Alakuunu muodosti suuren seutukylän 1500-luvun alkupuolella. Sen alue käsitti myöhemmät, Inkilän, Paksujalan, Niukkalan, Eijalan, Kohtamaan, Läylölän, Ihakselan, Haikolan, Kuismalan, Jänikselän ja Paavilanmäen seudut, siis koko Kuunjoen Korsjärvestä ja lännestä Kirkonkylän maista aina Jantulan? (Vorniolan) kylään asti. Alakuunu oli valtakunnan rajaseutua, kun vuoden 1721 Uudenkaupungin rauha halkaisi koko Kirvun kappeliseurakunnan kahtia.
Kun sitten eräs Karjalan radan pysäkeistä sijoitettiin sen keskustaan, Inkilään, hävisi vanha Alakuunun nimitys lopulta kokonaan käytännöstä. Sitä nimitettiin myös ennen vanhaan Juoinpääksi (Kuujoen pääksi).
Merolassa ei ollut kuin yksi tila 1600-luvulla, jossa vuonna 1635 isännöi Olli Meronen. Se kuului ensin 1630-1640-luvuilla Eerikki Antinpoika Trana, till Räisälä rälssitiloihin ja sen jälkeen Alakuunun rälssiin, joka oli lahjoitettu maaherra Jakob Törnsköld, till Runstorp. Hänen aikanaan Meroset lähtivät pois vuoden 1673 jälkeen erään veljeksistä siirtyessä Paavilanmaalle ja ensimmäinen Akkanen, Lauri Yrjönpoika siirtyi tilalle ennen vuotta 1678. Nämä jäivät asumaan kylään senkin jälkeen kun se isossa reduktiossa muitten maaherrojen tilojen kanssa oli palutettu kruunulle. Vuonna 1818 Merolassa oli kolme, kaikki Akkasen hallussa olevaa tilaa.
Merolan talot (vain osa) ja viimeiset omistajat
Mäkelä, Matti Akkanen
Merola, Elli ja Eino Akkanen, Simo Häkli, Tuomas Juhonpoika Akkasen perikunta
Hirvilahti, Leena Väisänen
Juhola, Juhana Heikinpoika Rikkonen, Yrjö Akkanen, Juho Akkanen
Peräkorpi, Adam Anttonen
Lähde: Kirvun kirja/Aulikki Ylönen 1954