Sivusto on rakenteilla.

Pukinniemen kyläprojekti

Valitse Toiminnot > Liity projektiin.
Kun liittymispyyntösi on hyväksytty, voit liittää profiileja tähän projektiin.

Pukinniemen kylä oli pitäjän kaakkoiskulmassa Kaukolan rajalla Laatokan rannalla. Sinne oli Kirkonkylän kautta Hiitolan asemalta matkaa Käkisalmen tietä noin 13-14 km. Toinen sinne johtava valtatie oli Kurkijoen - Käkisalmen tie, mikä yhtyi Lipolassa asemalta ja kirkolta tulevaan tiehen.

Pukinniemen pääkylään, joka lienee saanut nimensä vanhasta karjalaisesta Pukki, Pukkinen-suvusta, kuului yhdeksän taloa, niihin luettuna myös Pukinniemen kartano. Mutta kylään kuului myös salopalsta Kirvun rajalla Hiitolan - Viipurin-radan varrella noin 15-16 km päässä emäkylästä, siellä, missä oli mainitun rautatien Pukinniemen pysäkki eli Pukinniemen vekseli (vrt. virol. vaksal). Tällä salopalstalla oli viime vuosisadalla alkuaan vain metsänvartijan asunto (Varjuksen talo), mutta sittemmin palsta jaettiin torppareille vuokratiloiksi, joita tuli seitsemän: Pennanen, Lehikoinen, Ulmanen, Pystynen, Kaljunen, Ahokas ja Sepponen. Lisäksi kohosi pysäkin tienoille kolme omakotitaloa työläisasuntoina.

Pukinniemen rantakylästä, nimenomaan kartanon tienoosta ja sen maisemista, paikkakuntalaisilla oli sellainen käsitys, ettei maailmassa voi olla kauniimpaa paikkaa. Stolbovan rauhan jälkeisiltä ajoilta siellä oli kruunun tila, mutta kun Viipurin lääni joutui suuren Pohjan sodan ja Pietari Suuren aikana Venäjän yhteyteen, sai Tanskan sotalaivastosta Venäjän laivaston palvelukseen siirtynyt tanskalais-hollantilainen vara-amiraali Peter Johan von Sievers sodan loputtua tsaarin leskeltä, Katariina I:ltä Pukinniemen tilan sekä sen lisäksi Asilan kartanoa ja sen alustalaisia lukuun ottamatta koko muun Hiitolan ja Ilmeen lahjoitusmaatilakseen. Pukinniemestä tuli lahjoitusmaan päätila, jolla Sieversit ryhtyivät asumaan. Päärakennus sijaitsi Laatokkaan pistävällä Opparniemellä eli Opparinniemellä. Niemen vastapäätä, salmen takana, oli Opparinsaari, missä Sieversien aikana oli ulkoilmateatteri rokokooajan tyyliin.

Amiraali von Sieversin kuoltua lahjoitusmaat omisti hänen puolisonsa Sophia, s. von Nummers, ja heidän lapsensa. Keisarinna Katariina II määräsi 21.9.1793 päivätyllä asiakirjalla puheena olevat lahjoitusmaat amiraali von Sieversin pojan, laivaston kapteeni Georg von Sieversin ja hänen perillistensä ikuiseksi omaisuudeksi. Mutta jo 1807, vuotta ennen Suomen sotaa, Sieversin perilliset myivät Pukinniemen ja Ilmeen hovit kenraalimajuri Alexei Kopiewille 3300 ruplasta.

Kun Viipurin lääni, ns. Vanha Suomi, mainitun sodan ja sitä seuranneen Haminan rauhan jälkeen liitettiin muuhun Suomeen, kerrotaan silloisen ministerivaltiosihteerin, Armfeltin, päättäneen toimittaa kenraalimajuri Kopiew pois Suomesta syystä että hänestä olisi ollut hankaluuksia yhtä hyvin Karjalalle kuin koko Suomellekin. Joka tapauksessa kävikin niin, että juuri kreivitär Adelaide Armfelt, kapteeni Magnus Reinhold Armfeltin puoliso, osti sekä Ilmeen että Pukinniemen hovit 1812, mutta myi kuitenkin Pukinniemen kohta kanslianeuvos Julius Ekmanille, joka sittemmin asuikin sisarineen Pukinniemessä, kuoli siellä jo on haudattuna Hiitolan vanhassa hautausmaassa.

Kanslianeuvos Ekmanin jälkeen Pukinniemen omisti maanviljelysneuvos Edward von Essen, joka oli tyypillinen entisajan herramies ja vähän originelli. Hänen kerrotaan pitäneen erityisesti keinutuoleista, joita oli joka huoneessa, yksinpä ruokasalin ruokapöytää ympäröivät keinutuolit, joissa istuen vieraatkin söivät. Edward von Essen rakennutti 1880 Laatokan rannalle, juuri Opparinniemeen, uuden 11 huonetta käsittävän päärakennuksen, jonka tyyli oli mukaelma arkkitehti Engelin tyylistä. Hän istutti myös kartanoon puiston ja maatalouden asiantuntijana kunnosti muutoinkin tilan sellaiseen kuntoon, että se seuraavan omistajan, kauppaneuvos Lauri Hallmanin aikana hyväksyttiin maatalousharjoittelun mallitilaksi. Tilan hoitajana oli silloin P.J. Blomqvist.

Tilalla oli niin koskematon metsä, että kun sitä Lauri Hallmanin pojan, professori Niilo Hallmanin aikana ryhdyttiin metsänhoidollisesti leimaamaan, metsänhoitaja sanoi: "Pitäisi ottaa ainakin viiden miljoonan markan edestä puuta pois, silloin vasta paremmat puut pääsisivät kasvamaan." Tähän kerrotaan Hallmanin vastanneen: "Jos puu mahtuu kasvamaan metsässä, älä leimaa sitä, mutta jos ei mitenkään mahdu, leimaa sitten." Tällaisessa kunnossa tila oli myös Karjalan luovutuksen hetkellä.

Pukinniemen samoin kuin Ilmeen lampuotitilat valtio lunasti jo 1873, joten niiden asukkaat saivat ison jaon tapahduttua lunastaa ne itsenäisiksi. Lunastusaika oli 39 vuotta. Mutta Pukinniemen hoville jäi vielä itselleen maata 759,24 ha, josta peltoa oli 108,86 ha, luonnonniittyä 8,88 ha, viljeltyä laidunta 15 ha, metsämaata 596 ha ja joutomaata 30 ha. Vuonna 1930 tilalla oli 7 hevosta, 50 ay-lehmää, 2 sonnia ym. karjaa. Navetta oli vesijohdoin varustettu ja sen yhteydessä oli uudenaikainen sikala. Karjalan sähköistys oli vielä tähän aikaan niin keskeneräinen, että Pukinniemen hovissakin oli vain polttomoottori.

Pukinniemen kylän muiden talojen elämälle oli ennen itsenäisyyden aikaa leimaa antavaa Pietarin miljoonakaupungin läheisyys, kuten oli laita muissakin kaakkoisen Hiitolan kylissä. Pukinniemen kylää ympäröivät mantereen puolella Kaukola, Sirsjärvi, Lipola ja Kopsala. Pukinniemen salopalstoille, Pukinniemen vekselin ja Ojajärven aseman välille, kehittyi tämän vuosisadan puolella varsin tiheä työläisasutus, joka sai toimeentulonsa rautateiden palveluksessa, radanvarren lastaustöissä tai ympäristön laajojen metsäalueiden metsä- ja uittotöissä.

• Hiitolan kylähistoria,344-350, Iivar Kemppinen, 1972
• Tarkempi kuvaus Hiitola-Säätiön ylläpitämät Hiitola sivut, Pukinniemi

Hiitola, Pukinniemen rautatieasema; Pukinniemen pysäkki eli asema1920, Lappeenranta museums Collection: Wiipuri-museo, Wiipuri-museon kokoelma https://www.finna.fi/Record/lappeenrannanmuseot.CAF6B059-5857-406F-... ( CC BY-NC-ND 4.0) https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/deed.fi

Pukinniemi

1. Pukinniemi

Hiitola-Säätiön ylläpitämät Hiitola sivut, Pukinniemi
Hiitolan kylähistoria,344-350, Iivar Kemppinen, 1972
SSHY DigiWiki

Talot Hiitolan rippikirjassa 1871-1880

Hiitola rippikirjat 1871-1880

Hiitolan seurakunnan arkisto - I Aa:12 Rippikirjat, Kirkkoherran virkatalo, kappalaisen virkatalo, Asila - Kuoksjärvi 1871-1880; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/kortti_aineisto.html?id=1203387294 / Viitattu 29.7.2023

Hiitolan seurakunnan arkisto - I Aa:13 Rippikirjat, Kyläjärvi - Veijala 1871-1880; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/kortti_aineisto.html?id=1203398608 / Viitattu 22.7.2023

Digihakemisto RK Hiitola

Hiitolan kyläprojekteja

Kylät ja asutusalueet ennen sotia

A
Alakokkola Asila
H
Haapalahti Haukkavaara Heponiemi Hiitolankylä Huiskoniemi Hännilä Hömmö
I
Ikala Itula Ivankoski
K
Kavonsalmi Kilpola Kirkonkylä Kopsala Koukunniemi Kuoksjärvi Kyläjärvi Kylälahti
L
Laurola Lipola
M
Marjakoski Mustola
N
Nehvola
P
Piimälä Pohjii Pohjii Pukinniemi Päijälä
R
Raivattala
S
Salokilpola Siisiönmäki Sirsjärvi
T
Telkinniemi Tenhola Tiurula Tounaa Tujula
U
Ulaskanniemi Unkola Uusikylä
V
Vaavoja Valtola Veijala
Y
Yläkokkola

SSHY, DigiWiki, paikkakunnat, Hiitola

Lähteet:

• Hiitola-Säätiön ylläpitämät Hiitola sivut http://www.hiitola.fi/?sivu=etusivu
• Kylät http://www.hiitola.fi/?sivu=asuminen_kylat_kuvaus
• Hiitolan kylähistoria, Iivar Kemppinen, 1972
• Kurkijoen kihlakunnan historia: Hiitola - Kurkijoki - Lumivaara - Jaakkima; Erkki Kuujo, Toivo Immonen, Eino Puramo, 1958
• Henkilöhakemisto Kurkijoen kihlakunnan historian osiin I-II-III Laatinut Ville Laakso: Copyright 1993, 1998, 2003 http://www.kurkijoki.fi/historia/kuhiheha.html#t_
• Wikipedia Hiitola https://fi.wikipedia.org/wiki/Hiitola