Tervetuloa Siikajoen (myös Ruukki v. 1973 - 2006) - sukututkimusprojektiin!
Tämä on sukututkimussivusto Genin Siikajoki - paikkakuntaprojekti. Kaikki paikkakunnalla asuneiden henkilöiden historiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita liittymään projektiin yhteistyöntekijöiksi. Seuraamalla projektia saat tietoa muutoksista projektin keskusteluissa, profiileissa, valokuvissa ja dokumenteissa. Projektiin voi liittää täällä syntyneiden, kuolleiden ja asuneiden henkilöiden profiileja sekä valokuvia ja dokumentteja, jotka koskettavat useampaa paikkakunnalla asunutta henkilöä.

Projekti on osa alueellista Pohjanmaa-projektia Pohjanmaa.
Projekteihin liittyminen: projektisivulla klikkaa Toiminnot > Liity projektiin.

Paikkkakunta Ruukki sisälytyy vuosilta 1973 - 31.12.2006 Siikajoen paikkakuntaprojektiin Paikkakunta Siikajoki.
Ruukki oli Pohjois-Pohjanmaalla sijainnut Suomen kunta. Kunta syntyi Paavolan Paikkakunta Paavola ja Revonlahden Paikkakunta Revonlahti - kuntien yhdistyessä vuonna 1973. 1. tammikuuta 2007 Ruukki ja Siikajoki lakkautettiin ja samalla perustettiin uusi Siikajoen kunta Paikkakunta Siikajoki.

Siikajoen projektit

• Paikkakunta Siikajoki, Pohjois-Pohjanmaa, Suomi Paikkakunta Siikajoki, Pohjois-Pohjanmaa, Suomi
  
• Papit Siikajoki, Pohjois-Pohjanmaa, Suomi Papit Siikajoki, Pohjois-Pohjanmaa, Suomi
  
• Siikajoki, alaprojekti yksinäisille profiileille ja muita lisätietoja Siikajoki, alaprojekti yksinäisille profiileille ja muita lisätietoja
  
• Siirtolaiset paikkakunnalta Siikajoki Siirtolaiset paikkakunnalta Siikajoki

Sijainti ja tietoa paikkakunnasta

Siikajoki on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan länsiosassa. Ensimmäiset asukkaat saapuivat Siikajoen suulle jo 1400-luvulla, mutta vakinaisesti alue asutettiin vasta 1500-luvun puolimaissa, jolloin seudulle asettui savolaisia uudisasukkaita. Revonlahden seudulle tuli väestöä myös rannikolta. Asutus laajeni nopeasti seuraavina vuosisatoina, paitsi jokilaaksossa asutus oli hidasta, sillä kapea alue ei tarjonnut mahdollisuuksia uudisasutukseen. Väestönkasvu perustui maatalouden ja erityisesti karjanhoidon varaan. Siikajoesta saatiin myös lohta ja siikaa.

Historia

Perustettiin Salon kappeliksi noin 1590, emäseurakunnaksi 1689 ja sai ensimmäisen kirkkoherransa 1690. Rantsilan ja Pulkkilan vuonna 1671 perustetut kappelit siirrettiin samassa irrottautumisessa Salosta Siikajoen kappeleiksi. Rantsila erosi sittemmin 1873 itsenäiseksi emäseurakunnaksi ja Pulkkila siirrettiin 1845 juuri erotetun ja perustetun Piippolan kappeliksi; Piippolan joka oli perustettu 1776 Siikajoen saarnahuonekuntana. Paavolan saarnahuonekunta perustettiin 1691 ja oli vuodesta 1702 pitäjänapulaisen asuinpaikkana, tuli kappeliksi 1811 ja omaksi kirkkoherrakunnaksi 1874, toteutui 1890. Revonlahti perustettiin 1775 saarnahuonekuntana ja sai pitäjänapulaisen kun Paavolasta tuli kappeli. Revonlahdesta muodostettiin kappeli 1845 ja erotettiin 1925 emäseurakunnaksi, mikä toteutui 1930. Keskikylälle perustettiin 1929 oma rukoushuonekunta.

Aivan uuden kirkon polttivat venäläiset 1591. Kolehti kirkkoa varten määrättiin kannettavaksi 17/3 1699. Michael toppelius kertoo kirjeessään 25/4 1808 pojalleen Zachrikselle, että taistelun aikana 18/4 1808 "första kanonkulan gick genom prostens byggning" ja että "kyrkan sköts i krass". Venäläiset ryöstivät pappilaa: "spoljerat källrar och visthus och tagit både silfver och gull". [O. Durchman: Kirkonarkistojen tuhoutumiset. Genos 3(1932). Täydennys IV. Genos 4(1933). Täydennys VIII. Genos 15(1944)]

Sodat ovat koetelleet Siikajokea usein. Venäläiset hävittivät seutua pahoin mm. 1550-luvun lopulla. Suomen sodan aikaan Siikajoen seudulla käytiin tunnettuja taisteluita. 18. huhtikuuta 1808 käytiin Siikajoen taistelu, jossa C.J. Adlercreutzin johtamat joukot löivät J.P. Kulnevin johtaman venäläiset etujoukon. Voitto päätti Ruotsin armeijan koko talven jatkuneen peräytymisen. Revonlahdella käytiin 27.–28. huhtikuuta 1808 yksi Suomen sodan maineikkaimmista taisteluista. Taistelu tunnetaan myös Revonlahden taisteluna. Taistelussa C.A. Adlercreutzin ja C.O. Cronstedtin johtamat joukot löivät perusteellisesti kenraali Bulatovin johtamat venäläiset. Voitto pelasti Ruotsin päävoimat täydelliseltä saarrostukselta.

Kuntaliitokset

Ruukin kunta syntyi Paavolan ja Revonlahden kuntien yhdistyessä vuonna 1973. Kunnan nimi tuli tuolloisen Paavolan kunnassa sijainneen Ruukin kylän nimestä.
Ruukin ja Siikajoen kunnat lakkautettiin ja niiden tilalle perustettiin uusi Siikajoen kunta 1. tammikuuta 2007 molemmissa kunnissa järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen

Kyliä

Hartaanselkä, Heinolahti, Jauhoniemi, Karinkanta, Keskikylä, Kivijärvi, Kuivaniemi, Luohua, Merikylä, Paavola (entinen Pehkola, kirkonkylä), Relletti, Revonlahti (kirkonkylä), Ruukki (kuntakeskus), Saarikoski, Siikajoenkylä (kirkonkylä), Tauvo, Tuomioja (entinen Lappi), Ylipää.

Saaria

Alasaari, Eteläsäikkä, Isosaari, Karinkannanmatala, Konisaari, Kreivinsaari, Lammassaari, Lohisaari, Lukkarinsaari, Meijerisaari, Pannukakkusaari, Passerikari, Pekkalansaaret, Pirilänsaari, Pohjolansaari, Rautakallio, Simppusäikkä, Vareskari

Naapuripaikkakunnat

Hailuoto, Lumijoki, Oulunsalo, Pattijoki, Revonlahti

Luettelo Suomen talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajista säätyvaltiopäivillä
Siikajoen edustajat Siikajoki Siikajoen edustajat Siikajoki

• Heikki Mankinen, Mankila 1726-1727
  
• Juho Lahdenperä, Revonlahti 1792
  

Siikajokisia merkkihenkilöitä, toiminnallaan vaikuttaneita paikkakunnalla

• Abram Stenfelt, Abram Efraiminpoika Kiviniitty, myöh. Stenfelt, syntyi Siikajoen Merikylässä 21.1.1835 ja kuoli 8.1.1896 Siikajoen Merikylässä
  
• Juho Laurinperttu, s. 16.11.1853 k. 25.01.1943. Hänen isänsä oli Revonlahden Saariselta.
  
• Yrjö Jääskelä, syntyi Siikajoella 11.11.1894, kuoli Oulussa 11.7.1964.
  
• Henry Keskitalo, syntyi Lumijoella 14.9.1896,kuoli 2.12.1949 Siikajoella
  
• Juuso Klemetti,syntyi 1.12.1889 Siikajoella, kuoli 16.7.1962 Siikajoella.
  
• Johan Leonard Gumerus, merkittävin Siikajoen kirkkoherroista, syntyi Piippolassa v. 1801 ja kuoli Siikajoen kirkkoherrana 1888.
  
• Viktor Nordlund
  
• Jonas Sandman, Lilli Sandman
  
• Juho Haikara ym. luotsit
  
• Kanin ym. lautturit
  
• Sulo Rantala
  
• M.A.Pietola
  
• Janne Kastemaa
  
  
• Siikajoen laulu, Siikajoen kotiseutulaulu, Kirjastofirma Siikajoen kotiseutulaulu

Lähteet: Siikajoki
http://archive.is/WjTgp
http://hiski.genealogia.fi
http://hiski.genealogia.fi
Muita nettijulkaisuja; Siikajokilaakson asutuksen synty ... - Oulun yliopisto Siikajokilaakson asutuksen synty ... - Oulun yliopisto

Ruukki

Tämä artikkeli käsittelee Suomen entistä kuntaa.
Ruukki
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Siikajoki
Sijainti
Lääni Oulun lääni
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Raahen seutukunta
Hallinnollinen keskus Ruukki
Perustettu 1973
Kuntaliitokset Paavola (1973)
Revonlahti (1973)
Liitetty 2007
– liitoskunnat Siikajoki
Ruukki
– syntynyt kunta Siikajoki
.
Ruukki oli Pohjois-Pohjanmaalla sijainnut Suomen kunta. Kunta syntyi Paavolan ja Revonlahden kuntien yhdistyessä vuonna 1973. Kunnan nimi tuli tuolloisen Paavolan kunnassa sijainneen Ruukin kylän nimestä. Kunnassa asui 4 600 ihmistä, ja sen pinta-ala oli 772,58 km², josta 5,79 km² oli vesistöjä.

1. tammikuuta 2007 Ruukki ja Siikajoki lakkautettiin ja samalla perustettiin uusi Siikajoen kunta.
Ruukki-sana tarkoittaa varhaista raudan- ja kuparinvalmistukseen keskittynyttä laitosta ja sen ympärille muodostunutta aluetta.
Kylät
Hartaanselkä, Luohua, Paavola, Relletti, Revonlahti, Ruukki, Tuomioja, Saarikoski

Yhteydet
Kunnan päätiet olivat valtatie 8 (Kasitie) ja kantatie 86. Edellinen kulkee Revonlahden ja jälkimmäinen Paavolan kirkonkylän kautta. Vanhastaan Siikajoki on toiminut tärkeänä sahateollisuuden tukinuittojen kuljetusväylänä. Vuonna 1886 Ouluun saakka jatkettu Pohjanmaan rata kulkee Ruukin kautta. Eräänä tuon ajan perintönä on Ruukissa kunnanviraston molemminpuolin kaksi rautaista niitattua siltaa. Vanhempi siirrettiin nykyiselle paikalleen rautatiesillaksi, ja "Huokausten silta" on nykyisin kevyemmän liikenteen käytössä. Radasta erkanee Tuomiojan rautatieasemalla Raahen rata. Lähin lentokenttä on Oulun lentoasema.

Tunnettuja ruukkilaisia

• Marika Fingerroos, malli ja laulaja

Paikkakuntaprojekti aloitettu 05.08.2017.

Pohjanmaa

Alueellinen projekti Pohjanmaa

Paikkakuntaprojektit

Etelä-Pohjanmaa:
Alahärmä I Alajärvi I Alavus - Alavo I Evijärvi I Ilmajoki - Ilmola I Isojoki - Storå I Isokyrö - Storkyro I Jalasjärvi I Jurva I Karijoki - Bötom I Kauhajoki I Kauhava I Kortesjärvi I Kuortane I Kurikka I Lappajärvi I Lapua-Lappo I Lehtimäki I Nurmo I Peräseinäjoki I Seinäjoki I Soini I Teuva - Östermark I Töysä I Vimpeli - Vindala I Ylihärmä I Ylistaro I Ähtäri - Etseri I

Keski-Pohjanmaa:
Halsua I Himanka I Kaarlela I Kannus I Kaustinen I Kokkola I Kälviä I Lestijärvi I Lohtaja I Perho I Toholampi I Ullava I Veteli I

Pohjanmaa:
Alaveteli - Nedervetil I Bergö I Jepua - Jeppo I Kaskinen - Kaskö I Koivulahti - Kvevlax I Korsnäs I Kristiinankaupunki - Kristinestad I Kruunupyy - Kronoby I Laihia - Laihela I Lapväärtti - Lappfjärd I Luoto - Larsmo I Maalahti - Malax I Maksamaa - Maxmo I Munsala I Mustasaari-Korsholm I Närpiö-Närpes ja Ylimarkku - Övermark I Oravainen - Oravais I Pedersöre I Petolahti - Petalax I Pietarsaari - Jakobstad I Pirttikylä - Pörtom I Purmo I Raippaluoto - Replot I Siipyy - Sideby I Sulva - Solf I Teerijärvi -Terjärv I Uusikaarlepyy - Nykarleby I Vaasa - Vasa I Vähäkyrö - Lillkyro I Vöyri - Vörå I Ähtävä - Esse I

Pohjois-Pohjanmaa:
Alavieska I Haapajärvi I Haapavesi I Hailuoto - Karlö I Haukipudas I Ii I Kalajoki I Kempele I Kestilä I Kiiminki - Kiminge I Kuivaniemi I Kuusamo I Kärsämäki I Liminka - Limingo I Lumijoki I Merijärvi I Muhos I Nivala I Oulainen I Oulu - Uleåborg I Oulujoki I Oulunsalo I Paavola I Pattijoki I Piippola I Pudasjärvi I Pulkkila I Pyhäjoki I Pyhäjärvi I Pyhäntä I Raahe - Brahestad I Rantsila I Ranua (on myös projektissa Lappi, Norrbotten & Finnmark) I Rautio I Reisjärvi I Revonlahti - Revolax I Saloinen I Sievi I Siikajoki ja Ruukki I Siikalatva I Taivalkoski I Temmes I Tyrnävä I Utajärvi I Vaala I Vihanti I Yli-Ii I Ylikiiminki - Överkiminge I Ylivieska I

Luettelo Siikajoella vaikuttaneista tai vierailleista henkilöistä:

Vierailijoita ovat olleet kuningas Kustaa III, keisari Aleksanteri I ja Mannerheim.

Abram Stenfelt

Abram Efraiminpoika Kiviniitty myöh. Stenfelt syntyi Siikajoen merikylässä 21.1.1835 ja kuoli 8.1.1896 Siikajoen Merikylässä. Abram Stenfelt oli Efraim eli Eppu Matinpoika Kiviniityn ja tämän puolison Britan esikoinen. Nämä Kiviniityt asuivat perimätiedon mukaan nykyisen Haapaniemen paikalla. Abramilla oli kuusi sisarusta, joista Fredrik kuoli vuoden ikäisenä samoihin aikoihin, kun Abram lähti Raaheen alkeiskouluun. Ajan tavan mukaan myös Abram muutti koulunkäyntinsä aloitettuaan sukunimensä ruotsinkieliseksi. Abram Kiviniitty otti sukunimekseen suoran käännöksen Stenfelt. Abramin setä Jussi Matinpoika oli vastaavalla tavalla ottanut sukunimekseen Stenhage.

Stenfelt oli koululaisena Raahessa vuosina 1847 - . Tämän jälkeen Stenfelt opiskeli vielä Vaasassa ja Oulussa. Sotaväessäkin Abramin kerrotaan kohonneen peräti luutnantin avoiseksi, mutta olisi menettänyt sotilasarvonsa. Kävipä hän opin tiellä Porissa saakka. Siikajoelle Abram Stenfelt palasi Vaasasta 4.4.1861. Asiakirjojen mukaan Abram Stenfelt oli lääninkirjuri, lääninkanslisti ja talokas. Naimisissa hän oli Anna Sigfridintytär Kiviniityn eli Isoperetin kanssa. Stenfelteillä oli yksi lapsi, tytär Ida. Asetuttuaan Siikajoelle Abram Stenfelt toimi käräjäkirjurina ja asianajajana kotipaikkakunnan ulkopuolellakin. Toimessaan häntä on kuvattu viisaaksi mieheksi, kun oli aina voittanut oikeusjutun vaikka olisi ollut ”väärällä puolella” asiaa ajamassa.

Abram Stenfelt kirjoitti työnsä puolesta paljon, piti lisäksi päiväkirjaa ja olisi joidenkin tietojen mukaan kirjoittanut 68-sivuisen kirjankin. Kirja olisi ilmestynyt vuonna 1868 Oululaisen Johan Bergdahlin kustantamana nimeltään ”Stenfeltin matkavaiheet Ruotsin valtakunnassa vuonna 1861”. Varmuudella Stenfelt oli opiskeluaikanaan studenttina kulkenut sekä Suomessa että Ruotsissa puijaten ihmisiä nykyopiskelijoiden teekkarijäynän tapaan. Abram Stenfelt käytti kirjoittaessaan sulkakyniä ja kirjoituksen kuivaamiseen hiekkaa, jota hänellä oli pullossaan. Stenfeltin käsiala oli erityisen kaunista. Sulkia Stenfelt haetti poikasilla Merikylän lahden rannoilta ja maksoi hyvistä 10 penniä kappaleelta.

Abram Stenfeltin sanotaan olleen iso ja komea mies, hyväryhtinen ja ylpeä luonnoltaan. Puettuna herrojen tapaan hän poskipartoineen muistutti jotakin tyyristä paroonia. Isänsä etunimen mukaan häntä sanottiin Epun herraksi. Silkkipytty Epun herralla oli päässään ja kainalossaan salkku. Hän oli poikkeuksellisen komea ilmestys silloisessa Siikajoen maisemassa.

Juho Laurinperttu

Paikkakunnalla muistellaan vieläkin Juho Juhonpoika Laurinperttua s. 16.11.1853 k. 25.01.1943. Hänen isänsä oli Revonlahden Saariselta.
Juho on muistellut lapsuusaikansa järkyttäviä kokemuksia kato- ja nälkävuosista 1867-68. Hänen kotiinsa oli sijoitettuna äitejä lapsineen hädältä turvaan. Myöhemmin heitä siirrettiin Pyhtilän meijerille. Tuona aikana tuotiin viljaa Venäjältä, ja Juhon kotiin oli ostettu kaksi kulia (=30 leiviskää) venäläisiä jauhoja neliskulmaisissa säkeissä.
Juho lähti Amerikkaan 19-vuotiaana viidentoista muun siikajokisen kanssa. Tuolloin, vuoden 1870 paikkeilla innokkaita Amerikkaan menijöitä riitti. Siikajoelta mentiin hevosella Vaasaan, josta määränpäähän meritse reittiä Vaasa-Tukholma-Hull-New York. Juho asui Michiganissa kuusi vuotta ja hänen ainoa veljensä, kaksoisveli Sakari kuoli siellä.
Amerikassa Juho oli kuusi vuotta, osan ajasta Michiganissa tukkimetsässä ja rakennustöissä sekä Honockin saarilla kuparikaivoksissa. Rikkaampana ja maailmaa nähneenä hän palasi kotiin Saksan kautta, ja erityisesti hänen mieleensä jäivät Lubeckin ja Hampurin seutujen kauniit maisemat.
Maatalouskoneet ja muut uusien keksintöjen tuotteet tulivat ajan myötä myös Siikajoelle. Kerrotaan, että vuoden 1860 hujakoilla hella oli vain pappilassa ja Laurinpertulla. Muissa taloissa keitettiin avopiiseissä. Polkupyörien yleistyessä Juho oli ensimmäisten uuteen menopeliin innostuneiden joukossa. Pyörät olivat jarruttomia. Ihmiset tienvarsilla siunailivat huimaa vauhtia:
”Miten sillä pyssyy pystösä, ku on vain kaksi ratasta perätysten:” Ohjaustaitoa ja ajokykyä vaadittiinkin jarruttomalla pyörällä ajettaessa.
Metsästys oli Juholle mieluista ja hyödyllistä ajankulua. Hänellä oli suusta ladattava piilipyssy ja piikivellä iskettiin tulenkipinä ruutiin metsälle mentäessä. Oravia saattoi saada kymmenittäin, mutta yhtään hirveä Juho ei onnistunut kaatamaan, vaikka kuuluikin senaikaiseen hirviporukkaan.
Nuorempana hän piti karjaa, viljeli maata ja oli mukana kunnan toiminnassa. Vuonna 1881 perustettiin ensimmäinen kansakoulun johtokunta, johon Juhon ohella kuuluivat talokkaat Matti Matinheikki, Albert Mallula, Heikki Puhakka, Juho Soini, Juho Hirvas, rättäri Jaako Ojala ja neiti Jenny Gumerus. Koti oli Juhon aikoihin sisustukseltaan varsin karu: ikkunoissa ei ollut verhoja eikä
lattioilla mattoja.
Hän oli poikamies, muttei mikään erakko, sillä hänen kerrotaan käyneen kylässä mm. Nikolassa ja Rantakarilla sekä muissa naapureissa. Samoin muistellaan, että hän kävi juomassa kahvia Siikajoen nuorisoseuralla säännöllisesti sunnuntaisin kello 3 j.p.p. Liisa Rantakarin muistikuvien mukaan hänen lapsena ollessaan heillä oli tapana käydä juhannuksena nimipäivillä Juho Laurinpertulla ja viedä leipäjuusto tuliaisiksi.
Juho Laurinpertulta talo siirtyi testamentin nojalla Siikajoen kunnan omistukseen 1950-luvulla, sillä tämä halusi jälkisäädöksellään kohentaa siikajokisten vanhusten asumista.

Yrjö Jääskelä

Yrjö Jääskelä syntyi Siikajoella 11.11.1894. Jääskelän kova elämäntarina on jäänyt jälkipolville hänen vuosina 1960-62 tekemistä muisteluksista. Muistiinpanot julkaisiin v. 1978 kirjana ”Henkipattona Suomessa”. Yrjö Jääskelä oli vapaussodan aikana valkoisten vankina. Jääskelä vangittiin Raahen valtauksen jälkeen Siikajoella yöllä 7.2.1918. Siikajoen suojeluskunta kuulusteli häntä kunnan omistamassa Harjun talossa muiden pidätettyjen punaisten tavoin. Enin osa pidätetyistä vapautettiin, osa kuljetettiin kuitenkin Raaheen. Yrjö Jääskelän lisäksi Raahen vankileirille joutuivat siikajokisista talon isäntä Juho Fors, Eeli ja Asteri Kiviniitty, Kalle ja Augusti Junnila sekä Antti Puumi ja Yrjö Toppila. Heistä valkoisten puolella olivat myöhemmin Kalle ja Augusti Junnila sekä Yrjö Toppila. Juho Fors pääsi kevättöihin maatilalleen Karinkantaan eikä häntä enää pidätetty. Pidempään vangittuina olivat vain Yrjö Jääskelä, molemmat Kiviniityt ja Antti Puumi.

Yrjö Jääskelä siirrettiin Tammisaaren leirille toisessa Raahesta siirretyssä ryhmässä heinäkuun alussa. Tässä ryhmässä oli noin 70 vankia, kesäkuussa lähteneessä ensimmäisessä erässä vietiin 400 vankia. Vankileirien olot olivat kurjat sekä Raahessa että Tammisaaressa. Elokuun 7. päivän vastaisena yönä Yrjö Jääskelä karkasi Tammisaaresta salolaisen (Raahen Salo) Heikki Karppisen kanssa. Henkipattona Suomessa-kirjassa on elävästi kuvattu tuota jalan ja piileksien tehtyä matkaa, joka kesti tasan kaksi kuukautta. Pakonsa jälkeen Yrjö Jääskelä saapui Siikajoen Kaunakaupunkiin eli nykyiseen Välikylään Antti Impolan mökkiin. Jääskeläinen käytti väärennettyä passia, jonka mukaan hänen nimensä oli Aku Ruotsalainen.

Yrjö Jääskelä piti vakaumuksensa läpi elämänsä. Jääskelä liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen v. 1919. Kolmekymmenluvun oikeistosuuntauksen aikana Yrjö Jääskelä oli 5 vuotta vangittuna Tammisaaren pakkotyölaitoksessa. Kolmekymmenluvun taitteessa Jääskelä toimi Suomen kommunistisen puolueen Oulun paikallis- ja piirikomitean jäsenenä, Tällöin hän osallistui myös Kominternin 6. kongressiin, joka pidettiin Moskovassa v. 1928. Vuonna 1937 Yrjö Jääskelä joutui, kuten hän muistelmissaan kertoo ”ohranan” jahtaamaksi ja syksyllä 1938 Jääskelä pakeni Ruotsiin, jossa hän oli koko sotien ajan kevättalveen 1945. Sodan jälkeen Jääskelä teki vielä merkittävän uran SKP:n Oulun piirin järjestäjänä ja piirisihteerinä. ja sanomalehti Kansan Tahdon johtokunnan puheenjohtajana. Jääskelä kuoli Oulussa 11.7.1964.

Henry Keskitalo

Henry Nikolai Keskitalo syntyi Lumijoella 14.9.1896. Keskitalo teki pitkän elämäntyön poliisikonstaapelina mm. Kemissä ja Siikajoella.

Suomen ollessa vielä osa Venäjää ja ensimmäisen maailmansodan riehuessa vuoden 1915 aikana oli Saksa alkanut vastaanottaa salaa suomalaisia sotilaskoulutukseen pyrkiviä. Kun koulutettavista muodostetut Pfadfinder ja Feldmeister-kurssit olivat laajenemassa kokonaisen jääkäripataljoonan vahvuiseksi osastoksi, alettiin Suomessa värvätä kaikista kansankerroksista koulutettavia. Henry Keskitalo värväytyi salaa monen muun nuoren miehen tavoin ja hän saapui Lockstedtin sotilasleirille 11.2.1916. Kuninkaalliseen Preussin Jääkäripataljoona 27:ään, jonka nimen suomalaisten osasto oli saanut, liittyi kaikkiaan 1894 miestä ja kaksi sairaanhoitajaa. Pataljoona siirrettiin Saksan itärintamalle saamaan taistelukokemusta ja Keskitalokin osallistui Misse-joen, Riianlahden ja Schmardenin taisteluihin. Loppuvuodesta 1916 Keskitalo siirrettiin Altonan työosastoon ja edelleen siviilitehtäviin. Hän palasi Suomeen 1.8.1918. Toimi tämän jälkeen vielä koulutusaliupseerina kunnes erosi vakinaisesta palveluksesta v. 1919. Keskitalo sai kunniamerkkeinä Jääkärimitalin ja Saksan maailmansodan kunniaristin.

Henry Keskitalo siirtyi sotapalvelustehtävien jälkeen poliisitehtäviin. Aluksi hän oli nuorempana poliisikonstaapelina Oulussa, Viipurissa ja Kemissä vuosina 1919-26. Tämän jälkeen vanhempana konstaapelina Kemissä ja Siikajoella 1926-39 ja edelleen sotien aikana samassa tehtävässä. Sotien jälkeen Keskitalo oli Saloisten nimismismiespiirissä vanhempana poliisikonstaapelina.

Henry Keskitalo harrasti myös kotiseutuasioita ja teki muistiinpanoja vanhoista siikajokisista paikannimistä ja niihin liitetyistä tarinoista. Henry Keskitalo kuoli 2.12.1949 Siikajoella.

Juuso Klemetti

Juuso Kaapriel Klemetti syntyi 1.12.1889 Siikajoella. Klemetti oli lähtöisin hyvin köyhistä olosuhteista, pienestä torpasta Siikajoen Ylipäässä. Maailmansodan aiheuttaman kovan puutavaran kysynnän vuoksi Juuso Klemetti lähti monien nuorten miesten tavoin metsätöihin Savoon Leppävirran suunnalle v. 1915. Metsätyömaalla alkoi liikkua värväreitä, joista toiset houkuttelivat nuoria miehiä lähtemään Venäjälle työhommiin ja toiset Saksaan sotilaskoulutukseen. Juuso Klemetti valitsi Venäjän ja lähti muutaman muun miehen kanssa Petroskoihin saakka. Työt olivat muurmannin radan tuntumassa ja puutavaraa lähetettiin osin omaan maahan ja osaksi lastattavaksi Englantiin. Todettuaan, ettei Karjalan metsätyömaa ollut hyvä paikka, Juuso Klemetti karkasi työmaalta neljän muun nuoren miehen kanssa. Miehet tulivat Suomeen työskennellen Joensuun ja Lappeenrannan suunnassa. Sieltä heidät värvättiin nyt Saksaan. Matka vei Kainuun kautta kohti pohjoista kaartaen Tornionjokilaaksoon. Asutusta ja venäläisiä vartiomiehiä vältellen he pääsivät Ruotsin puolelle ja lopulta Saksaan Lockstedtin sotilasleirille. Myöhemmin muodostettuun jääkäripataljoona 27:ään Klemetti pääsi liittymään 26.2.1916. Leirillä tulivat tutuiksi sulkeistyyppiset harjoitukset ja vesitorniin päin hyökkäykset. Komentokieli oli pääosin saksa, jota opiskeltiin iltaisin ahkerasti.

Viimein koulutusjoukko Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27 siirrettiin itärintamalle käytännön harjoitustöihin. Latvian Libaussa vannottiin sotilasvala ja kaihoten muisteltiin kotimaata. Kesällä 1916 Juuso Klemetti osallistui Misse-joen asemataisteluihin ja Riianlahden rannikkoaseman taisteluihin.

Helmikuussa 1917 Klemetti komennettiin Berliiniin ja edelleen lähetettäväksi erikoistehtäviin Suomeen. Näin Klemetti välttyi kovat Aa-joen taistelut. Erikoistehtävät Suomessa jäivät kuitenkin ja Klemetti palasi vielä osastoonsa. Vasta Venäjän lokakuussa 1917 tapahtuneen vallankumouksen jälkeen jääkärien kotiutusmahdollisuudet paranivat. Juuso Klemetti palasi jääkärien pääjoukon mukana Suomeen 25.2.1918, jolloin vapaussota oli jo käynnissä.

Juuso Klemetti määrättiin joukkuealiupseeriksi 3. Jääkärirykmentin V pataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa Tampereen saartoon ja valloitukseen maalis-huhtikuun vaihteessa 1918. Huhtikuun lopulla Klemetti oli mukana vielä Viipuruin valtauksessa. Sodan jälkeen Juuso Klemetti ylennettiin ensin varavääpeliksi ja sitten 8.8.1918 vääpeliksi. Klemetti sai Riian rintaman ja vapaussodan taisteluihin osallistumisestaan toisen luokan vapaudenmitalin, esnimmäisen maailmansodan muistomitalin soljen kera, jääkärimitalin ja Saksan maailmansodan sankariristin

Vapaussodan jälkeen jääkärivääpeli Juuso Klemetti palasi kotipitäjäänsä Siikajoelle. Klemetti toimi myös lyhyen aikaa Siikajoen suojeluskunnan harjoituspäällikkönä ja paikallispäällikkönä vuosina 1919-20. Elämäntyönsä jääkärivääpeli suoritti työmiehenä Siikajoella. Juuso Klemetti kuoli 16.7.1962 Siikajoella.

Johan Leonard Gumerus

Merkittävin Siikajoen kirkkoherroista on ollut Johan Leonard Gumerus. Gumerus syntyi Piippolassa v. 1801 ja kuoli Siikajoen kirkkoherrana 1888. Alkujaan suvun nimenä oli Gummerus, mutta Siikajoen pappishaara otti käyttöönsä lyhemmän muodon. Suvussa on myös muita nimimuotoja kuten Gumer. Johan Leonard Gumeruksen isä oli Limingan rovasti Jakob Gumerus.

Johan Leonard Gumerus valmistui papiksi 21-vuotiaana vuonna 1824. Ensimmäinen virkapaikka oli Kärsämäki, jonne hänet nimitettiin armovuodensaarnaajaksi. Vuonna 1839 Gumerus suoritti pastoraalitutkinnon ja sai varapastorin arvonimen. Rovastin arvon hän olleessaan jo Siikajoen kirkkoherrana v. 1868. Vuonna 1847 Johan Leonard Gumerus valittiin Pyhäjoen kappalaiseksi ja vuonna 1860 Siikajoen kirkkoherraksi, jossa tehtävässään hän oli kuolemaansa vuoteen 1888 saakka. Oman virkansa ohella Gumerus toimi vv. 1870 – 1884 Raahe rovastikunnan lääninrovastina. Hän oli naimisissa pyhäjokisen värjäri Hedmanin tyttären Britan kanssa. Perheeseen syntyi yksi poika ja neljä tytärtä. Maineikkaan Gummerus – Gumerus suvun pappisperinne ei jatkunut tässä sukuhaarassa. Ainoalla pojalla Adolfilla oli puhevika, joka esti pappisuran. Adolf Gumerus kunnostautui maanviljelijänä ja kauppiaana. Hän viljeli omistamaansa Sarkkilan taloa Rantsilan kirkonkylällä. Samalla tavalla kuin Siikajoen pappilassa isänsäkin hän otti rohkeasti käyttöönsä uusia viljelymenetelmiä, joille rantsilalaiset aluksi tosin nauroivat. Vähitellen niitä ryhdyttiin kuitenkin jäljittelemään.

Johan Gumerus tuli Siikajoelle vuonna 1860, aikana jolloin elettiin pahoja katovuosia. Hän joutui luonnollisesti osallistumaan monin eri tavoin hädän torjuntatöihin. Rovasti Gumeruksen panos kunnallislakien toteuttamiseksi alisessa Siikajokilaaksossa (Siikajoki – Revonlahti – Paavola – Rantsila) oli erittäin merkittävää ja hän tuli itse valituksi Siikajoen ensimmäisen kuntakokouksen puheenjohtajaksi. Gumeruksen kaudella pappilan maat laitettiin hyvään kuntoon ja maanviljelys kukoisti. Virkatalo olikin maanviljelyksen alalla monien talollisten esikuvana. Myös kalastukseen rovasti Gumerus ehti perehtyä. Kalastuksentarkastaja Sandman oli todennut, että rovasti Gumerus oli osallistunut Siikajoella nuottaukseen, jolloin yhdellä nuotanvedolla oli saatu 20 – 70 lohta. Lohien keskipaino oli kahdeksan kiloa. Myös nahkiaisia pyydettiin mertajuovilla. Pyyntioikeus oli vahvistettu jokeen raivatuin manttaalinmukaisin nahkiaisjuovin.

Viljasta tehtiin entisinä aikoina viinaa. Kruunu ei katsonut hyvällä, kun katovuosina menetettiin suuret määrät jyviä viinanpolton tähden. Niinpä kotiviinanpoltto lakkautettiin vuonna 1866. Talonpoikien tuli luovuttaa viinapannunsa valtiolle. Alkuun asiassa vitkasteltiin, mutta vuoden aikana viinapannuja luovutettiin yli 100 kappaletta, suurin pannu oli Siikajoen rovasti Gummerukselta. Se painoi kolme leiviskää ja 10 ½ naulaa (3 * 8,5 kg + 10,5 * 0,425 kg = 29,96 kg). Salapoltto oli kuitenkin alussa erityisesti vanhemman väestön keskuudessa melko yleistä. Viinankeittäjien paljastaminen oli erityisesti lautamiesten tehtäviä. Mutta vasta vähitellen tavat paranivat ja viinan kirot hellittivät.

Rovasti Gumerus nautti alaistensa keskuudessa suurta kunnioitusta, pelkoakin, mitä lisäsi varmasti se, että hän oli koko Siikajokilaakson alaosan korkein pappismies, jonka alaisuudessa kappelikunnat toimivat. Gumerus ei ollut varsinaisesti mikään hengenmies, vaan pikemminkin tiukka kirkollinen virkamies.

Siikajokisia merkkihenkilöitä esiteltyjen lisäksi ovat ainakin:
Viktor Nordlund
Jonas Sandman, Lilli Sandman
Juho Haikara ym. luotsit
Kanin ym. lautturit
Sulo Rantala
M.A.Pietola
Janne Kastemaa