Start My Family Tree Welcome to Geni, home of the world's largest family tree.
Join Geni to explore your genealogy and family history in the World's Largest Family Tree.

Pihlajaveden kyläpuun pääsivulle - klikkaa tästä!

Tämän informatiivisen projektisivun tarkoitus on koota yhteen Pihlajaveden historia-artikkeleiden nettilinkkejä ja lyhyesti kertoa sukututkijalle tarpeellista lisätietoa Pihlajavedestä ja sen historiasta. Älä liitä profiileja tähän projektiin.

Pihlajavesi lyhyesti

Nykyään Keuruun kaupunkiin kuuluva Pihlajavesi on Keski-Suomen maakunnan läntisin kylä, joka sijaitsee samannimisen järven ja vesireitin ympärillä Etelä-Pohjanmaan ja Pirkanmaan naapurina. Se on ollut harvaan asuttua maatalousseutua koko vakituisesti asutun historiansa ajan. Talojen ja kyläkuntien välillä on monin paikoin laajojakin erämaa-alueita.

Uudelle ajalle tultaessa Pihlajavesi kuului Suur-Ruoveteen. Seutu oli hämäläisten ja satakuntalaisten erämaata, jossa käytiin erässä emäalueilta käsin. Vähitellen alueelle syntyi kiinteää asutusta, jota täydentämään tulivat 1500-luvun jälkipuoliskolla savolaiset. Kun Keuruu erotettiin Ruovedestä vuoden 1630 tienoilla, Pihlajavesi jäi Keuruun yhteyteen. Vuonna 1776 Keuruu ja sen mukana Pihlajavesi siirrettiin Turun läänistä uuteen Vaasan lääniin.

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/60/8c/5d/9e/53444846997e2969/pihlajaveden_vanha_kirkko_large.jpgErämaakirkko vuodelta 1782 on rakennustyyliltään kansanomainen. Siinä näkyvät erikoiset itäiset vaikutteet. Kirkon on suunnitellut kirkonrakentaja Matti Åkerblom.

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/46/0b/fe/b7/53444845777c0ca7/m012_hk10000_2907_large.jpgVuonna 1870 valmistunutta uutta kirkkoa rakennetaan. Uuden kirkon suunnittelijat olivat L.I.Lindqvist ja E.B. Lohrmann. Rakentajana oli Lauri Kuorikoski. Finna.fi. CC BY 4.0

Omaa kirkkoa ja seurakuntaa alettiin puuhata 1700-luvun jälkipuoliskolla. Vuonna 1780 Pihlajavesi perustettiin Keuruun rukoushuonekunnaksi. Nykyään Pihlajaveden erämaakirkkona tunnettu vanha kirkko valmistui vuonna 1782. Hautausmaista vanhin on vanhan kirkon ympärillä, jonne haudattiin jo 1600-luvulla. Vuonna 1809 Pihlajavesi sai oman papin. Kappeliksi se tuli vuonna 1831.

Kunnallishallintoon siiryttäessä vuoden 1865 kunnallisasetuksen jälkeen Keuruun yhteyteen jääneellä Pihlajavedelläkin alettiin kehitellä omaa kunnallishallintoa. Pihlajaveden uusi kirkko valmistui Pihlajavesi-järven etelärannalle vuonna 1870. Uuden kirkon lähellä on niin kutsuttu vanha hautausmaa, Rekolan hautausmaa.

Pihlajavesi itsenäistyi omaksi kunnakseen vihdoin vuonna 1895. Kolmas, nykyinen hautausmaa valmistui vuonna 1930 Koipikankaalle. Asukasluku oli suurimmillaan 2 330 henkeä 1950-luvulla. Vuodesta 1960 lähtien Pihlajavesi kuului uuteen Keski-Suomen lääniin. Vuonna 1969 Pihlajavesi liitettiin takaisin Keuruuseen.

Naapuriseurakunnat

Naapuriseurakunnat ovat Keuruu, Ruovesi, Virrat, Ähtäri ja Pohjaslahti. Niiden paikkakuntaprojektit Genissä ovat Keuruun sukupuu, Ruoveden sukupuu, Virtain sukupuu ja Paikkakunta Ähtäri. Pohjaslahti sisältyy Ruoveden projektiin.

Pihlajaveden kirkonkirjoista

Vaikka Pihlajaveden historiakirjat alkavat vasta 1834 (aikaisemmat ovat Keuruun yhteydessä), on lisäksi rippikirja 1788-1793 (vaillinainen ja tilapäisluontoinen--) ja tilikirja 1798-1833, joka sisältää merkintöjä mm. haudatuista, muttei vihkimämaksuista.

Pihlajavedeltä on yksi rippikirja jo 1780-luvulta, jolloin ne Keuruulta puuttuvat. Siihen sisältyy paitsi Pihlajavesi myös Liesjärven kylä. Pihlajaveden vanhan kirkon rakentamisen myötä Keuruun pitäjän Liesjärven kylä osallistui Pihlajaveden seurakunnallisiin toimiin, ja sen katsottiinkin kuuluneen Pihlajaveteen 1780- ja 1790-luvuilla.

Keuruun kirjoista on mainittava, että kirkkoa ryöstettiin sodassa 1808. Pappila paloi kokonaan yötä vasten 19.8.1809, jolloin osa arkistoa tuhoutui.

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/9b/22/1d/08/53444845fac5d392/ryhma_large.jpgIloinen joukko pihlajavetisiä. Löytyykö kuvasta tuttuja?

Asutuksen alkuvaiheet vuodesta 1567 alkaen

Vuoden 1564 maakirjoissa on ensimmäinen luettelo Yli-Satakunnan erämaan veroamaksavista talonpojista, mutta siinä ei mainita vielä ainoatakaan taloa Pihlajaveden alueelta. Kahden seuraavankaan vuoden asiakirjoissa ei ole viitettä asutuksesta Pihlajavedellä. Ensimmäisen kerran Simsiön kylä ja sen neljä taloa mainitaan vuoden 1567 Ruoveden pitäjien verokirjassa.

Kylän nimenä on Simsiö, joten on selvää, että yksi noista neljästä talosta oli Simsiö, isäntänään Pekka Härkönen. Pihlajaveden seurakunnan historia pitää todennäköisenä, että kolme muuta taloa olivat Kolehma, Reinikka ja Somppi. Myöhemmin ilmestyneen Vanhan Ruoveden historian mukaan ne olivat Heikki Lappalaisen isännöimä Lappi, Lauri Seilosen isännöimä Seilonen ja Paavo Kolehmaisen isännöimä Sälli. Joka tapauksessa Pihlajaveden vakituinen asutus oli tuolloin saanut alkunsa, kaikki mainitut ensimmäisiksi taloiksi otaksutut talot perustettiin 1500-luvun loppuun mennessä, ja ensimmäiset asukkaat olivat sukunimistään päätellen savolaista syntyperää.

Simsiö säilyi erillisenä kylän nimenä maakirjoissa ja veroluetteloissa yli 200 vuotta esiintyen viimeisen kerran maakirjan kyläluettelossa vuonna 1774. Kolme muuta ensimmäistä taloa merkittiin vuodesta 1590 alkaen Pihlajaveden kylään. Siitä lähtien kylän nimenä esiintyy säännöllisesti Pihlajavesi, johon kuuluivat kaikki muut talot paitsi Simsiö.

1500-luvun viimeisinä vuosikymmeninä Pihlajavedelle perustettiin lisää uudistaloja. Jo olemassa olleista taloista siirtyi miehiä perustamaan uusia taloja. Mahdollisesti Lapin talosta siirtyneen Esko Lappalaisen eli Kolehmaisen talo oli Kolehma ja Tuomas Lappalaisen talo oli Reinikka. Kömin isäntänä oli Pekka Pöllöinen (Pellinen) ja Sompin isäntänä Antti Hahkalainen, hekin nimistään päätellen savolaista sukua. Kaikkien uudistalojen isäntien syntyperästä ei kuitenkaan ole säilynyt viitteitä Muita uudistaloja olivat Pihlavamäki eli Rekola ja Yltiä, joka perustettiin Hämeen läänin puoleisen osaan muodostumassa olevaa Keuruun pitäjää, johon Pihlajavedenkin talot kuuluivat vuoden 1628 alusta. Myöhemmin Yltiän seutukin liitettiin erillisenä Keuruunkylänä Pihlajaveden pitäjään. Verisukulaisuudet Pihlajaveden kahden maakirjakylän Pihlajaveden ja Keuruunkylän asukkaiden välillä ovat jääneet suhteellisen vähäisiksi.

Nuijasodasta isoonvihaan ja suuriin kuolonvuosiin

Vuonna 1602 taloista olivat autioina eli veronmaksukyvyttöminä kaikki muut paitsi Somppi ja Lappi. Syynä oli luultavasti Nuijasota ja sen aiheuttamat rasitukset. Nuijasodan tapahtumathan alkoivat vuonna 1596. Samaan aikaan suurin osa naapuriseutujenkin taloista on merkitty autioiksi.Ajanjaksolle olivat tyypillistä myös ns. pikku jääkauden suuret vaihtelut säätiloissa, mikä ei ollut edullista maataloudelle. Pihlajavedelläkin talojen määrä säilyi lähes samansuuruisena koko 1600-luvun ajan. Seilonen hävisi maakirjasta vuoden 1637 jälkeen. Vastaavasti 1600-luvun jälkipuoliskolla jakautumisen seurauksena Kömistä muodostuivat erilliset Iso-Kömin ja Vähä-Kömin talot, Könttäristä jakautui Pihlasalmi eli Välikara (nykyinen Kara) ja Rekolasta kaakkoon Kaakkomäki.

Vuonna 1693 määrättiin, että manttaalikirjoihin oli merkittävä talojen nimet. Pihlajavedellä ne alkoivat esiintyä jo vuoden 1670 paikkeilla. Samalla talojen nimet alkoivat tulla nimiksi niillekin henkilöille, joille aiemmin oli merkitty sukunimi. Lappalaisten nimi muuttui Reinikaksi vuodesta 1685 alkaen ja Pellisten suku muuttui Kömiksi vuonna 1692. Takkuisten nimi vaihtui Sälliksi. Muita taloja hallitsevat suvut olivatkin sitten vaihtuneet. Kävi myös niin päin, että talo sai nimen isännän mukaan. Kolehman taloon tuli 1660-luvulla isännäksi tulokas Sigfrid Matinpoika Köntter, minkä jälkeen Kolehman talosta tuli virallisesti Könttäri, jonka rinnalla aiempikin nimi säilyi.

Vuosiin 1695-1697 ajoittuvat suuret kuolonvuodet ja sen seurauksena riehunut rutto, johon pihlajavetisiäkin menehtyi. Harvasta asutuksesta johtuen menetykset jäivät pienemmiksi kuin maassa keskimäärin. Vuonna 1697 taloista olivat autioina eli veronmaksukyvyttöminä kaikki muut paitsi Kömi ja Rekola.

1700-luvun alkupuolen isoviha jätti sekin jälkensä Pihlajaveden historiaan, vaikka tapahtumista ja niiden seurauksena kuolleista ei ole saatavana tarkempia tietoja. Isonvihan alkaessa autiona olivat Könttäri ja Simsiö, jonka isäntä oli murhattu. Isonvihan jälkeen useissa Pihlajaveden taloissa majaili venäläistä sotaväkeä. Monet talot olivat veronmaksukyvyttömiä. Vihan vuosien aikana lähes kaikissa taloissa vaihtui isäntä siten, että tilalle tuli joko poika, vävy tai vieras. 1740-1742 koettiin vielä pikkuviha, nälänhätä ja punatautiepidemia. Väkiluku vuonna 1750 oli noin 190 henkilöä.

Vaurastumista seurasi torppien ja uudistalojen aikakausi

Kovien aikojen jälkeen nähtiin vaurastumista. Vuodesta 1740 lähtien talolliset olivat saaneet ottaa perintötiloilleen torppareita. Pihlajavedellekin alkoi ilmestyä torppia, ja 1770-luvulla oli jo muutama torppa. Torppareiden ja tilattoman väen lisääntymisen seurauksena 1780-luvulla väkiluku oli jo noin 300. Puuhattiin omaa kirkkoa ja seurakuntaa. Kirkon rakentamista esittivät seurakunnalle vuonna 1778 kymmenen taloa ja neljä torppaa, vedoten pitkään kirkkomatkaan Keuruulle. Lupaa kirkon rakentamiselle ei myönnetty, mutta saarnahuone saatiin rakentaa. Nykyään Pihlajaveden erämaakirkkona tunnettu kirkko kuitenkin valmistui pihlajavetisten omin luvin vuonna 1782. Kirkkoa käytettiin aluksi vihkimättömänä. Vihkiminen sille saatiin lopulta vuonna 1787. Myös Keuruun pitäjän Liesjärven kylä osallistui Pihlajaveden seurakunnallisiin toimiin kirkon saamisen myötä, ja sen katsottiinkin kuuluneen Pihlajaveteen 1780- ja 1790-luvuilla.

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/00/47/2c/5e/53444846952e71c9/sammalisto_large.jpgSammaliston uudistalo perustettiin Lapinkylälle 1700-luvun lopulla. Sammaliston päärakennus edustaa alueella yleistä eteläpohjalaista talotyyppiä.

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/1a/e0/73/7f/534448469aecc419/pihlajamaki_large.jpgPihlajavedellä oli 1800-luvulla suhteellisen paljon torppia. Simsiön torpassa Pihlajamäessä asui 1900-luvun alussa 11-lapsinen torppariperhe. Kuvan omistaja: Margit Kuhanen.

1780-luvulla annetun asetuksen mukaan yli ruotsinvirstan (2 672 m) etäisyydellä talosta olevat torpat saavat kruunulta hakea taloiksi. Pihlajaveden taloluku oli säilynyt samana vuodesta 1692, mutta nyt siinä koettiin merkittävä lisäys. Lisäksi isojaon toimeenpaneminen ja sen yhteydessä tapahtunut liikamaiden erottaminen ja käyttöönotto edistivät uudistalojen perustamista. Isojako alkoi Keuruulla vuonna 1787. Simsiö oli siihen mennessä lakannut esiintymästä erillisenä kylänä. Kyliksi merkittiin Pihlajaveden kylä ja Keuruunkylä, johon kuului Yltiän seutu.

Seudulla perustettiin runsaasti uudistiloja 1700-luvun loppuvuosikymmeneltä 1860-luvun nälkävuosiin saakka. Sotavuosina 1808-1809 kuolleet ja ajan mukaisesti tartuntataudit verottivat jonkin verran väkilukua. Vuonna 1835 Pihlajavedellä oli 32 taloa, 6 uudistaloa ja 22 torppaa. 1850-luvulla oli huonoja satovuosia ja niitä seurasivat tartuntataudit kuten punatauti, tulirokko ja kurkkumätä. Nälkävuodet huipentuivat vuoteen 1868, jolloin kuolleiden määrä oli 11 % koko väkiluvusta. Yleisimmäksi kuolinsyyksi on merkitty hermokuume eli lavantauti, johon kuoli erityisesti vanhempaa väkeä. Monet kuolivat kerjuumatkoilla.

Vuoden 1868 sato oli hyvä, mistä lähtien sää muuttuikin suotuisammaksi, talot vaurastuivat ja kuolleisuus hellitti. Pihlajaveden uusi kirkko valmistui Kolehmanmäelle vuonna 1870. Tilattomien torpansaanti lisääntyi jatkuvasti 1800-luvun jälkipuoliskolla. Väkiluku kolminkertaistui sinä aikana ollen vuonna 1850 682 henkilöä ja vuonna 1900 2 073 henkilöä. Maantie Keuruulta Pihlajavedelle Murtomäen ja Petäisen kautta valmistui vuonna 1855. Muuttajia oli myös Pirkanmaan suunnasta, mutta erityisen voimakasta 1800-luvun puolivälin jälkeen oli pohjalaisten muutto paikkakunnalle, mikä on jättänyt jälkensä Pihlajaveden väestöön. Tulokkaista kolmannes oli pohjalaisia. Aikaisempi väestöhän oli savolaista ja hämäläistä pohjaa. Pohjalaisia ei aivan mielellään otettu vastaan, minkä voi päätellä Kirkonkokouksen pöytäkirjasta, jossa käsitellään Juho Antinpojan pyyntöä perheineen päästä seurakuntaan. Päätettiin, ettei oteta "sellaista pahamaineista miestä, jonka kaltaisia on ruvennut Pohjanmaalta tunkeutumaan seurakuntaan sille pahennukseksi ja turmellukseksi". Muuttoliike sai vauhtia myös vanhan Vaasan radan avaamisesta vuonna 1883. Virroille menevä tie puolestaan valmistui 1890-luvulla.

Harvaan asutulla Pihlajavedellä ei alunperin ollut toistensa läheisyydessä sijainneiden talojen muodostamia kyliä. Poikkeuksena voidaan pitää Pihlajaveteen tilapäisesti liitettyä Keuruun Liesjärveä ja rekisterikyliä eli Keuruunkylänä mainittua Yltiän seutua sekä isonjaon aikaan kirjoista poistunutta Simsiönkylää. Torppien itsenäistymisen myötä syntyi 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka talojen joukkoja nk. kyläkuntia, jotka pihlajavetiset tuntevat kylinä osan taloista sijoittuessa edelleen niiden välimaastoon. Tällaisia kyläkuntia ovat mm. Karimo, Lapinkylä, Simsiönkylä, Sällinkylä, Valkeajärvi ja Vuorimäen kylä.

Rautatie, kaupat ja koulut saapuivat 1800-luvun lopulla

Myöhemmin muodostuneita kyliä ovat rautatieaseman ympärille syntynyt Asemankylä, uuden kirkon ympärille syntynyt Kirkonkylä ja vuonna 1893 perustettu Karhunkylä (Karhulankylä). Pihlajaveden rautatieasema rakennettin alunperin vuonna 1882 valmistuneen vanhan Vaasan radan (Tampere - Haapamäki - Vaasa) ohikulkupaikaksi. Asemankylästä muodostui Vaasan radan valmistumisen jälkeen pitäjän kaupallinen ja toiminnallinen keskus, joka pian ohitti merkittävyydessään kirkonkylän. Rautatieläiset olivat henkisissä toiminnoissa hyvin aktiivisia ottaen mm. innokkaasti osaa erilaiseen yhdistystoimintaan. Karhunkylän tapaus puolestaan oli laatuaan ensimmäinen koko maassa. Karhunkylään perustettiin kymmenen pienviljelystilaa valtion myöntämän lainan turvin. Katajamäen riihessä pidettiin harjakaistanssit, joiden aikana arvalla ratkaistiin näiden kymmenen tilan omistussuhteet.

  • Aino Korja: Pihlajaveden rautatieaseman historiikki 1972 ja 1990 - klikkaa tästä!
  • Pihlajaveden Karhunkylän nettisivut - klikkaa tästä!

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/82/f4/ad/52/53444846948476a9/cci27102017_00000_large.jpgJuna saapuu Valkeajärven pysäkille. Kansallisromanttinen laiturirakennus on Bruno Granholmin suunnittelema Platformskjul I ja valmistunut vuonna 1904. Asemalla on vielä karbidivalot. Sähkövaloja Pihlajavedelle alkoi tulla sotien jälkeen. Laiturirakennukseen lisättiin vuonna 1944 keskiosan täyttö, jota tässä ei vielä ole. Kuva lienee 1930-luvun lopulta. Kuvaaja on mahdollisesti Sirkka Eteläaho.

Ensimmäinen maakauppa aloitti Pihlajavedellä vuonna 1875. Maa- ja osuuskauppoja oli parhaimmillaan toistakymmentä.

Pihlajavedellä oli vuosina 1877 - 1906 kiertokoulu, joka kiersi kappelin ruodut järjestyksessä Somppi, Yltiä, Reinikka, Sälli. Kömi ja Simsiö. Pihlajaveden ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1891 kirkon läheisyydessä. Vuonna 1918 kansakouluja oli neljä: Kirkon, Lapin, Aseman ja Sällin kansakoulut. Myöhemmin toimivat myös Karimon, Lampilan, Simsiön ja Valkeajärven koulut.

  • Aino Korja: Selostus Pihlajaveden Kirkonkylän kansakoulusta - klikkaa tästä!
  • Koulun historiaa 1905 – 1974. Pihlajaveden kunnan Aseman kansakoulun historiaa johtokunnan pöytäkirjoista poimittuna. - klikkaa tästä!

Pihlajavesi 1900-luvulla

1900-luvun alkuun mennessä paikkakunnalle oli tullut rautatie virkailijoineen, kauppiaita ja opettajia. Paikkakunnalla elettiin vilkasta kehityksen aikaa. Maamiesseura ja Työväenyhdistys olivat toiminnassa. Vuonna 1908 perustettiin myös Pihlajaveden Nuorisoseura. Oman talon rakentamista nuorisoseuralle alettiin suunnitella vuonna 1910. Talon vihkiäiset olivat juhannuksena 1911.

  • Aino Korja: historiikki Pihlajaveden Nuorisoseura 70 v. - klikkaa tästä!
  • Pihlajaveden Nuorisoseurantalo netissä - klikkaa tästä!

Pihlajaveden siirtolaisuuden huippu osui vuoteen 1909. Sinä vuonna kunnasta muutti ulkomaille 42 henkilöä. Pihlajaveden siirtolaisuus ylitti huippuvuotenaan varsinaisen siirtolaisuusalueen Etelä-Pohjanmaan arvon muutamalla kymmenesosapromillella ja oli koko maan arvoon verrattuna kolminkertainen. Pihlajavedellä siirtolaisuus oli kuitenkin huomattavasti vähäisempää kuin Pohjanmaalla, jossa se oli Pihlajaveden huippuvuotena selvästi jo taantumassa. Siirtolaisuudesta suurin osa suuntautui Amerikkaan, jonne suuntasi yli 90 % lähtijöistä. Suurin osa lähtijöistä oli parhaassa iässä olevia nuoria miehiä.

Pihlajavesi oli valkoista Suomea ja sivussa vuoden 1918 tapahtumista. Alueella asui paljon talollisia ja esitetyn käsityksen mukaan torppareidenkaan olot eivät antaneet aihetta kapinoihin. Vain pienehkö määrä pihlajavetisiä mukaanlukien kevättalvella 1917 perustettu suojeluskunta, jonka vahvuus keväällä 1918 oli suurimmillaan 19 miestä, osallistui varsinaisiin sotatoimiin. Uhreja oli kolme, kaksi valkoista ja yksi punainen. Pihlajaveden lottien ensimmäiseen jäsenluetteloon oli ilmoittautunut 54 henkilöä. Viimeisessä jäsenluettelossa oli 103 nimeä.

  • Pihlajaveden lotat ja suojeluskunta Pihlajaveden koulun sivuilla - klikkaa tästä!
  • Pihlajaveden suojeluskunnan ensimmäisen johtajan, Tampereen valtauksessa 1918 menehtyneen Antti Gummeruksen päiväkirjamerkinnät suojeluskunnan toiminnan alkutaipaleelta Kaleva-lehdessä 5.4.1918 julkaistussa muistokirjoituksessa, klikkaa Sanomalehtiarkistoon tästä!
  • Aisapuun joulunumeron 1991 juttu Pihlajaveden lotista: Lottien työ vihdoin tunnustettu - klikkaa tästä!
  • Aino Korja: Pihlajaveden lottien paperienkätkentäjuttu - klikkaa tästä!
  • Vapaussodan uhrit Suomen sotasurmat 1914-1922 -tietokannassa - klikkaa tästä!

Pieni Pihlajavesi antoi toiseksi suurimman uhrin asukaslukuun verrattuna toisessa maailmansodassa. Vain Soinista kaatui enemmän miehiä. Molempien pitäjien miehet taistelivat Taipaleenjoella. Pihlajavesi sai myös osuutensa talvisodan pommituksista, kun 29.12.1939 klo 13.05 kolme konetta pudotti aseman ratapihalle 30 pommia. Kolme henkilöä sai surmansa.

  • Aino Korja: historiikki Vallankumousajoista sotavuosien läpi - klikkaa tästä!
  • Pihlajaveden pommitus 29.12.1939 - klikkaa tästä!
  • Pihlajaveden sankarivainajat Sotasampo-palvelussa, klikkaa tästä!
  • Talvi- ja jatkosodassa menehtyneet Kansallisarkiston Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokannassa - klikkaa tästä!

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/7e/51/2a/bb/534448469ad986f0/niinisalo_large.jpgKun sodan uhkaa alkoi olla ilmassa, kertausharjoituksia järjestettiin alueittain, ja Pihlajavedenkin miehet saivat kutsun kertausharjoituksiin Niinisalon kertausharjoituskeskukseen Kankaanpäähän. Haapamäen sotilaspiirin, myöhemmin Keuruun sotilaspiirin varastona ja harjoituskeskuksena vuonna 1932 alkunsa saanut Niinisalon varuskunta perustettin vuonna 1935. Kuva on vuodelta 1938. Taustalla näkyy Kalle Lehtovuoren suunnittelema, vuonna 1935 valmistunut funkkistyylinen Lamellikasarmi.

Pihlajaveden Nuorisoseurantalo oli myyty Pihlajaveden suojeluskunnalle siihen aikaan kun suojeluskunta ja lotat olivat talon pääasialliset käyttäjät. Kun Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -järjestöt lakkautettiin vuonna 1944, sattui sellainen poikkeustapaus, että Pihlajaveden suojeluskunta ei ehtinyt lahjoittaa taloaan ennen lakkauttamistaan. Ainoana keskisuomalaisena suojeluskuntatalona Pihlajaveden suojeluskunnan talo siirtyi valtiolle. Talo tunnettiin jonkin aikaa "valtion talona". Vuonna 1908 perustettu Pihlajaveden nuorisoseura sai nuorisoseurantalonsa takaisin vuoden 1945 lopussa, jolloin se osti talon valtiolta.

  • Pihlajaveden suojeluskunnan lakkaamisesta ja omaisuuden siirtymisestä valtiolle Anne Wacklinin pro gradu -tutkielmassa Suojeluskunta ja Lotta Svärd syksyllä 1944. Toiminnan lakkauttaminen ja omaisuuden luovutukset Keski-Suomessa. Klikkaa tästä!

Ennestään Pihlajaveden asutus oli koostunut hämäläisten, savolaisten ja pohjalaisten sekoituksesta. Sotavuosien myötä joukkoon liittyivät myös karjalaiset. Useassa Pihlajaveden asumuksessa oli emäntä tai isäntä karjalainen. Suurimman asukaslukunsa 2 330 henkilöä Pihlajavesi saavutti 1950-luvulla ennen maaltamuuton alkamista sodanjälkeisten suurten ikäluokkien tullessa työikään.

Murre

Pihlajavesi sijaitsee länsi- ja itämurteiden rajalla. Keuruun seudulla tunnetusti puhutaan suomen "puhtainta" suomea, joten samaa voidaan sanoa myös Pihlajaveden murteesta.

  • Kuuntele Pihlajaveden murretta Kotimaisten kielten keskuksen sivulta Suomen murrekirjan äänitteestä. Haastateltavana on Urho Kotiranta (s. 1887) ja haastattelu on vuodelta 1965: Meitä pihlaisia sanottiin närhiksi - klikkaa tästä!

Projektisivun lähteet

  • Projektisivulla aiemmin mainitut nettilähteet
  • Ks. Pihlajaveden kyläpuu -projektisivujen lähdeluettelo pääsivulta Pihlajaveden kyläpuu