Follow
Vorniola kuuluin Antrean seurakuntaan vuoteen 1858 asti, jolloin Kirvun seurakunta
itsenäistyi.
Matikkalan koulupiiri
Alakuunun alueella asui Vornian suku 1544, vuonna 1553 mainitaan Juho Vornia Alakuunussa ½ veron suuruisella kantotilalla, jonka ympärille ennen pitkää muodostui Vorniolan kylä.
Suur-Jääskessä oli vain yksi ainoa lahjoitus, joka luonteeltaan oli allodiaalisäteri. Se oli Eerikki Antinpoika Trana, till Räisälä Alakuununhovi. Ala-Saksissa pääsotakomissaarina ollut Trana kaatui siellä 1634. Hänen tyttärensä Kristiina Eerikintytär Trana (s. 1629) peri isänsä ja solmi avioliiton 15-vuotiaana Jakob Törnsköld, till Runstorp kanssa. Kristiinan kuoltua jo vuonna 1650 Törnsköld sai vaimonsa perintönä Eerikki Antinpojan entiset ”ikuisiksi ajoiksi” annetut allodiaalitilat.
Kun sätereitä rakennettiin joutuivat talonpojat yleensä muuttamaan perimiltään mailta pois. Vuodesta 1662 lähtien perustettiin Jantulan maille säterin tupa ja kamari sekä muut tarvittavat rakennukset. Vuonna 1664 niiden kerrottiin olevan valmiit ja rakenteilla suurempi rakennus.
Talonpoikien kohtalosta selviää jotain erään oikeusjutun yhteydessä 1682. Esko Inkinen kertoi, että hänen tilansa ennen rälssiksi joutumista oli ollut ikivanha ratsutila, joita ei yleensä lahjoitettu kruunulta koskaan pois. Tuomas Mikonpoika Jantunen selitti omistaneensa Jantulassa koko yksijalkaveron maata, vanhaa perintöä, joka niinikään oli ratsutila, mutta sinne oli ryhdytty rakentamaan säterin hovia. Tilalle hän oli saanut Hauhialasta kokoveron eli kaksi kertaa niin paljon kuin hän oli omistanut Jantulassa (Kaksi yksijalkaveroa vastasi koko veroa).
Vuonna 1653 oli suunnitteilla säterin perustaminen Inkilään, mutta se päädyttiinkin perustamaan Alakuunuun. Vuonna 1661 ilmoitti maaherra Jacob Törnsköldin asiamies Herman Brandt, että maaherra oli aikonut perustaa säterikartanon rälssitiloilleen Alakuunuun. Tila perustettiin toisaalta Jantusen kylään Tuomas Mikonpoika Jantusen puolen veron tilalle sekä toisaalta Matikkalaan 1 1/6 ja Inkilän koko veron suuruisille tiloille. Jacob Törnsköld ei itse asettunut hoviinsa asumaan, vaan sitä hoitivat vuodit.
Vuoden 1688 syyskäräjillä selvitettiin, mikä alue oli Alakuunu ja mitkä kylät siihen kuuluivat. Lautamiesten todistuksen mukaan Alakuunuun ja maaherra Jacob Törnsköldin rälssiin kuuluivat ne 42 taloa ja kylää, jotka luettiin läänitykseen jo vuonna 1632.
Ne olivat Paksujalka (2 tilaa), Kuismala (2), Inkilä (4), Merola (2), Niukkala (4), Paavilanmäki (2), Lahdenmaa (4), Kohtamaa (6), Ihaksela (3), Matikkala (3), Hauhiala (6), Jantula (1), ja Vorniola (2). Kaikki kylät sijaitsivat samalla seudulla molemmin puolin Kuunjokea. Jokaisella tilalla oli omat sarkansa lähellä taloa ja takamaat yhteisiä ja jakamattomia. Säteriä kutsuttiin sen vuoksi Alakuunun hoviksi. Toisinaan siitä käytettiin nimitystä Jantulan hovi tai Inkilän kartano, vaikka se sijaitsikin Jantulan kylässä. Iso reduktio teki lopun Alakuunun hovista. Aina 1900-luvulle saakka, säilyi kansan keskuudessa legenda ankarasta hovin herrasta, jonka kartanon paikka oli evakkoaikaan asti kaikkien Jantulan kyläläisten tiedossa.
Vorniola (myös Vorniala, Worniola, Worniala, Wornio, Näräkkä) oli, samoin kuin Ihaksela, Eerikki Antinpoika Tranan lahjoitusmaata 1630-1640-luvulla. Siellä oli kaksi Vornian tilaa, joista numero yksi, 1680-luvulla joutui Näräköille, numero kahden säilyessä Vornioilla edelleen kokonaisena 1700-luvun loppuun. Vuonna 1818 molemmat tilat olivat jo jakautuneet niin, että numero yhdessä oli viisi tilaa, joista yksi Jaakko Kuismalla ja loput Näräköillä ja numero kahdessa Matti Eerikinpoika Rikkonen ja Aatami Matinpoika Vornio tilat. Näräkät mainitaan Kirvussa ensi kerran 1544 ja ensimmäisenä heistä Lauri-isäntä. Hänen asuma-alueensa, joka todennäköisesti on ollut jossain lähellä Vorniolaa, oli silloin Sairala.
Lasse Näräkkä on koonnut paljon hauskoja muistitietoja Vorniolan talosta ja asukkaista. Seuraavassa hänen ”satoaan”.
Vorniolan kylä oli jakaantunut kahteen osaan: ”Näräkäpäätöisii ja Vorneepäätöisiin”. Rantatörmällä oli aikoinaan seissyt kaksi taloa, kylän ensimmäiset numeroina 1 ja 2. Edellinen oli jakaantunut neljään osaan, joihin kaikkiin Näräkkä tuli isännäksi, vaikka Vorniot olivat olleet kylän kanta-asukkaita. Nämä lienevät aikoinaan tulleet Räisälän puolelta, jossa myös oli Vorneen kyläksi nimitetty paikka. Näräkän puolella kylässä oli entinen Jaakkolan paikka harjulla, josta se aikaa myöten muutettiin maantien laitaan.
Jaakolan naapurina oli Seppälä, muistona isännän Matti Antinpoika Meronen isän Antti Antinpoika Meronen sepän ammatista. Muutaman kymmenen metrin päässä seisoi Veikkola, Lasse Näräkän koti. Nimen synty oli hauska. Kerrotaan että joskus viime vuosisadalla (1800-luvulla) talossa oli ollut useampia veljeksiä, jotka naapureissa käydessään toisistaan puhuessaan sanoivat: ”Veikkoin sano tai veikkoin tek”, minkä perusteella kyläläiset rupesivat nimittämään heitä veikkolaisiksi ja taloa Veikkolaksi. Siihen kuului kaksi yhdysviljelyksessä olevaa tilaa. Viimeiset rakennukset olivat isännän, Lauri Laurinpoika Näräkkä käsialaa. Hän oli melkein omin voimin tehnyt ne, kaiken karjakartanoa myöten vuonna 1939.
Vorneen puolella asuvat ensimmäisenä Ollikat ja maantien molemmin puolin parin sadan metrin päässä oli vanhan Aatilan paikka, josta he olivat lähtöisin. Nuorin veli Heikki Heikinpoika Ollikka oli jäänyt vanhalle kankaalle Ottopellon laitaan. Vanhin veljeksistä Aatami Heikinpoika Ollikka, asuttuaan jonkin aikaa muualla, osti entisen kotinsa naapurista kaksi tilaa, Kankaalan ja Kangasmäen, jotka merkittiin yhdysviljelyksinä, Aatilana maarekisteriin.
Kangastietä pitkin päästiin ulkotilan maille. Korpilahden pellon reunaan, jonka toisella reunalla oli suurehkoja kiviröykkiöitä. Niiden vaiheilla on löydetty Ruotsinvallan aikaisia rahoja. Siinä kerrotaan olleen hovin ja kivien olleen hovin peruskiviä. Viereisiä peltoja nimitettiinkin vielä Hovinaluspelloiksi. Asiakirjat kertovat vain, että Vorniola oli ollut 1630-40-luvulla rälssimaata, mutta voihan olla, että siellä on ollut esim. voudin tai pehtorin asunto, hovi, vaikkei siitä ole tietoa säilynyt. Viimeisin Vornialan taloista sijaitsi Haikonsalmen sillan luona. Sen oli Yrjö Heikinpoika Ollikka rakentanut otettuaan haltuunsa 25-30 vuotta aikaisemmin kylmän tilan.
Haikossalmelta Kuunjoki alkoi levetä muodostaen lahtia ja niemiä ja muistuttaen erehdyttävästi järveä, miksi sitä Vorniolan ja Haikolan, Jantulan ja Lahdenmaan kylien kohdalla nimitettiinkin. Hieman alempana se laajeni oikein "Kuunjärve seläks" jonka kohdalla Vorniolan puolella kohosi Jyrkkä, pitkänomainen mäntyjä kasvava Terttulankangas. Se näyttää järven puolelta pienoiselta Punkaharjulta. Vorniolan kylässä kuivaa kangasta riitti aina Räisälän uudelle maantielle saakka.
Lähteet: Kirvun kirja/Aulikki Ylönen 1954
Kaskiselän Jantuset/Toimittanut Jarmo Paikkala, Hämeenlinna 1998