Tämä projekti on Suojärven Kuikkaniemen kylän kyläprojekti. Projekti sisältää kylän asutusluetteloita, tarinoita ja valokuvia, linkkeineen sukupuuhun. Kyläprojekti kehittyy ja täydentyy jatkuvasti.

• Kuikkaniemen kyläkartta
• Kuikkaniemen asutusluettelo
• Tarinoita suomeksi ja karjalaksi
• Kuikkaniemeläisiä sukuja
• Kuikkaniemeen liittyviä kuvia, artikkeleita, asiakirjoja ja videoita
• Suojärven paikkakuntaprojekti

Johdanto Kuikkaniemen kylään karjalaksi

suomenkielinen versio alempana

Johdanto Kuikkaniemen kylään suomeksi

Kuikkaniemen kylä sijaitsi Suojärven itärannalla. Kylän eteläisin osa, Omossu, rajoittui Eloniemen kylään ja yhteensä kahdeksan kilometriä pitkän kylän pojoisena ja osittaisen itäisenä naapurina oli Leppäniemen kylä. Idässä Kuikkaniemen kylällä oli yhteinen raja Venäjän kanssa. Kylänosia olivat Omossu ja Savihaudat.

Kylän nimi mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1618 maakirjassa Leppäniemen kylän osana, nimittäin ”Leppäniemi Kukin”, kun varsinainen Leppäniemi oli ”Pentysin”. Suojärven ortodoksisen seurakunnan varhaisimmissa metrikkakirjoissa kylän asukaat on merkitty Leppäniemen tai 1780-luvulta alkaen Pieni-Leppäniemen asukkaiksi. Kuikkaniemi on omana kylänään 1700-luvun maakirjoissa.
Vuoden 1805 kartassa alueella oli kahdeksan taloa ja niiden lisäksi Haugitšoukissa oli kaksi taloa ja Kirjoniemessä ( myöh. Koivuniemi) yksi talo.

Hermonniemessä oli 1700-luvun alussa rakennettu tšasouna ja se sijaitsi kalmiston kaakkoiskulmassa. Lähelle tšasounaa rakennettiin luterilainen ruokoushuone vuonna 1890, ja se toimi Suojärven rukoushuonekunnan ainoana kirkkona vuoteen 1928 saakka. Kirkon takana sijaitsi Suojärven ensimmäinen luterilainen hautausmaa ja kirkon vieressä katekeetan virkatalo.

Omaa koulutaloa ei Kuikkaniemellä ollut, vaan pohjoisemmista taloista käytiin Leppäniemen koulussa ja eteläisemmissä osissa Kaipaan koulussa tai Eloniemen koulussa, kun se valmistui 1938. Aiemmin oli kiertokoulua käyty mm. Bomba -suvun karjalaistalossa, joka oli aikansa nähtävyys.

Ensimmäisen kerran kylä mainitaan asukkaineen vuonna 1618, jolloin kylässä asui mm. Mihaila Kuikin. Kylän nimi oli ilmeisesti tullut hänen mukaan ja silloin Kuikkaniemessa oli 13 taloa. Vuonna 1617 solmittiin Stolbovan rauha ja Ruotsi valloitti myös Suojärven alueen. Kuikkaniemen asutus muodostui luultavasti vuosien 1585 ja 1618 välisenä aikana.

Ruotsin hallinan aikana ortodoksisilla alueilla oli kovat ajat ja myös Kuikkaniemen asutus väheni vähenimistään vuosisadan loppua kohti. Vuosina 1656-1661 käyty sota verotti vielä alueen asutusta, sillä vielä 1637 kylässä oli seitsemän taloa, joista kolmesta talosta lähti asukkaat ns. ”ruptuurisodan” aikana Venäjälle. Kun Suojärvi jälleen vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhassa liitettiin Venäjän valtakuntaan, kylässä oli vain kaksi taloa.

1700-luvun puolivälin saakka kylässä oli vain neljä taloa, mutta 1790-luvulla kylän taloluku kasvoi jo yhdeksään. Vuonna 1805 tehdyn kartan mukaan taloluku oli 11 ja 1818 henkikirjan mukaan kylässä on 17 tilaa, joista 9 oli uudistiloja. Vuona 1939 taloluku oli jo lähes 90 ja asukkaita kylässä oli noin 450.

Vuoden 1764 maakirjassa mainitaan ensimmäisen kerran Kuikka-Kurki-Sopukki-Reima-Joro-Jänis-Pisto -sukuisten esi-isä Kuisma Andreinpoika. Hänellä oli neljä poikaa: Zotik, Andrei, Avram ja Anton. Kuikka nimi säilyi Agafon Antoninpojan jälkeläisitä Dimitreillä ja Kuikat asuivat Hautšoukussa. Mark Antonipojan pojan Vasilin jälkeläiset käyttivät sukunimeä Joru ja Matfei Markinpojan Pisto -nimeä. Pistot elivät Kokonniemen kylässä, jossa myös Iev Agafoninpojan Jänis-nimiset jälkeläiset asuivat.
Zotik Kuismanpojan perhe asui Koivuniemessä ja kotitilalle jäi asumaan pojanpojan Ivan Jefiminpojan Kurki -nimiset perilliset. Heille muutti Kotajärveltä Varlam Parkkinen 1880-luvulla kotivävyksi. Sofron Jefiminpoika ja Agafon Jefriminpoika siirrettiin isojaossa asumaan Savihaudoille. Sofronin jälkeläisillä esiintyy sukunimenä Kurki ja Sopukki ja he elivät Kaipaan kylässä mökkiläisinä. Feodor Agafoninpoika Kurki muutti Lietten kylään mökkiläiseksi vaimonsa suvun maille ja otti 1900-luvun vaiheessa sukunimekseen Reima.

Kuikkaniemeä asuttivat myös 1700 -luvun alussa vanhat suvut: Konttiset, Tertsuset, Snorot, Hiljaset, ja Pinot (vaihdettu vuonna 1931 Tertsusesta). Heidän isänsä on Mihaila Minanpoika, jolla oli pojanpojat Ivan Savinanpoika Ivan Savvanpoika] ja Petri Savvanpoika. Pedrin jälkeläisiä ovat Konttiset, jotka joutuivat muuttamaan isojaon järjestelyissä Omassuun. Jakov Ivaninpojan jälkeläiset käyttivät sukunimeä Tertsunen, Jefin Ivaninpojan Snoro ja Fotei Ivaninpojan jälkeläiset Hiljanen -sukunimeä. Sekä Hiljasia että Snoroja asui 1900 -luvulla Savihaudoilla.

Vuonna 1722 toista Kuikkaniemen taloa asusti Vasko Issakanpoika, jolla oli pojat Jemeljan ja Pedri. Pedrillä puolestaan oli neljä poikaa: Jermei, Kuisma, Mihaila ja Parfentei Pedrinpoika jälkeläisiä olivat Vilkat. Laurenti Mihailanpojan pojanpojalla Avram Sosotipojalla oli kolme poikaa, joista nuorin Andrei oli poikamies. Vanhin Mihail Avraminpoika käytti sukunimeä Kissa ja Nikit Avraminpojan perillisillä Stepanilla ja Nikitillä esiintyy sukunimi Turunen. Jefim Parfanteinpojan vaimo leskenä olleessaan aviottoman lapsen Timofei Bogdanpojan, jonka jälkeläisiä ovat Kuksinat, Tuomelat ja Uuksiset. Lesken lapsesta saatettiin käyttää äidin sukuniemä, sillä jo noin 1670 minitaan Unusjärvellä olleen Kuksin-nimisiä.

Vuoden 1787 rippikirjan mukaan Petrilän talossa oli asukkaana Ivan Ivaninpoika, jonka pojan Laurentin kotivävyksi tuli Korpiselän puolelta Vlas Maksimanpoika Tarsonen. Hän omisti aikanaa ison tilan , kuten hänen poikansa Nikolai Vlasov Tarsonen. Nikolailla oli vain tyttölapsia ja niinpä tuo mahtava talo siirtyi perintönä avioliiton kautta Home -sukuun kauppias Pavel Trofimofille. Heidät tunnemme 1900-luvun puolella Tarpio, Tallas, Tervas ja Tulehmo -nimisinä.

1900-luvun alussa Petrilän talon alkuperäisistä asukkaista eli sijoillaa vain Snorot mökkiläisinä ja aluetta viljelivätkin kylän uudet tulokkaat, Bombinit Kaipaan kylästä ja Hermanni Harakka Korpiselän pitäjästä.

Bombinin suku mainitaan Kuikkaniemessä ensimäisen kerran vuoden 1764 maakirjassa. Kaipaan kylästä muutti Ipat Semeninpoika kolmen pojan: Anikein, Fotein ja Pavelin perheiden kera Kuikkaniemeen. Mihail Pavelinpojan jälkeläisiä ovat Pores, Niemelä, Raunisalo ja Bombin -nimiset. Domenti Pavelinpojan pojanpoikaa Bomba-Timoita eli Timofei Vasileinpoikaa kutsuttiin nimiarkiston mukaan leikillisesti Rättsinä Timoiksi. Hänen poikansa Grigori Ratamaa asui Savihaudoilla.

Moldokain-Harakka -suvun Herman Iljanpoika mainitaan Kuikkaniemen asukkaana vuoden 1810 aikoin. Hänellä oli kaksi tytärtä ja yksi poika. Tyttäret avioituivat muualle, mutta Grigori Hermanninpoika eli Griša sai kahdessa avioliitossaan parikymmentä lasta. Lapsista vanhin Jefim muutti myöhemmin Hautavaan kylään, Terentei ja Jestafei Leppäniemen kylään. Harakka-sukunimeä on muutettu Paavelaksi, Teroheimoksi, Helisalmeksi, Hammelaksi ja Haanperäksi.

Vielä 1700-luvun viime vuosikymmelleä muutti yksi Peura-sukuinen Kuikkaniemelle. Aluksi leskirouva Paraskeva asettui lapsineen Isotti Kuismanpoika (Kurki) talouteen, mahdollisesti Sottilaan, ja jo vuonna 1818 pojalla Timofei Arteminpojalla oli uudisasutus kylässä.

Pavel Sisoinpoika oli tilaton mökkiläinen, joka siirtyi Kuikkaniemeen Leppäniemestä 1870-luvulla. Hänen lapsensa ja heidän puolisonsa olivat päivätyöläisinä Trofimoffin talossa sen kukoistuksen ajan ja myöhemmin 1910-luvulla he siirtyivät Leppäniemeen ja Hautavaaraan.

Pavel Vasilinpoika Tanskasen muutto Lietteen kylästä ja Sergei Vasilinpoika Levyn muutto Leppäniemestä liittyivät isojaon siirtoihin.

Savihaudat

Omossun kilometrin pituinen kylätie jatkui kaksi kilometriä pitkänä polkuna Pienen Pyhäjärven rantaan, josta pääsi kiertämään järven etelärantaa pitkin järven itäpuolelle, koillisrannalla sijaitsevalle kylänosalle, Savihaudoille. Asukkaat sijoitettiin alueelle isojaon aikaan, jolloin päätettiin raivata ja pohjata kolme kilometriä leveä tie Kuikkaniemen kylästä Jessoinselän Savihaudoille. Venäjän rajalle oli matkaa vain 2,5 kilometriä. Savihaudoilla oli asukkaita seitsemässä mökissä lahden molemmin puolin. [1]



Tietoa kylästä löytyy myös Suojärven Pitäjäseuran sivulta: https://suojarvi.fi/kylat/kuikkaniemi/

Kylän tiedot kasattu seuraavista lähteistä:
[1] Suojärven historia III. 2011. Omal Mual Vierahal Mual. Suojärven pitäjäseura ry.