Follow
Tarina kertoo, että kun tuli määräys luopua nimityylistä "Etunimi Isänpoika" tai "Etunimi Isäntytär", oli esi-isämme kuulu metsäkämpillä leipomistaan rukiisista happamista leipäkakkaroista. (vrt. nykyinen "Reissumies") Silloin niistä käytettiin nimeä "happonen".
Kerran kämpiltä kotiin suunnistava isäntä (olisikohan ollut Samson Semeninpoika) ajatteli, että on helpompi kuljettaa jauhot leivottuna kuin jauhoina ja koska pannukin oli vielä kuuma, hän paistoi leivän koko loppujauhoista.
Kotiin päästyään vastassa oli nimiä keräävä virkamies vaimon kanssa suunnittelemassa nimeä. Isäntä nakkasi pöydälle leivän ja sanoi, että toi kotiin happosen kun ei jauhoja kannattanut kantaa. Siihen virkamies tokaisi, että eihän tuo mikään happonen ole vaan koko happo. (-nen päätehän tarkoittaa pientä. vrt. lintu ja lintunen)
Niin virkamies kirjoitti kirjoihinsa sukumme nimeksi Happo.
Toinen versio Happo -sukunimen muodostumisesta on sellainen, että Suomeen on jostakin päin maailmaa muuttanut henkilö sukunimeltään Aghappa. Vaikeasti lausuttava nimi on myöhemmin muuntunut helpommin lausuttavaan muotoon Happo. Suomessa on siis kaksi sukua nimeltään Happo, eivätkä ole toistensa kanssa sukua.