Follow
Pihlajaveden kyläpuun pääsivulle - klikkaa tästä!
Tällä projektisivulla on projektityön tukiaineistoa. Älä liitä profiileja tähän projektiin.
Paikkatiedon merkitseminen
Pihlajaveden kyläpuu -projektiin on siis tarkoitus koota pihlajaveteläisten henkilöprofiileja koko tunnetun historian ajalta riippumatta siitä toimiko Pihlajavesi tuolloin itsenäisenä kuntana vai kuuluiko se toiseen kuntaan tai seurakuntaan.
Henkilöprofiilien paikkatietoja merkitessäsi huomaa kuitenkin, että itsenäisen Pihlajaveden kunnan toiminta-aikana voidaan pitää ajanjaksoa 23.5.1868 – 31.12.1968. Sillä ajalla paikkatieto merkitään Pihlajavedeksi ilman Keuruuta. Itsenäisyyttään ennen ja sen jälkeen Pihlajavesi on kuulunut Keuruuseen, jolloin paikkatietoihin on suositeltavaa merkitä sekä Pihlajavesi että Keuruu.
Pihlajaveden hautakuvat
Koipikankaan hautausmaan (uuden hautausmaan) ja Rekolan hautausmaan (vanhan hautausmaan) kaikki haudat on kuvattu vuosina 2016-2017.
Tähän mennessä hautakuvia on käytetty Genissä yksittäisten profiilien kuvittamiseen. Ajan ja apuvoimien puuttessa ei ole ollut mahdollisuutta muuhun, sillä kuvia on paljon ja ne vaativat valikointia ja käsittelyä.
Tarkoituksena on 04/2021 alkaen vähitellen tallettaa kaikki Pihlajaveden hautakuvat sekä Geniin, Suomen Sukututkimusseuran hautakivitietokantaan että Facebookin Suomen kirkkoja ja hautausmaita -ryhmään, Työ kestää vuosia.
Pihlajaveden kirkonkirjojen järjestelmälliset tallennukset
Geniin on tehty seuraavat kirkonkirjojen järjestelmälliset tallennukset / tarkistamiset ja täydentämiset niiltä osin kuin tiedot eivät vielä olleet Genissä:
- Pihlajaveden rippikirjan 1900-1909 kaikki henkilöt. Tehty ajalla 09/2017 – 04/2021.
- Pihlajaveden rikosluettelon 1860-1901-1921 salavuoteuksia lukuunottamatta. Tehty 2020-2021-2023
- Pihlajaveden syntyneet 1895-1916 tallennettu huhtikuussa 2021
- Pihlajavesi kuolleet 1893- 1905 ja 1906-1916 tallennettu keväällä 2021
- Pihlajavesi muuttokirjoja 1891-1916 tallennettu keväällä 2021
- Pihlajavesi muuttokirjoja 1881-1890 tallennettu kesä-elokuu 2021
- Pihlajavesi muuttokirjoja 1871-1880 tallennettu syksyllä 2021
- Pihlajavesi muuttokirjoja 1861-1870 tallennettu talvella 2021-2022
Jos olet tehnyt jonkin järjestelmällisen tallennustyön, lisää se edelliseen luetteloon.
Jos olet aloittanut jonkin järjestelmällisen tallennustyön, johon kaipaat apua muiltakin Pihlajaveden kyläpuun yhteistyökumppaneilta, voit ilmoittaa siitä täällä.
Pihlajaveden lyhyt historia sukututkimuksen tekemisen tueksi
Nykyään Keuruun kaupunkiin kuuluva Pihlajavesi on Keski-Suomen maakunnan läntisin kylä, joka sijaitsee samannimisen järven ja vesireitin ympärillä Etelä-Pohjanmaan ja Pirkanmaan naapurina. Se on ollut harvaan asuttua maatalousseutua koko vakituisesti asutun historiansa ajan. Talojen ja kyläkuntien välillä on monin paikoin laajojakin erämaa-alueita.
Uudelle ajalle tultaessa Pihlajavesi kuului Suur-Ruoveteen. Seutu oli hämäläisten ja satakuntalaisten erämaata, jossa käytiin erässä emäalueilta käsin. Vähitellen alueelle syntyi kiinteää asutusta, jota täydentämään tulivat 1500-luvun jälkipuoliskolla savolaiset. Kun Keuruu erotettiin Ruovedestä vuoden 1630 tienoilla, Pihlajavesi jäi Keuruun yhteyteen. Vuonna 1776 Keuruu ja sen mukana Pihlajavesi siirrettiin Turun läänistä uuteen Vaasan lääniin.
Erämaakirkko vuodelta 1782 on rakennustyyliltään kansanomainen. Siinä näkyvät erikoiset itäiset vaikutteet. Kirkon on suunnitellut kirkonrakentaja Matti Åkerblom.
Vuonna 1870 valmistunutta uutta kirkkoa rakennetaan. Uuden kirkon suunnittelijat olivat L.I.Lindqvist ja E.B. Lohrmann. Rakentajana oli Lauri Kuorikoski. Finna.fi. CC BY 4.0
Omaa kirkkoa ja seurakuntaa alettiin puuhata 1700-luvun jälkipuoliskolla. Vuonna 1780 Pihlajavesi perustettiin Keuruun rukoushuonekunnaksi. Nykyään Pihlajaveden erämaakirkkona tunnettu vanha kirkko valmistui vuonna 1782. Hautausmaista vanhin on vanhan kirkon ympärillä, jonne haudattiin jo 1600-luvulla. Vuonna 1809 Pihlajavesi sai oman papin. Kappeliksi se tuli vuonna 1831.
Kunnallishallintoon siiryttäessä vuoden 1865 kunnallisasetuksen jälkeen Keuruun yhteyteen jääneellä Pihlajavedelläkin alettiin kehitellä omaa kunnallishallintoa. Pihlajaveden uusi kirkko valmistui Pihlajavesi-järven etelärannalle vuonna 1870. Uuden kirkon lähellä on niin kutsuttu vanha hautausmaa, Rekolan hautausmaa.
Pihlajavesi itsenäistyi omaksi kunnakseen vuonna 1868 (lähde). Kolmas, nykyinen hautausmaa valmistui vuonna 1930 Koipikankaalle. Asukasluku oli suurimmillaan 2 330 henkeä 1950-luvulla. Vuodesta 1960 lähtien Pihlajavesi kuului uuteen Keski-Suomen lääniin. Vuonna 1969 Pihlajavesi liitettiin takaisin Keuruuseen.
Naapuriseurakunnat
Naapuriseurakunnat ovat Keuruu, Ruovesi, Virrat, Ähtäri ja Pohjaslahti. Niiden paikkakuntaprojektit Genissä ovat Keuruun sukupuu, Ruoveden sukupuu, Virtain sukupuu ja Paikkakunta Ähtäri. Pohjaslahti sisältyy Ruoveden projektiin.
Pihlajaveden kirkonkirjoista
Vaikka Pihlajaveden historiakirjat alkavat vasta 1834 (aikaisemmat ovat Keuruun yhteydessä), on lisäksi rippikirja 1788-1793 (vaillinainen ja tilapäisluontoinen--) ja tilikirja 1798-1833, joka sisältää merkintöjä mm. haudatuista, muttei vihkimämaksuista. Tuolta ajalta pihlajavetisten tiedot puuttuvat Keuruun rippikirjasta. Mainittuun kirjaan sisältyy paitsi Pihlajavesi myös Liesjärven kylä. Pihlajaveden vanhan kirkon rakentamisen myötä Keuruun pitäjän Liesjärven kylä osallistui Pihlajaveden seurakunnallisiin toimiin, ja sen katsottiinkin kuuluneen Pihlajaveteen 1780- ja 1790-luvuilla.
Keuruun kirjoista on mainittava, että kirkkoa ryöstettiin sodassa 1808. Pappila paloi kokonaan yötä vasten 19.8.1809, jolloin osa arkistoa tuhoutui.
Iloinen joukko pihlajavetisiä. Löytyykö kuvasta tuttuja?
Asutuksen alkuvaiheet vuodesta 1567 alkaen
Vuoden 1564 maakirjoissa on ensimmäinen luettelo Yli-Satakunnan erämaan veroamaksavista talonpojista, mutta siinä ei mainita vielä ainoatakaan taloa Pihlajaveden alueelta. Kahden seuraavankaan vuoden asiakirjoissa ei ole viitettä asutuksesta Pihlajavedellä. Ensimmäisen kerran Simsiön kylä ja sen neljä taloa mainitaan vuoden 1567 Ruoveden pitäjien verokirjassa.
Kylän nimenä on Simsiö, joten on selvää, että yksi noista neljästä talosta oli Simsiö, isäntänään Pekka Härkönen. Pihlajaveden seurakunnan historia pitää todennäköisenä, että kolme muuta taloa olivat Kolehma, Reinikka ja Somppi. Myöhemmin ilmestyneen Vanhan Ruoveden historian mukaan ne olivat Heikki Lappalaisen isännöimä Lappi, Lauri Seilosen isännöimä Seilonen ja Paavo Kolehmaisen isännöimä Sälli. Joka tapauksessa Pihlajaveden vakituinen asutus oli tuolloin saanut alkunsa, kaikki mainitut ensimmäisiksi taloiksi otaksutut talot perustettiin 1500-luvun loppuun mennessä, ja ensimmäiset asukkaat olivat sukunimistään päätellen savolaista syntyperää.
Simsiö säilyi erillisenä kylän nimenä maakirjoissa ja veroluetteloissa yli 200 vuotta esiintyen viimeisen kerran maakirjan kyläluettelossa vuonna 1774. Kolme muuta ensimmäistä taloa merkittiin vuodesta 1590 alkaen Pihlajaveden kylään. Siitä lähtien kylän nimenä esiintyy säännöllisesti Pihlajavesi, johon kuuluivat kaikki muut talot paitsi Simsiö.
1500-luvun viimeisinä vuosikymmeninä Pihlajavedelle perustettiin lisää uudistaloja. Jo olemassa olleista taloista siirtyi miehiä perustamaan uusia taloja. Mahdollisesti Lapin talosta siirtyneen Esko Lappalaisen eli Kolehmaisen talo oli Kolehma ja Tuomas Lappalaisen talo oli Reinikka. Kömin isäntänä oli Pekka Pöllöinen (Pellinen) ja Sompin isäntänä Antti Hahkalainen, hekin nimistään päätellen savolaista sukua. Kaikkien uudistalojen isäntien syntyperästä ei kuitenkaan ole säilynyt viitteitä Muita uudistaloja olivat Pihlavamäki eli Rekola ja Yltiä, joka perustettiin Hämeen läänin puoleisen osaan muodostumassa olevaa Keuruun pitäjää, johon Pihlajavedenkin talot kuuluivat vuoden 1628 alusta. Myöhemmin Yltiän seutukin liitettiin erillisenä Keuruunkylänä Pihlajaveden pitäjään. Verisukulaisuudet Pihlajaveden kahden maakirjakylän Pihlajaveden ja Keuruunkylän asukkaiden välillä ovat jääneet suhteellisen vähäisiksi.
Nuijasodasta isoonvihaan ja suuriin kuolonvuosiin
Vuonna 1602 taloista olivat autioina eli veronmaksukyvyttöminä kaikki muut paitsi Somppi ja Lappi. Syynä oli luultavasti Nuijasota ja sen aiheuttamat rasitukset. Nuijasodan tapahtumathan alkoivat vuonna 1596. Samaan aikaan suurin osa naapuriseutujenkin taloista on merkitty autioiksi.Ajanjaksolle olivat tyypillistä myös ns. pikku jääkauden suuret vaihtelut säätiloissa, mikä ei ollut edullista maataloudelle. Pihlajavedelläkin talojen määrä säilyi lähes samansuuruisena koko 1600-luvun ajan. Seilonen hävisi maakirjasta vuoden 1637 jälkeen. Vastaavasti 1600-luvun jälkipuoliskolla jakautumisen seurauksena Kömistä muodostuivat erilliset Iso-Kömin ja Vähä-Kömin talot, Könttäristä jakautui Pihlasalmi eli Välikara (nykyinen Kara) ja Rekolasta kaakkoon Kaakkomäki.
Vuonna 1693 määrättiin, että manttaalikirjoihin oli merkittävä talojen nimet. Pihlajavedellä ne alkoivat esiintyä jo vuoden 1670 paikkeilla. Samalla talojen nimet alkoivat tulla nimiksi niillekin henkilöille, joille aiemmin oli merkitty sukunimi. Lappalaisten nimi muuttui Reinikaksi vuodesta 1685 alkaen ja Pellisten suku muuttui Kömiksi vuonna 1692. Takkuisten nimi vaihtui Sälliksi. Muita taloja hallitsevat suvut olivatkin sitten vaihtuneet. Kävi myös niin päin, että talo sai nimen isännän mukaan. Kolehman taloon tuli 1660-luvulla isännäksi tulokas Sigfrid Matinpoika Köntter, minkä jälkeen Kolehman talosta tuli virallisesti Könttäri, jonka rinnalla aiempikin nimi säilyi.
Vuosiin 1695-1697 ajoittuvat suuret kuolonvuodet ja sen seurauksena riehunut rutto, johon pihlajavetisiäkin menehtyi. Harvasta asutuksesta johtuen menetykset jäivät pienemmiksi kuin maassa keskimäärin. Vuonna 1697 taloista olivat autioina eli veronmaksukyvyttöminä kaikki muut paitsi Kömi ja Rekola.
1700-luvun alkupuolen isoviha jätti sekin jälkensä Pihlajaveden historiaan, vaikka tapahtumista ja niiden seurauksena kuolleista ei ole saatavana tarkempia tietoja. Isonvihan alkaessa autiona olivat Könttäri ja Simsiö, jonka isäntä oli murhattu. Isonvihan jälkeen useissa Pihlajaveden taloissa majaili venäläistä sotaväkeä. Monet talot olivat veronmaksukyvyttömiä. Vihan vuosien aikana lähes kaikissa taloissa vaihtui isäntä siten, että tilalle tuli joko poika, vävy tai vieras. 1740-1742 koettiin vielä pikkuviha, nälänhätä ja punatautiepidemia. Väkiluku vuonna 1750 oli noin 190 henkilöä.
Vaurastumista seurasi torppien ja uudistalojen aikakausi
Kovien aikojen jälkeen nähtiin vaurastumista. Vuodesta 1740 lähtien talolliset olivat saaneet ottaa perintötiloilleen torppareita. Pihlajavedellekin alkoi ilmestyä torppia, ja 1770-luvulla oli jo muutama torppa. Torppareiden ja tilattoman väen lisääntymisen seurauksena 1780-luvulla väkiluku oli jo noin 300. Puuhattiin omaa kirkkoa ja seurakuntaa. Kirkon rakentamista esittivät seurakunnalle vuonna 1778 kymmenen taloa ja neljä torppaa, vedoten pitkään kirkkomatkaan Keuruulle. Lupaa kirkon rakentamiselle ei myönnetty, mutta saarnahuone saatiin rakentaa. Nykyään Pihlajaveden erämaakirkkona tunnettu kirkko kuitenkin valmistui pihlajavetisten omin luvin vuonna 1782. Kirkkoa käytettiin aluksi vihkimättömänä. Vihkiminen sille saatiin lopulta vuonna 1787. Myös Keuruun pitäjän Liesjärven kylä osallistui Pihlajaveden seurakunnallisiin toimiin kirkon saamisen myötä, ja sen katsottiinkin kuuluneen Pihlajaveteen 1780- ja 1790-luvuilla.
Sammaliston uudistalo perustettiin Lapinkylälle 1700-luvun lopulla. Sammaliston päärakennus edustaa alueella yleistä eteläpohjalaista talotyyppiä.
Pihlajavedellä oli 1800-luvulla suhteellisen paljon torppia. Simsiön torpassa Pihlajamäessä asui 1900-luvun alussa 11-lapsinen torppariperhe. Kuvan omistaja: Margit Kuhanen.
1780-luvulla annetun asetuksen mukaan yli ruotsinvirstan (2 672 m) etäisyydellä talosta olevat torpat saavat kruunulta hakea taloiksi. Pihlajaveden taloluku oli säilynyt samana vuodesta 1692, mutta nyt siinä koettiin merkittävä lisäys. Lisäksi isojaon toimeenpaneminen ja sen yhteydessä tapahtunut liikamaiden erottaminen ja käyttöönotto edistivät uudistalojen perustamista. Isojako alkoi Keuruulla vuonna 1787. Simsiö oli siihen mennessä lakannut esiintymästä erillisenä kylänä. Kyliksi merkittiin Pihlajaveden kylä ja Keuruunkylä, johon kuului Yltiän seutu.
Seudulla perustettiin runsaasti uudistiloja 1700-luvun loppuvuosikymmeneltä 1860-luvun nälkävuosiin saakka. Sotavuosina 1808-1809 kuolleet ja ajan mukaisesti tartuntataudit verottivat jonkin verran väkilukua. Vuonna 1835 Pihlajavedellä oli 32 taloa, 6 uudistaloa ja 22 torppaa. 1850-luvulla oli huonoja satovuosia ja niitä seurasivat tartuntataudit kuten punatauti, tulirokko ja kurkkumätä. Nälkävuodet huipentuivat vuoteen 1868, jolloin kuolleiden määrä oli 11 % koko väkiluvusta. Yleisimmäksi kuolinsyyksi on merkitty hermokuume eli lavantauti, johon kuoli erityisesti vanhempaa väkeä. Monet kuolivat kerjuumatkoilla.
Vuoden 1868 sato oli hyvä, mistä lähtien sää muuttuikin suotuisammaksi, talot vaurastuivat ja kuolleisuus hellitti. Pihlajaveden uusi kirkko valmistui Kolehmanmäelle vuonna 1870. Tilattomien torpansaanti lisääntyi jatkuvasti 1800-luvun jälkipuoliskolla. Väkiluku kolminkertaistui sinä aikana ollen vuonna 1850 682 henkilöä ja vuonna 1900 2 073 henkilöä. Maantie Keuruulta Pihlajavedelle Murtomäen ja Petäisen kautta valmistui vuonna 1855. Muuttajia oli myös Pirkanmaan suunnasta, mutta erityisen voimakasta 1800-luvun puolivälin jälkeen oli pohjalaisten muutto paikkakunnalle, mikä on jättänyt jälkensä Pihlajaveden väestöön. Tulokkaista kolmannes oli pohjalaisia. Aikaisempi väestöhän oli savolaista ja hämäläistä pohjaa. Pohjalaisia ei aivan mielellään otettu vastaan, minkä voi päätellä Kirkonkokouksen pöytäkirjasta, jossa käsitellään Juho Antinpojan pyyntöä perheineen päästä seurakuntaan. Päätettiin, ettei oteta "sellaista pahamaineista miestä, jonka kaltaisia on ruvennut Pohjanmaalta tunkeutumaan seurakuntaan sille pahennukseksi ja turmellukseksi". Muuttoliike sai vauhtia myös vanhan Vaasan radan avaamisesta vuonna 1883. Virroille menevä tie puolestaan valmistui 1890-luvulla.
Harvaan asutulla Pihlajavedellä ei alunperin ollut toistensa läheisyydessä sijainneiden talojen muodostamia kyliä. Poikkeuksena voidaan pitää Pihlajaveteen tilapäisesti liitettyä Keuruun Liesjärveä ja rekisterikyliä eli Keuruunkylänä mainittua Yltiän seutua sekä isonjaon aikaan kirjoista poistunutta Simsiönkylää. Torppien itsenäistymisen myötä syntyi 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka talojen joukkoja nk. kyläkuntia, jotka pihlajavetiset tuntevat kylinä osan taloista sijoittuessa edelleen niiden välimaastoon. Tällaisia kyläkuntia ovat mm. Karimo, Lapinkylä, Simsiönkylä, Sällinkylä, Valkeajärvi ja Vuorimäen kylä.
Rautatie, kaupat ja koulut saapuivat 1800-luvun lopulla
Myöhemmin muodostuneita kyliä ovat rautatieaseman ympärille syntynyt Asemankylä, uuden kirkon ympärille syntynyt Kirkonkylä ja vuonna 1893 perustettu Karhunkylä (Karhulankylä). Pihlajaveden rautatieasema rakennettin alunperin vuonna 1882 valmistuneen vanhan Vaasan radan (Tampere - Haapamäki - Vaasa) ohikulkupaikaksi. Asemankylästä muodostui Vaasan radan valmistumisen jälkeen pitäjän kaupallinen ja toiminnallinen keskus, joka pian ohitti merkittävyydessään kirkonkylän. Rautatieläiset olivat henkisissä toiminnoissa hyvin aktiivisia ottaen mm. innokkaasti osaa erilaiseen yhdistystoimintaan. Karhunkylän tapaus puolestaan oli laatuaan ensimmäinen koko maassa. Karhunkylään perustettiin kymmenen pienviljelystilaa valtion myöntämän lainan turvin. Katajamäen riihessä pidettiin harjakaistanssit, joiden aikana arvalla ratkaistiin näiden kymmenen tilan omistussuhteet.
- Aino Korja: Pihlajaveden rautatieaseman historiikki 1972 ja 1990 - klikkaa tästä!
- Pihlajaveden Karhunkylän nettisivut - klikkaa tästä!
Juna saapuu Valkeajärven pysäkille. Kansallisromanttinen laiturirakennus on Bruno Granholmin suunnittelema Platformskjul I ja valmistunut vuonna 1904. Asemalla on vielä karbidivalot. Sähkövaloja Pihlajavedelle alkoi tulla sotien jälkeen. Laiturirakennukseen lisättiin vuonna 1944 keskiosan täyttö, jota tässä ei vielä ole. Kuva lienee 1930-luvun lopulta. Kuvaaja on mahdollisesti Sirkka Eteläaho.
Ensimmäinen maakauppa aloitti Pihlajavedellä vuonna 1875. Maa- ja osuuskauppoja oli parhaimmillaan toistakymmentä.
Pihlajavedellä oli vuosina 1877 - 1930 kiertokoulu (useampi opettaja kiersi yhtaikaa), joka kiersi kappelin ruodut järjestyksessä Somppi, Yltiä, Reinikka, Sälli. Kömi ja Simsiö. Pihlajaveden ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1891 kirkon läheisyydessä. Vuonna 1918 kansakouluja oli neljä: Kirkon, Lapin, Aseman ja Sällin kansakoulut. Myöhemmin toimivat myös Karimon, Lampilan, Simsiön ja Valkeajärven koulut. Lisäksi toimi alakouluja taloissa; ainakin Raiski, Anttila.
- Aino Korja: Selostus Pihlajaveden Kirkonkylän kansakoulusta - klikkaa tästä!
- Koulun historiaa 1905 – 1974. Pihlajaveden kunnan Aseman kansakoulun historiaa johtokunnan pöytäkirjoista poimittuna. - klikkaa tästä!
Pihlajavesi 1900-luvulla
1900-luvun alkuun mennessä paikkakunnalle oli tullut rautatie virkailijoineen, kauppiaita ja opettajia. Paikkakunnalla elettiin vilkasta kehityksen aikaa. Maamiesseura ja Työväenyhdistys olivat toiminnassa. Vuonna 1908 perustettiin myös Pihlajaveden Nuorisoseura. Oman talon rakentamista nuorisoseuralle alettiin suunnitella vuonna 1910. Talon vihkiäiset olivat juhannuksena 1911.
- Aino Korja: historiikki Pihlajaveden Nuorisoseura 70 v. - klikkaa tästä!
- Pihlajaveden Nuorisoseurantalo netissä - klikkaa tästä!
Pihlajaveden siirtolaisuuden huippu osui vuoteen 1909. Sinä vuonna kunnasta muutti ulkomaille 42 henkilöä. Pihlajaveden siirtolaisuus ylitti huippuvuotenaan varsinaisen siirtolaisuusalueen Etelä-Pohjanmaan arvon muutamalla kymmenesosapromillella ja oli koko maan arvoon verrattuna kolminkertainen. Pihlajavedellä siirtolaisuus oli kuitenkin huomattavasti vähäisempää kuin Pohjanmaalla, jossa se oli Pihlajaveden huippuvuotena selvästi jo taantumassa. Siirtolaisuudesta suurin osa suuntautui Amerikkaan, jonne suuntasi yli 90 % lähtijöistä. Suurin osa lähtijöistä oli parhaassa iässä olevia nuoria miehiä.
Pihlajavesi oli valkoista Suomea ja sivussa vuoden 1918 tapahtumista. Alueella asui paljon talollisia ja esitetyn käsityksen mukaan torppareidenkaan olot eivät antaneet aihetta kapinoihin. Vain pienehkö määrä pihlajavetisiä mukaanlukien kevättalvella 1917 perustettu suojeluskunta, jonka vahvuus keväällä 1918 oli suurimmillaan 19 miestä, osallistui varsinaisiin sotatoimiin. Uhreja oli kolme, kaksi valkoista ja yksi punainen. Pihlajaveden lottien ensimmäiseen jäsenluetteloon oli ilmoittautunut 54 henkilöä. Viimeisessä jäsenluettelossa oli 103 nimeä.
- Pihlajaveden lotat ja suojeluskunta Pihlajaveden koulun sivuilla - klikkaa tästä!
- Pihlajaveden suojeluskunnan ensimmäisen johtajan, Tampereen valtauksessa 1918 menehtyneen Antti Gummeruksen päiväkirjamerkinnät suojeluskunnan toiminnan alkutaipaleelta Kaleva-lehdessä 5.4.1918 julkaistussa muistokirjoituksessa, klikkaa Sanomalehtiarkistoon tästä!
- Aisapuun joulunumeron 1991 juttu Pihlajaveden lotista: Lottien työ vihdoin tunnustettu - klikkaa tästä!
- Aino Korja: Pihlajaveden lottien paperienkätkentäjuttu - klikkaa tästä!
- Vapaussodan uhrit Suomen sotasurmat 1914-1922 -tietokannassa - klikkaa tästä!
Pieni Pihlajavesi antoi toiseksi suurimman uhrin asukaslukuun verrattuna toisessa maailmansodassa. Vain Soinista kaatui enemmän miehiä. Molempien pitäjien miehet taistelivat Taipaleenjoella. Pihlajavesi sai myös osuutensa talvisodan pommituksista, kun 29.12.1939 klo 13.05 kolme konetta pudotti aseman ratapihalle 30 pommia. Kolme henkilöä sai surmansa.
- Aino Korja: historiikki Vallankumousajoista sotavuosien läpi - klikkaa tästä!
- Pihlajaveden pommitus 29.12.1939 - klikkaa tästä!
- Pihlajaveden sankarivainajat Sotasampo-palvelussa, klikkaa tästä!
- Talvi- ja jatkosodassa menehtyneet Kansallisarkiston Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokannassa - klikkaa tästä!
Kun sodan uhkaa alkoi olla ilmassa, kertausharjoituksia järjestettiin alueittain, ja Pihlajavedenkin miehet saivat kutsun kertausharjoituksiin Niinisalon kertausharjoituskeskukseen Kankaanpäähän. Haapamäen sotilaspiirin, myöhemmin Keuruun sotilaspiirin varastona ja harjoituskeskuksena vuonna 1932 alkunsa saanut Niinisalon varuskunta perustettin vuonna 1935. Kuva on vuodelta 1938. Taustalla näkyy Kalle Lehtovuoren suunnittelema, vuonna 1935 valmistunut funkkistyylinen Lamellikasarmi.
Pihlajaveden Nuorisoseurantalo oli myyty Pihlajaveden suojeluskunnalle siihen aikaan kun suojeluskunta ja lotat olivat talon pääasialliset käyttäjät. Kun Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -järjestöt lakkautettiin vuonna 1944, sattui sellainen poikkeustapaus, että Pihlajaveden suojeluskunta ei ehtinyt lahjoittaa taloaan ennen lakkauttamistaan. Ainoana keskisuomalaisena suojeluskuntatalona Pihlajaveden suojeluskunnan talo siirtyi valtiolle. Talo tunnettiin jonkin aikaa "valtion talona". Vuonna 1908 perustettu Pihlajaveden nuorisoseura sai nuorisoseurantalonsa takaisin vuoden 1945 lopussa, jolloin se osti talon valtiolta.
- Pihlajaveden suojeluskunnan lakkaamisesta ja omaisuuden siirtymisestä valtiolle Anne Wacklinin pro gradu -tutkielmassa Suojeluskunta ja Lotta Svärd syksyllä 1944. Toiminnan lakkauttaminen ja omaisuuden luovutukset Keski-Suomessa. Klikkaa tästä!
Ennestään Pihlajaveden asutus oli koostunut hämäläisten, savolaisten ja pohjalaisten sekoituksesta. Sotavuosien myötä joukkoon liittyivät myös karjalaiset. Useassa Pihlajaveden asumuksessa oli emäntä tai isäntä karjalainen. Suurimman asukaslukunsa 2 330 henkilöä Pihlajavesi saavutti 1950-luvulla ennen maaltamuuton alkamista sodanjälkeisten suurten ikäluokkien tullessa työikään.
Murre
Pihlajavesi sijaitsee länsi- ja itämurteiden rajalla. Keuruun seudulla tunnetusti puhutaan suomen "puhtainta" suomea, joten samaa voidaan sanoa myös Pihlajaveden murteesta.
- Kuuntele Pihlajaveden murretta Kotimaisten kielten keskuksen sivulta Suomen murrekirjan äänitteestä. Haastateltavana on Urho Kotiranta (s. 1887) ja haastattelu on vuodelta 1965: Meitä pihlaisia sanottiin närhiksi - klikkaa tästä!
Henkilöluetteloita historiallisista pihlajaveteläisistä projektityön tueksi
Kohtia luettelosta poistetaan sitä mukaa kun jollekin henkilöryhmälle on perustettu erillinen projekti ja kyseisen kohdan tiedot on siirretty sinne.
Sisällysluettelo
Rukoushuonekunta, kappeli ja seurakunta 1780 -
1. Papit
2. Lukkarit ja kanttorit
3. Kirkkoväärtit
4. Erämaakirkon ja uuden kirkon suunnittelijat ja rakentajat
Kunta n. 1868 -
5. Kunnan luottamushenkilöt
6. Kunnan viranhaltijat
Kaupat 1875 -
7. Kauppiaat
Rautatieasema 1883 -
8. Rautatieläiset
9. Asemarakennusten suunnittelijat
Kansakoulu 1891 -
10. Kansakoulujen opettajat
11. Aseman koulun ensimmäinen johtokunta ja johtokunnan puheenjohtajat
12. Koulurakennusten suunnittelijat ja rakentajat
Urheilijat
13. Arvokisaurheilijat
Sota ja rauha itsenäisyyden aikana 1917 -
14. Suojeluskunnan jäsenet
15. Lotat
16. Vuoden 1918 sodassa kaatuneet
17. Talvi- ja jatkosodassa kaatuneet
Muut
18. Muistolaatat ja muistomerkit Pihlajavedellä
19. Muita tunnettuja pihlajavetisiä, joilla on profiili Genissä
Henkilöluettelosta poistettuja kohtia
- Kohdat 1.-4. on siirretty projektiin Pihlajaveden seurakunta
- Kohdat 8.-9. on siirretty projektiin Pihlajaveden rautatieasema
5. Kunta
Kunnallishallinnon kehitys alkoi pian vuoden 1865 kunnallisasetuksen jälkeen. Pihlajaveden kunnan perustamisajakohtana voidaan pitää ajankohtaa 23.5.1868, jolloin pidetyssä pitäjänkokouksessa perustettiin ensimmäinen kunnanhallitus.
Kunnanhallituksen puheenjohtajat
- Konstantin Sebastian Ahlman n. 1868-70
- Herman Rekola 1871-82
- M. Kolehma 1883-85
- W. Multamäki 1886-88
- Abr. Sammalisto 1889-94
- Esa Pajunan 1895-97
- Jaakko Perä 1898-1905, 1908-1914
- Edvard Kallio 1907
- Nestori Raiski 1925-27
- Niilo Lamminmäki 1928-30, 1943-54
- P.J. Matomäki 1931-32
- Vendi Mäenpää 1932-39
- Uuno Somppi 1940-42
- Ilmari Lappi 1955-68
Kunnanvaltuuston puheenjohtajat
- A.E. Somppi 1919-20
- Kalle Aho 1921-24
- Sulo Moksunen 1925, 1929-1930 , 1946-47
- V.I. Suominen 1931-33
- Eero Lappi 1934-45, 1948-60
- Martti Lappi 1961-64,1966-68
- Osmo Härkönen 1965
- Ilmari Lappi1968.
6. Kunnan viranhaltijat
Kätilöt
Rekolan kunnalliskodin johtajat Rekolan toiminta kunnalliskotina loppui 1996.
- Hilja Talsi
- johtajatar Piirainen
7. Kauppiaat
Maakauppiaat (maakauppiaina lähteissä mainitut, noin vuoteen 1920)
Ensimmäiset maakauppiaat
- Matti Mäkinen. Pihlajaveden ensimmäinen kauppias. Aloitti Pihlajaveden ensimmäisen maakaupan pidon 1875 Matomäen pihamakasiinissa, kauppa toimi noin kymmenen vuotta.
- Markku Koskinen. Avasi Pihlajaveden toisen kauppapuodin vuonna 1877 Sällinlahdessa. Kauppa meni konkurssiin 18 vuoden kuluttua.
Muita maakauppiaita
Pakkalan kaupan kauppias, Asemankylä
10. Kansakoulujen opettajat
11. Aseman koulun ensimmäinen johtokunta ja johtokunnan puheenjohtajat
Aseman koulun ensimmäinen johtokunta
- kanttori Jaakko Perä
- ratamestari Iivar Hellman
- talokas Edward Kallio
- talokas Rikhard Rantakömi
- metsänvartija Kustaa Heinonen
- poliisikonstaapeli Juho Luoma.
Aseman koulun johtokunnan puheenjohtajat
- Jaakko Perä 1906-1919
- K.J. Autio 1920-1921
- A. Heinämäki 1922-1926 . .
- A. Simsiö 1927-1930
- Kalle Aho 1931-1932
- Edward Kallio 1933-1942
- Akseli Kanerva 1943-1966
- Urho Kallio 1967
- Pentti Siltanen 1968-1972
- Akseli Kanerva 1973-31.7.1974
12. Koulurakennusten suunnittelijat ja rakentajat
Aseman koulu
- Ivar Hellman (1854-). Pihlajaveden ensimmäinen ratamestari, rakennusmestari. Suunnitteli muun muassa Pihlajaveden aseman koulun ja nuorisoseurantalon. Ivar Ossian Hellmanin isä.
- Janne Aho 1848 - 1935. Kansakoulujen, seuratalojen ja maalaistalojen rakentaja. Pihlajavedellä rakentanut mm. aseman kansakoulun ja nuorisoseurantalon.
13. Arvokisaurheilijat
- Anton Collin 1891 - 1973. Hiihtäjä ja pyöräilijä. "Holmenkollenin kukistaja", "Holmencollin". Edusti Suomea sekä talvi- että kesäolympialaisissa. Viisinkertainen suomenmestari.
- Aina Raivio 1901 -. Maastohiihtäjä. Voitti kaksi Suomen mestaruutta naisten 5 kilometrin hiihdossa vuosina 1924 ja 1925. Maastohiihtäjä Matti Raivion sisar.
- Matti Raivio 1893 - 1957. Maastohiihtäjä ja maailmanmestari. Kuusi Suomen mestaruutta. Raivio voitti kultaa 30:n ja 50 kilometrin matkoilla vuoden 1926 hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa Lahdessa. Raivio osallistui kaksiin olympialaisiin, 1924 ja 1928. Maastohiihtäjä Aina Raivion veli.
- Johannes (Jussi) Ruoho 1892 - 1975. Seiväshyppääjä. Sijoittui Antwerpenin 1920 olympialaisten seiväshypyssä kahdeksanneksi. Samana vuonna hän voitti Berliinin kansainvälisissä kilpailuissa seiväshypyn. Maaottelussa Ranskaa vastaan vuonna 1923 hän sijoittui toiseksi. Syntyisin Töysästä. Jussin vanhemmat muuttivat Pihlajavedeltä Töysään ennen Jussin syntymää.
16. Vapaussodassa kaatuneet
Valkoiset
- Antti Gummerus, rautatievirkamies ja asemakirjuri Pihlajaveden rautatieasemalla. Kaatui Tampereen valtauksessa Messukylässä.
- Emil Kotajärvi, asui Virroilla. Kaatui Ylöjärvellä.
- Toivo Puromäki, asui Ähtärissä. Kaatui Pirkkalassa.
- Aarne Simsiö, Simsiön talollisen poika Pihlajavedeltä. Kaatui Kuorevedellä. Punaiset
- Emil Jokinen, sekatyömies Pihlajavedeltä. Kuoli nälkään Tampereen vankileirillä.
- Teofilus Lamminmäki, työmies Vilppulasta, Lamminmäen torpparin poika Pihlajavedeltä, syntynyt Ruovedellä. Kaatui Tampereella.
- Edvin Mäkinen. Kuoli sairauteen Tampereen vankileirillä.
- Juho Tuurala, torppari Virroilta, syntyisin Isomäen talollisen poika Pihlajavedeltä. Kuoli Tammisaaren vankileirillä.
- Oskar Gideon Kleemola-Haimila syntynyt Töysässä, Kaartista erotettu varkauden vuoksi, vangittu. Ollut Harjun rintamalla,sitten vankina Kotkassa. Kadonnut 1918
- Svante Virtanen, syntyisin Virroilta, asui Raumalla. Kuoli sairauteen Suomenlinnan vankileirillä.
- Juho Wargelin, sekatyömies, asui Hauhossa. Julistettu kuolleeksi.
- Kaarle Veckström, kuoli sairauteen Kuopion vankileirillä.
18. Muistolaatat ja muistomerkit Pihlajavedellä
Pihlajavedellä on muistolaatat seuraavilla henkilöillä
- Rautatieaseman seinässä on talvisodan pommitusten 29.12.1939 muistolaatta. Pommituksessa saivat surmansa kirjuri Lasse Raitakari (k. 30.12.1939), asemamiehen vaimo Katri Eteläaho (k. 29.12.1939) ja Harjoittelija Aalto Harju (k. 1940).
- Aseman koulun seinässä on opettaja ja kirjailija Heikki Jartin muistolaatta.
- Pappilan seinässä on muistolaatta siitä, kun pappilassa syntyi vuonna 1887 kirkkoherra Henrik Nurmion perheeseen poika Heikki Nurmio, joka tunnetaan Jääkärimarssin sanoittajana.
- Isoahon talon seinässä on olympiahiihtäjän ja maailmanmestarin maastohiihdossa Matti Raivion muistolaatta. Laatta paljastettiin Raivion 100-vuotissyntymäpäivänä 22.2.1993.
19. Muita tunnettuja pihlajavetisiä, joilla on profiili Genissä
Tunnettujen pihlajaveteläisten listaan kootaan paikallishistorian merkkihenkilöitä tai valtakunnalliseksi tai jopa kansainväliseksi vaikuttajaksi Pihlajavedeltä ponnistaneita henkilöitä. Luetteloa käytetään viikkoprofiilien laatimisen apuvälineenä. Puuttuuko joku listalta? Liity projektiin ja lisää henkilö luetteloon, tai lähetä viesti projektin perustajalle.
- Eetu A. Alha 1873 - 1826. Aamulehden päätoimittaja. Aktiivi kunnallispolitiikassa ja kokoomuspuolueessa. Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Presidentin valitsijamies.
- Koop Arponen 1984 -. Laulaja. Idols-voittaja vuodelta 2008. Viettänyt loma-aikoja Pihlajavedellä. Isä oli syntyisin Pihlajavedeltä.
- Edvin Bergroth 1836 - 1917. Insinööri, teollisuusjohtaja, vuorineuvos. Oli aikanaan Suomen teollisuuselämän merkittävimpiä henkilöitä. Helsingin kaasulaitoksen johtaja, Bakussa Nobel-veljesten Branobel-öljy-yhtiön tekninen johtaja, sittemmin pääjohtaja. Perusti tai organisoi uudelleen muun muassa Nokian, Pinjaisten Oravi-Haapakosken tehtaat, Hietalahden telakan ja Helsingin kunnallisen kaasulaitoksen.
- Ivar Ossian Hellman 1883 -1981. Valtionrautateiden hallinto-osaston johtaja 1926-43, korkeimman hallinto-oikeuden johtaja ja hallintoneuvos. Pihlajaveden ensimmäisen ratamestarin Ivar Hellmanin poika.
- Esa Hilli 1897 - 1961. Eduskunnan hovikuvaaja. Pihlajaveden paparazzi.
- Johan Janné. Sortovuosien vakooja, "musta korppi". Myöhemmin Pihlajavedellä asunut valokuvaaja.
- Jukka Janné 1901 - 1974. Pihlajavedelle muuttaneen valokuvaajan poika, joka osallistui vuonna 1930 presidentti Ståhlbergin muilutukseen.
- Laila Jokimo 1921 - 1988. Näyttelijä, balettitanssija.
- Väinö Kallio 1897 - 1938. Kirvesmies ja sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmän kansanedustaja.
- Erkki Kanerva 1944 - 2013. Rikosylikomisario ja kansanedustaja. Kanerva toimi kansanedustajana vuosina 1999–2003. Hän edusti Pohjois-Karjalan vaalipiiriä ja kuului sosialidemokraattiseen eduskuntaryhmään. Kanerva oli joensuulaisen Karjalan Avun hallituksen puheenjohtaja. Sosiaalineuvos.
- Timo Kara 1945 -. Kuvanveistäjä.
- A. V. Koskimies 1856 - 1929. Koulumies sekä suomen kielen ja kirjallisuuden tutkija. Hän kirjoitti myös runoja, joita on säveltänyt muun muassa Jean Sibelius.
- Kaarlo Koskimies 1851 - 1918. Suomentaja, filosofian tohtori, Hämeenlinnan lyseon kreikan- ja latinankielen lehtori.
- Yrjö Laine 1900 -. Taiteilija.
- Niilo Lamminmäki 1899 - 1995. Pihlajaveden kunnanhallituksen puheenjohtaja / kunnanjohtaja. Kirjoittanut omaelämäkerran Varjoisilla poluilla 1983. Omaelämäkerta on yhdessä muun Lamminmäen luovuttaman arkistoaineiston kanssa Kansallisarkistossa. Lamminmäen arvokas diakuvakokoelma 1960-1970-lukujen Pihlajavedeltä on lahjoitettu Pihlajaveden kotiseutumuseolle.
- Aapo Lehtinen 1860 - 1934. "Hömppö-Aapo". Kylähullu. Pihlajaveden tunnetuin henkilö - ja tunnetuin rahapussi?
- Aapo Lehtomäki 1842 - 1916. Rakensi 1800-luvun lopulla Lehtomäkeen mahtavan päärakennuksen, josta piti tulla kunnantalo. Talossa on käräjäsali ja vankityrmä. Se on nykyään UPM:n metsästysmajana.
- Lauri Letonmäki 1886 - 1935. Ylioppilas, toimittaja, kirjailija, SDP:n kansanedustaja, Suomen kansanvaltuuskunnan oikeusasiainvaltuutettu. Sodan jälkeen meni Neuvostoliittoon, jossa joutui epäsuosioon ja kuoli omankäden kautta. Vaimo kansanedustaja, teloitettiin Neuvostoliitossa.
- Antti Lieroinen - 1643. Savosta kotoisin ollut noita, joka tuomittiin oikeudessa noituudesta kuolemaan ja poltettiin roviolla.
- Johanna Naukler 1851 - 1946. Pihlajaveden kappalaisen Karl Nauklerin tytärtä Johannaa pidetään todellisuuden vastineena J. H. Erkon sanoittamassa Hämäläisten laulussa kuvaillulle neitoselle "Hämeen valkotukkainen, tuo sinisilmä neitonen".
- Reino Niinimäki 1923 - 2004. Keuruulaissyntyinen paikallishistorian tuntija, kirjoittaja ja sukututkija. Asui Pihlajavedellä sekä nuoruudessaan että myöhemmin kesäasukkaana Pirttijärven rannalla Simsiönkylällä. Kirjoittanut mm. Lankkuan sukukirjat 1-2 ja juttuja Aisapuu-lehteen.
- Eino Nurmela 1927 - 2010. Keuruun kaupunginjohtaja.
- Heikki Nurmio 1887 - 1947. Jääkärieversti Heikki Nurmio tunnetaan mm. sanoittajana. Jean Sibelius sävelsi Jääkärimarssin vuonna 1917 Nurmion kirjoittamiin sanoihin.
- Urho Savisaari 1891 - 1948. Päätoimittaja ja kirjailija. Aamulehden päätoimittaja.
- Mikko Sisto 1915 - 2005. Kenraaliluutnanttti. Sotakorkeakoulun johtaja.
- Fredik Uskali 1820 - 1887. Keuruun vanhan kirkon suntio, esiintyy Gallen-Kallelan maalauksessa Tyttö Keuruun vanhassa kirkossa.
- Petteri Valkeinen 1848 - 1931. Lusikka-Petteri, lusikoiden tekijä ja kankuri.
- Lydia Wegelius 1844 - 1916. Suomentaja, toimittaja ja kirjailija.
- Tuomas Vuorilahti. Pihlajaveden viimeinen verenseisauttaja. Potilaita tuotiin pitkistäkin matkoista potilaita ja aina verenseisautus onnistui.
- Aarre Ylhävaara Toimittaja, vuonna 1949 perustetun Suur-Keuruun Sanomat -lehden perustaja.
- Martti Ylenius 1928 - 1998. Toimittaja.
Lisätietoa
- Tähän projektiin ei liitetä henkilöprofiileja. Kaikki henkilöluetteloihin lisättävät profiilit liitetään Pihlajaveden kyläpuu -projektiin (päätasoon). Sen lisäksi
- Pappien profiilit liitetään Finlands präster genom tiderna ~ Suomen papit kautta aikojen ~ Finnish priests of all time -projektiin ja sen alla oleviin vuosisatakohtaisiin projekteihin.
- Lukkareiden ja kanttoreiden profiilit liitetään projekteihin Suomen lukkarit - Finlands klockare ja Suomalaiset kanttorit ja kanttori-urkurit
- Rautatieläisten profiilit liitetään Suomen rautatieläiset - Railway Professionals in Finland -projektiin.
- Kansakoulunopettajien profiilit liitetään Suomen kansakoulunopettajat - Folk School Teachers in Finland -projektiin.
- Maakauppiaiden profiilit liitetään Suomen maakauppiaat - Rural Store Keepers in Finland -projektiin.
- Rakennuksia suunnitelleiden arkkitehtien profiilit liitetään projektiin Suomen arkkitehdit - Architects of Finland
- Vapaussodan aikaan toimineiden suojeluskuntalaisten profiilit liitetään projektiin Suomen sisällissota 1918 - Finnish Civil War 1918.
- Pihlajaveden lotat liitetään projektiin Lotta Svärd.
- Henkilöluetteloiden aiheista voidaan myöhemmin perustaa erillisiä tarkentavia projekteja.
- Sivun henkilöluetteloita on koottu eri lähteistä. Tiedot on tarkistettu kirkonkirjoista sitä mukaa kun henkilöiden profiililinkit on liitetty luetteloihin. Lähteet: katso Pihlajaveden kyläpuu - Projektisivun lähteet.
- Pihlajaveden kunnan perustemisvuosi? - Suomen Akatemia 2021 Oikeustieteen professori Asko Uoti
Projektisivun lähteet
- Projektisivulla aiemmin mainitut nettilähteet
- Ks. Pihlajaveden kyläpuu -projektisivujen lähdeluettelo pääsivulta Pihlajaveden kyläpuu