoin kuin rakennukset jäivät hyvään kuntoon talvisodan alkaessa.

Kun lähdettiin Kanneljärven asemaseudulta Uudellekirkolle vievää tietä ja ylitettiin ylikäytävä ja Pahaoja, oli ensimmäisenä vasemmalla Veljekset Määttänen Oy:n konttori-asuinrakennus. Johan Oleski oli paikkakunnalla hyvin tunnettu seppä.

Lähde: Kanneljarvi.fi

Isäntiä 1600-1700-luvulla Uudenkirkon Kanneljärvellä