Maaninka on entinen Suomen kunta Pohjois-Savon maakunnan keskiosassa. Maaninka perustettiin Kuopion kappeliksi vuonna 1765, ja se sai oman kappalaisen vuonna 1767. Vuoden 1865 kunnallisasetuksen perusteella perustettiin itsenäinen Maaningan seurakunta 1871 ja Maaningan kunta 1872. Vuoden 2015 alusta Maaninka on jälleen ollut osa Kuopiota.

Kylät

Maaningan kylät ovat Haatala, Halola, Hamula, Jynkänniemi, Käärmelahti, Kurolanlahti, Lappetelä, Pohjois-Haatala, Tavinsalmi, Tuovilanlahti, Väänälä, Varpasmaa, Venäjänsaari ja Vianto.

Maaningan pitäjä

Maaningan pitäjä sijaitsee noin 45 km Kuopiosta luoteeseen, Iisalmen reitin varrella. Reitti jakaa pitäjän kahtia, länsi- ja itäpuoliseen osaan.

Maaninkajärven seudut siika- ja lohipitoisine koskineen ja rehevine heinäniittyineen ovat varmaan ensimmäisiä tienoita, joille vanhasta Savosta (Savonlinnan ympäristöstä) siirtyi asukkaita. Yleisen käsityksen mukaan tämä tapahtui 1500-luvun alussa, mutta eräitten viitteiden mukaan jo aikaisemminkin.

Koko Pohjois-Savon eli "Vähä-Savon" hallintokeskus muodostui aluksi Maaningan Tavinsalmelle, jonne perustettiin v. 1552 ns. kuninkaankartano, todennäköisesti nykyisen Savolan talon paikalle. Tämä Savolan talo on vieläkin olemassa, ja päärakennus on erittäin vanha. Kun rakennusta v. 1880 uusittiin, löydettiin eräästä hirrestä vuosiluku, jonka kolme ensimmäistä numeroa olivat 152. Viimeisen numeron oli kirvesmies jo ehtinyt veistää pois. Tämä löytö osoittaa joka tapauksessa rakennuksen vanhuuden ja on varma todiste pysyvän asutuksen iästä.

Näiltä kuninkaan kartanon ajoilta kerrotaan olevan peräisin myöskin kansanlaulun "Tuoli' on mun kultani, ain yhä tuolla, kuninkaan kartanon toisella puolla..." Ehkäpä joku nuorimies katsellessaan Tavinsalmen takana uljaasti kohoavan kuninkaan kartanon rakennuksia, lauleli surunsa ja kaipauksensa pakottamana näin, sillä kartanon voudin tytär oli kaunis, mutta tytön isän mielestä ei hänen tyttärensä mieheksi ollut kelvollinen tämä, vain kalastuksen varassa elävä nuorimies. Rakkaus ei silloinkaan kunnioittanut säätyrajoja. Tarinamme ei kylläkään kerro, saivatko he toisensa. Toivokaamme niin!

Kuninkaankartano oli voudin ja nimismiehen asuinpaikka, ja sen tehtävänä oli paremman lammas- ja karjarodun levittäminen ympäristöön, uusien viljelystapojen juurruttaminen talonpoikaisväestön keskuuteen sekä muonan hankkiminen Olavinlinnan varusväelle. Jokainen meistä tietää jo ennestään Ruotsi-Suomen kuninkaan Kustaa Vaasan perin tarmokkaat pyrkimykset uudistaa ja parantaa elinkeinoelämää myös Suomessa ja puheena oleva kuninkaan kartano on peräti osuva todiste niistä pyrkimyksistä.

V. 1549 perustettiin Tavinsalmen seurakunta, jonka kirkko kuitenkin rakennettiin kolme peninkulmaa etelämmäksi, vesistöjen risteyskohtaan Kuopionniemelle. Tämä toimenpide, joka kylläkin seurakunnan laajuuden kannalta oli aivan oikea, vähensi Tavinsalmen seudun keskeistä asemaa.

1500-luvun lopulla oli Maaningan kaikissa nykyisissä kylissä jo asukkaita, jotka sukunimistä päätellen ovat muuttaneet tänne vanhoista emäpitäjistä Olavinlinnan ympäristöstä. Osa kuninkaan kartanon maista annettiin Savon nuijasoturien kukistajalle Pietari Juustenille, jonka tytär Anna sittemmin sai eliniäkseen hallintaansa 6—7 muuta taloa palkinnoksi uskollisuudesta, jolla hänen miehensä, 30-vuotisessa sodassa kaatunut ratsumies Olavi Haloinen, oli Ruotsin kruunua palvellut. Tämän soturin perintönä on Halola-nimi säilynyt sekä tilan että kylän nimenä. Halola-niminen tila on nykyisin valtion hallinnassa ja on se koeasemana sekä Pohjois-Savon karjatalouskoulun kotipaikkana.

Sodat, kulkutaudit ja katovuodet koettelivat aika ajoin näitä seutuja. Vasta Ison vihan jälkeen 1700-luvulla huomataan elpymistä. Maaningalle tuli ilmeisesti hyvien viljelysmaiden houkuttelemana Etelä-Suomesta köyhä säätyläissuku, Tavast, jolla oli n. 100 vuoden ajan melkoinen vaikutus paikkakunnalla. Tämän suvun ensimmäinen, luutnantti Carl Johan Tavast, sai haltuunsa v. 1760 Halolan, silloisen kruunun vuokratilan. Hänen aloitteestaan v. 1764 Maaningan asukkaat pyrkivät omaksi kappeliseurakunnaksi. Kirkon paikka saatiin Tavastin lahjoittamalta maalta ja kirkkoa ryhdyttiin rakentamaan yhteisin talkoovoimin. Kirkko valmistuikin kahden vuoden kuluessa, ja seuraavana vuonna saatiin jo oma sielunhoitajakin, nimeltään Klemens Sirelius.

Maaninkalaisten itsenäisyyshalu pyrki kuitenkin yhä eteenpäin. Tehtiin anomuksia päästä aivan kokonaan pois Tavinsalmen (Kuopion) seurakunnan holhouksesta, jota se kappeliseurakuntana oli tähän saakka saanut kokea. Monet anomukset jäivät kuitenkin tuloksettomiksi, mutta siitä huolimatta asiaa ajettiin peräänantamattomalla sitkeydellä. V. 1817 kokoonnuttiin pitäjäkokoukseen, jossa päätettiin kaiken uhallakin ryhtyä rakentamaan omaa kirkkoa, josta piti tulla sellainen, että Kuopionniemellä oleva kivikirkko "viheriöisi kateudesta". Kirkkoon piti mahtua 4000 ihmistä, vaikka koko Maaningan pitäjän asukasluku oli tällöin noin 2000. Rakennustöihin ryhdyttiin ja kun mestariksi oli saatu maankuulu kirkonrakentaja J. Kuorikoski Kokkolasta, näytti siltä, että kaikki käy odotettua paremmin. Luonto puuttui kuitenkin peliin mukaan. Tuli katovuosi ja jokaisella maaninkalaisella oli tarpeeksi tekemistä jokapäiväisen leivän hankinnassa. Vaivan ja nälänkään keskellä ei temppeli unohtunut ja se valmistuikin v. 1843. Maaningan seurakunta sai virallisesti itsenäisyytensä v. 1871. Nyt ei enää puhuttu Tavinsalmesta tai Kuopion kappeliseurakunnasta, vaan nyt virallistui nimitys Maaninka.

Kuvernöörin käskykirjeellä määrättiin v. 1872 Maaningan pitäjän johtoon kunnallishallitus, jonka ensimmäisenä esimiehenä toimi silloinen Halolan hovin omistaja Gustaf Schmidt. Tällä miehellä kerrotaan olleen Suomen ensimmäinen puhelin. Puhelinlinja oli vedetty Halolan ja Pihtisalmen väliselle n. 5 km:n pituiselle matkalle. Schmidt omisti pienoisen sahalaitoksen, jonka tuotteiden myyntimatkalta Englannista hän tuon puhelimen v. 1876 hankki.

Kansamme historialliset tapahtumat ovat myös kovin läheisesti koskettaneet Maaninkaa. Suomen sota 1808—09 on jättänyt jälkiä, jotka ovat nykyisinkin nähtävissä. Erään maaninkalaisen talon pihatanterilla kasvaa valtaisa mänty, jonka runko on kauttaaltaan syvien arpeutumien täyttämä. Nuo arpeutumat ovat suullisten tietojen mukaan muistoja siitä taistelusta, jota Sandelsin joukot kävivät viivyttääkseen vihollista niin kauan, että pääosa omista joukoista ehti perääntyä sopivaksi katsomiinsa puolustusasemiin, jotka sittemmin löydettiinkin n. 80 km pohjoisemmasta, Iisalmen kaupungin läheisyydestä Koljonvirralta. Tämän viivytystaistelun muistomerkki on pystytetty nykyisen Ruokovirran kanavan rannalle ja siinä ovat sanat: "Tässä löivät Sandelsin joukot vihollisen maaninkalaisten talonpoikain tukemana."

Kehitys noista kuninkaan kartanon ajoista on mennyt huimasti eteenpäin, mutta se on vaatinut paljon työtä, uhrauksia ja epäitsekkäitä tekoja. Menneet sukupolvet, jotka nukkuvat kauniin kotikirkkomme läheisyydessä, ovat jättäneet meille kalliin perinnön, jota meidän tulee rakkaudella vaalia.
Kirjoittanut Erkki Kähkönen.

Pohjois-Savo maakuntalukemisto. Pohjois-Savon maakuntaliitto. Kuopiossa 1962. Kirjapaino Oy. Savo.

Naapurikunnat

Maaningan naapurikuntia ovat Hiskin mukaan olleet Karttula, Kuopion maaseurakunta, Lapinlahti, Pielavesi ja Siilinjärvi. Naapurikuntien paikkakuntaprojektit löytyvät kohdasta Aiheeseen liittyvät projektit.

Linkit lähialueen paikkakuntaprojekteihin:

Pohjois-Savo
Iisalmi I
Juankoski |
Kaavi I
Karttula |
Keitele |
Kiuruvesi I
Kuopio I
Lapinlahti I
Leppävirta I
Muuruvesi I
Nilsiä I
Pielavesi |
Rautalampi I
Rautavaara |
Riistavesi I
Siilinjärvi |
Sonkajärvi ja Rutakko |
Suonenjoki I
Säyneinen I
Tervo I
Tuusniemi |
Varkaus I
Varpaisjärvi |
Vehmersalmi I
Vesanto I
Vieremä I

Etelä-Savo
Anttola I
Enonkoski |
Haukivuori I
Heinävesi I
Hirvensalmi I
Joroinen I
Juva I
Jäppilä I
Kangaslampi I
Kangasniemi I
Kerimäki I
Mäntyharju I
Mikkeli I
Pertunmaa I
Pieksämäki I
Pieksänmaa I
Punkaharju I
Puumala I
Rantasalmi I
Ristiina I
Sääminki I
Savonlinna I
Savonranta I
Sulkava I
Suomenniemi I
Virtasalmi I

Tarkentavat ja laajemmat projektit

HisKin Maaningan pappisluetteloa vastaava projekti Maaningan pappisluettelo.on Maaningan paikkakuntaprojektia tarkentava projekti. Maaningan paikkakuntaprojekti on osa alueellista Savo projektia ja Suomi ja Karjala -pääprojektia. Tarkentavat ja laajemmat projektit löytyvät kohdasta Aiheeseen liittyvät projektit.

Projektin toimintaperiaatteista

Kaikki paikkakunnalla asuneiden henkilöiden historiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita liittymään projektin yhteistyöntekijöiksi. Voit lisätä projektiin Maaningalla syntyneitä, eläneitä, kuolleita tai sinne haudattuja edesmenneitä henkilöitä sekä valokuvia ja dokumentteja. Jäsenenä saat myös tietoa muutoksista projektin keskusteluissa, profiileissa, valokuvissa ja dokumenteissa. Voit hyväksyä uusia yhteistyökumppaneita projektiin. Liittymispyynnöt tulevat kaikille projektin jäsenille, ja kuka tahansa heistä voi hyväksyä pyynnön.

Projektiin liittyminen: Valitse Geniin kirjautuneena tällä sivulla Toiminnot > Liity projektiin.

Profiilien lisääminen projektiin: Valitse profiilisivulla Toiminnot > Lisää projektiin.

Sisavesihoyrylaivoja satamassa, edessa Maaninka, 2. vasemmalta Lokki. Kuva on aikaisintaan vuodelta 1919. Finna.fi CC BY 4.0

Projektisivun lähteet

• Finna (kuva)
• Suomen Sukututkimusseura/HisKi: Maaninka
• Wikipedia: Maaninka