Suomalaiset kemistit

Kemisti

Kemisti on kemian tutkija tai tuntija. Suomessa kemistiksi voi pätevöityä suorittamalla yliopistossa filosofian maisterin (FM) tutkinnon pääaineena kemia, taikka diplomi-insinöörin (DI) tutkinnon pääaineena kemiantekniikka.

Kemistien kolme suurinta työnantajaa ovat

• tutkimuslaitokset
• teollisuus, erityisesti kemianteollisuus ja lääketeollisuus
• valtion laboratoriot

Aikaisemmin oli yritysten ja laitosten hankintaosastoilla suuriakin laboratorioita ostettavien materiaalien ja komponenttien testaamiseen ja arviointiin. Kemistien keskittyessä nykyisin tuotekehitykseen ovat tuotteet korkealuokkaisempia ja valmiiksi testattuja.

Kemia on tyypillisesti jaettu useisiin pääaloihin

• Analyyttinen kemia on tieteenala, joka tutkii aineiden koostumuksia ja menetelmiä niiden määrittämiseksi. Määrityksessä käytetään hyväksi aineiden kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia. Analyyttistä kemiaa hyödynnetään kemian eri alueiden lisäksi muun muassa lääketieteessä, ympäristötieteissä, teollisuudessa ja esimerkiksi rikosten selvittämisessä.
• Biokemia on eliöiden kemiallista rakennetta ja niissä tapahtuvia kemiallisia muutoksia tutkiva luonnontieteen haara. Biokemian perimmäisenä tavoitteena on ymmärtää ja selittää kemiallisin termein elävien solujen ja eliöiden kaikki kemialliset prosessit. Biologisten materiaalien kemiaan suuntautunutta kemistiä sanotaan biokemistiksi.
• Epäorgaaninen kemia on kemian osa-alue, joka tutkii epäorgaanisia yhdisteitä kuten metalleja, mineraaleja ja organometalliyhdisteitä. Tapana on myös sijoittaa eräät hiilen yksinkertaisimmat yhdisteet, kuten hiilimonoksidi ja -dioksidi, karbonaatit, karbidit ja syanidit epäorgaaniseen kemiaan.
• Fysikaalinen kemia on tieteenala, jossa sovelletaan fysiikan menetelmiä kemian ongelmien ratkaisemiseksi. Fysikaalisessa kemiassa tutkitaan neutraalin ja varauksellisen kemiallisen yhdisteen tasapainotilaa, rakennetta, reaktioita, ominaisuuksia, vuorovaikutuksia ja olomuodon muutoksia molekyylitasolla sekä nano- että makrotasolla.
• Lääkeainekemian tutkimuskohteena on lääkkeen vaikuttava aine eli lääkeaine. Lääkeainekemia on poikkitieteellinen tieteenala, jossa kemiaan yhdistyy farmaseuttisia, biologisia ja lääketieteellisiä näkökulmia. Lääkeainekemia sisältää biologisesti aktiivisten yhdisteiden tunnistamisen, valmistamisen (kemiallisen synteesin) ja lääkekehityksen.
• Orgaaninen kemia on hiiliyhdisteiden kemiaa. Se on luonnon yhdisteiden ja synteettisten orgaanisten yhdisteiden kemiaa. Lähes kaikki käyttämämme kemikaalit ovat orgaanisen kemian tuotteita. Hiiliketjuista koostuvat myös tekokuidut, joista tehdään vaatteita ja muita tekstiilejä. Myös muovit ovat hiilen yhdisteitä.
• Teoreettinen kemia keskittyy molekyylien ja atomien kvanttimekaanisten mallien kehittämiseen sekä kemiallisten reaktioiden ymmärtämiseen atomi- ja molekyylitasolla. Mallinnusohjelmien avulla tutkitaan esimerkiksi atomitasolla tapahtuvaa polymeerien käyttäytymistä sekä diffuusiota polymeerimembraaneissa ja jalokaasukiteissä.

Artturi Ilmari Virtanen (1895-1973) sai 1945 Nobelin kemianpalkinnon.

Lähdeluetteloita

• Luettelo Suomen kemian professoreista 1761-2000, vain yliopistot, esim. VTT:n professorit puuttuu.
• Suomalaiset kemistit Wikipediassa