K A N E R V A L A

Projekti kerää Norrbyn kylässä Särkisalossa, nykyisessä Salon kaupungissa, sijaitsevan Kanervala-nimisen (ent. Ljungberga) tilan omistajien, rakentajien, työntekijöiden ja vieraiden geni-profiileita.

Sisällysluettelo

• Mikä Kanervala on?
• Ennen Kanervalan syntyä
• Kanervalan alkuaika - Gustaf Bjur, Karl Engblom ja Sebastian Brander
• Sofia Röök ja Ernst Lampén tuttavineen
• Severin Avellán rakentaa Merilinnan v. 1915
• Särkisalolaiset merikapteenit toivat jääkärit Suomeen. Kytkökset Ljungbergaan ja Norrbyhyn
• Caloniusten aika sekä Ljungbergan täysihoitola
• Winckelmannien ja Grönblomien aika
• Kanervalan täysihoitola 1941 - 2005
  • Alkuaika
  • 1950- ja 1960-luku
  • Kalustus
  • Loppuaika
• Venäläisen oligarkin aika 2005 alkaen
• Kunnianosoitus Norrbylle ja Särkisalolle
• Taas uusi vaihe
• Kuvat, luettelot, viitteet ja lähteet
  • Kanervalan kuvia
  • Kanervalan/Ljungbergan tilanomistajaluettelo
  • Kanervalassa syntyneet
  • Kanervalan rakennus- ja rakennelmakanta
  • Kanervalan/Ljungbergan täysihoitolat
  • Lähteet
    
    

Kanervala vuonna 2019. Edessä päärakennus Merilinna ja oikealla huvimaja Vilpola. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)

Mikä Kanervala on?

Kanervala ei ole varsinainen kartano, vaan se on Särkisalon Norrbyn kylään 1800-luvun lopussa syntynyt huvilayhdyskunta, josta yhteisen omistajan myötä muodostui 8 tilaa käsittänyt yli 30 hehtaarin kartanotyyppinen kokonaisuus. Puiset huvilat olivat nimeltään Ljungberga, Koivula (Strömnäs), Lehtola ja 1860-luvun alussa rakennettu veneenveistäjien torppa Rantala (myöh. Ainola).

Ljungbergan puuhuvila paloi 1914 ja se korvattiin 1915 suurella kivisellä Merilinnalla, josta tuli Ljungbergaksi kutsutun yhdistyneen tilan päärakennus. 1917 valmistui tilanhoitajalle kivirakennus Mäntylä (Furumo) sekä kivisiä ja puisia talousrakennuksia. Rakennusten lukumäärä on nykyisin n. 30. Vuonna 1947 alettiin Ljungbergan tilaa kutsua Kanervalaksi.

Kanervala 2019. Merilinna Lehmuskujan päässä. Vasemmalla Lehtola ja oikealla Koivula. Ainola on lipputangoista oikealle puiden takana. Mäntylä kuvan ulkopuolella oikealla takaviistossa. Merellä, ylhäällä oikealla, on alusta asti tilaan kuulunut Pässisaari. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)


Kanervala 2019. Mäntylän rakennukset etualalla. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)

Ennen Kanervalan syntyä

Ennen huviloiden rakentamista oli koko Kanervalan alue Gustaf Wilhelm Bjurin omistuksessa. Kaikki tilat, joista Kanervala muodostui, ostettiin Bjureilta.

1800-luvun purjealuksen pienoismalli Särkisalon kirkossa Veneenveistäjien torppa Rantala (myöh. Ainola). Aitta ja koillissiipi takaa. 2019 (Sotheby's)

1800-luvun alkupuolella Kanervalan alue oli pelkkää metsää. Ensimmäinen asuinrakennus oli Rantala, nykyinen Ainola, jonka norrbyläinen Gustaf August Karlsson rakensi 1860-luvun alkupuolella veneenveistäjien tauko- ja asuintaloksi, jotta työntekijöiden ei tarvitsisi käydä kylällä syömässä ja lepäämässä. Karlssonit omistivat tuolloin alueen. Veneveistämöä ja Rantalan (nyk. Ainola) tienoota kutsuttiin aluksi 'Uudeksi rannaksi' (Nya Stranden).

Gustaf Karlssonia ja hänen isoveljeään Karl Karlssonia alettiin kutsua Rantaloiksi, kun he olivat 1868 itse muuttaneet Rantalaan asumaan Bjurien ostettua heidän maatilansa. He alkoivat viljellä aluetta, josta myöhemmin tuli Kanervalan puutarha. Rantalassa Gustaf rakensi purjealuksia ja veneitä sekä itselleen mm. ison kuunarin. Isoveli Karl Johan Karlsson Rantala kasvatti siellä suuren perheen. Kahdestatoista lapsesta viisi nuorinta syntyi Rantalassa. Gustaf laajensi Rantalan torppaa rakentaen itselleen pienen koillissiiven. Veljesten poistuminen Rantalasta on tapahtunut n. 1896, jolloin Gustaf Bjur myi Ljungbergan tontin merikapteeni Karl Laurent Engblom :ille.

Särkisalon vaakuna
Ernst Lampén kuvaa särkisalolaisia 1910-luvulla, että he osaavat jokainen ihan kaikkea. Särkisalolainen kulki merellä ulkomaita myöten, kalasti, veisti veneet ja purjelaivat, hoiti karjaa ja viljeli maata. Lampén havaitsi alkavan muutoksen, jossa ammatit eriytyivät aikaisempaa selvemmin. Yksi viljeli, toinen kulki merellä ja kolmas pelkästään kalasti. Lisäksi merenkulku oli suuressa muutoksessa, ja useimpien särkisalolaisten oli siirryttävä merenkulusta maanviljelykseen.

Rantalat olivat varmaankin vielä niitä kaikenosaajia. Seuraavat Rantalan asukkaat olivat Carl August Evertsson Degerholm ja hänen vaimonsa Lovisa (os. Nyman) sekä heidän jälkeensä Karl Fredrik Westerlund. Rantalan rantarinteessä säilyi pienimuotoinen viljely.

Karl ja Lovisa Degerholm Rantalan (myöh. Ainola) edustalla vuonna 1914 tai aikaisemmin. Talon oikealla puolella pilkottaa aitta. (Kuva: Lampén: Finby, 1914)

Sitten alueelle alkoi nousta muita rakennuksia kuten Koivula ja Lehtola, joissa Ljungbergaa lukuunottamatta asui aluksi mm. merimiehiä, palvelusväkeä, Bjurien maatilojen työntekijöitä ja vuokralaisia. Merimiehiä olivat Ferdinand Forsbom, Selim Leonard Forsbom, Ivar Antinus Gustafsson Bjur sekä Karl ja Lovisa Dergerholmin poika Karl August Wilhelm Degerholm. Muita asukkaita olivat Karl Rantalan poika Karl Ferdinand Karlsson ja Anton Aleksander Juhonpoika Stenman (s. 1877).

Vasta omistajavaihdosten ja rakennusten kunnostamisen ja laajentamisen myötä niistä tuli huviloita. Moni työntekijä jäi paikoilleen ja ryhtyi palvelemaan myös huviloiden isäntäväkeä. Karlsson-Rantalat ja Degerholmit olivat samoilla sijoillaan vielä Röökin ja Avellánin aikaan.

Koivula 2019 (Sotheby's) Lehtola 2019 (Sotheby's)

Koivula on todennäköisesti Lehtolaa hieman vanhempi. Koivula ja Lehtola ovat ehkä selvästi vanhempia kuin puinen Ljungberga. Strömnäs (Koivula ja Lehtola) erotettiin Alestalosta 30.9.1895 omaksi tilakseen. Seuraavaksi valmistui Engblomin 1896 rakennuttama suuri puinen Ljungberga (lohkottu Ylöstalosta) ja sen jälkeen n. 1897 suuri venevaja (lohkottu Länsitalosta, kunnostettuna edelleen toiminnassa).

Grunni on Kanervalaan kuuluneen Pässisaaren (Pässi/Bocken) nimi virallisissa kartoissa. Lehtola on todennäköisesti alisteinen Koivulalle, ja kummankin nimi kiinteistörekistereissä on Strömnäs nro "?"

Kanervalan alkuaika - Gustaf Bjur, Karl Engblom ja Sebastian Brander

Kanervalan kartano sai alkunsa vuonna 1896, kun särkisalolainen merikapteeni Karl Laurent Engblom osti Gustaf Wilhelm Bjurilta Särkisalon Norrbyn kylästä komealla paikalla olleen tontin ja aloitti Merilinnaa edeltäneen puisen huvilan, Ljungbergan, rakentamisen.

Ljungbergan huvila meren puolelta 1914 tai aikaisemmin. (Kuva: Lampén: Finby, 1914)

Ljungbergan huvila maan puolelta 1914 tai aikaisemmin. (Kuva: Lampén: Finby, 1914)

Engblom joutui parin vuoden kuluttua n. 1899 myymään vesikattoon saadun huvilan. Eversti (Ernst Fredrik) Sebastian Brander osti sen lehti-ilmoituksen nähtyään. Brander viimeisteli Ljungbergan huvilan ja muokkasi ympäristöä. Hän osti Karl Wilhelm Gustafsson Bjur /Carlvik :ilta n. vuonna 1902 Strömnäsin (Koivula ja Lehtola) ja kunnosti nekin. Brander loi nyt tuntemamme kartanotyyppisen kokonaisuuden toteuttamalla koko alueen käsittänyttä suunnitelmaa.

Ernst Lampén kertoo kirjoituksissaan monia tarinoita suosikkihahmostaan 87-vuotiaasta hyväkuntoisesta ja teräväpäisestä merikarhusta Fribacken:ista, joka päivittäin vieraili Lampénin luona sanomalehteä lainaamassa. Kun eversti Brander oli ostanut myös Strömnäsin (mm. Koivulan ja Lehtolan), hän olisi halunnut vanhasta rannasta (Ljungbergan lounaispuolelta) ostaa Fribackenilta hänen verkkojenkuivatuspaikkansa ja -majansa. Vaikka Fribacken oli ilmoittanut ettei myy paikkaa mistään hinnasta, yritti eversti silti puhua ukkoa ympäri nostamalla muutaman kerran hintaa. Lopuksi Fribacken hermostui "Olet sitten eversti, insinööri tai mikä muu paska tahansa, verkkopiha on minun!" Lampénin mukaan Fribacken ei ajatellut pahaa ihmisistä, ja siksi hänen konstailemattomuudestaan (okonstlad) pidettiin.

Sebastian Brander (1862-1938)
Alma Brander, os. Costiander (1870-1920)
Eversti Brander komensi vanhan sotaväen tarkk'ampujapataljoonaa (Suomen 7. Hämeenlinnan Tarkk'ampujapataljoona). Hän oli sotilassukua, isäkin oli eversti. Hän kuului Suomen itsenäistymiseen tähtäävään isänmaalliseen Voimaliittoon, joka oli urheiluseuraksi naamioitu aseellinen järjestö ja joka kätki aseita ympäri maata vuonna 1906 hankittuaan niitä Sveitsistä. Ljungberga olisi ollut hyvä kätköpaikka, ja aseita siellä on voinut ollakin, mutta yleensä aseet kätkettiin kaupunkien keskustoihin. Voimaliittoa ja ylioppilaskaarteja pidetään suojeluskuntien alkuunpanevina voimina ja jääkäriliikkeen perustana. Brander kuului Voimaliiton ydinjoukkoon, ja monet liiton jäsenet ovat varmasti käyneet Ljungbergassa. Ei ole tietoa, olisivatko Voimaliiton perustajiin kuuluneet myöhempi presidentti P. E. Svinhufvud ja senaattori Otto Donner kulkeneet Ljungbergan portista.

Norrbyn kylän lapset muistivat myöhemmin hauskaa aikaa, kun juoksivat auton äänen kuullessaan avaamaan everstin "Kunniaporttia" ja saivat vierailtakin aina kolikon. Jos portti oli jäänyt auki, lapset sulkivat sen kiireesti voidakseen sitten taas avata. Everstin nimeämä Kunniaportti on otettu talteen ja varastoitu.

Ljungbergan aikaan Brander kirjoitti useita kirjoja ja kirjoituksia (Kansalliskirjasto). Kaksi kirjaa koski Saksan vuoden 1866 liittosotaa sekä Saksalais-Tsekkiläistä kansallisuuskamppailua. Yhdessä kirjassa Brander tekee vertailevan tutkielman edustuksellisen demokratian rakentamisesta.

Jenny (vas.) ja Alma sekä isä Torsten Costiander
Alma Branderin sisar Jenny Neovius oli kuuluisa spiritisti. Hän oli okkultisti Pekka Ervastin ystävä. Jennyn vieraillessa Ljungbergassa pidettiin spiritistisiä istuntoja. Jennyn sanotaan vieläkin kummittelevan Nuutajärven kartanossa. Hän oli elämänsä loppuaikana jo puoliksi kummitus kun miehensä kuoltua pukeutui aina valkoisiin.

Alma Branderin isä kuvernööri Torsten Costiander (1831-1904), joka oli senaattori Leo Mechelinin velipuoli, osti 1869 Nuutajärven lasitehtaan ja Nuutajärven kartanon maineen edellisten omistajien jouduttua talousvaikeuksiin. Costiander muutti kartanotehtaan osakeyhtiöksi ja palkkasi ammattilaisen toimitusjohtajaksi. Sebastian Brander tuli toisen vävyn kanssa omistajiksi ja päättäjiksi. Branderien avioero ei haitannut liiketoimintaa, olihan heillä yhteisiä jälkeläisiä, jotka asuivat Nuutajärven kartanossa. Juuri Ljungbergassa lapsuutensa kesiä viettäneet Branderien lapset sekä Alman toisesta avioliitosta saama lapsi myöhemmin jakoivat Nuutajärven kartanon keskenään viiteen osaan, mm. Valajärven kartanoon, Raikon kartanoon (jonne Torild perusti yksityisen luonnonsuojelualueen), itse Nuutajärven kartanoon ja Kinolan tilaan. Suku myi Nuutajärven lasitehtaan Wärtsilälle vasta 1950.

Monet Branderien lapsista syntyivät kesällä. Emme tiedä monenkaan syntymäpaikkaa, ja kesäpaikoissa syntyneet merkittiin usein kotipaikan rekisteriin. Professori Torild Brander on varmuudella syntynyt Kanervalassa.

Brandereilla oli runsaasti palvelusväkeä. Pitkään palveli Karl Karlsson 1902-1914. Carl August Evertsson Degerholm ja Lovisa-rouva 1902-1910 sekä poika merimies Karl August Wilhelm Degerholm 1902-1910. Kalastajatorpassa asui Karl Stenroos (s.1878) ja vaimo Hilma (s. 1877) 1903-1905. August Lindström (s. 1856) 1907-1914. August Katajan (s.1887) vaimo Vilma Viola Kataja (s. 1888) 1904-1913. Ulrika Gustafsdotter (s. 1839) 1905-1908. Anton Aleksander Juhonpoika Stenman (s. 1877) 1902-1906. Gustava Elmgren (s. 1862) 1903-1906. Vihtori Paavonpoika Timonen (s. 1875) Maria-vaimoineen (s.1879) 1902-1906. Wilhelm Edvard Lindroos (s. 1872) ja vaimo Ida (s. 1878) 1903-1904. Alina Grönlund (s. 1884) 1903-1904

Branderien halukkuus luopua Ljungbergasta saattoi johtua heidän samoihin aikoihin sattuneesta avioerosta. Suomen suuriruhtinaskunnan oman armeijan viimeinenkin yksikkö oli lopetettu 1905, ja työttömät upseerit hakeutuivat muihin töihin. Eversti Branderinkin suunnitelmat muuttuivat varmasti, vaikka hänellä ei minkäänlaisia talousvaikeuksia ollutkaan.

Vuonna 1909 Ljungbergan ja Strömnäsin (Koivula ja Lehtola) osti helsinkiläinen liikenainen Sofia Wilhelmina Röök.

Sofia Röök herraseurassa Ljungbergan parvekkeella 1909-1914. Sofia polttaa sikaria. Hänen Helsingin Aleksanterinkadulla sijainnut pukineliikkeensähän oli vain korttelin päässä 1800-luvulla aloittaneesta Havanna-sikariliikkeestä, jonka asiakkaita Sibeliuskin oli. Herra saattaa olla Elis Karimo/Bjur. Elis on muissa kuvissa yleensä jo vanhempi, mutta poskipäät, niiden alla oleva pystyjuonne, viikset ja leukaparta taitavat paljastaa hänet. (Kuva: Meripirtin kerho, Särkisalo)

Sofia Röök ja Ernst Lampén tuttavineen

Ljungbergassa ja muissa nykyisen Kanervalan alueen huviloissa viihtyivät monet merkkihenkilöt tuoden kesäisin mukanaan omia tuttaviaan. Neiti Sofia Röökin tuttava Ernst Lampén vietti vuosikausia kaikki kesänsä Koivulassa. Hän asui ensin Ljungbergassa, sitten Lehtolassa ja myöhemmin KoivuIassa. Hän kirjoitti 1914 Finby-nimisen kirjasen ja muita kertomuksia, joissa on Norrbyn kylään ja Särkisaloon liittyvää tarinaa. Keskiössä on Kanervalan emätilaan ja sen isäntään Gustaf Bjur:iin liittyvää sukututkimusta ja historiikkia. Lampénin teksti on osoitus hänen rakkaudestaan norrbyläisiä ja särkisalolaisia kohtaan.

Ernst Lampén (1865-1938)
Lampén oli lehtimies, kirjailija, opettaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän oli paitsi lempeä ja kansaa rakastava matkakirjailija myös vapaa-ajattelija ja ajoi uskonnonvapautta ja siviilirekisterin perustamista. Neiti Röökin kanssa hän harrasti jonkinasteista naturismia, mikä herätti pientä pahennusta. Lampén oli kuulunut mm. Elisabet Järnefeltin kirjalliseen salonkiin ja Lauri Kivekkään johtamaan suomenmieliseen KPT-ryhmään (K. P. T. = koko programmi toimeen).

Lampénin luona Särkisalossa on käynyt lukemattomia ihmisiä, mutta useimmista ei ole jäänyt kirjallista todistetta. Kanervalassa hänen vieraitaan olivat ainakin Juhani Aho, Ilmari Kianto, Joel Lehtonen, Jean Sibelius, Antti Favén, Woldemar Toppelius ja Marga Kiseleff. Lampénilla oli Helsingin lyseon lehtorina (lempinimi "Lampus") vahva vaikutus oppilaisiin, joita hän inspiroi ja tuki myöhemminkin. Monista oppilaista, kuten Joel Lehtosesta ja Antti Favénista, tuli hänen ystäviään. Taidemaalari Favén harrasti tuolloin muotokuvia sekä meriaihetta.Woldemar Toppeliuksen maalaama meritaulu roikkui ainakin vielä 1970-luvulla Merilinnan salin seinällä.

Lampén seurusteli mielellään paikallisten tilallisten, kalastajien ja merikarhujen kanssa ja kuunteli myös kertomuksia menneistä ajoista. Hän oli lumoutunut ajasta, jolloin Norrbyn vanhat miehet olivat olleet nuoria ja voimakkaita ja ottaneet joskus yhteenkin. Kaikki olivat uskomattoman hyväkuntoisia kun Lampén tutustui heihin, Bjur (Gustaf Wilhelm) ja Fribacken olivat 87-vuotiaita ja Bastböle 88 1/2. Kaksi edellistä ainakin olivat vielä ketteriä ja pystyivät kaikkiin töihin. Nuorena oli Fribacken ollut niin vahva ettei häntä vastaan uskaltanut kukaan särkisalolainen ruveta, paitsi Bjur. He olivat melko tasaväkisiä; Fribacken oli vahvempi mutta Bjur nopeampi. Kerran he tappelivat kolme tuntia yhteen menoon. Tappelu loppui vasta kun Fribacken teki virheen ja kaatui ojaan.

Lampénille selvisi Särkisalossa sanan äidinkieli merkitys. Suomen- ja ruotsinkieli olivat saarella yhtä arvostettuja. Erikieliset menivät usein keskenään naimisiin. Kodin ja lasten kieli määräytyi aina äidin mukaan. Isän kieli oli korkeintaan kakkoskieli. Tämä oli luonnollista kaksikielisyyttä ilman eturistiriitoja.

Lampén liikkui Särkisalossa ahkerasti polkupyörällä. Hän kuului lukemattomiin harrasteyhdistyksiin ja myös Suomen Syklistiliittoon. Liiton kokouksessa 1902 oli läsnä Lampén, ja puhetta johti Ljungbergan myöhempi omistaja parikymppinen Erkki Calonius.

Lampénin kiintymys Särkisaloon sai hänet ostamaan (1915?) Norrbyn rantarinteestä, muutamia satoja metrejä Strömnäsistä etelään, Elis Karimolta (ent. Bjur) parin
hehtaarin suuruisen maa-alueen. Hän kaivautti sinne haudan itselleen ja ympäröi sen ojalla. Hänet haudattiin tosin
muualle, mutta aiottu leposija jäi Norrbyhyn ja on siellä edelleen muistomerkiksi erotettuna. Kotiseutuyhdistys 'Meripirtin kerho' on kiinnittänyt paikalle pronssisen muistolaatan. Vieressä on Iso-Keisari-niminen vuokramökki. Lampén nimittäin otti itselleen sukunimen Lampén-Iso-Keisari sukunsa kotipaikan mukaan.

Jonkun kirjoituksensa Lampén on allekirjoittanut "Ernst Lampén, Strömnäsin tilan omistaja. Armon vuonna 1914". Manttaalikirjojen mukaan Lampén ei ollut Strömnäsin omistaja, vaan se oli Röök vuosina 1909-1914. Lampénin ostama tontti erotettiin Strängnäsistä. Olisiko sana Strängnäs tulkittu tekstissä väärin Strömnäsiksi? Silloin tonttikaupat olisi tehty viimeistään 1914.

Neiti Sofia Röökin palvelusväestä jotkut olivat aloittaneet Branderien aikana ja jatkoivat Avellánienkin palveluksessa. Palvelusväkeä olivat
Elin Sjöholm (s.1885) 1912-1914. Carl August Evertsson Degerholm ja Lovisa-rouva 1902-1910 sekä poika merimies Karl August Wilhelm Degerholm 1902-1910. Amanda (Manda) Toivio (s. 1882) 1909-1910. Karl Karlsson (s. 1854) 1902-1914. August Lindström (s. 1856) 1909-1914. August Kataja (s.1887) Vilma-rouvineen (s. 1888) 1909-1913. Viktor Nyholm (s. 1888) Hilma-rouvineen (s. 1880) 1912-1915. Emil Nurmi (s. 1895) 1913-1918. Karl Granqvist (s. 1889) 1913-1919.

Neiti Röök myi Ljungbergan ja Strömnäsin (Koivula ja Lehtola) vuonna 1914 viipurilaiselle asianajajalle, varatuomari Severin Avellánille.

Uimareita Ljungbergan (myöh. Kanervala) laiturin vieressä 1914. Vasemmalla Rantala (myöh. Ainola). Tie oikealla vie Ljungbergan puuhuvilalle joka paloi samana vuonna 1914. Keskellä puiden takana näkyy paviljonki. Kuva on varmaankin otettu laiturille pysähtyneen höyrylaivan kannelta. (Kuva: Lampén: Finby, painettu 1914)

Severin Avellán rakentaa Merilinnan v. 1915

Severin Avellán ryhtyi heti kohennustöihin. Puuhuvila Ljungberga kuitenkin paloi 1914 kesken korjauksen, ja tilalle rakennettiin nykyinen kivinen Merilinna. Myös ympäristön, varsinkin valtavan kiviterassin, rakentaminen oli suuri ponnistus. Kyläläisten hevoset eivät riittäneet, vaan niitä hankittiin kauempaakin. Samanaikaisesti oli töissä 50 hevosta. Maata tuotiin Norrbyn Uudeltaniityltä ja terassin reunuksen kivipaasit Kuivastolta jäätä pitkin talvella 1914/1915.

Merilinna on kuvattu juuri valmistuneena 1915. Erkkeri oli alun perin avokuisti ja sisääntuloväylä, kunnes 1917 nykyinen eteiskäytävä rakennettiin ja erkkeri lasitettiin. Kuvassa Merilinnan arkkitehti Uno Ullberg. Hän sunnitteli myös suihkulähteellä koristellun uima-altaan, terassin sekä 1917 harmaatiilisen Mäntylän (Furumo) ja harmaatiiliset talousrakennukset. Ilmeisesti Emil Cedercreutz on veistänyt kuvan Vuohipatsaan (äidinrakkaus eli kiliä imettävä kuttu). (Kuva: Meripirtin kerho, Särkisalo)

Merilinnan vastavalmistunut graniittipaaseilla tuettu terassi 1915. Kuvassa arkkitehti Uno Ullberg. (Kuva: Meripirtin kerho, Särkisalo)

Uno Ullberg 1879-1944Merilinnan viipurilaista suunnittelijaa Uno Ullbergia on pidetty Viipurin merkittävimpänä arkkitehtina. Hän on suunnitellut mm. arkkitehtuuriltaan kuuluisan Viipurin taidemuseon (1930). Hän jäi suuren yleisön tietämyksessä ja suomalaisessa arkkitehtuuritutkimuksessa hieman syrjään, kun suurin osa hänen töistään jäi Neuvostoliiton puolelle rajaa. Helsingin Meilahteen hän on suunnitellut mm. Lastenklinikan ja Sairaanhoitajaopiston sekä Bulevardille Bensowin liiketalon. Merkittävimmät työt ovat kuitenkin Viipurissa. Hänet tunnetaan funktionalistina ja modernistina, mutta ennen sitä hän ehti kulkea jugendin ja klassismin kausien kautta. Kansallisromanttinen hän ei ollut, toisin kuin monet hänen ikäpolvestaan. Hän saattoi joskus silti lainata kansallisromantiikan tehokeinoja kuten karkeaksi hakattua graniittia.

Merilinnassa karkeaa graniittia näkyy enää vähän, kun vuoden 1957 kuisti peitti graniittisen eteiskäytävän kokonaan. Merilinna edustaa ehkä nuoren Ullbergin etuajassa otettua askelta jugendista klassismiin. Merilinnassa on samaa symmetria-epäsymmetrialeikkiä kuin Ullbergin 1922 suunnittelemassa Värrön hovissa. Merilinnalla ja Mäntylällä (Furumo, 1917) ei näytä ensin olevan paljon yhteistä, mutta Värrö on kuin noiden kahden risteytys, kolmion kolmas kulma. Arkkitehtuurimuseossa on arveltu että myös suuri sauna olisi mahdollisesti alun perin Ullbergin suunnittelema. Sauna on kuitenkin iältään ehkä liian nuori ollakseen Ullbergin. Isolle saunalle oli tarvetta vasta rautatieläisten aikaan viime sotien jälkeen, kun Ullberg oli jo kuollut. Sen sijaan 1917 valmistuneita harmaatiilisiä talousrakennuksia sekä Mäntylän harmaatiilistä asuinrakennusta voidaan pitää Ullbergin toimiston suunnittelemina.

Kanervalan (Villa Ljungbergan) puiston ja puutarhan suunnittelivat maan parhaat tekijät, Svante Olsson ja hänen poikansa Paul Olsson. Svante Olsson oli Helsingin ensimmäinen kaupunginpuutarhuri ja Paul ensimmäinen korkeakoulutettu maisema-arkkitehti. He suunnittelivat mm. kaikki Helsingin puistot ja puutarhat sekä Kultarannan muotopuutarhan. Svante oli suurenmoinen, mutta myös suureellinen, ja useat hänen suunnitelmansa toteutettiinn vain pääosin. Kanervalankaan muotopuutarhaa ei ole kokonaan toteutettu. Harmi ettei hienoa terassin alla kulkevaa tietä rakennettu.

Merilinnan edustan Vuohipatsas (Äidinrakkaus) on ilmeisesti Emil Cedercreutzin tekemä. (Kuva Viljo Miettisen elokuvasta Kanervala - lomaparatiisi)

Lehmuskujaa ja puutarhaa istutetaan 1916. Rantala (myöh. Ainola) oikeassa reunassa. Arkkitehdiltä hieno ratkaisu antaa Merilinnan julkisivulle sekä klassinen symmetrinen hahmo kaukaa katsottuna että epäsymmetrinen jugend-ilme läheltä katsottuna. (Kuva: Meripirtin kerho, Särkisalo)

Alice Avellán, os. Thesleff (1876-1957)
Severin Avellán (1872-1931)
Norrbyläiset iloitsivat kun Avellánien ansiosta saivat sähköt jo 1910-luvulla. Kanervalan laiturissa pysähtyivät tarvittaessa höyrylaivat, ja siitä tuli oikeastaan Norrbyn satama. Huvila-alue tarjosi nyt useampia työpaikkoja.

Avellán ilmeisesti heti laajensi Ljungbergan tilaa rantaa pitkin koilliseen nykyiseen laajuuteen. On mahdollista että Rantalan mäkitupa siirtyi vasta nyt Ljungbergalle. Rantalan pellot olivat siirtyneet jo aikaisemmin.

Avellán osti Itätalosta Mäntylän tontin ja rakensi harmaatiilisen Mäntylän (Furumo) ja harmaatiiliset talousrakennukset 1917. Mäntylän kaksi asuntoa oli ehkä tarkoitettu tallirengin ja puutarhurin perheille.

Tallimestarina toimi ainakin vuosina 1917-1920 särkisalolainen Anders Abel Gullström Lydia-rouvineen.

Puutarhurina oli 1917 Niiles Henrik Westerlund (s.1892) ja vaimo Anna (s.1889), vuosina 1918-1919 Karl August Wikström (s. 1891) ja rouva Fanny (s. 1897). 1919 aloitti puutarhurina Knut Sahlgren Anna-rouvineen.

Palvelusväkeä oli Rantalassa (Ainola) syntynyt Edla Sofia Karlsdotter Laakso Rantala/Karlsson/Laakso ainakin 1917, Emil Nurmi (s. 1895) 1913-1918, Karl Granqvist (s. 1889) 1913-1919 ja Eine Jylén (s. 1889) 1917-1918. Oli myös Essen Lindgren (s. 1889 Ruotsi) 1918, Efraim Wilho Ihander (s. 1900) 1918, Edvard Axel Lindgren (s. 1898) Aina-vaimoineen (s. 1883) 1919.

Avellánien aikaan tiedetään Merilinnassa vierailleen ainakin taidemaalarit Woldemar Toppelius ja Antti Faven, jotka olivat Lampénin vanhoja ystäviä ja vierailleet aikaisemminkin. Toppelius oli varsinaisesti majuri Suomen kaartissa, mutta oli myös ammattimainen ja erityisesti meriaiheeseen keskittynyt taidemaalari. Toppeliuksen tunnettuja isoserkkuja olivat sekä Zacharias Topelius että kirkkomaalari Michael Toppelius. Ainakin yksi Toppeliuksen merimaalaus oli aikoinaan Merilinnan seinällä. Esittääkö se Norrbyn vanhaa rantaa? Favén on noihin aikoihin maalannut sekä meriaihetta että muotokuvia.

Autoilua Ljungbergassa n. 1917. Severin Avellán ratissa ja rouva Alice valkoisessa hatussa. Takana Lehtola, oikealla Merilinna ja vesitorni. Huomaa ettei Mäntylää vielä ole. Se rakennettiin 1917. (Kuva: Meripirtin kerho, Särkisalo)

Juuri valmistunut Mäntylä (Furumo) vuonna 1917. Suunnittelija on todennäköisesti Uno Ullbergin toimisto. Vesitornin kärki näkyy katon yläpuolella. Kuvassa todennäköisesti puutarhuri rouvineen. Talon vasemmalla puolella on nainen pikkulapsi sylissään. (Kuva: Meripirtin kerho, Särkisalo)

Viipurissa Severin Avellán toimi johdonmukaisesti Suomen itsenäistymisen puolesta. Poliittinen tilanne muuttui koko ajan Venäjän takia. Avellán tuki mm. saksalaisille vakoillutta agentti Alftania. Seuraava lainaus kirjasta Politiikan ja jännitteiden
Viipuri 1880–1939. "Agentti Alfhanin salaisessa työssä auttoi se, että hänellä oli vaikutusvaltaisia viipurilaissuojelijoita: everstiluutnantti Adolf Aminoff, tuleva kenraali Hannes Ignatius ja varatuomari Severin Avellán lukeutuivat hänen neuvonantajiinsa ja avustajiinsa."

Ei ole varmaa tietoa miksi Avellánit luopuivat Ljungbergasta. Ilmeisesti joku Avellánien suvun hallussa pidempään ollut sukutila vapautui, ja uusimmasta hankinnasta luovuttiin.

Särkisalolaiset merikapteenit toivat jääkärit Suomeen. Kytkökset Ljungbergaan ja Norrbyhyn.

Merenkulun kulta-aika oli synnyttänyt joukon maineikkaita särkisalolaisia merikapteeneita, jotka toimivat myös suurten rautalaivojen parissa. Yksi todellinen kuuluisuus oli Särkisalon Förbyssä syntynyt Bertel Förbom, jonka kapteeninpöydässä viihtyivät ulkomaanmatkoillaan usein mm. marsalkka Mannerheim ja Jean Sibelius.

Kolme merikapteenia s/s Arcturuksen kannella helmikuussa 1918, vasemmalta Duncan Rosenbröijer (1882-1919), Bertel Förbom (1878-1958) ja Albin Troberg (1881-1954). (finna.fi)
Kun jääkärien pääjoukon, 700 miehen Jääkäripataljoona 27:n, tuomiseen Libausta Vaasaan helmikuussa 1918 kesken ensimmäisen maailmansodan tarvittiin "rohkein, taitavin ja luotettavin" merikapteeni, oli Förbom selvä valinta. Förbom suunnitteli monimutkaisen ja vaarallisen operaation merenkulullisen puolen.

Jääkäripataljoona 27:n komentajan everstiluutnantti (myöh. kenraali, sotaministeri ja puolustusvoimien ylipäällikkö) Wilhelm Thesleffin sisar Alice oli rakentanut Merilinnan 3 vuotta aikaisemmin miehensä Severin Avellánin kanssa. Yksi jääkäreiden kotiutusoperaation kolmesta käynnistäjästä oli vuorineuvos Berndt Grönblom jonka veli oli Ljungbergan tuleva omistaja kauppaneuvos Gunnar Grönblom.

Förbom valitsi laivaksi s/s Arcturuksen ja perämiehikseen merikapteeni Duncan Rosenbröijerin ja särkisalolaisen merikapteeni Albin Trobergin. Troberg oli naimisissa Särkisalon Norrbyssä syntyneen Alda Bjurin (Gustafin pojantytär) kanssa. Ainakin aluksi he myös asuivat Norrbyssä.

Operaatio oli diplomaattisesti vaikea. Helpointa oli saada Ruotsin kuninkaan suostumus Tukholman telakalla olleen Arcturuksen käyttöön ja P. E. Svinhufvudin lupa avustavan jäänmurtaja Sampon käyttöön.

Operaation vaaroja merellä olivat englantilaiset ja venäläiset vihollispartiot, saksalaiset miinakentät ja vaikea jäätilanne Perämerellä. Arcturus joutui usein piilottelemaan saarien takana. Asiantuntijalausuntojen mukaan operaatio oli merenkulkutaidon mestarinäyte. Miinakentillä tarvittiin myös onnea. Arcturuksen hiuskarvan varassa ollut retki pelasti Suomen itsenäisyyden.

Caloniusten aika sekä Ljungbergan täysihoitola

Konsuli Dahlberg osti huvilan Avellánilta 1921 kirjailija Arvid Lydeckenin avustuksella. Dahlberg kuoli marraskuussa 1926, ja hänen leskensä, A. Ahlströmin tytär Hjördis, meni 27.5.1928 naimisiin Hämeenlinnan kunnanlääkäri Erkki (Erik) Caloniuksen kanssa. 1929 kuoli Hjördiskin.

Hjördis Calonius os. Ahlström (1884-1929)
Erkki Calonius (1881-1936)
Tri Calonius muutti Helsinkiin (Bulevardi 5) ja ryhtyi kesäisin pitämään Ljungbergan täysihoitolaa, joka oli toiminnassa n. 1931 - n.1936. Sen mainoksissa mainittiin omistajana ja isäntänä tri E. Calonius. Johtajatar (föreståndarinna) oli vuoden 1935 esitteessä omistajan tytär neiti laborantti Kaarina Calonius, joka oli myöhemmin myös taiteen kerääjä ja asiantuntija.

Ljungbergan täysihoitolan vieraina tiedetään olleen ainakin säveltäjä ja kapellimestari Armas Järnefeltin perhe. Monet Ljungbergan vieraat viettivät vielä myöhemminkin kesiä Kanervalan lepokodissa,

Erkki Calonius oli taiteen keräilijä, ja hänen nimensä, kuten hänen lastensakin nimet, esiintyvät monien merkittävien maalausten, erityisesti Schjerfbeckien, provenienssiluetteloissa. Calonius oli myös Helene Schjerfbeckin ystävä ja merkittävä taloudellinen tukija varsinkin molempien asuessa Hyvinkäällä, missä Schjerfbeck asui Erkin omistamissa puutaloissa monia vuosia, varmuudella ainakin viimeiset vuodet mutta ehkä koko ajanjakson eli yli 20 vuotta. Schjerfbeck päätti polttaa koko laajan kirjeenvaihtonsa ja oli menossa polttamaan, kun Erkki tuli vastaan. Erkki sai Schjerfbeckin luopumaan aikeestaan. Schjerfbeck antoi kirjepuntin Erkille kirjoitettuaan sen päälle "Får öppnas efter min död". Caloniukset toimittivat puntin aikanaan Gyllenbergin säätiölle, ja se on nyt tutkijoiden käytössä.

Schjerfbeckin mahdollisista vierailuista Ljungbergan täysihoitolassa ei ole varmaa tietoa. Hän olisi muuten ollut varma vieras, mutta huono liikkuminen ja terveys on voinut olla esteenä. Eräs aikalainen, joka ei tiennyt Schjerfbeckin ja Caloniuksen ystävyydestä, muisteli 1960-luvulla että Schjerfbeck olisi ollut Kanervalassa, mutta hänkin epäröi kun ei ollut tehnyt muistiinpanoja.

Erkki Calonius oli Ernst Lampénin tavoin innokas pyöräilijä ja johti nuorena miehenä puhetta 1902 Suomen Syklistiliiton vuosikokouksessa,

Winckelmannien aika

George Winckelmann (1884-1962)
Tri Calonius kuoli vuonna 1936, ja 1937 Kanervalan osti ministeri George Winckelmann, joka oli lakimies ja diplomaatti. Hän teki runsaasti muutos- ja korjaustöitä, mikä saa ihmettelemään tilan nopeaa uudelleenmyyntiä Grönblomille. Ehkä ostaja nosti hinnan niin korkeaksi ettei Winckelmannin kannattanut kieltäytyä.

Winckelmann oli vuodesta 1933 lähettiläänä sekä Madridissa että Lissabonissa, missä hän pysyi Espanjan sisällissodan ajan 1936-1939. Hän on ollut myös Kanervalassa tuona aikana. Kun olot Espanjassa rauhoittuivat ja Suomen talvisota oli ohi, hänet nimitettiin 1940 Madridin lähettilääksi.

Winckelmann harrasti intohimoisesti tennistä. Hän sai nauttia Ljungbergan tiilimurskaisesta tenniskentästä, joka mainitaan jo edeltäneen täysihoitolan mainoksissa.

Grönblomien aika

Gunnar Grönblom (1895-1939)
Turkulainen kauppaneuvos Gunnar Grönblom lensi vuonna 1938 koneella Särkisalon yli. Hänen vaimonsa huomasi yläilmoista kauniin merenrantapaikan ja ilmoitti tahtovansa sen itselleen. Kauppaneuvos yllätti vaimonsa ostamalla hänelle Ljungbergan joululahjaksi.

Kauppaneuvos kuoli seuraavana vuonna purjehduskilpailussa 7.8.1939 Ruotsin Sandhamnissa, jossa oli voittanut regatan edellisenä päivänä. Hänen leskensä Greta Grönblom Bolinder myi huvilan pitkien neuvottelujen jälkeen 25.4.1941 Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry:lle. Greta Grönblom oli pelännyt Kanervalassa Hangon tykkien jylyä. Sota-aika sai hänet haluamaan sijoittaa rahansa muualle.




Gunnar Grönblomin kipparoima Cheerio (finna.fi)
Gunnar Grönblom oli kilpapurjehtija ja osallistui Berlliinin olympialaisiin 1936 purjehduksen 8mR-luokassa tullen viidenneksi. Aluksessa on 7-henkinen miehistö. Olympiakisoissa Grönblom oli omistamansa Cheerion kippari.

Kanervalassa myöhemmin olleet vikla-luokan purjeveneet olivat Grönblomin teettämiä. Vikla-luokka oli perustettu 1931. 2-purjeisessa viklassa on 2-henkinen miehistö, ja sen pituus on 4,7 metriä ja paino alle 200 kg. Veneitä oli kaksi, Lou ja hieman vanhempi Mummo. Lou luki vielä veneen keulassa. Mummo oli lempinimi hieman samalta kuullostavan oikean nimen pyyhkiydyttyä pois lakkauksessa. Tapa kuivattaa homehtumisherkät luonnonmateriaalipurjeet Merilinnan vintillä oli ehkä peräisin Grönblomilta.

Kanervala noin vuonna 1960. Kuvassa päärakennus Merilinna, jonka edessä suihkulähteellä koristeltu uima-allas. (Kuva postikortista.)


Kanervala 1953. Särkisalo-Turku-linjan Volvo 'Patanokka' saapuu Kanervalan portista sisään. Patanokkaa alettiin valmistaa läheisellä Teijon tehtaalla vuonna 1950. Malli on vuodelta 1938. (Pysäytyskuva Viljo Miettisen elokuvasta 'Kanervala - lomaparatiisi' / KAVI)

Kanervalan täysihoitola 1941 - 2005

Alkuaika

Tila siirtyi keväällä 1941 taas täysihoitolaksi ja Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry:n haltuun. Se sai 22.3.1947 suomenkielisen nimen Kanervala. Päärakennuksen nimi oli edelleen Merilinna, mutta silti sitä kutsuttiin yleensä vain Kanervalan päärakennukseksi. Samalla Rantalan torppa sai uuden Ainola-nimen. (Vapautunut Rantala-nimi annettiin ensin vierasmajaksi muutetulle Akselin mökille ja lopuksi nykyiselle Rantalalle, joka on 2000-luvulla valmistunut isohko vierastalo saunarakennuksineen).

Rautatieläisten lepokoti Harjula, Terijoki (1920-1939 finna.fi)
Aleksander Scheremetjeff (1859-1931)Rautatieläisten lepokotiyhdistys oli perustettu jo 1925. Menetettyään Tyrisevän kylässä Terijoella Karjalankannaksella sijainneen ja talvisodassa tuhoutuneen muistorikkaan Harjulan (kuului Uusikirkkoon 1925-26 ja Terijokeen 1927-39) lepokotiyhdistys jatkoi toimintaa Kanervalassa.

Harjula oli kreivi Aleksandr Scheremetjeffin (Alexander Sheremetev) entinen huvila. Scheremetjeff oli filantrooppi ja lahjoittaja sekä myös kenraali, säveltäjä ja kapellimestari. Hän johti ensimmäisenä Sibeliusta ja Richard Straussia Pietarissa ja esitteli heidän uusia teoksiaan. Hän oli paennut suomalaisen vaimonsa Maria Heydenin kanssa punaista terroria Terijoen huviloilleen vuonna 1917 menetettyään muun omaisuutensa. 1920-luvulla pariskunta muutti Pariisiin ja kuoli siellä 1930-luvulla rutiköyhinä.

Sodan aikana Kanervala toimi lisäksi monien ryhmien turvapaikkana. Sinne siirrettiin mm. pommitetun helsinkiläisen vanhainkodin asukkaat. Myös hädänalaisia evakkoja majoitettiin runsaasti.

Sota-aikana ja pulavuosina vieraat osallistuivat moniin taloustöihin. Tämä oli elintarvikepulan takia ymmärrettävää. Sodanjälkeiseksi vuosikymmeneksi tämä työleirimäisyys jäi päälle ja alkoi kismittää vieraita. Työväen keskuudessa oli pidetty joutilaisuutta turmiollisena. Kun toimihenilöt alkoivat suosia Kanervalaa, jatkuvat talkoot lopetettiin. Jäljelle jäi vain nuorten ennen juhannusta suorittama Lehmuskujan haravointi kaunein kuvioin.

Lepokotiyhdistyksen tehtävä oli tarjota asiakkaille täysihoitoa ja virkistystä. Vieraaksi kelpasi kuka tahansa. Lepokotiyhdistyksen jäseniksi liittyneet Valtionrautateiden työntekijät perheineen saivat hinnoista alennusta. Nyt vieraslista piteni jo useaan sataan kesässä. Kanervalaan syntyi vakiovieraiden ryhmä, jolla oli vakiohuoneet sekä vakiopöydät ruokasalissa vuodesta toiseen.

1950- ja 1960-luku

Yksityisyyttä kunnioittaen täytyy monet hyvät tarinat jättää kertomatta. Jotkut sopivat kerrottavaksi nimiä mainitsematta. Julkisuudessa aikanaan olleet voidaan tietysti mainita.

Monet vanhimmat vakiovieraat olivat 60-luvulla jo iäkkäitä ja vierailivat enää harvoin. Yksi heistä, eräs kenraali, kuolikin Merilinnassa omien syntymäpäiväjuhliensa jälkeen, ja ruumisauto kävi hakemassa. Jopa joidenkin Kanervalan aikaisempien omistajien jälkeläiset viettivät siellä kesiä. Osa vanhimmista vieraista oli ljungbergan- tai harjulanaikaisia.

Kanervalan johtamistehtävät oli jaettu johtokunnan sekä emäntä Martta Vane en ja isäntä Ilmari Vesamaa n kesken. Kanervalan suuri suosio perustui juuri taitavaan johtamiseen. Emännällä oli alaisinaan joukko paikallisia nuoria naisia, joista useimmat asuivat Mäntylässä. Talonmies asui perheineen Mäntylässä ympäri vuoden. Hänellä oli kesäisin ainakin yksi apulainen. Särkisalolaiset kesätyöntekijät kulkivat myös polkupyörällä kotoa töihin.

Juhlia oli Kanervalassa muutama kesässä. Juhannuskokkoa poltettiin terassin alapuolella olevalla suurella kalliolla. Martanpäivät oli heinäkuun loppupuolella, kun emäntä Martta Vane tarjosi nimipäivänään komeat mansikkakakkukahvit Merilinnan salissa. Syksymmällä oli rapujuhlat, joihin ei lapsia ja nuoria otettu mukaan.

Kanervalan päärakennus Merilinna n. 1970. Keittiön ovi ja rappuset kuvan oikeassa reunassa. Niiden alapuolella oli kellarin ovi. (Kuva Kanervalan esitteestä)

Kanervalan päärakennuksen Merilinnan sali n. 1970. Vasemmalla avattava korttipöytä ja pelituolit. Oikealla kuvan ulkopuolella suuri savikiekkogramofoni. Peräseinällä vasemmalla Woldemar Toppeliuksen meritaulu ja oikealla tyttöä esittävä taulu, jonka kohdalla oli flyygeli. Emäntä Martan mukaan flyygeli ja tyttö kuuluivat yhteen. (Kuva Kanervalan esitteestä.)

Kanervalan edustan merialuetta n. 1970. Alhaalla laituri, kauempana Pässisaari. Kanervalan kartoissa saaren nimi oli Pässi/Bocken, mutta yleiskartoissa Grunni. Sen takana oikealla on Hevosenkenkäsaari (Svartholma). Taustalla on manner. Kuvan ulkopuolella purjeveneestä vasemmalle on Rågholmen ja sitten Högholmen, ja niiden taustalla Kemiö. Viimeisenä vasemmalla keskellä selkää on lokkiluoto Kalören. (Kuva Kanervalan esitteestä.)

Veneilyä Kanervalassa 1953 (KAVI)
Päivittäin veneiltiin, kalastettiin ja purjehdittiin. Isot kalat kuten hauet, lahnat ja kuhat vietiin Kanervalan keittiöön, ahvenet halstrattiin ja syötiin itse. Soutureissuilla piipahdettiin usein Pässisaaressa. Lokkiluoto (Kalören) kierrettiin kauempaa ulostepommitusten takia. Kirjaa luettiin veneessä korkean kaislikon sisässä, minne päästiin ottamalla soutaen täydet vauhdit. Kanervalan vaatimattomassa kirjastossa oli mm. paksu opus yhteensidottuja Pecos Bill-lehtiä. Oli kaksi purjevenettä ja runsaasti soutuveneitä sekä perämoottori, alkuaikoina myös kanootti. Melkein aina oli etelätuuli, ja etelään luovittiin. Pohjoistuuli tiesi myrskyä. Pallopurjeella pääsi vauhdilla takaisin. Purjeveneen nostokölin ansiosta oli helppoa rantautua niin uimaan kuin myrskyä pitämään. Hevosenkenkäsaari (Svartholma) pelasti kerran kovaan myrskyyn jääneet purjehtijat.

Pellavapurjeet kuivatettiin Merilinnan vintillä, missä asui lepakkoyhdyskunta. Vintillä liikuttiin varovasti, jotta lepakot eivät pelästyisi ja vahingoittaisi itseään lamppuja ja purjeita päin lentäessään. Valokuvista näkee muutaman ikkunan olleen aina raollaan. Lepakot lentelivät puutarhassa ihmisten nukkuessa. Ystävällisyys noita poikasiaan imettäviä ja sokeita nisäkkäitä kohtaan kulki perimätietona, jonka olivat mahdollisesti synnyttäneet Ljungbergan täysihoitolan luonnontieteilijävieraat.

Lehmuskuja 2019 (Sotheby's)
Poutapäivinä oltiin sisätiloissa yleensä vain nukkumassa tai syömässä. Ison tilan alueella pystyi tekemään sienestys- ja kävelyretkiä. Tennistä pelattiin paljon. Muutamat nousivat jopa suomenmestaruustasolle. Pariskuntien väliset nelinpelit olivat hyvää harrastajatasoa, ja niissä oli usein katsojia.

Kasvihuoneen ja Koivulan aitan takana olevalle suurelle kalliolle rakennettiin kerran sammalmajoja. Tukipuiksi lainattiin ensin puoli tusinaa Mäntylän heinäseipäitä, mutta sitten alettiin hakea lisää. Seuraavana päivänä tuli sanomista. Uudet seipäät jouduttiin tekemään lähimetsässä. Se kävi nopeasti kätevien sodankäyneiden isien auttaessa.

Sauna ja uimalaituri sekä oikealla venevaja. Käärmekallio oikealla takaviistossa.(Sotheby's)
Kanervalan lukuisat kyynpuremat sattuivat yleensä venevajan ja saunan lähellä. Venevajan läheisyydessä olevalla käärmekalliolla pyydystivät lapset joskus kyykäärmeitä, jotka lopuksi nyljettiin. Nahat kuivatettiin rullalle ja säilytettiin taskussa. Vetämällä kyynnahkarullia auki saatiin tarvittaessa äidit poistumaan paikalta.

Pentti Linnosvuo (1933-2010)

Pistooliammunnan tuore olympiavoittaja Pentti Linnosvuo teki vaikutuksen poikiin pystyttyään ampumaan pistoolilla lentävän linnun liikkuvasta veneestä. Pentti oli seurallinen mutta vaatimaton. Ampumalla hän halusi vain sytyttää kipinän ampumaurheiluun. Pentin oma ampuma- ja metsästysharrastus oli alkanut, kun Kanervalan emäntä oli palkannut 14-vuotiaan Pentin kavereineen ampumaan puutarhan rastaita. Pentti ampui isänsä sodanaikaisella Parabellumilla niin tarkasti, ettei rastaita enää näkynyt. Pentin isä Akseli Linnosvuo oli rautateiden Helsingin asemapäällikkö ja monien hauskojen tarinoiden kertoja. Tarinoita kuultiin enimmäkseen löylyhuoneessa.

Suomalaisia urheilijoita Oihonna-laivalla matkalla Antwerpenin olympialaisiin 1920. Vasemmalta: Heikki Liimatainen, Eino Rastas (takana), Ilmari Vesamaa (edessä keskellä), Hannes Miettinen (takana), Paavo Nurmi ja Teodor Koskenniemi.
Olympiaurheilija oli myös Kanervalan isännän tehtäviä eläkepäivinään hoitanut Ilmari Vesamaa (1893-1973). Hän oli tunnettu juoksija ja suomenmestari, vaikka olympiamitalia ei tullutkaan. Myös tytär Kaija Vesamaa (myöhemmin Lehmuskallio) oli Kanervalan keskeisiä hahmoja. Hän toimi Kanervalan johtokunnassa (puheenjohtajana?).

Suuria tapauksia oli joka kesä, kun puutavara-alan liikemies Väinö Hakanen, lempinimeltään Puu-Hakanen, saapui vaimoineen Turusta Kanervalaan suurella puisella purjealuksella. Malli oli nykyaikaisen tyylikäs, ja kokoluokka ehkä iso jahti. Rouva Hakanen oli Turun linnan linnanvouti. Iso joukko oli laiturilla vastassa kun huumorintajuinen Hakanen nousi maihin. Alus oli sen verran isokölinen, ettei sillä päässyt laivalaituriin vaan se oli jätettävä ankkuriin. Hakanen nousi maihin veneellä jota veti aina purjealuksensa perässä. Miehistö asui aluksessa.

Muistikuvan mukaan Hakanen oli hyvää pataa Suomen pankin silloisen pääjohtajan Klaus Wariksen kanssa, joka viipyi Kanervalassa yleensä korkeintaan viikon kerran kesässä. Vakiovieraissa oli kaikkien alojen ihmisiä perheineen. Mukana oli myös rautatiehallituksen päällikkö- ja johtotasoa.

Matti Vaskio (1896-1966), vasemmalla, luovuttaa lahjoituksensa Suomen Lääketieteen Säätiölle 1960.
Jokakesäinen vieras vaimoineen oli Suomen ensimmäinen multimiljonääri ja suurlahjoittaja Matti Vaskio (ent. Widenius), KPMG Widerin perustajan poika. Hänessä oli omaperäisyyttä. Lehdistä ja televisiouutisista saatiin tietää Vaskioiden monista lahjoituksista, mm. yhteensä 25 miljoonaa markkaa (10 + 15) juuri perustetulle Suomen Lääketieteen Säätiölle vuonna 1960. Hän sanoi kerran lapsille "Markka on miljoonan alku!"

Vanha kaljaasi ankkurissa Kanervalan edustalla niemen kohdalla. (KAVI)
Kanervalan edustalla, niemen kohdalla, oli usein ankkurissa toinenkin purjelaiva, puinen vanha kaljaasi. Se oli kiehtova kuin merirosvolaiva. Kaljaasityyppi (galeas) kehitettiin jo 1600-luvulla kauppatavaran merikuljetuksiin, ja se poistui käytöstä vasta 1900-luvun alkupuolella. Soudettavat laivat tehtiin juuri kaljaasimallista lisäämällä aukot airoille ja kaleerisoutajille. Kanervalassa purjeita ei enää loppuvaiheessa nostettu, vaan alus liikkui moottorilla. Kaljaasi katosi Kanervalasta 1960-luvulla.

Kanervalan suuri laituri oli ollut laivalaituri. Avellánin rakennettua Merilinnan oli laiturista tullut Norrbyn kylän satama, jonne höyrylaivat poikkesivat kun nimikyltti vedettiin narusta ylös tankoon merkiksi siitä että matkustajia oli tulossa. Ilmeisesti 1950-luvun alussa laiturin laivaliikenne loppui. Linja-auto kävi Kanervalassa kerran viikossa viikonlopun vaihtopäivänä. 1960-luvun alkupuolella alkoi useimmilla perheillä olla oma auto. Rautatieläiset tulivat usein junalla Perniöön ja sieltä Kanervalaan linja-autolla tai Ruohosen taksilla.

Taksiautoilija Ruohonen nojaa uuteen autoonsa, Särkisalo 1958 Kanervalan teinit kävivät Perniön Kisakallion lavatansseissa. Joskus mukana oli myös muutama Kanervalassa töissä ollut nuori. Matka tehtiin aina Särkisalon ainoalla taksilla. Taksiautoilija Ruohonen oli Särkisalon koulun vahtimestari ja asui koululla. Ruohosessa oli jotain hohtoa, hän oli hyvin suoittu. Osasyy oli iso amerikanrauta, valkosininen Ford Custom 1958, johon mahtui suuri lukumäärä teinejä. Kisakallion tansseissa tytöt olivat kaikki pakkautuneet orkesteria lähellä olevalle seinustalle. Kun tango alkoi, lähti poikien tiivis muuri vastakkaiselta seinustalta liikkeelle kohti tyttöjä. Usein jouduttiin toteamaan että "tuli väärä käteen".

Kisakallion tanssilava, Perniö (postikorttikuva 1959)
Paikallinen nuoriso suosi vielä 1960-luvulla tangoa, kun kanervalalaiset pitivät rokista ja popista. Mutta kaupunkia ei haluttu tuoda maalle. Teinit kävivät mielellään lavatansseissa ja kuuntelivat sadepäivinä ikivanhoja iskelmiä 78:n kierroksen savikiekoilta. Radio-ohjelmien suosikkeja oli Metsäradio. Sadepäivinä pelattiin korttia, koronaa ja pingistä. Pimeinä syyskesän iltoina nuoret pitivät jopa spiritistisiä istuntoja.

Puutarha tuotti marjoja yli tarpeen, ja niitä sai syödä mielin määrin vaikka suoraan pensaista. Punaisia ja mustia viinimarja- tai karviaispensaita oli vaikea ohittaa pysähtymättä hetkeksi herkuttelemaan. Kerran henkilökunnalta tuli viesti, että isot pojat olivat yöllä varastaneet porkkanoita kasvimaalta. Anteeksi pyydettiin, mutta samalla syntyi henkilökunnan harmiksi jokakesäinen perinne. Porkkanavarkaudet pidettiin etukäteen salassa. Sovittuna yönä sitten vedettiin nippu porkkanoita Kanervalan lipputankoon merkiksi tapahtumasta. Seuraavana aamuna kaikki näkivät porkkanat ja hekottivat "Nuoret olivat viime yönä porkkanavarkaissa!"

Kanervalasta moni nuori löysi seurustelukumppanin ja puolison.

Kalustus

Merilinnan lepokotiajan kalustus saattoi olla lähes alkuperäinen. Kalusteet olivat vain vaihtaneet paikkaa täysihoitolatoiminnan takia. Ruokasalin suuri biedermeyer-ruokapöytä korvattiin useilla ravintolapöydillä. Suuri ruokapöytä siirtyi terassiaulaan "seisovaksi pöydäksi". Piironki seurasi mukana. Asiakasmäärän kasvaessa otettiin ensin erkkeritila lisäruokasaliksi. Erkkeritila oli ollut aluksi avokuisti ja sisääntuloväylä, sitten lasitettuna pelihuone, sitten talvipuutarha ja lopuksi ruokasali. 1957 Merilinnaan rakennettiin suuri kuisti kolmanneksi ruokasaliksi. Lehtolan kuistista tuli uusi pelihuone, jonne sadepäivinä juostiin.

Yläkerran työhuone muutettiin vierashuoneeksi, ja aulaan siirrettin suuri työpöytä jonka päällä olivat tenniskentän ja saunan varauslistat. Aulan keskellä aikaisemmin sijainnut pyöreä biedermeyer-pöytä oli alkuperäiskaluste. Se sijoitettiin aulan takan viereen.

Merilinnan yläkerran aula 1960-luvulla (postikorttikuva)
Merilinnan salin parhaat ja arimmat huonekalut siirrettiin kerrosta ylemmäs yläkerran aulaan sekä vierashuoneisiin: mm. suuri laiskanlinna ja kustavilaistyyppinen pöytäryhmä sekä kustavilainen nojatuoli. Saliin siirretty sekatyylinen pallobarokkikalustus oli ehkä ollut pelihuoneessa ja työhuoneessa: korttipöytä, 4 pelituolia, sohva, pöytä, 6 irtotuolia ja 3 penkkiä. Pelihuoneen huonokuntoisesta biljardipöydästä luovuttiin. Salin loput esineet olivat jääneet paikoilleen: piano, taulut, 3 nojatuolia, kukkapylväs, radiokaappi, gramofonikaappi ja äänilevykaappi.

Merilinnan salin nurkassa gramofoni ja äänilevykaappi (postikorttikuva 1953)
Kanervalan hyvälaatuinen iso 78:n kierroksen gramofoni sekä äänilevyt oli varmaan hankittu Ljungbergan täysihoitolaan. Sekä Ljungbergan että Harjulan mainoksissa mainitaan 1930-luvulla gramofoni. Laaja levykokoelma sisälsi 30-, 40- ja 50-lukujen iskelmiä sekä muutamia kokonaisia oopperalevytyksiä. Gramofonissa oli automaattinen levynvaihtaja, ja sen putkivahvistimessa oli bassoa ja potkua. Oopperan kuuntelu oli mahdollista aurinkoisina päivinä, jolloin Merilinnassa sai olla aivan yksin. Flyygelin alkuperä ei ole tiedossa, mutta emäntä Martta korosti että tyttötaulun on aina oltava pianon päällä. Kukahan on tuo taulun tyttö?

Kanervala 1953. Pianomusiikkia Merilinnassa. (Pysäytyskuva Miettisen elokuvasta 'Kanervala - lomaparatiisi' / KAVI)

Harjulasta oli sodan liekeistä pelastettu ehkä vain Kanervalan iso ruokakello, joka muistutti kirkonkelloa ja jonka ääni kuului tyynellä säällä koko Kanervalan alueelle, joskus aivan kevyellä etelätuulella jopa Pässisaareen. Joku kesätöissä ollut tyttö kysyi kerran lapsilta, että arvatkaa mistä kello on kotoisin. Mieleen on jäänyt sana Karjula, mutta hän on mahdollisesti puhunut Harjulasta ja Karjalasta.

Loppuaika

Kanervalan suosio laski ja kukoistusaika oli ohi. 16.3.1987 Kanervala siirtyi 'Valtionrautateiden urheilun tuki'-säätiön omistukseen. Rautatieläisten lepokotiyhdistys lopetettiin. Aika oli ajanut yhteisöllisen kesänvieton ohi, ainakin toistaiseksi. Kaikilla oli oltava oma mökki ja oma pikku sauna.

Ylöstalon tila, joka on yksi Kanervalan alueen aikanaan omistaneista tiloista, piti Kanervalassa sen arvoon hyvin sopivaa juhla-, pito- ja matkailupalvelua vuosina 2001-2005. Myös hoito- ja kunnostustöitä tehtiin. Ylöstalon matkailutilan omistaja on Juha Karimo. Kanervalassa tehtiin merkittäviä kunnostustöitä joita johti ja teki särkisalolainen J. Troberg.. Mm. ikkunat uusittiin.

Vakiovieraat tulevat aina muistelemaan Kanervalaa. Lapsuuttaan tai nuoruuttaan siellä viettäneille se on osa alitajuntaa. Kanervalan historiassa omistajat ja vieraat vaihtuivat, mutta norrbyläiset pysyivät. Norrbyläiset ovat samalla kertaa Kanervalan fyysisiä synnyttäjiä ja sen henkisiä perillisiä.

Venäläisen oligarkin aika 2005 alkaen

Kanervalan kannattamattomuuden takia Valtionrautateiden urheilun tuki-säätiön oli pakko myydä tila. Se laitettiin myyntiin syyskuussa 2004 2,5 miljoonalla eurolla. Venäläisen oligarkin, Putinin neuvonantajan sekä entisen ministeri Mihail Lesinin edustama Prime Deck Ltd osti tilan 27.12.2005 2 miljoonalla eurolla ja kunnosti 10 vuodessa sen ja useimmat rakennukset hienoon kuntoon.

Mäntylän vesitorni ja navetta 2019 (Sotheby's)
Lesin on kunnioittanut tilan alkuperäistä asetelmaa ja rakennuksia. Tunnelma on kuin ensimmäisten asukkaiden aikana. Istutukset, puut ja harvennukset on tehty huolella. Lopputulos on yksinkertainen ja ihana, vaikka helppohoitoisuus luo vaikutelman asumattomuudesta. Entisellä lentopallokentällä on nyt puutarhan jatke. Lehmuskujan lehmukset eivät voisi olla kauniimmin muotoiltuja. Vesitornista näkee koko idean. Se on täsmällisesti alkuperäisen näköinen.

Merilinnan terassi on näköalatasanne merelle päin. (Sotheby's 2019)
Upeassa suunnittelussa on yhteensopimattomia poikkeuksia. Laituri on vaatimaton, ja terassin näköalaa osittain peittävät pusikot ovat karsimatta. Omistajatahot ovat ilmeisesti halunneet pysyä huomaamattomina. Lesinillä on ollut taitava puutarhuri, joka olisi varmaan halunnut sijoittaa puutarhaan puita ja pensaita. Miksi puutarha on suuri helikopterikenttä? Tilan aitaaminen ja vartiointi on ollut ylimitoitettua.

Kanervalan eri rakennusten sisustukset on tehty täysin moderneiksi, mikäli vanhat järjestykset eivät ole palvelleet tätä päivää. Oli nerokasta tehdä Lehtolan kuistista ruokasali ja avokeittiö. Kunnostetussa Mäntylässä asuu nykyisinkin tilanhoitaja. Koivulan kunnostaminen jäi kesken. Se näyttää hieman torsolta, mutta väritys on hieno. Parasta on hieman liilaan päin sävytetyt kattotiilet. On ehkä haettu alkuperäistä Koivulaa, tai sitten kokeiltu Merilinnan tulevia sävyjä. Ainolan pihapiiri ei ole koskaan näyttänyt niin hyvältä kuin nyt. Ainolan torppa on muutettu sisältä kuntosaliksi.

Merilinnan sisustusta voi pitää jopa alkuperäistä huomattavasti tyylikkäämpänä. Lesinin sveitsiläinen sisustusarkkitehti on tuonut Merilinnaan oman tyylinsä, jossa on niin jugendia kuin klassisia asetelmiakin sekä muistumia talossa eri aikoina olleista asioista. Uusi sisustus on täysiveristä tyyliltään, eikä sitä voi luonnehtia sekoitukseksi eri tyylejä. Esimerkiksi pallobarokki on läsnä pallomaisissa kuvioissa tuolien ja pöytien reunoissa. Entiset tuolit ovat antaneet ruokasalin tuolinjaloille poikkipuut. Entiset kulmakaapit ovat antaneet idean rakentaa kiinteät kulmakaapit ruokasalin kaikkiin neljään nurkkaan, jne. Oligarkeista ei tule ensin mitään hyvää mieleen, mutta Merilinna rakennuksena on onnellinen, että vielä löytyi mies jolla oli samat intressit kuin alkuperäisellä rakennuttajalla.

Merilinnan sali vuonna 2019. Taustalla ruokasali. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)

Merilinnan ruokasali 2019. Oikealla näkyy sali, vasemmalla terassiaula ja keittiö. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)

Merilinnan pelihuone 2019. Alun perin avokuisti ja sisääntuloväylä, lasituksen jälkeen pelihuone. Sitten talvipuutarha, sitten lisäruokasali ja lopuksi taas pelihuone. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)

Suurin osa Merilinnan tiloista on palautettu alkuperäiseen tarkoitukseen. Loistelias ruokasali on salin takana keittiön yhteydessä. Julkisivun erkkerin takana on pelihuone kuten 100 vuotta aikaisemmin. Sali ja aula ovat paikoillaan mutta uudessa röyhkeässä loistossaan. Isosta keittiöstä on nyt otettu puolet naisten ja miesten kylpyhuoneiden käyttöön. Alkuperäinen työhuone oli ruokasalin yläpuolella. Oli kuitenkin hieno idea tehdä kuistista työhuone. Tilasta ei olisi mataluuden takia saatu muihin tiloihin yhteensopivaa salia. Ja juuri kuistia vasten oli aikaisemmin aulassa iso raskas työpöytä.

Merilinnan työhuone ja näkymä aulaan, 2019. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)

Kunnianosoitus Norrbyn ja Särkisalon historialle

Läpi talon kulkeva tarina pääovelta työhuoneen ja aulan kautta terassin ovelle kertoo särkisalolaisen merenkulun historian. Sisustussuunnittelija on selvästi perehtynyt Merilinnassa olleeseen Lampénin kirjoitukseen ja toteuttanut sen kauniilla tavalla.Talon ydin on aulan keskellä pyöreällä pöydällä oleva 1600-luvun purjelaivan pienoismalli. Tämän tapaista laivaa taitavasti halliten sai Ukko-Bjur Ruotsin kuninkaalta palkkioksi vaurautta.

Seinämaalaukset, jotka muistuttavat hieman Enki Bilalin kuvia, sekä muut purjealusten pienoismallit kertovat 1800-luvun talonpoikaispurjehduksen kulta-ajasta. Työhuoneessa voi laivanvarustaja suunnitella kauppareittejä. Vaikka kauppamerenkulku oli vaarallista, särkisalolaiset ja sen mukana Bjurit vaurastuivat. Kulttuurivaikutteita tuotiin maailmalta.

Särkisalo alkoi houkuttaa helsinkiläisiä ja viipurilaisia, jotka toivat huvilakulttuurin mukanaan. Samalla kun Merilinnan sisustuksen loistoristeilijämäisyys kertoo uusista omistajista, se myös paketoi kokonaisuuden ja on kunnianosoitus Norrbyn ja Särkisalon historialle.

Merilinnan eteisaula vuonna 2019. Vasemmalta oikealle: portaat yläkertaan, työhuoneen valkoiset lasiovet, käytävä pääovelle sekä pelihuone. Oikealle jää sali. Pyöreä pöytä oli alkuperäisessäkin sisustuksessa keskellä aulaa, ja sen päällä oli aina suuri kukka-asetelma. Pöytä sijaitsi kymmeniä vuosia parin metrin päässä oikealla seinustalla. Pääovelle johtavalla käytävällä näkyy naisten pienen wc:n ovi. Wc muutettiin 1960-luvun alussa puhelinkopiksi. Toinen samanlainen wc oli käytävällä ulko-oven lähellä. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)

Merilinnan portaat 2019. Vasemmalla terassiaula, jossa miesten ja naisten kylpyhuoneet sekä viimeisenä keittiö. Seinämaalauksessa myrskyävä meri ja 1600-luvun laivoja. Katsoja on myös laivassa, jonka reunaköysi toimii porraskaiteena. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)

Taas uusi vaihe

Mihail Lesin kuoli vuonna 2015 epäselvissä olosuhteissa Yhdysvalloissa. Tilaa myydään nyt 6,8 miljoonalla eurolla. Välittäjä on Sotheby's / Kenneth Katter. Myytävä kokonaisuus on sama minkä Lesinin edustama taho osti.

Kuvat, luettelot, viitteet ja lähteet

• Liity projektiin ja lisää omia kuviasi! Tarinoita ja tietoja voi aluksi lisäillä esim. kuvien yhteyteen.
  
  

Kanervalan/Ljungbergan tilanomistajat, omistajan kotipaikka, hankintavuosi ja omistuksen kesto vuosissa

• Gustaf Wilhelm Abrahamsson Bjur ja hänen neljä poikaansa, tilanomistajia, Särkisalo
• Karl Laurent Engblom, merikapteeni, Särkisalo . 1896 . 3
• (Ernst Fredrik) Sebastian Brander, eversti, Helsinki n.1899 . 10
• Sofia Wilhelmina Röök, liikenainen, Helsinki . 1909 . 5
• Severin Avellán, varatuomari, Helsinki . 1914 . 7
• Hjördis ja konsuli Dahlberg, Helsinki . 1921 . 7
• Erkki Calonius, lääket. lis., Helsinki . 1928 . 9
• George Winckelmann, ministeri, Helsinki . 1937 . 2
• Greta ja Gunnar Richard Grönblom, kauppaneuvos, Turku . 1939 . 2
• Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry ja Valtionrautateiden urheilun tuki-säätiö, Helsinki . 1941 . 64
• Prime Deck Ltd (jota Mihail Lesin hallitsi vuosina 2005-2015), Venäjä . 2005 . 15
  
  
  

Kanervalassa syntyneet

• 1870 Rantala (Ainola) Edla Sofia Karlsdotter Laakso os. Karlsson/Rantala
• 1872 Rantala (Ainola) Alina Josefina Karlsdotter Kettunen os. Karlsson/Rantala
• 1875 Rantala (Ainola) Aina Elin Wilhelmina Karlsdotter Heino os. Karlsson/Rantala
• 1877 Rantala (Ainola) Hilma Gustava Matilda Karlsdotter Stenroos os. Karlsson/Rantala
• 1880 Rantala (Ainola) Selma Augusta Karlsdotter os. Karlsson/Rantala
• 1904 Ljungberga Torild Brander
  
  
  

Kanervalan rakennus- ja rakennelmakanta arvioidussa valmistumisaikajärjestyksessä

• 1860-luvun alkupuoli
  • Ainolan vaja, puinen rakennus Ainolan lähellä rannan tuntumassa, saattoi olla Ainolaakin vanhempi, purettiin huonokuntoisena 1960-luvun lopulla
  • Ainola (nimi oli aluksi Rantala, ja vuodesta 1947 alkaen Ainola), hirsitalo, aluksi veneenveistäjien tauko- ja asuintalo, sitten torppa, sitten mäkitupa, sitten vierasmaja, nyt kuntosali
• n. 1868
  • Ainolan aitta, pieni hirsirakennus Ainolan pihapiirissä
• ?
  • Akselin mökki, pieni puinen asuinrakennus. Toimi täysihoitola-aikana Rantala-nimisenä vierasmajana. Sai nimen Rantalan torpan mukaan, joka oli uudelleennimetty Ainolaksi. Nykyinen Rantala taas on 2000-luvulla valmistunut isohko vierastalo. Akselin mökkiä ei pidetä erityisen vanhana, vaikka se näyttää vanhalta sotilastorpalta, tässä tapauksessa venemiehen (båtsman) torpalta, joista monet rakennettiin jo 1600-luvun lopussa. Lampénin mukaan Norrbyssä oli vanha venemiehen torppa! Yksi potentiaalinen oikea Akseli voisi olla Axel Ferdinand Westerlund.
• ennen vuotta 1895
  • Koivula (Strömnäs), erotettu 1895 Alestalosta, puinen huvila
  • Lehtola (kuului Strömnäsiin), puinen huvila
  • Koivulan aitta, puinen, isohko, ikkunallinen, on todennäköisesti ollut myös asuinkäytössä
• 1896
  • Ljungberga, lohkottu Ylöstalosta, puinen iso huvila, paloi 1914, korvattiin Merilinnalla
• n. 1897
  • venevaja, lohkottu Länsitalosta, kunnostettu 2000-luvulla
  • laivalaituri, höyrylaivan pysäkki
• 1915
  • suuri kiviterassi, Merilinnan näköalatasanne merelle päin
  • Merilinna, kivinen huvila, yhdistyneen tilan päärakennus
  • Vuohipatsas, Merilinnan edustalla, kuvaa kiliä imettävää kuttua
  • suihkulähteellinen uima-allas
  • paviljonki (Vilpola)
  • sähköt kaikkiin rakennuksiin
  • vesijohtoverkko useimpiin rakennuksiin
  • vesitorni, Mäntylässä
• 1916
  • lehmuskuja
  • puutarha kukkineen, omenapuineen ja marjapensainneen
• 1917
  • Merilinnaan lisättiin nykyinen pääovi ja eteiskäytävä
  • maakellari, 3-ovinen, harmaatiilinen, Merilinnan vieressä
  • kalastusväline- ja airovaja, 2-ovinen, harmaatiilinen, laivalaiturin vieressä
  • Mäntylä (Furumo), harmaatiilinen tilanhoitajan asuintalo, tontti erotettu 1917 Itätalosta
  • navetta, harmaatiilinen alaosa, puinen ylinen, Mäntylässä
  • kanala?, harmaatiilinen, Mäntylässä
  • iso vaja, Mäntylässä
  • kasvihuone, lasi ja harmaatiili, kiviportaat, Mäntylässä
• n. 1921
  • pukuhuone ja sauna, puinen pieni rakennus laivalaiturin vieressä, toimi saunan siirryttyä n. 1950 muualle pitkään pöytätennistilana (pingiskoppi)
• n. 1931
  • tenniskenttä, tiilimurska, 1960-luvun lopusta alkaen kova alusta
  • tuuligeneraattori ja pyörivä ropeli, Mäntylän vesitornin vieressä. Asennusajankohdasta ei mitään tietoa. Tarvittiinko sitä vesitornin veden pumppaamiseen sähkökatkojen aikana? Loiko täysihoitolatoiminta n. 1931 alkaen paineita välttää vesijohdon palvelukatkoksia? Ropeli ja sen teline on myöhemmin purettu.
• 1939
  • 2 vikla-luokan purjevenettä, tulivat Kanervalaan Grönblomin mukana.
• n. 1950
  • sauna, iso musta hirsirakennus jossa iso ja pieni sauna. Pienen saunan kiuas tuotu yllämainitusta vuoden 1921 saunasta. Koko rakennus rakennettiin samoista ja lisähirsistä uudelleen ja laajennettiin 2000-luvulla.
  • lentopallokenttä, Merilinnan vieressä, muutettu 2005 puistoksi
  • iso puusee, lentopallokentän alapuolella terassin muurin takana, purettu
  • pieni puusee, saunatien ja tenniskentän polun risteyksessä, purettu
  • tikkakoppi, puinen pieni työkaluvarasto Koivulan lähellä, seinässä tikkataulu
• 1957
  • Merilinnaa laajennettiin isolla kuistilla. Sitä tarvittiin lisäruokasaliksi. Muutettu työhuoneeksi 2005 jälkeen
• n. 1964
  • pienoisgolfrata, Lehtolan pohjoispuolella, purettu
• 1970- tai 1980-luku
  • kiinteä ulkogrilli, terassin alla olevalla kalliolla
• 2005-2015
  • tilan aitaus
  • porttirakennus
  • tilojen peruskorjausta, käyttötarkoitusten muutoksia, ajanmukaistamista sekä sisustamista
  • puistot kunnostettu ja yksinkertaistettu
  • sauna rakennettu uudelleen ja laajennettu 2013, ilmeisesti samoista vuoden 1950 saunan hirsistä
  • kaksi puista isohkoa vierasmajaa t. asuintaloa (joista toinen on perinyt vanhan Rantala-nimen) saunoineen, niemen itäpuolella
  • Vuonna 2006 kiinteistörekisterin mukaan tilaan kuuluivat seuraavat Norrbyn kylän rakennukset (nimet usein vanhentuneita mutta rekisterikäytössä):
    • Grunni RN:o 2:3, kiinteistötunnus 784-418-2-3,
    • LjunberGA RN:o 1:3 kiinteistötunnus 784-418-1-3, ala 2,610 ha
    • Strömnäs RN:o 2:11 kiinteistötunnus 784-418-2-11, ala 10,700 ha
    • Strömnäs I RN:o 2:4 kiinteistötunnus 784-418-2,4, ala 0,1600 ha
    • Strömnäs II RN:o 2:9 kiinteistötunnus 784-418-2,9, ala 0,1300 ha
    • Furumo RN:o 1:20 kiinteistötunnus 784-418-1-20, ala 15,830 ha
    • Strömnäs IV RN:o 2:12 kiinteistötunnus 784-418-2-12. ala 0,1500 ha
    • Strömnäs V RN:o 2:42 kiinteistötunnus 734-787-2-42, ala 0,4270 ha
      
      
      

Kanervalan/Ljungbergan täysihoitolat

2 täysihoitolaa omistajittain ja nimittäin

• omistaja Erkki Calonius
  • Ljungbergan täysihoitola (pensionat), n.1931-1936
• omistaja Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry 1941-1987, Valtionrautateiden urheilun tuki-säätiö 1987-2005
  • Ljungbergan lepokoti (vilohem), 1941-1947, Kanervalan lepokoti (vilohem), 1947-2005
    
    
    

Lähteet:

• Ernst Lampén: tarinoita Norrbystä, 1914
• Ernst Lampén: Finby, 1914
• Heikki Kivekäs: Kanervala, huvila meren rannalla. Artikkeli lehdessä 'Salon seudun joulu 1995'. Artikkeli perustui Karimon suvun muistiinpanoihin.
• Uudet kuvat vuodelta 2019, Sotheby's International Realty, https://sothebysrealty.fi, Kenneth Katter, Kanervala-projektilla on lupa kuvien käyttöön.
• Ljungberga pensionat, reklam 1935, Innehavare dr E. Calonius, föreståndarinna fröken Kaarina Calonius.
• Ljungbergan täysihoitolan mainos 1936, Omistaja tri E. Calonius
• Ljungberga pensionat, reklam 1936, Innehavare dr E. Calonius.
• Harjulan täysihoitolan mainos 1938
• Salon seudun rakennuksia, taulukko 2
• Uno Ullbergin sekalaisia piirustuksia 1
• Uno Ullbergin sekalaisia piirustuksia 2
• Ylöstalon matkailutila, Norrby, Särkisalo
• Meripirtin Kerho ry:n kotisivu
• Meripirtin Kerho Särkisalon sivuilla
• Lyhytelokuva "Kanervala - lomaparatiisi", vuodelta 1953, 9 min., Kavi.fi, https://www.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_606226, Kanervala-projektilla on lupa pysäytyskuvien käyttöön.
• Särkisalolaiset merikapteenit Suomea pelastamassa https://www.sssry.fi/bforbom.htm
• Bjurien Strömnäs manttaalik. 1900 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22352615
• Bjurien Strömnäs manttaalik. 1902 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=74420383
• Branderin manttaalik. 1903 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=74423040
• Branderin manttaalik. 1904 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=73652885
• Branderin manttaalik. 1905 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22346270
• Branderin manttaalik. 1906 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=73911934
• Branderin manttaalik. 1907 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=73199785
• Branderin manttaalik. 1908 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=73929615
• Branderin manttaalik. 1909. Huomaa, asiakirjat kertovat aina yli vuoden vanhan tilanteen. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=73659725
• Röökin manttaalik. 1910 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22340819
• Röökin manttaalik. 1911 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=73184019
• Röökin manttaalik. 1913 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=73190512
• Röökin manttaalik. 1914. Huomaa, asiakirjat kertovat aina yli vuoden vanhan tilanteen. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=73666316
• Röökin manttaalik. 1915 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22390422
• Röökin manttaalik. 1916. Huomaa, asiakirjat kertovat aina yli vuoden vanhan tilanteen. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=74451338
• Avellánin manttaalik. 1917a http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=73670398
• Avellánin manttaalik. 1917b http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=73669859
• Avellánin manttaalik. 1918, Avellán on jo rakentanut Mäntylän/Furumon http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=77250295
• Avellánin manttaalik. 1919a http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=77288533
• Avellánin manttaalik. 1919b, Mäntylä/Furumo http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=77289322
• Avellánin manttaalik. 1920a http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22391716
• Avellánin manttaalik. 1920b. Ernst Lampénin omistuksia http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22391715