Oulu, merkkihenkilöt

Tervetuloa Oulu, merkkihenkilöt - projektiin!'
Projektiin voi etsiä ja liittää luettelossa esiintyvien Oulussa merkittävästi vaikuttaneiden henkilöiden profiileja sekä valokuvia ja dokumentteja.
Henkilöiden luettelo tehty alustavasti löytyneiden henkilöiden mukaan.
Projektiin lisätty myös Oulussa olevat kartanot sekä kartanon omistajat ja sitä hallinneet henkilöt.

Projekteihin liittyminen: projektisivulla klikkaa Toiminnot > Liity projektiin.

Oulun projektit

• Paikkakunta Oulu, Pohjois-Pohjanmaa, Suomi Paikkakunta Oulu
  
• Papit Oulu, Pohjois-Pohjanmaa, Suomi Papit Oulu Papit Oulu
  
• Porvarit Oulu; kauppa ja käsityöammatit, Suomi Porvarit Oulu Porvarit Oulu; kauppa ja käsityöammatit, Suomi
  
• Suuri adressi 1899 - Oulun allekirjoittajat Suuri adressi 1899 - Oulun allekirjoittajat
  
• Meriliikenteen ammattilaiset, Oulu Meriliikenteen ammattilaiset, Oulu
  
• Oulu, alaprojekti yksinäisille profiileille ja muita lisätietoja Oulu, alaprojekti yksinäisille profiileille ja muita lisätietoja
  
• Oulu, merkkihenkilöt Oulu, merkkihenkilöt
  
• Oululaiset, jotka vaikuttaneet sodissa 1800 - 1900 luvuilla Oululaiset, jotka vaikuttaneet sodissa 1800 - 1900 luvuilla
• Oulun Lyseo Oulun Lyseo
  
• Siirtolaiset paikkakunnalta Oulun suuralue, Siirtolaiset paikkakunnalta Oulun suuralue
• Oulujoen (Oulun maalaiskunnan) ja Oulun kaupungin syntyneet ja vihityt vuonna 1826 Oulujoen (Oulun maalaiskunnan) ja Oulun kaupungin syntyneet ja vihityt vuonna 1826

Kaarle IX, Ruotsin kuningas, perusti Oulun 1605. Kuva tuntemattoman tekijän kuparipiirros, Tukholma (Stockholm), Ruotsi,1600-luvun alku. Museovirasto - Musketti kuparipiirros. (CC BY 4.0)
Kaarle IX, Ruotsin kuningas

Patsaskuva; Oulu. F. M. Franzenin rintakuva veistos puistossa. Klint Kustaa Emil, kuvaaja. Satakunnan Museo. CC BY 4.0
Piispa Frans Michael Franzén

Ainola Oulu. Ainolan huvila oli Oulun Hupisaarten kaupunginpuistossa Pakolansaaressa sijainnut alun perin Åströmin perheen [Hemming Emmanuel Åström] Hemming Emmanuel Åström asuintaloksi rakennettu huvila, jossa myöhemmin sijaitsivat Oulun kaupunginkirjasto ja Pohjois-Pohjanmaan museo. Huvila on hyvin koristeellinen puurakennus, osittain kolme kerrosta, torneja ja iso avoveranta. Huvila palanut vuonna 1929. Klint Kustaa Emil, kuvaaja 1919–1929. Satakunnan Museo. CC BY 4.0.
Ainola (Oulu) https://fi.wikipedia.org/wiki/Ainola_(Oulu)
Kartta Oulun kaupungista, Ainolan museo https://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Ainola_Museum_(Oulu)#/m...

Huom! Ethän poista alkuperäisiä nimiä ja vuosilukuja alla olevasta henkilölistasta. Löytyneet henkilöprofiilit laitamme nimen alle linkkeineen.

Oulun pormestarit:

• Hannu Juhonpoika Fordell 1611, 1613-1619
  
• Pietari Olavinpoika 1611, 1614
  • Per Olofsson Houru Per Olofsson Houru (Hourula)
    
• Gabriel Tuomaanpoika 1614
  
• Yrjö Antinpoika Lyttraeus 1619-1632
  • Göran Andersson Lytraeus Göran Andersson Lytraeus (Lütter)
• Jaakko Antinpoika 1633-1640
  
  • Jaakko Antinpoika Tysk Oulun pormestari Jakob Andersson Tysk
    
• Sakari Ficke 1641-1643
  
• Johan Bochmöller 1643-1647
  
  • Johan Bockmöller
• Daniel Pertunpoika Kröger 1647-1662
  
  • Daniel Bertilsson Kröger
    
• Antti Yrjönpoika Lyttraeus 1662-1676
  
  • Antti Yrjönpoika Lyttraeus Anders Lythraeus, latina: Andreas Georgii
    
• Henrik Forbus 1676-1681
  
• Jöran Zadler 1681-1689
  
• Gabriel Gråå 1689-1715
  
• Karl Backman 1715-1717
  
• Esaias Groop 1717-1726
  
• Josef Klovensich 1726-1740
  
• Jonas Mollin 1740-1760
  
• Pehr Degerman 1760-1763
  
• Jonas Peldan 1763-1776
  
• Samuel Heikel 1776-1786
  • Samuel Heikel
    
• Nils Celsius 1786-1788
  
• Karl Johan Fagerström 1788-1799
  
• Olof Eric Liljendahl 1799-1811
  
• Hans Henrik Hasselblatt 1812-1829
  
• Carl Johan Heikel 1830-1835
  • Karl Johan Heikel
• August Appelgren 1836-1846
  
• Carl Gustaf Bergstedt 1847-1866
  
• Simon Wilhelm Nylander 1870-1873
  • Simon Vilhelm Nylander
• Alarik Hasselblatt 1873-1896
  
• Arthur Castren 1896-1903
  
• Jafet Martikainen 1903-1905
  
• Arthur Castren 1905-1908
  
• Pekka Turpeinen 1908-1918
  
• Arthur Wilhelm Lindholm 1919-1928
  
• Heikki Kannisto 1928-1930 (-1957)
  

Oulun kaupunginjohtajat:

• 1930-1931 Kaarlo I. Junnelius
  • (v.t.:nä 16.12.1930 - 27.7.1931)
    
• 1931-1938 Karjalainen, Heikki (1883-1938)
  
• 1938-1961 Leino, Eino J. (1896-1968)
  
• 1961-1974 Heino, Arvo (1911-)
  
• 1974-1990 Paananen, Ilmo (1927-)
  
• 1991-1999 Parjanne, Risto (1946-)
  
• 2000-2006 Nenonen, Kari (1953-)
  
• 2006-2017 Matti Pennanen
  
• 01.04.2019 - 31.03.2023 Päivi Laajala
  
• 01.04.2023 Seppo Määttä

Lähde:
https://www.ouka.fi/oulu/oulu-tietoa/oulun-pormestarit-ja-kaupungin... Oulun pormestarit ja kaupunginjohtajat https://fi.wikipedia.org/wiki/Oulun_kaupunginjohtaja

Oulun läänin maaherrat 1775->

• 1775-1782 Jägerhorn, Carl Magnus (1730-1782)
  
• 1782-1785 Tandefelt, Adolf (1747-1822)
  
• 1785-1800 Carpelan, Johan Fredrik (1745-1808)
  • Paroni Johan Fredrik Carpelan
• 1800-1802 af Forselles, Samuel (1757-1814)
  
• 1802-1804 Edelsvärd, Adolf (1762-1804)
  
• 1805-1808 Lange, Jakob Daniel (1758-1808)
  
• 1809-1820 Ehrenstolpe, Carl Henrik (1754-1825)
  
• 1820-1826 von Born Samuel Fredrik (1782-1850)
  
• 1826-1834 Stjernschantz, Johan Abraham (1787-1864)
  
• 1834-1849 Lagerborg, Robert Wilhelm (1796-1849)
  • Robert Wilhelm Lagerborg
• 1849-1862 Lavonius, Alexander (1802-1875)
  
• 1862-1873 von Alfthan, George (1828-1896)
  
• 1873-1879 Nyberg, Otto (1825-1879)
  
• 1879-1883 Jägerhorn, Carl Johan (1819-1890)
  
• 1883-1884 Tamelander, Carl Adolf (1832-1884)
  
• 1884-1886 Masalin, Johan Gabriel (1823-1886)
  
• 1886-1889 Gripenberg, Johan Axel (1833-1918)
  
  • Johan Axel Gripenberg
    
• 1889-1897 Malmgrén, Anders Johan (1834-1897)
  • Anders Johan Malmgren
• 1897-1901 Fellman, Gustaf Esaias (1840-1916)
  
• 1901-1903 Furuhjelm, Edvard (1845-1921)
  • Gen. Maj. Knut Gustaf Elis Edvard Furuhjelm
    
• 1903-1905 Savander, Otto (1864-1917)
  
• 1905-1911 Gadolin, Guido (1851-1932)
  
• 1911-1915 Langinkoski, Hjalmar (1856-1921)
  
• 1915-1917 af Enehjelm, Axel Fabian (1861-1922)
  
• 1917-1925 von Nandelstadh, Matts (1862-1931)
  
  • Matts von Nandelstadh
    
• 1925-1948 Pehkonen, Eero Yrjö (1882-1949)
  
  • Valtioneuvos Eero Yrjö Pehkonen
    
• 1949-1967 Määttä, Kaarle Nikolai (1900-1985)
  
• 1967-1973 Ryhtä, Niilo Mikael (1906-1995)
  
• 1973-1986 Haukipuro, Erkki Antero (1921-2001)
  • Erkki Antero Haukipuro
    
• 1986-1991 Pekkala, Ahti Antti Johannes (1924-)
  
• 1991- Siuruainen, Eino Olavi (1943-)
  

Oulun piispat

• 1851-1884 Frosterus, Robert Valentin (1795-1884)
  
• 1885-1897 Johansson, Gustaf (1844-1930)
  
• 1897-1899 Colliander, Otto Immanuel (1848-1924)
  
• 1900-1936 Koskimies, Juho Rudolf (1859-1936)
  • Piispa Johan Rudolf Koskimies (Forsman)
    
• 1936-1943 Mannermaa, Juho Arbraham (1871-1943)
  • Juho Aabraham Abrahaminpoika Mannermaa, Mennander
• 1943 Vallinmaa, Yrjö Aukusti (1892-1943)
  • Yrjö August Wallinmaa (Wallenius)
• 1943-1954 Malmivaara, Väinö Rafael (1879-1958)
  
  • Väinö Rafael Malmivaara
• 1954-1963 Heliövaara, Olavi Konstantin (1891-1980)
  
  • Olavi Konstantin Heliövaara
• 1963-1965 Tapaninen, Leonard Pietari (1893-1982)
  
• 1965-1979 Leinonen, Kaarlo Johannes (1916-1986)
  
  • Kaarlo Johannes Leinonen
• 1979-2000 Rimpiläinen, Väinö Olavi (1937-)
  
• 2000- Salmi, Samuel (1951-)
  

Huom! Ethän poista alkuperäisiä nimiä ja vuosilukuja alla olevasta henkilölistasta. Löytyneet henkilöprofiilit laitamme nimen alle linkkeineen.

Oulun historian henkilöt

Profiilin kuvaukset lyhennettynä alla olevassa listassa. Täydellisemmät henkilön elämäntiedot ovat profiilissa.

A

• Aadolf Fredrik (1719–1771) Ruotsin kuningas, vieraili Oulussa 1751. Aadolf Fredrik (14. toukokuuta 1710 – 12. helmikuuta 1771) oli Ruotsin kuningas vuosina 1751–1771. Hän ei onnistunut kasvattamaan kuninkaan valtaa, vaan oli edeltäjänsä Fredrik I:n tavoin valtaoikeuksiltaan heikko hallitsija. Matkusti Suomeen. Suomenlinnan Kuninkaanportti rakennettiin sille paikalle, jossa Aadolf Fredrik nousi maihin vuonna 1752. Aadolf Fredrik teki kesällä 1752 matkan Suomeen. Hän oli siten ensimmäinen Ruotsin kuningas yli 120 vuoteen, joka vieraili Suomessa. Kruununprinssinä ollessaan hän oli todennut vuonna 1746, että Suomi oli Ruotsin varasto ja suojamuuri. Matka alkoi Helsingistä, jossa hän kävi tarkastamassa neljä vuotta aiemmin aloitetun Suomenlinnan rakennustyömaan. Tämän jälkeen matka jatkui itään Degerbyn kaupunkiin, joka vierailun yhteydessä sai uuden nimen Loviisa, kuningatar Loviisa Ulriikan kunniaksi. Kuningas vieraili myös muun muassa Turussa, Vaasassa, Oulussa ja Torniossa. Suomalaiset suhtautuivat kuninkaan vierailuun suurella innolla. Esimerkiksi Himangalla pystytettiin kivinen muistomerkki sille paikalle, jossa kuningas aterioi ja Kurikassa on muistolaatta kivessä (Kusikivi), jonka suojissa kuninkaallinen perhe teki tarpeensa. Lisäksi Kankaanpäässä sijaitseva lähde nimettiin Kuninkaanlähteeksi kuninkaan leiriydyttyä sen ympäristöön.
  • Adolf Friedrich von Holstein-Gottorp (Holstein-Gottorp, Oldenburg), Kung av Sverige
• Aalberg, Ida (1857-1915), näyttelijä, oli 18-vuotiaana mukana Nummisuutarien kantaesityksessä Oulussa 1875. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ida_Aalberg
  • Ida Emilia Aalberg
• Aaltona, Veikko (1910-1990) ent. Malmberg, ent. Pälve, v:sta 1973 di Mastaguera, Tuiran kirkon seinämaalausten tekijä, veijari
  • Veikko Wilhelm Aaltona (Pälve)
• Acerbi, Giuseppe i (1773-1846) italialainen tutkimusmatkailija ja muusikko, vieraili Oulussa talvella 1799
  
• Achte, Emmy Charlotta (o.s. Strömer); 14. marraskuuta 1850 Oulu – 2. joulukuuta 1924 Helsinki) syntyisin Strömer, oululainen oopperalaulajatar ja laulunopettaja, tähtiesiintyjä 1870-luvulla. Aino Acktén (1876-1944) äiti, toimi miehensä perustaman Helsingin lukkari-urkurikoulun johtajana 1900-1922. Käytyään ruotsalaisen tyttökoulun ja opiskeltuaan laulua aluksi Emilie Mechelinin johdolla Helsingissä Emmy Achté pääsi saamansa stipendin turvin jatkamaan opintojaan ulkomaille Tukholmaan, Dresdeniin ja Pariisiin. Kaarlo Bergbom kiinnitti Achtén Suomalaisen oopperan (Suomalaisen Teatterin lauluosaston) primadonnaksi vuonna 1873. Achté toimi miehensä Lorenz Nikolai Achtén perustaman Helsingin lukkari- ja urkurikoulun laulunopettajana vuodesta 1882 ja miehensä kuoltua koko koulun johtajana vuoteen 1922 asti. Irma Tervani ja Aino Ackté olivat Emmy ja Lorenz Achtén tyttäriä.
  • Emmy Charlotta Achté (Strömer)
• Ahmavaara (Aulin), Pekka (1862-1929) valtiopäivämies ja kansanedustaja, Maatalouspankin Oulun kontt. joht., kunnallisneuvos.
  
• Ahtisaari, Martti (1937-) Suomen presidentti 1994-2000, kävi koulua ja opiskeli Oulussa. Martti Oiva Kalevi Ahtisaari toimi Suomen tasavallan presidenttinä vuosina 1994–2000. Hän oli Suomen kymmenes presidentti. Ennen presidenttikauttaan hän toimi useissa merkittävissä tehtävissä Suomen ulkoministeriössä ja Yhdistyneissä kansakunnissa.
  • Martti Oiva Kalevi Ahtisaari
• Alanne, Arvo (1904-?) Oulu Oy:n sosiaalipäällikkö, radiomies, Oulun Näyttämön johtokunnan pj. 1940-50-luvulla
• Alcenius, Gustafa ja Mathilda kirkkoherrantyttäret, jotka perustivat naiskäsityökoulun 1882. Opiskelivat mahdollisesti myös ulkomailla. Naisten ammatillisen koulutuksen edelläkävijöitä Oulussa.
• Aleksanteri I (1777-1825) Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas, vieraili Oulussa 1819.
• Andersin, Harald (7. maaliskuuta 1883 Viipuri – 10. maaliskuuta 1936 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti. Andersin opiskeli Dresdenin teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1904–1905. Arkkitehdin tutkinnon hän suoritti Suomessa Polyteknillisessä opistossa vuonna 1907. Polyteknillinen opisto muuttui yliopistotasoiseksi Teknilliseksi Korkeakouluksi seuraavana vuonna. Tutkinnon suoritettuaan hän siirtyi arkkitehdiksi Yleisten rakennusten ylihallitukseen.Vuosina 1909–1917 Andersin toimi Oulun lääninarkkitehtina. Andersinin suunnittelemia rakennuksia: Neuvolarakennus, Uusikatu 31, Oulu (1910) Puistola, Isokatu 16, Oulu (1910) Oulun Osuuskaupan rakennuksia, Pakkahuoneenkatu – päämyymälä (1911), makkaratehdas (1915) Kansan Tahdon konttori, Oulun järjestötalo, Mäkelininkatu 29, Oulu (1913) Tuiran kirkko, Oulu (1916) Uleå yhtiön työntekijöiden asuinrakennuksia Varjakansaari, Oulunsalo (1925–1926)
  • Harald Andersin
• Angerkoski, Siiri Saimi (o.s. Palmu, vuoteen 1904 Pelkonen; 21. elokuuta 1902 Oulu – 28. maaliskuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Teatterissa uransa aloittanut Angerkoski tuli tunnetuksi ensisijaisesti Suomen Filmiteollisuuden kuukausipalkkaisena näyttelijänä vuosina 1938–1963. 98 elokuvaroolia tehnyt Angerkoski on kaikkien aikojen työllistetyin suomalainen elokuvanäyttelijä Jälkipolville hän on tuttu erityisesti kahdesta pitkäikäisestä elokuvasarjasta: rouva Justiina Puupään roolista kahdessatoista Pekka ja Pätkä -elokuvassa sekä kotiapulainen Hildan roolista kuudessa Suomisen perhe -elokuvassa. Kaksi Jussi-palkintoaan Angerkoski sai kuitenkin vakavista rooleista, sivuroolista Minna Canth -filmatisoinnissa Anna Liisa (1945) ja pääroolista televisioelokuvassa Aliisa (1970). Hänet palkittiin vuonna 1958 Pro Finlandia -mitalilla. Angerkosken luomasta Justiina-hahmosta tuli synonyymi kotoisalle pirttihirmulle.
  • Siiri Saimi Angerkoski (Palmu)
• Antell, Johan kruununvouti 1770-luvulla.
• Antell (s. Pyhtilä), Katri (1850-1924) Oulun tunnetuin leipuri 1880-luvulta alkaen. Loi leipomolleen koko maan kattavan maineen.
  
  • Katri Antell (Pyhtilä)
    
• Antila-Kaljunen, Anna-Liisa (27. maaliskuuta 1915 Suursaari – 2. marraskuuta 2006 Oulu) oli suomalainen diplomiurkuri, kuoronjohtaja ja musiikin lehtori. Hän toimi musiikinopettajana useissa opettajankoulutuslaitoksissa, pisimpään Oulussa vuosina 1958–1978. Tullessaan valituksi Turun Mikaelinkirkon urkuriksi 1952 hän oli Suomen luterilaisen kirkon ensimmäinen vaalilla virkaan valittu naisurkuri.
  
  • Anna-Liisa Antila-Kaljunen (Antila)
    

B

• Bagge, Pietari perusti Oulunlinnan Oulujoen suuhun vuonna 1590. Peder tai Peter Bagge (k. aikaisintaan noin 1599) oli ruotsalainen sotapäällikkö, joka määrättiin 1567 Ruotsin suuren laivaston komentajaksi. Hän meni 1590 Ouluun, jossa hänen tehtävään oli järjestää Pohjanmaan puolustus ja valmistella sotaretkeä Venäjälle. Hänen poikansa Sven Persson (Pietarinpoika) Bagge kävi hävitysretkellä Venäjän Karjalassa. Tammikuussa 1592 venäläiset tulivat kostoretkelle Oulun tienoille. Lähteet Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 1 p. 974 Svenskt biografiskt lexikon. https://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=34635
  • Peder Halstensson Bagge af Berga
• Bagh, Konrad von (1908-1982) "Vompakki", piirimielisairaalan ylilääkäri 1930-60-luvuilla. Siirtyi Oulun piirimielisairaalan, myöhemmin Oulun keskusmielisairaalan, ylilääkäriksi ja toimi erikoislääkärikouluttajana. Hän oli tunnettu varsinkin dementian tutkimuksesta, johon hän oli perehtynyt Berliinissä. Hän jäi Oulusta eläkkeelle 1973. Von Baghille myönnettiin lääkintöneuvoksen arvonimi vuonna 1968.
  • Konrad Ernst von Bagh
    
• Bagh, Kari Peter Conrad von [%CB%88fon ˈbɑːg (29. elokuuta 1943 Helsinki – 17. syyskuuta 2014 Helsinki oli suomalainen elokuvahistorioitsija, -ohjaaja, -käsikirjoittaja, tietokirjailija, kustantaja, radio-ohjelmien tekijä, Filmihullu-lehden päätoimittaja ja festivaalijohtaja. Hänen poikansa on ohjaaja Juhana von Bagh. Pietarinsaksalaisen lääkäri-isän Konrad von Baghin poika Peter von Bagh suoritti ylioppilastutkinnon Oulun lyseossa vuonna 1961. Dokumenttielokuvassaan Muisteja – Pieni elokuva 1950-luvun Oulusta (2013) ohjaaja, elokuvahistorioitsija ja kirjailija Peter von Bagh tekee aikamatkan lapsuutensa ja nuoruutensa kotikaupunkiin, 1950-luvun Ouluun. Elokuva maalaa kaleidoskooppimaisen näyn pohjoisesta kaupungista ja sen hengestä. Elokuvassa hyödynnetään runsaasti amatöörikuvia ja perhealbumeja. Elokuva sai maailmanensi-iltansa Oulussa 13.4.2013. https://yle.fi/uutiset/3-6581334.
  • Professor Kari Peter Konrad von Bagh
    
• Barck, Christian Evert (1795-1855) Oulun ensimmäinen kirjanpainaja ja kirjakauppias, oli perustamassa Oulun Wiikko-Sanomia. Ruotsissa syntynyt Christian Evert Barck oli 24 vuoden vanha tullessaan Turkuun 1819. Vuonna 1826 Barck anoi senaatilta oikeutta perustaa kirjapaino Ouluun. Talousosasto 21.11.1826 suostui Barckin anomukseen. Barck ei osannut puhua suomea, mutta tästä huolimatta hän painatti suomenkielisiä kirjasia. Merkittävä toimenpide oli ensimmäisen oululaisen Oulun Viikko Sanomain perustaminen vuoden 1829 alussa. Lehden tarkoituksena tuli olemaan sikäläisen talousseuran avustaminen sen valistaessa rahvasta, lisäksi sen tuli valmistaa kansan mieltä vastaanottamaan uutta suomalaista virsikirjaa (virsikirjakomitea oli asetettu vähän aiemmin), edistää rahvaan keskuudessa siveellisyyttä ja vihdoin avustaa viranomaisia julkaisemalla heidän kuulutuksiaan ja ilmoituksiaan. Tämän jälkeen hän perusti kirjakaupan Ouluun.
  • Christian Evert Barck
    
• Basilier, Ida Syntynyt: 10. syyskuuta 1846 Pidisjärvi, Nivala, Finland (Suomi) Kuollut 23. toukokuuta 1928 (81) Hegra, Stjørdal, Nord-Trøndelag, Norway (Norja) (1846-1928) oopperalaulajatar, asui Oulussa lapsena. Ida Basilier-Magelssen. Ida Basilierin isän suku oli tullut Suomeen Ranskasta jo neljä sukupolvea aikaisemmin. Ida oli vajaa kolme vuotta vanha, kun perhe muutti Kalajoelle 16.5.1849. Basiliereilla harrastettiin musiikkia. Kalajoella Idaa sanottiin ”Laulaja-Vapuksi”, joten laulunlahjat ovat olleet ilmeiset jo pikkutyttönä. Ida kävi tyttökoulua Kokkolassa, ja perheen muutettua Ouluun hän sai päästötodistuksen Oulun tyttökoulusta 1862. Koulun jälkeen Ida oli kotona, kunnes pääsi Helsinkiin Ruotsalaisen teatterin laulunopettajan Filip Jacobsoninppilaaksi. Idan toinen opettaja oli tunnettu laulupedagogi Emilie Mechelin. Vuosina 1867–70 Ida opiskeli Pariisin konservatoriossa valtion apurahalla J. J. Massetin oppilaana ja 1871 Pietarissa Henriette Nissan-Salomanin johdolla. Vielä opiskellessaan Ida piti ensikonserttinsa Suomessa 4.6.1868 ”hätää kärsivien hyväksi” ja lauloi samana kesänä Ruotsalaisessa teatterissa näytösten välissä. Suomalainen seura järjesti ensimmäisiä suomenkielisiä teatteri- ja operettiesityksiä, mm. V. Massén operetin Jeannetten häät, jossa Idakin oli ensimmäistä kertaa näyttämöllä. Häntä kiitettiin luontevasta näyttämö­liikunnasta ja keveästä ja sointuvasta laulusta ja ihasteltiin ennen kaikkea hänen hyvää suomen kielen taitoaan. Jo syksyllä 1870 hän esiintyi ensimmäisessä suuressa oopperaroolissaan, Kaarlo Bergbomin järjestämässä näytöksessä Verdin Trubaduurin Leonorena Richard Faltinin johdolla. Samassa yhteydessä esitettiin Rossinin Sevillan parturia, jossa Idalla oli Rosinan osa. Rosinasta tulikin Idan bravuuriosa. Hänen pirteä, veitikkamainen olemuksensa ja puhdas, nopea ja täsmällinen kuviolaulunsa olivat kuin luodut Rosinan osaa varten. Toinen yhtä sopiva rooli oli Donizettin Rykmentin tyttären Maria. Syksyllä 1871 hän esiintyi Tukholman oopperassa ja sai kiinnityksen vuosiksi 1872–74. Suomalaisessa oopperassa Ida esiintyi satunnaisesti jo vuodesta 1873 ja yhtäjaksoisesti vuosina 1876–78. Kaikkiaan oopperaesiintymisiä kertyi Suomessa 110, 12 eri oopperassa. Lisäksi Ida Basilier konsertoi ahkerasti kotimaassa ja ulkomailla; yksin Pohjoismaissa hän antoi vuosina 1870–80 noin 400 konserttia. Näiden lisäksi tulevat konsertit Pariisissa, Münchenissä, Lyypekissä ja Pietarissa sekä Zelia Trebelli-Bettinin kiertue Englannissa 1877. Viimeinen rooli Suomalaisessa teatterissa oli Rykmentin tyttären Maria vuosina 1892–93. ”Pohjolan satakieli” asettui norjalaisen miehensä kanssa asumaan Osloon, missä hän vielä esiintyi, mutta oli 1890–1915 päätoiminen Oslon konservatorion laulunopettaja.Hänelle on pystytetty muistopatsas Norjan Hegraan. Ida Basilier oli etevin koloratuurisopraano, mitä Suomessa on ollut Johanna von Schoulzin päivien jälkeen.Vanhemmat aanmittari Carl Frederik Basilier ja Gustafva Mathilda Garvolin.Puoliso toimittaja ja virkamies Johan Sigismund Cammermeyer-Magelssen (eronnut), kuollut Norjassa 1910. Perheen poika otti äitinsä sukunimen Basilier
  • Ida Mathilda Basilier-Magelssen (Basilier)
• Behm, Isak käskynhaltija vuodesta 1606, Oulun perustamisen toimeenpanija. Isak t. Iisak Behm (k. 1622 tai sen jälkeen) oli Pohjanmaan käskynhaltija vuodesta 1605 ja myöhemmin myös Länsipohjan käskynhaltija. Hän korjautti Oulun linnan ja rakennutti Kajaanin linnan. Oulun linnan päälliköt 1605–1610 Isak Behm.
  • Isak Behm
  • JOUKAHAINEN 188301.01.1883 NO 9 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1108230?term=Lu...
• Berg (Kallio), Samuli Kustaa (1803-1852) oululaissyntyinen runoilija. Julkaisi Kallio -nimellä, mutta vain harvoja runoja. Tunnetuin Oma maa –runon alku ”Oma maa mansikka, muu maa mustikka”. Tuotantoa on pidetty suomenkielisen runouden parhaimmistona ennen Aleksis Kiveä. Bergin tuotanto: Kiiltomato. Oulun Wiikko-Sanomia 21.3.1829. Kultaperhoset. Oulun Wiikko-Sanomia 7.11.1829. Gottlund, C. A. 1832: Otava eli suomalaisia huvituksia **C.A. Gottlundilta. II osa. Tukhulmi: B.M. Bredberg. (Oma maa, Runo, Sirkka, Ystävälleni, Soijin. Kirj. Kallio, s. 306-310.). Oma maa. Oulun Wiikko-Sanomia 19.4.1834. Ajatuksia. Kirj. Kallio. Oulun Wiikko-Sanomia 16/1834. Sirkka. Oulun Wiikko-Sanomia 15.2.1840. Soijin. Oulun Wiikko-Sanomia 29.2.1840.
  
  • Samuel Gustaf Samuelsson Bergh
    
• Bergbom, Carl Eric (1824-1876) konsuli, laivanvarustaja, Gustaf Bergbomin nuorempi poika
• Bergbom, Gustaf (1785-1860) konsuli, merkittävä tervaporvari ja kauppahuoneen perustaja, laivanvarustaja, kauppaneuvos
• Bergbom, Johan Gustaf Gustafinpoika (1818-1893) konsuli, jatkoi isänsä Gustaf Bergbomin perustaman kauppahuoneen toimintaa, aikanaan Oulun suurin yrittäjä, kauppaneuvos. Konsuli Bergbom oli aikansa rikkain mies, ja sen vuoksi hänen elämästään jäi Ouluun elämään totta ja tarua.
  • Kauppaneuvos Johan Gustaf Bergbom
• Bergdahl, Johan (1816-1873) kirjansitoja ja -painaja, kirjakauppias, vossikkayrittäjä
• Björklund Julius Johannes (13. syyskuuta 1888 Oulu – 17. joulukuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen kenttäpiispa. Hänet nimitettiin 1939 sotarovastiksi ja 1941 Suomen ensimmäiseksi kenttäpiispaksi, jota virkaa hän hoiti vuoteen 1956. Hän oli laivaston pastori 1924–1939 ja väitteli tohtoriksi 1939. Hän toimi kouluissa uskonnonopettajana ja oli sotilaspastorien liiton puheenjohtaja sekä Suomen kirkon pappisliiton hallituksen jäsen 1940–1956. Sotarovastiksi 1939 nimitetty Johannes Björklund joutui talvisodan aikana organisoimaan hengellisen työn Suomen armeijassa. Hän onnistui tehtävässä ja saavutti erityisesti ylipäällikkö Gustaf Mannerheimin luottamuksen. Talvisodan kokemusten pohjalta puolustusvoimien johto ja sotilaspapisto toivoivat, että kenttärovastin virka muutettaisiin kenttäpiispan viraksi. Toivomus toteutui, vaikka se oli ristiriidassa piispanviran yleiskirkollisen tradition kanssa, ja Johannes Björklundista tuli Suomen ensimmäinen kenttäpiispa.
  • Julius Johannes Björklund
• Bo Joninpoika Grip (k. 1386) Ruotsin drotsi (korkein virkamies kuningasperheen jälkeen), Suomen laamanni. Hallitsi koko Suomea 1370-luvulla ruhtinaan tavoin jakaen aatelisarvoja ja kuninkaantuomioita. Tuki Turun piispaa hiippakuntarajan vetämisessä Kemi- ja Kaakamajokien välille, rakennutti Oulujokisuun ensimmäisen varustuksen, Kastellin 1370-luvulla.
  • Bo Jonsson Grip
    
• Bochmöller, Johan (-1678) porvari ja pormestari 1600-luvun puolivälissä
• Borg, Gabriel Gustaf Wilhelm (1867-1952) lääkäri, kunnallispoliitikko, kaupunginvaltuuston johtaja 1904-20 ja 1922.
• Borg Carl Johansson Syntynyt:1686 Viipuri, Finland (Suomi) Kuollut noin 1720 (29-38) Lappeenranta, Finland (Suomi)
  • Carl Johansson Borg
• Brahe, Pietari (Pehr) 1602-1680) ruotsalainen kreivi, valtiomies, Suomen kenraalikuvernööri 1637-40 ja 1648-54. Suomen hyväntekijä, sanonta "kreivin aikaan" viittaa häneen. Perusti mm. Oululle kilpailijaksi nousseen Raahen kaupungin, vieraili Oulussa muutaman kerran ja laski Oulujoen kosket yhdellä matkoistaan.
• Brandberg, Johan porvari ja poliitikko 1700-luvulla.
  • Johan Johansson Brandberg
• Bryggman, Jaakko Venäjältä karannut isonvihan sotavanki (1721), joka tuli sepäksi Ouluun.

C

• Carl Camroun (Cammeron) (Carl Carl Baltzarsson Cameron n. 1610 Oulu - k. n.1669 Oulu) Carl Baltzarsson Cameron Oulun postikonttori mainittiin jo vuoden 1638 postitaksassa, mutta perustettiin vasta 1644. Ensimmäinen posti­mestari oli kestikievaristi, tullimies ja laivanvarustaja Carl Camroun (Cammeron). Skotlantilaista sukua oleva Camroun kuului myös kaupungin raatimiesten joukkoon ja oli valtiopäivämiehenä 1664. Camrounin varakkuudesta kertoo, että hän teki lukuisia lahjoituksia. Hän muun muassa lunasti osan Johannes Messeniuksen kirjastosta kirkolle 1650.
• Anna Danielsdotter oli Oulun postimestari 1600-luvulla. Oulun postikonttoria emännöi usein nainen. Anna Danielsdotter Nurcherus Anna Danielsdotter oli 1600-luvun kauppiaanemäntä, jolle miehensä kuoleman jälkeen konservoitiin postimestarin virka. Leskeysaikanaan hän onnistui ansiokkaasti viemään sekä talonsa varallisuuden seuraavalle sukupolvelle että hoitamaan kruunun edustajan tehtäviä kotikaupungissaan.
• Candelin, Leonard (1822-) rikas kauppias 1800-luvulla.
• Castren, Julius Adolf (1803-1868) Raahesta Ouluun muuttanut kauppias ja Fredrikinpoika ruukinpatruuna, kivitalon omistaja
• Cygnaeus, Uno (1810-1888) pappi, kansanopetuksen uranuurtaja ja suomalaisen kansakoulun isä.

D

• Dahlström, John Alexander ryhdikäs ylikonduktööri 1920-luvulla, kirjailija Juho Koskimaan ja kenraaliluutnantti Ali Koskimaan isä.
• Degerman, Pehr pormestari, joka menetti virkansa heikkomielisyyden takia 1764.
• Deutsch, Henric (1772-1838) Länsi-Pohjan piirin piirilääkäri, tunnettu myös taloutta käsittelevistä kirjoistaan. Soitti alttoviulua, ja muodosti talvella 1799-1800 yhdessä Giuseppe Acerbin, eversti Skjöldebrandin ja säveltäjä Erik Tulindbergin kanssa pitkään muistetun kvartetin, joka viihdytti oululaisia.

E

• Eerik XIV (1533-1577) Kustaa Vaasan vanhin poika, Ruotsin kuningas 1560-1568. Lahjakas ja taiteellinen, mutta taipuvainen mielisairauteen. Aloitti valtakunnan laajentamispolitiikan valtaamalla Viron 1561. Vangitutti veljensä Juhana-herttuan, joka vapauduttuaan 1568 syrjäytti Eerikin valtaistuimelta ja vangitsi hänet yhdessä nuorimman veljen, Kaarlen kanssa. Vaimo aateliton Kaarina Maununtytär. Kuoli vankeudessa Turun linnassa, kun Juhana antoi kapinan pelossa myrkyttää hänet.
  
• Engel, Johan Carl Ludvig (saks. Johann Carl Ludwig Engel, 3. heinäkuuta 1778 Berliini – 14. toukokuuta 1840 Helsinki) oli saksalainen arkkitehti, joka työskenteli vuodesta 1816 Suomen suuriruhtinaskunnassa. Engelin lukuisista uusklassisista kirkoista huomattavimmat ovat luterilaiset mm. Oulun tuomiokirkko (1832). Hän myös suunnitteli Oulun triviaalikoulu, nyk. Oulun Lyseon lukio (1831). Hänen arkkitehtuurinsa edusti uusklassista empiretyyliä. Engel loi pääkaupungiksi korotetulle Helsingille monumentaalikeskustan ja toimi koko suomalaisen rakennustaiteen suunnannäyttäjänä 1800-luvun alkupuoliskolla. Engelin päätyö Helsingissä on Senaatintorin empiremiljöö, johon kuuluvat Helsingin tuomiokirkko, Valtioneuvoston linna, Helsingin yliopiston päärakennus ja Kansalliskirjasto. Hän suunnitteli myös runsaasti kirkkoja ja julkisia rakennuksia eri puolille Suomea sekä piirsi useiden kaupunkien, kuten Turun ja Porvoon ruutu­asema­kaavat.
  • Johann Carl Ludvig Engel
• Ervi, Aarne (1910-1977) arkkitehti, standardisoinnin ja elementtirakentamisen kehittäjä. Tunnetuimpia töitä mm. Oulujoen voimalaitos asuntoalueineen ja Espoon Tapiolan keskustan asemakaava ja liikekeskus.
  
• Essen, Reinhold Wilhelm von Pohjanmaan maaherra 1720-luvulla. Pyrki pitämään isonvihan jälkeen maakuntansa puolta jälleenrakennustyön järjestämisessä. Kuoli v. 1732.

F

• Filippus Kaarlenpoika Korsholman linnanpäällikkö 1300-luvulla, liitti Oulun seudun Ruotsiin. Ensimmäinen Oulun seudun nimeltä tunnettu vaikuttaja.
• o.s. Fonselius, Anna May Snellman (s. 25.08.1890 Vaasa k. 13.02.1948) valittiin lääkäriksi Snellmannin lastenparantolaan (1935-1939). Anna May Fonsenius voidaan katsoa olevan ensimmäinen oululainen lastenlääkäri.
  
  • Anna May Georgsdotter Fonselius
• Forbukset Oululainen suku 1600-luvulla. Esim. Kasper Forbus oli kaupungin raatimiehenä 1633-1638 ja hänen poikansa Henrik Forbus (k. 1681) toimi mm. pormestarina ja oli aikanaan ”kaupungin suurin veronmaksaja ja huomattavin kauppias kaupungissa”. Casparin suku on todennäköisesti kotoisin Skotlannista ja kuuluu Forbesien klaaniin, mutta miten, ei ole ratkaistavissa nykytiedon valossa. Isän on väitetty ohuin aihetodistuksin olevan Hans(John) Georgusson Forbus.
  • Caspar Forbus MP Syntynyt: noin 1601 (Skotlanti, Danzig?) Kuollut 17. joulukuuta 1682 (76-85) Oulu, Finland (Suomi) Hautapaikka: Ii, Finland (Suomi). Pohjois-Pohjanmaan rovastikunnan vouti, Iin nimismies, kauppias 1620 Oulu, Pohjois-Pohjanmaan rovastikunnan vouti 1639 Oulu, raatimies 1633-1638 Oulu.
    • Caspar Forbus
  • Henrik Casparsson Forbus MP syntynyt: 1630 Oulu, Finland. kuollut 10. maaliskuuta 1681 (50-51) Oulu, Finland (Suomi). Hautapaikka Oulu, Finland (Suomi) . Porvari Oulussa 1663, raatimies (1664), pormestari 1672. Valtiopäivämies 1668, 1678 ja 1680.
    • Henrik Casparsson Forbus
  • Henricus Henrici Forbus, syntynyt noin 1674 Oulu, Finland, kuollut 13. joulukuuta 1737 Liminka, Finland. Vanhemmat: Oulun kauppias ja pormestari Henricus Caspari Forbus (haud. Oulussa 13/3 1681) ja Margareta Lithovia.
    • Henrik Henriksson Forbus
• Forsberg, Anna (1885 - 1968) Oulun tuomiokapitulin pitkäaikainen kanslisti 1905 - 1960, museoaatteen ja kirkkotaiteen ystävä, jonka kirkkotekstiilejä on mm Oulun tuomiokirkossa.
• Franzénit Käkisalmesta Ouluun tullut suku, jonka merkittävin ja tunnetuin jäsen oli kansallisrunoilija F. M. Franzén. Suku oli pitkään kaupungin johtavia ja vauraimpia. Franzénin talona tunnetun rakennuksen vanhimpien osien arvellaan olevan peräisin 1600-luvun lopulta, jolloin paikalla oli Oulun triviaalikoulu.
  
• Franzén, F. J. (1819-1887) tervaporvari, kauppias, kaupunginvaltuutettu ja laivanvarustaja.
  • Frans Johan Franzé
    
• Franzén, Frans Mikael (1772-1847) Oululaissyntyinen runoilija, pappi, myöhemmin Härnösandin piispa.
  • Piispa Frans Michael Franzén
    
• Frosterukset oululainen pappissuku 1700-luvulla; Teuvo Pakkala oli alkuperäiseltä nimeltään Frosterus
  
• Frosterus, Simon Eerikinpoika Oulun pedagogion rehtori v:sta 1611, Oulun kirkkoherra v. 1620. Hankki talon, jossa koulumestarit asuivat myöhemminkin. Pyysi pienen palkkansa vuoksi apua kuningas Kustaa II Aadolfilta, ja v. 1613 lähtien koulumestarin palkkaeduksi tuli 48 tynnyriä viljaa Pohjanmaan verojyvistä.
  
• Furuhjelm, Edvard (1845-1921)eversti, tarkka-ampujaryhmän koment., joka perusti Oulun Potkinklubin ja järjesti Suomen ensimmäiset potkukelkkakilpailut 1891. Läänin maaherra 1901-03
  

G

• Gallenius, Lars (1660-1750) taidemaalari, tehnyt Hailuodon puukirkon maalaukset 1690 sekä Raahen 1684 ja Sotkamon 1719 kirkkojen alttaritaulut, kuului Kukko-nimiseen oululaiseen porvarissukuun
  
  • Lars Gallenius
• Gezelius, Johannes (vanh.) (1615-1690) piispa, piti piispantarkastuksia Oulussa 1660-80-luvuilla
  
• Gorbatshov, Mihail (1931-) Neuvostoliiton viimeinen johtaja, kävi Oulussa 1989.
  • Mihail Gorbatšov
• Erik Karlsson Gyllenstierna eli Eerik Kaarlenpoika Gyllenstierna (1602–1657) oli ruotsalainen virkamies, arvoltaan vapaaherra. Hänestä tuli 1637 Viipurin läänin maaherra, 1642 Inkerinmaan ja Käkisalmen läänin kenraalikuvernööri, 1645 valtaneuvos ja 1654 Turun hovioikeuden presidentti. Hän kävi vuosina 1634 ja 1647 lähettiläänä Venäjällä ja oli maamarsalkka vuosien 1634 ja 1647 valtiopäivillä
  • Kenraalikuvernööri Eerik Kaarlenpoika Gyllenstierna af Ulaborg, Oulun vapaaherra Baron Erik Gyllenstierna af Ulaborg (Gyllenstierna af Lundholm)

H

• Haartman, Sofia Rosina. Sofia Rosina Lavonius (o.s. von Haartman 27. kesäkuuta 1821 Turku – 11. tammikuuta 1890 Tukholma) oli suomalainen seurapiirikaunotar ja Venäjän Tukholman pääkonsulin, myöhemmin Oulun läänin kuvernöörin, Alexander Lavoniuksen puoliso. Hän toimi yleisenä seppeleensitojattarena Helsingin yliopiston 200-vuotispromootion kunniaksi pidetyssä vuoden 1840 riemujuhlassa. Hän solmi avioliiton itseään 19 vuotta vanhemman Alexander Lavoniuksen kanssa vuonna 1842 Tukholmassa. Pariskunta muutti vuonna 1847 Tukholmasta Ouluun, kun Alexander Lavoniuksesta tuli Oulun läänin kuvernööri. Kuvernöörinä keskinkertainen Alexander Lavonius aateloitiin 1855. Alle 20-vuotiaana kuolleen esikoispojan lisäksi pariskunta sai kolme tytärtä. Kuvernöörin erottua palveluksesta Lavoniukset muuttivat Oulusta takaisin Tukholmaan. Puolisonsa kuoltua vuonna 1875 Rosina Lavonius asui vielä myös Oulussa. Hän kuoli vuonna 1890 Tukholmassa 69 vuoden ikäisenä. Rosina Lavoniuksen vanhemmat olivat kirurgian ja lapsenpäästöopin professori, lääkintöhallituksen ylijohtaja Carl Daniel von Haartman ja hänen ensimmäinen puolisonsa Maria Helena Rosina Franzén. Rosina Lavoniuksen puoliso Alexander Lavonius oli Venäjän Tukholman pääkonsuli, josta sittemmin tuli valtioneuvos ja Oulun läänin kuvernööri. Heidän lapsiaan olivat:Carl Alexander Lavonius (1843–1860). Maria Amelie Albinia Linder (1846–1915), puoliso toimittaja, valtiopäiväedustaja Ernst Linder, toinen puoliso tukkukauppias, konsuli Johan Oscar Ekman. Prinsessa Ebba Charlotta Lovisa zu Solms-Braunfels (1850–1927), puoliso majuri prinssi Albrecht Friedrich Ernst Bernhard Wilhelm zu Solms-Braunfels. Anna Julia Mathilda Palme (1858–1935), puoliso toimitusjohtaja Johan Henrik Palme. Heistä polveutuu Ruotsin pääministeri Olof Palme. Rosinan setä oli talouspoliitikko Lars Gabriel von Haartman. Hänen äitinsä isä oli runoilija ja piispa Frans Mikael Franzén.
  • Sofia Rosina von Haartman
• Haataja, Kyösti (1881-1956) syntynyt Oulussa. Helsingin yliopiston talousoikeuden professori. Itsenäisyyden alkuajan merkittävimpiä vaikuttajia: kansanedustaja, Kokoomuksen puheenjohtaja, torpparivapautuksen "pääarkkitehti", maanmittauslaitoksen pääjohtaja ja maaoikeuden tutkimuksen kehittäjä.
  • Kyösti Haataja
    
• Hast, Herman (-1749) piirivälskäri, kulkutautien spesialisti
• Hedman, Johan Sanfrid (28. marraskuuta 1831 Oulu – 2. tammikuuta 1902 Oulu) oli suomalainen kauppaneuvos, pankinjohtaja, kauppias, laivanvarustaja. Yliopistossa opiskellut Johan Sanfrid Hedman palasi kotikaupunkiinsa Ouluun jatkamaan isänsä Petter Hedmanin luomaa yritystoimintaa. Varsinaisen elämäntyönsä J. S. Hedman teki kuitenkin pankkialalla. Hän oli lähes neljä vuosikymmentä Oulussa 1862 avatun Suomen Yhdyspankin konttorin – aluksi asioimiston – johtaja. Hedmanilla oli myös useita luottamustehtäviä kaupungin eri toimielimissä.
  • Johan Sanfrid Hedman
    
• Heikkilä, Aapo (1931-1993) "ortotopologi" eli varjotieteilijä, omaperäinen yliopistomies ilman tutkintoa, työskenteli aikanaan mm. opettajana ja psykiatrina, kehitti oman "tieteenalansa"
  • Aappo Erkki Heikkilä
• Heikkinen Juho Alfred s. 18.7.1863 Oulussa, k. 5.7.1938 Hyrynsalmella Hallan Ukko”; Juho Heikkinen.”"; Eilistä vasten yöllä vaipui kuolonuneen kotonaan Hyrynsalmella maanviljelijä Juho Alfred Heikkinen, tunnettu ”Hallan Ukko”. Hän oli syntynyt Oulussa heinäkuun 20 pnä 1863 ja olisi siis pian täyttänyt 75 vuotta. Hän kävi Oulun Suomalaista Yksityislyseota vuosina 75—80, jolloin erosi V luokalta ja meni tämän jälkeen aluksi kauppias C. G. Berghin palvelukseen Kajaanissa vuoteen -90, jolloin perusti oman liikkeen maanviljelyksen ohella. Sittemmin antautui hän Hyrynsalmella kokonaan maanviljelysalalle ja oli siellä lisäksi monissa kunnallisissa luottamustehtävissä. Maanviljelijä Heikkinen rupesi ensimmäisenä harjoittamaan Hyrynsalmella poronhoitoa, jota varten hän tuotti Vienan puolelta uuden pororodun. Maanviljelijä Heikkinen on tunnettu ansioistaan jääkäriliikkeen avustajana, erikoisesti hoitamalla kotitalossaan Hyrynsalmen etappia, joka oli tärkein jääkäri- ja sotavankietappi maassamme maailmansodan aikana. Ansioistaan on Heikkinen saanut kotimaisia ja saksalaisia ansiomerkkejä sekä mm. Saksan sotaministeriön virkamiehiltä hopeamaljan. V. 1924 sai hän valtion eläkkeen. Maanviljelijä Heikkinen on ollut myös eduskunnassa pariin otteeseen.
• * Juho Alfred Juhonpoika Heikkinen
• Heikola Olavi Heikinpoika (1601-1676) Oulun raatimies. Oulun yksityisiä sahoja ovat luultavasti ensimmäisenä perustaneet kaupunkien porvarit. Olavi Heikinpoika Heikkolalla oli v. 1673 " Heikkolan saha - ja jauhomylly"
  • Olavi Heikinpoika Heikkola
    
• Heinonen, Laila "Oulun profeetta" 1960-luvulla.
  
• Helaakoski, Antti Rietrikki (1858-1945) legendaarinen opettaja ja persoona, Aaro Hellaakosken isä
  
• Hellaakoski, Aaro (1893-1952) runoilija, syntyi Oulussa
  
• Hieronymus "kellaripoika", joka nimitteli ihmisiä valehtelijoiksi ja sai siitä tuomion 1637.
  
• Hoffrén-suvun historiaa
  • Hoffrén-suku on lähtöisin Pohjanmaalta, nykyisen Pietarsaaren seuduilta, jonne suvun varhaisimmat tunnetut esivanhemmat asettuivat asumaan jo 1400-luvun jälkipuoliskolla. Kuuluisan Fordell-suvun esi-isän, Jöns Fordellin, Brita-tyttärestä sai alkunsa varakas ja monilukuinen Hoffrénien kauppias- ja pappissuku, joka ensin vaikutti Pyhäjoen ja Saloisten, nykyisen Raahen, tienoilla. Pyhäjoen Hourunkoskesta Hoffrén-nimikin on alkunsa saanut. Suvun kauppiaat siirtyivät Pyhäjoelta vasta perustettuun Oulun kaupunkiin 1600-luvun alkupuolella ja siellä Hoffrénit olivat eräs kaupungin vaikutusvaltaisista kauppiassuvuista 1600-luvun jälkipuoliskolta aina 1800-luvulle saakka. Varakkuuden kasvaessa perheet saattoivat lähettää poikiaan opintielle ja niinpä useita Hoffréneja opiskeli sekä Upsalan että Turun yliopistoissa. Useimmat heistä valmistuivat papeiksi.
  • Nykyisten Hoffrénien kantaisänä voidaan hyvällä syyllä pitää oululaisen porvarin, Pietari Olavinpojan (Per Olofsson), pojanpoikaa Henrik Hoffreniusta, josta tuli Iisalmen kirkkoherra ja rovasti ja jota siellä kirkkoruhtinaaksikin mainittiin. Hänen jälkeläisensä ”valloittivat” monilukuisesti Savon ja sieltä levisivät ympäri maan. Säätykierto oli suvussa nopeaa ja 1700-luvun sotaisat vuodet sitä entisestään nopeuttivat. Niinpä suvun jäseniä on esiintynyt kaikissa väestöryhmissä kunnanvaivaisista korkeisiin virkamiehiin, torppareista suurtilallisiin – unohtamatta tietenkään pappeja, joita Hoffrén-suvussa on ollut runsaasti.
  • Isänmaallisen aatteen innostamina, etenkin vuosina 1906 ja 1935, lukuisat Hoffrénit suomensivat sukunimensä. Tällaisia Hoffrénista suomennettuja sukunimiä on tiedossamme jo yli 80: Alve, Arikoski, Aro, Aunila, Forss, Haaksiala, Haavistola, Haijola, Hainimo, Haipola, Hakalisto, Hakokivi, Hakoliin, Halkokari, Hallanto, Halme, Haltiola, Hankaoja, Hario, Harkio, Haromaa, Harpela, Harsalo, Harstela, Harvima, Harvio, Haskio, Havisto, Heiniö, Helkekari, Helkimo, Helo, Hiekkala, Hiekkaranta, Hietakari, Hietakorpi, Hietala, Hietaranta, Hietarinta, Hietasalo, Hirsaho, Holvi, Hongikko, Honkaoja, Honkatie, Honkila, Horkio, Horsmajärvi, Horsti, Hortimo, Hoskio, Hosti, Hoveri, Hovilahti, Hovitie, Hurme, Jalkanen, Jälänne, Kylmäpuro, Laakso, Laanti, Laitinen, Lilja, Lähderinne, Mustonen, Nevasalmi, Päivänsäde, Rantala, Raunio, Rautala, Saario, Salmenniemi, Salo, Selkimo , Sirvio, Soini, Sorsaranta, Tehomaa, Valo, Väinölä, Wäinölä, Wäinölänniemi. http://www.toivohoffren.com/suku.html
• Hourenius (Houru), Hans Persson (Hannu Petterinpoika Houru, s. 1591, k. Oulu noin 1644. Kauppias Oulussa, kirkonisäntä, porvari, Oulujoen nimismies. Omisti Oulujoella Sangi-nimisen tilan, jonka oli perinyt apeltaan. Puoliso: Magdalena Johantytär Limingius s. 1595, k. jälkeen 1644. Eli leskenä Oulussa 1653. Hoffrén-suvun kantaisän, Olof Törielssonin pojanpojan poika, Oulun pormestari Petter Olofsson kuoli vuoden 1620 tienoilla. Hänellä oli tiettävästi kaksi poikaa Tyris ja Hans, molemmat merkittäviä porvareita ja kaupungin raatimiehiä. Ainakin nuorempi heistä Hans Persson käytti nimeä Houru. Veljekset olivat naimisissa Oulun kirkkoherran Johannes Henrici Limingiuksen ja tämän vaimon Kristina Sursillin tyttärien kanssa. Tällaiset porvarispoikien ja kirkkoherran tyttärien avioliitot olivat ajankuvalle tyypillisiä. Varakkaat kirkkoherrat tarvitsivat vävyjensä apua ja ammattitaitoa lohisaaliittensa ja muiden veroparsellien markkinoimiseksi. Tämä kaksoisavioliitto vauhditti suvun sosiaalisen statuksen nousua ja sen muuttumista sivistyssuvuksi. Seuraavassa polvessa kolme suvun miespuolisista jäsenistä opiskeli joko Uppsalassa tai Turussa.
  • Hans Persson Hourenius (Houru)
• Hollsten, Tuomas Oulun valtiopäiväedustaja, joka porvareilta mukaansa saaman lahjusrahaston tuella neuvotteli kaupungin tapulioikeuksista vuosien 1760-62 ja 1765-66 valtiopäivillä.
  
• Holmsten, Elsa (1710-1735) virsirunoilija, herännyt 1700-luvulla
  
• Hällberg, "Heleperi" kaupungin tunnetuin palovartija kirkontornissa 1860-luvulla; kaupunki jäi yöksi "Heleperin" haltuun.
  
• Hälli, Matti (20. maaliskuuta 1913 Oulu – 29. maaliskuuta 1988 Oulu) oululainen kirjailija. Tuotannossa Oulusta kertoo esim. vuosina 1957-67 ilmestynyt Oulu-trilogia.
  
  • Matti Aukusti Hälli (Häll)
• Hällström, Emil Theodor William (25. maaliskuuta 1864 Oulu – 17. syyskuuta 1918 Pori) oli suomalainen kapellimestari ja säveltäjä, joka johti useita soittokuntia Helsingissä, Viipurissa ja Porissa.
  • Emil Theodor William Hällström

I

• Inkala, Hilkka (30. toukokuuta 1924 Oulu – 9. heinäkuuta 2012 Oulul) oli suomalainen kuvittaja, piirtäjä ja pankkivirkailija.
  
  • Hilkka Inkala
• Inkala, Oskari (1906-1980) Oulun lyseon lehtori 1930-70-luvulla, rehtori 1952-71. Kotiseutumies.
  
  • Oskari Inkala
    
• Iso Parkkinen "rantajätkä" eli proomujen lastinpurkaja 1800-luvun lopulla.
  

J

• Jakku, Tuomas aitanomistaja, jonka aitasta lähti vuoden 1705 tulipalo, jossa tuhoutui 39 taloa ja Hahtiperän aitat.
  • Oulun palo 1705 : Oulun palo 1705 oli tulipalo Oulussa 20. heinäkuuta 1705. Tuhoa täydensi toinen palo 28. elokuuta. Paloissa paloi yhteensä 144 taloa ja 121 aittaa kolmannesta ja neljännestä kaupunginosasta. Kaupunginosajako oli tuohon aikaan eri kuin nykyisin. Silloisen Oulun ensimmäinen kaupunginosa käsitti kaupungin vanhimman osan, Pokkitörmän, kirkon ja kaupunginojan välisen alueen nykyiselle Isokadulle asti. Toinen kaupunginosa oli ensimmäisestä kaupunginosasta itään oleva alue kaupunginaidan sisäpuolella. Palanut kolmas kaupunginosa käsitti Hahtiperän, kaupunginojan suun ja nykyisen Pakkahuoneenkadun välisen alueen. Neljäs kaupunginosa kattoi kaupungin eteläosan ja oli kaupunginosista selvästi laajin. Heinäkuun palo: Suuri osa kaupunkia paloi 20. heinäkuuta. Palo sai alkunsa Knuutti Juhonpojan keittiöstä, jossa palvelija Valpuri Pietarintytär valmisti viinamäskiä. Kovan tuulen auttamana palo levisi nopeasti silloisessa IV kaupunginosassa, ja käytännössä koko kaupunginosa paloi maan tasalle. Elokuun palo: 28. elokuuta eli noin kuukauden päästä edellisestä suurpalosta kaupunkia kohtasi uusi onnettomuus. Tuli pääsi irti Tuomas Jakun talon aitasta. Tuli tuhosi edellisestä palosta pelastuneista taloista 39 ja lisäksi paloi myös suurin osa Hahtiperän alueen ranta-aitoista. Palon seuraukset: Kaupungin aluetta supistettiin siirtämällä tulliaitaa kaupungin keskustaan päin. Niille, joiden tontit jäivät tulliaidan ulkopuolelle, annettiin tontit keskempää kaupunkia. Hahtiperän ranta-aittojen ja kaupungin talojen väliin päätettiin jättää vapaata tilaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Oulun_palo_1705
• Jalander, Yrjö Wilhelm (19. toukokuuta 1874 Helsinki – 6. heinäkuuta 1955 Helsinki) oli suomalainen apteekkari ja Oy Merijal Ab:n sekä lääketehdas Leon perustaja . Jalanderin vanhemmat olivat hovineuvos Fredrik Wilhelm Jalander ja Thecla Alexandra Forsell. Hänen vanhempi veljensä oli kenraalimajuri, maaherra ja ministeri Bruno Jalander. Jalander kehitti 1934 terva-aromilla maustetun yskänpastillin, jonka hän nimesi Helsingissä ja Oulussa omistamiensa Leijona-apteekkien mukaan. Näistä Tervaleijona-pastilleista tuli Merijalin valmistamina suosittuja, ja niitä valmistettiin Merijalin Oulun tehtaassa vuoteen 1996 saakka. Leaf Suomi Oy osti Merijalin 1992 ja siirsi Tervaleijona-pastillien valmistuksen 1996 Turkuun ja myöhemmin Auraan.
  
  • Yrjö Wilhelm Jalander Yrjö Wilhelm Jalander
    
• Jenderjan, Klaus (1650-1704) raatimies, aikansa rikkain oululainen
  
  • Claes Claesson Jenderjan
• Johannes Henrikinpoika Lithovius (-1634) Limingan kappalainen vuodesta 1593, kunnes tuli Oulun ensimmäiseksi kirkkoherraksi 1610. Siirtyi Iin kirkkoherraksi 1620. Käytti myös nimiä Corvinus ja Limingius.
  
• Juhana III (1537-1592) Kustaa Vaasan poika, Suomen herttua, ja 1568-1592 Ruotsin kuningas. Syrjäytti vanhemman veljensä Eerik XIV:n valtaistuimelta. Otti titteliensä joukkoon 1581 Suomen suuriruhtinaan arvon. Piti puolalaissyntyisen vaimonsa, Katariina Jagellonican kanssa Turun linnassa asuessaan loisteliasta hovia.
  
• Jurkka (Juurivirta), Heikki Sakari (s.16.09. 1923 Oulu, Finland (Suomi), k. 13. 12. 2012 (89) Espoo, Finland (Suomi) oli suomalainen näyttelijä. Sakari Jurkka oli näyttelijänä muun muassa Tampereen Työväen Teatterissa. Hän toimi Teatteri Jurkan johtajana 1974–1976.Jurkka näytteli myös lukuisissa elokuvissa, ja hänet palkittiin Jussilla vuonna 1954 parhaasta miespääosasta elokuvassa Minäkö isä!. Hän myös ohjasi kolme elokuvaa. Jurkan vanhemmat olivat näyttelijä ja teatterinjohtaja Emmi Jurkka sekä teatterinjohtaja, ohjaaja ja näyttelijä Eino Jurkka. He työskentelivät Oulun Työväen Näyttämöllä poikansa syntymän aikaan. Oululaislehdessä oli Sakarin synnyttyä seuraavanlainen ilmoitus: ”Syntyneitä: Terve poika syntynyt 16. päivä syyskuuta 1923 Sonnisaaren synnytyssairaalassa. Nimeksi tuli Heikki Sakari. Ystävät ja tuttavat tervetuloa kahville lauantaina Oulun Työväenteatterin lämpiöön. Emmi ja Eino Jurkka, Syyskuu 1923.” Myös Jurkan sisarukset Jussi Jurkka ja Vappu Jurkka sekä serkut Rauli Tuomi ja Liisa Tuomi olivat näyttelijöitä. Jurkka oli naimisissa kolme kertaa. Tuija Räikkösen kanssa hänet vihittiin 1946, Anja Kolan kanssa 1952 ja Helen Elden kanssa 1963. Ensimmäisen vaimon kanssa hänellä oli yksi ja muiden kanssa kaksi poikaa. Pojista Timo Jurkka ja Mikko Jurkka ovat myös näyttelijöitä. Sakari Jurkka kuoli pitkään sairastettuaan kotikaupungissaan Espoossa Puolarmetsän sairaalassa 89-vuotiaana joulukuussa 2012. Jurkan ensimmäinen teatterirooli oli paimenpoikana Helsingin Kansanteatterin Sudenmorsian-näytelmässä. Hän oli kiinnitettynä mm. Tampereen Työväen Teatterissa, Intimiteatterissa, Helsingin kaupunginteatterissa ja Kansallisteatterissa.Lahden kaupunginteatterin johtajana hän työskenteli vuodet 1972-1974.
  • Heikki Sakari Jurkka (Juurivirta)
• Julin, Johan (1752-1822) apteekkari ja luonnontutkija, rakensi Pohjoismaiden ensimmäisen kuumailmapallon ja lähetti sen ilmaan Oulun torilta 1784, tutki erityisesti Oulun terveyslähdettä. Vanha apteekin talo Oulussa on tunnettu myös Julinin talona, joka viittaa apteekkari ja luonnontutkija Johan Juliniin (1752-1820). Hän tuli Ouluun apteekkariksi 1783 ja muutti 1814 Turkuun. Virkeä vaikuttajapersoona kokeili esimerkiksi kuumailmapallon lennättämistä ja rakensi Myllytulliin terveyslähteen ja puutarhan, jossa hän kasvatti lääkekasveja apteekkiinsa.
  
  • Johan Julin
• Julin, Johan Jacob von (1787-1853) Johan Julinin poika, apteekkari, laivanvarustaja ja teollisuusmies, vuorineuvos. Perusti Turkuun Suomen ensimmäisen säästöpankin 1822. Järjesti Turussa keräyksen Oulun hädänalaisille vuoden 1822 palon jälkeen. Aateloitiin 1849.
  • Johan Jacob von Julin (Julin)
• Julius Friedrich (1588-1635) Württembergin herttua, vieraili Oulussa 1616.
  
• Jung, Bertel (1872-1946) arkkitehti. Modernin kaupunkisuunnittelun uranuurtajia Suomessa. Laati mm. Helsingin ensimmäisen yleiskaavan 1912 ja Oulussa Tuiran kaupunginosan asemakaavan 1915.
  
• Junnelius, Johannes Eriksson (25. tammikuuta 1781 Ylitornio – 7. huhtikuuta 1859 Oulu) oli suomalainen laivanvarustaja , kauppias ja merikapteen. Junnelius kuljetti Suomen sodassa 1808-1809 sotatarvikkeita Ruotsista Suomeen toimittan niitä mm. Oulun varuskunnalle. Hän toimi kapteenina seuraavissa aluksissa: Galatea 1805-06, Diana 1806-1805, Novo Conto 1807, Pompeij 1808, Palemon 1808-1810, Atlas 1811 sekä 1813, Sultan (fregatti) 1815-18, Activ 1820-21, Favorit 1823-25, Anette (kuunari) 1821, Anette (priki) 1831, Ilia 1834-1838 sekä 1844-1846, Paris (kuunari) 1842-1843. Junnelius Oulussa S/S Uleåborg (myöhemmin SS/Union Turussa) höyryaluksen kapteenina 1842. Junnelius sai kauppalaivuriporvarioikeudet 1809 ja toimi useissa laivoissa kapteenina ja osakkaana. Junneliukselle myönnettiin kauppaporvarin oikeudet 1817, ja hän harjoitti Torniossa kauppaliikettä. Perhe muutti Torniosta Ouluun 1796 ja omisti Oulussa talon nro. 24 III korttelissa. Johanin vaimo oli Marghareta (om.suk. Petrelius). Heille syntyi yksi lapsi Maria Junnelius, joka tunnettiin Oulussa nimellä Tante Maria. Maria perusti Oulun Ruotsalaisen tyttökoulun. Johan on haudattu Oulun hautausmaalle pystytetyn ankkuripatsaan alle.
  
  • Johannes Eriksson Junelius Johannes Eriksson Junelius
• Junnelius, Marie Tante Maria (07.02.1822 Oulu, Finland - 03.04.1907 (85) Helsinki, Finland). Oulun Ruotsalaisen tyttökoulun johtajatar 1859-85. Perhe muutti Torniosta Ouluun 1796 ja omisti Oulussa talon nro. 24 III korttelissa. Johanin vaimo oli Marghareta (om.suk. Petrelius). Heille syntyi yksi lapsi Maria Junnelius, joka tunnettiin Oulussa nimellä Tante Maria. Maria perusti Oulun Ruotsalaisen tyttökoulun. Johan on haudattu Oulun hautausmaalle pystytetyn ankkuripatsaan alle
  
  • Maria Johanintytär Junelius Maria Johanintytär Junnelius
    
• Juntunen Kaarlo Fredrik s. 19.06.1906 Oulu, k. 07.12.1992 Oulu. Oulun vii­mei­siä am­mat­ti­sou­ta­jia, Ylisoutu-Kalle – ke­sä­au­rin­gon paah­ta­ma mies kyy­dit­si ihmisiä torin ja Pi­ki­saa­ren väliä lu­kui­si­na kesinä. Kalle Juntunen oli 1950-luvulla Oulun viimeisiä ammattisoutajia, joka kuljetti kesäisin ihmisiä torin ja Pikisaaren väliä.
  • Kaarlo Fredrik Juntunen
• Jurvelius, Mikael Jaakonpoika Turun yliopiston ensimmäisiä oppilaita, kotoisin Oulusta. Yliopiston konsistoorin notaari 1643-56, filosofian maisteri 1647. Apulaisopettaja filosofisessa tiedekunnassa; pyrki professoriksi monta kertaa, mutta syrjäytettiin. Oulun kirkkoherra v. 1657. Mainitaan asiakirjoissa vielä 1666 ja 1667, mutta kuolinvuosi tuntematon.
  
• Juvelius, V. O. pitkäpartainen vankilanjohtaja, "rosvopäällikkö" 1910- ja 1920-luvuilla, Oulun sotavankileirin johtaja vuonna 1918
  

K

• Kaarle Hannunpoika potilas, jossa 1681 todettiin "täydellisesti eräs laji spitaalia".
  
• Kaarle IX Ruotsin kuningas, perusti Oulun 1605.
• Kaarle IX, Ruotsin kuningas
  
• Kaarle XVI Kustaa (1946-) Ruotsin kuningas, vieraili yhdessä kuningatar Silvian ja kruununprinsessa Victorian kanssa Oulussa elokuussa 1996.
  
• Carl XVI Gustaf Folke Hubertus Bernadotte, Kung av Sverige
• Kaitera, Pentti Veikko (19. marraskuuta 1905 Rantasalmi – 8. kesäkuuta 1985 Helsinki) oli Teknillisen korkeakoulun maatalouden vesirakennuksen ja vesitalouden professori vuosina 1942–1972.Hän oli Oulun yliopiston perustamisen primus motor ja ensimmäinen rehtori (1959-62). Kaiteran merkittävimmät tutkimukset käsittelivät tulvien suuruuden analysointia, lumen kertymistä ja sulamista sekä lumen pinnasta tapahtuvaa haihduntaa, maankuivatusta ja kastelua. Hän tutki myös mantereiden liikkeitä ja kehitti niitä selittävän teorian. Kaitera oli suomalaisen kehitysyhteistyön pioneereja. Hänen elämäänsä leimasi syvä kristillinen vakaumus. Hän vaikutti merkittävästi Typpi Oy:n sijoittumiseen Ouluun ja Rautaruukin päätymiseen Raaheen. Hänen laatimansa suunnitelma Kalajoen kanavasta jäi sensijaan toteutumatta, samoin Ii- ja Kiiminkijoen tekoaltaat.
  • Pentti Veikko Kaitera
• Kajatsalo, Kaarlo V. (1909-1988) kapteeniluutnantti, Mannerheim-ristin ritari n:o 189, Oulun yliopiston opettajanvalmistuslaitoksen voimistelun ja urheilun lehtori
  
• Kalajoki, (Calamnius) Atte (1914-2004) lehtimies, kulttuurihenkilö 1900-luvulla. Calamnius syntyi Oulussa vuonna 1914 . Kalajoki (ent. nimi Calamnius) oli opettaja, toimittaja ja kirjailija. Kalajoki promovoitiin Oulun yliopiston kunniatohtoriksi ja nimitettiin kamarineuvokseksi. Hän kirjoitti nimimerkillä Panu Oulu-lehteen oli mukana perustamassa Kaltiota. Atte Kalajoki kuoli Oulussa vuonna 2004.
  • Atte Bernhard Kalajoki (Calamnius)
• Kallinen, Yrjö(1886-1976) Rauhaa ja aseistariisuntaa kannattanut puolustusministeri, Oulun työväenneuvoston johtomiehiä, rauhanneuvottelija 1918, loistava puhuja.
  
  • Yrjö Henrik Kallinen
• Kallio, Kerttu (1907-1995) Kyösti Kallion tytär, kävi Oulussa yhteiskoulua 1920-luvulla yhdessä veljiensä Kalervon (kuvanveistäjä) ja Veikon (Kallion tilan isäntä) kanssa, myöhemmin mm. opetusministeri, nimi avioliitossa Saalasti
  
  • Kerttu Saalasti (Kallio)
• Kallio, Kyösti (1873-1940) Presidentti, ensimmäisen tasavallan keskeisin talonpoikaispoliitikko, Oulun lyseon oppilas 1890-luvulla
  
  • Kyösti Mikonpoika Kallio (Kalliokangas), Suomen 4. presidentti
• Kamenev, Lev Oulun lääninvankilan kuuluisin vanki vallankumouksen aikana; luovutettiin takaisin venäläisille 1918.
  
  • Lev Borisovich Kamenev (Kameneva)
• Kananen, Brita (1910-1990) toimi jatkosodan aikana Mikkelissä päämajassa sihteerinä, kenraali A.F.Airon ystävätär? Myöhemmin Ouluun sotasairaala 32:n saksalaisella osastolla
  
• Kangas Knut Gustaf Fabian (11. toukokuuta 1883 Oulu – 25. toukokuuta 1941 Kuopio) oli suomalainen työväenliikkeessä vaikuttanut säveltäjä, kapellimestari ja kuoronjohtaja. Hänen tunnetuin työnsä on kappaleen Taistojen tiellä sanoitus. Kankaan vanhemmat olivat siltavahti Heikki Kangas ja Maria Korpi. Hän lauloi nuoruudessaan oululaisessa mieskuoro Oraassa. Musiikin alalle hän kouluttautui pääasiassa itseopiskelulla, mutta tultuaan Helsinkiin tullimieheksi vuonna 1911 hän täydensi musiikin opintojaan Helsingin musiikkiopistossa ja Helsingin lukkari- ja urkurikoulussa. Hän myös lauloi kuorossa ja toimi ravintola- ja elokuvamuusikkona. Myöhemmin 1930-luvulla Kangas johti OTK:n mieslaulajia. Kangas sävelsi yli 50 teosta, joista suurin osa on kuorolauluja, mutta joukossa on myös yksinlauluja ja orkesteriteoksia, joista pääosa on orkesterisarjoja. Hänen on kerrottu opiskelleen Pietarin-vuosinaan Aleksandr Glazunovin johtamassa Pietarin konservatoriossa. Kangas piti konsertit 1930-luvulla Oulussa ja Helsingissä. Hän kirjoitti musiikista varsinkin Suomen Työväen Musiikkiliiton Työn Sävel -lehteen. Kankaan laulunsanoituksissa on sanottu olleen yhtymäkohtia hänen ystävänsä Yrjö Kallisen ajatteluun.
  • Knut Gustaf Fabian Heikinpoika Kangas (Jy[lhänkangas)
• Karhi, Otto (1876-1966) kunnallispoliitikko (sd./maalaisliitto) ja osuustoimintamies, kansanedustaja, sai jo eläessään nimeään kantavan puiston.
  
  • Otto Alfons Karhi (Lindgrén)
    
• Kaski, Erkki. Pikku pakina Parkkisesta ja Kasken Erkistä.
  
  • Toisestakin voimamiehestä, Kasken Erkistä, kertoo Aappo Heikkilä seuraavan muistelman: V. 1910 satuin näkemään toisen voimakarhun Maikkulan viinapolttimossa. Viinapolttimossa kävi rankin hakijoita lähipitäjistä. Tuli sinne myös vanha mies, suuri ja ruman näköinen, jota sanottiin Kasken Erkiksi. Jostain sydänmaalta hänen sanottiin olevan kotoisin. Meillä oli siellä suuri tahko, jota koetettiin nostaa selästä yhdellä kädellä kohoksi, mutta ei sitä itse Saarelan Yrjökään saanut kuin vähän kohotetuksi. Kun me näimme Kasken Erkin suuret kourat, niin me houkuttelimme hänetkin nostamaan tahkoa. Silloin se koppasikin sen tahkon selästä kiinni ja lähti kävelemään ympäri ränniä. Tämäkin oli meistä suuri ihme. Sitten Kasken Erkki meni yläkertaan katsomaan kuinka viinaa poltetaan. Siellä oli 75 kiloa painavia maissisäkkejä, joista Erkki otti muutaman hyppysiinsä ja puisteli hyvin kevyesti ja kysyi, kaurojako niissä on. Silloin Heltti Oskari tuli minua vastaan rapulla ja sanoi, että sinne tuli itse sielun piru. Mutta me tulimme näkemään, että se oli niitä vanhoja voimakarhuja. Ihmettelimme mekin moisia voimannäytteitä ja lähetämme terveisemme Aappo Heikkilälle Haapaveden Vattukylään, että muistaisi meitä vastakin jutuillaan.
    • http://www.kirjastovirma.fi/liminka/tahystaja/1946-02-08?fbclid=IwA...
      
• Kassinen, Aino Lydia oli suomalainen selvänäkijä, ennustaja. . Aino Lyydia Heikintytär Kassinen Sukupuoli: Nainen, Syntynyt: 13. joulukuuta 1900 Oulujoki, Oulu, Finland (Suomi) Kuollut: 28. heinäkuuta 1977 (76) Helsinki, Finland (Suomi)
  • Aino Kassinen
• Kempe, Jacob Mårtensson ,syntynyt: arviolta 1631–1691 kuollut noin 1732 Uleåborg, Finland (Suomi) Vanhemmat: Martinus Johannis Kempe ja Malin Filipsdotter. Puolisot: Elisabet NN ja Elisabeth Månsdotter Fordell. Jacob Kempe, kauppias Oulussa, joka sikäläisessä suuressa tulipalossa 1705 menetti omaisuutta 1392 talarin arvosta. Eli vielä 30/3 1726, jolloin hän antoi kirjallisen todistuksen, että hänen isänsä talo Haaparannan kylässä oli luovutettu veljensä Martinus Martini Kempen leskelle Apollonialle ja mielenvikaiselle pojalle Hans Kempelle. Jacob Kempen vaimo, jonka nimeä ei toistaiseksi tunneta, haudattiin Oulussa 10/12 1710.
  • Jacob Mårtensson Kempe
• Kemppainen, Jaakko (1869-1931) suutari, Oulun varhaisia työväenliikkeen edustajia, itsenäisyysmies, jääkärivärväri
  
• Kemppainen, Jaakko (1904-1988) "Kemppa-Jakke", varatuomari, kaupunginvouti, pankinjohtaja, kansanedustaja (kok.) 1940-50-luvuilla. Suomalaisen klubin perusjäsen.
  
• Kianto (Calamnius), Ilmari (1874-1970) kirjailija, Oulun lyseon oppilas 1890-luvulla
  
  • Ilmari Kianto (Calamnius
• Kivekäs, Konrad Fredrik (1847-1918) lehtimies, Kaiku-lehden ensimmäinen päätoimittaja, perustaja ja omistaja 1800-luvun lopulla, suomalaisuusmies
  
• Kivijärvi, Erkki (1882-1942) kirjailija, lehtimies ja teatterinjohtaja 1920-30-luvuilla; Tervaporvarit.
  
• Kivilinna, Osmo K. (1910-1943) kapteeniluutnantti, Mannerheim-ristin ritari n:o 105, kävi koulunsa Oulussa
  
• Klaara Juhontytär tuomittiin käräjillä 1687 noituudesta, koska oli kuljettanut Anna Muikun pyörteellä hornaan.
  
• Knuutti Juhonpoika Piika Valpuri Pietarintyttären isäntä. Piian viinamäskin teosta alkoi Oulun palo 1705.
  
• Koivisto, Aukusti (1886-1962) taidemaalari
  
  • Aukusti Villenpoika Koivisto
• Koivisto, Pentti (1917-1961) taidemaalari, Aukusti Koiviston poika, suurikokoisia töitä useissa Oulun julkisissa rakennuksissa
  
  • Pentti Kullervo Koivisto
• Kokko, Väinö (1880-1934) opettaja, sanomalehti-, liike- ja itsenäisyysmies, kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu, Jääkäriliikkeen syntysanojen lausuja
  
• Kolehmainen, Hannes (1889-1966) Suomen yleisurheilun maailmankartalle juossut Lentävä suomalainen. Osallistui kesällä 1911 Oulun Pyrinnön järjestämiin ensimmäisiin, koko maan käsittäneisiin kansallisiin kilpailuihin.
  
• Koli, Paavo K. (1921-1969) luutnantti, Mannerheim-ristin ritari n:o 81, syntynyt Oulussa, Tampereen yliopiston rehtori
  
• Korkeakivi (Högsten), Kalle (1885-1944) Kalevan toimitusjohtaja 1907-44, kaupunginvaltuutettu 1926-44.
  
• Koskenniemi, Veikko Antero, V. A. Koskenniemi (1885-1962) runoilija; "Sinun kaduillas koulutie..."
  
• Kramsu, Kaarlo (1855-1895) synkähkö runoilija 1880-luvulla. "Ken vaivojansa vaikertaa / on vaivojensa vanki..."
  
• Krull, Joakim kestikievarin pitäjä, kultaseppä, toimi Oulussa 1628-1669.
  
• Kröger, Daniel 1650-luvun pormestari, jota vastaan porvaristo osoitti mieltään.
  
  • Daniel Bertilsson Kröger
• Kurvinen, Naima (1876-1933) Lääninsairaalan ylihoitajatar 1900-luvun alussa
  
• Kustaa Vaasa (1496-1560) Ruotsin valtionhoitaja 1521-1523, kuningas 1523-1560. Irrotti Ruotsin tanskalaisten hallinnasta ja valittiin kuninkaaksi. Hänen aikanaan kuninkuudesta tuli valtakunnassa perinnöllinen ja luterilaisuudesta valtionuskonto. Talous- ja hallintojärjestelmien uudistuksilla luotiin uudenaikainen Ruotsin valtakunta. Kolme pojista nousi myöhemmin valtaistuimelle: Eerik XIV, Juhana III ja Kaarle IX.
  
• Kvikant, Carl-Birger (1912-1944) kapteeni, Mannerheim-ristin ritari n:o 132, Oulun ruotsinkielisen koulun äidinkielen ja historian opettaja
  
• Kärnä Kalle Robertinpoika (29.01.1877 Paltamo k. 20.04.1952 Oulu) suksitehtailija, suksiseppä
  
  • Kalle Robertinpoika Kärnä
    

L

• Lagergrantz (Lapinkangas), Jakob (1824-1859) satulamaakarin kisälli, huijari, kierteli maata ja kuoli Oulussa onnettomissa oloissa.
  
  • Jaakoppi Eerikinpoika Lagerkrantz (Lapinkangas)
• Laestadius, Lars Leevi (1800-1861) ruotsalainen kirkonmies, herännäisjohtaja. Koki 1840-luvun alussa uskonnollisen murroksen ja ryhtyi ankaraksi parannussaarnaajaksi. Taisteli erityisesti juoppoutta vastaan. Lestadiolainen oppi levisi nopeasti Pohjois-Ruotsissa ja –Suomessa. Laestadius oli myös tunnettu kasvitieteilijä, ja Edinburghin kasvitieteellisen seuran ja Ruotsin tiedeseuran jäsen. Kehitti myös saamen kirjakieltä.
  
• Laine, Eine (1892-1970) näyttelijä; mm. Oulun Työväen Näyttämöllä 1910-20-luvulla
  
• Lammassaaren Ville Ison Parkkisen kaveri ja virkaveli,
  • Onko tämä tarina tähän liittyvä? Pikku pakina Parkkisesta ja Kasken Erkistä. Voima-Parkkisjutut kuuluvat oikeastaan H. V. C:n alaan, mutta kun Aappo Heikkilä Haapaveden Vattukylästä on lähettänyt meille muistelmansa tästä kuulusta voimamiehestä, niin emme huoli sitä Kajaaniin lähettää, vaan jäljennämme sen itse. Näin kertoo Aappo Heikkilä: Olin vuosina 1906 ja 1907 renkinä Oulussa posteljooni Karhulla. V. 1907 tuotiin Toppilan salmesta proomulla kauppatorin rantaan jauhoja, joita olin ajamassa porvarien makasiineihin. Proomusta kantoivat jauhosäkit kärryihin ns. rantajätkät, joiden joukossa oli Parkkinenkin. Siinä tuli sitten jätkien kesken voimasta kysymys, jolloin Parkkinen sanoi, että jos ostatte litran viinaa, niin minä kannan kerralla 4 sadan kilon säkkiä toria poikki kärryihin. Viinahan tietenkin miehissä ostettiin, jolloin Parkkinen otti yhden sadan kilon säkin selkäänsä, yhden kumpaankin kainaloonsa ja yhden hampaisiinsa ja niin kävellä jötkötti torin poikki. Oli siinä voimanosotusta kerrakseen ja viina tuli kunnialla tienatuksi.
    
    • http://www.kirjastovirma.fi/liminka/tahystaja/1946-02-08?fbclid=IwA...
      
• Langh, Jakob (-1697) Ruotsista Ouluun tullut, unkarilaissyntyinen. Oulun kirkon ensimmäinen urkuri, toimessa monen vuosikymmenen ajan. Toimi raatimiehenä, kunnes valittiin tullinhoitajaksi 1684, hoiti myös pormestarin tointa ajoittain 1670- ja –80-luvuilla.
  
• Lantto, Iivari (1862-1938) opettaja, kansanedustaja (maalaisliitto), talonomistaja 1920-luvulla.
  
• Lavonius, Alexander (4. tammikuuta 1802 Viipuri – 17. maaliskuuta 1875 Forshem, Ruotsi) oli suomalainen virkamies ja Oulun läänin kuvernööri. Lavonius suoritti tuomarintutkinnon vuonna 1820. Tukholman lähetystössä Lavonius eteni lopulta Venäjän pääkonsuliksi, joksi hänet nimitettiin vuonna 1841. Vuonna 1849 Lavonius nimitettiin Oulun läänin kuvernööriksi.Alexander Lavonius seurasi kuvernöörinä kevättalvella 1849 kuollutta hyvin suosittua kuvernööriä Robert Wilhelm Lagerborgia. Toisin kuin edeltäjänsä ja useimmat muutkin Oulun aiemmat maaherrat ja kuvernöörit Lavonius ei ollut sotilastaustaa. Lavonius oli vuonna 1842 avioitunut Sofia Rosina von Haartmanin, Frans Mikael Franzénin tyttärentyttären kanssa, mikä lienee vaikuttanut Lavoniusten haluun muuttaa Tukholman seurapiireistä kaukaiseen Ouluun. Lavoniuksen maaherrakauteen vuodesta 1849 vuoteen 1862, jolloin hän eläkeikään päästyään erosi virasta, sisältyi Krimin sodan aika, jolloin Oulun ja Raahen satamia hävitettiin. Sodan päätyttyä läänin kehitystyötä haittasivat vuoden 1857 kato ja sitä seurannut taloudellinen lamakausi. Uudelta kuvernööriltä myös odotettiin paljon, kun hänen edeltäjänsä oli onnistunut työssään niin hyvin. Erottuaan vuonna 1862 Lavoniukset muuttivat Etelä-Suomeen, jossa asuivat ainakin Haikon kartanossa ennen kuin muuttivat takaisin Ruotsiin vuonna 1872. Alexander Lavonius kuoli Årnäsin kartanossa Forshemin pitäjässä Länsi-Götanmaalla.
  
  • Alexander Lavonius
• Lavonius, Ebba Charlotta Louisa, Oulun prinsessa. Ebba Charlotta Louisa Lavonius zu Solms-Braunfels (o.s. Lavonius syntynyt 19.02.1850 Helsinki – 31. heinäkuuta 1927 Frascati, Lazio, Italia) . Ebba oli Oulun läänin kuvernöörinä toimineen Alexander Lavoniuksen ja tämän puolison Rosina Lavoniuksen tytär. Ebba syntyi Helsingissä ja myös kastettu Helsingissä. Merkintä syntymisestä ja kasteesta löytyy Oulun syntyneiden luettelosta. Lavoniuksen perhe asui 13 vuotta nykyään Reinilän talona tunnetussa kuvernöörin residenssissä 1849–1862. Oulu oli tuolloin maan suurimman läänin pääkaupunki. Asukkaita oli noin 6 000 ja Oulun kauppalaivasto koko maan suurin.
  • Ebba Lavoniuksen elämä
  • 1849 Venäjän pääkonsulina Tukholmassa toiminut Alexander Lavonius valitaan Oulun läänin kuvernööriksi ja perhe muuttaa Kajaaninkadulle. Myöhemmin kuvernöörin residenssitalo on tullut tunnetuksi Rehnbäckin/ Reinilän talona.
    
  • 1850 Ebba Luisa Charlotta Lavonius syntyy Helsingissä. Äiti Rosina (o.s. Haartman) seuraa muuta perhettä vauvan kanssa Ouluun. Ebba käy koulunsa Oulussa sekä varhaisesta iästä lähtien myös Sveitsissä ja Saksassa.
    
  • 1862 Kuvernööri jää eläkkeelle ja Lavoniukset vuokraavat huvilan Haikon kartanon alueelta Porvoosta viideksi vuodeksi.
    
  • 1865 Avioiduttuaan Ebban vanhempi sisar Maria kustantaa 15-vuotiaalle Ebballe vielä yhden opintovuoden sveitsiläisessä sisäoppilaitoksessa.
    
  • 1872 Lavoniukset muuttavat Ruotsiin Årnäsin kartanoon Vänernin rannalle.
    
  • 1889 39-vuotias Ebba tapaa Wiesbadenissa Solms-Braunfelsin prinssin Albrechtin ja heidän välilleen syntyy romanssi.
    
  • 1889 Syyskuussa Ebba ja Albrecht avioituvat.
    
  • 1890–1891 Pariskunta rakennuttaa Villa Solmsin Wiesbadeniin yhteiseksi kodiksi.
    
  • 1891 Albrechtista tulee suvun päämies ja Ebbasta ruhtinatar.
    
  • 1901 Prinssi Albrecht kuolee.
    
  • 1901 jälkeen Ebba oleskelee sukulaistensa von Bornien omistamissa Gammelbackan ja Sarvilahden kartanoissa Porvoossa ja Pernajassa. Hänellä on koti myös Roomassa.
    
  • 1914–1918 Ebba joutuu poistumaan Roomasta ja hänen asuntonsa takavarikoidaan saksalaisena omaisuutena. Ensimmäisen maailmansodan aikana Ebba kiertelee miehensä sukulaisten luona Itävallassa, Sveitsissä ja Saksassa.
    
  • 1918 Sisarenpoika, kenraalimajuri Ernst Linder hankkii tädilleen muuttoluvan Ruotsiin.
    
  • 1922 Ebba palaa Roomaan asuen vuokra-asunnoissa, hotelleissa ja pensionaateissa.
    
  • 1927 Prinsessa Ebba kuolee 77-vuotiaana. Hänet haudataan Braunfelsin suvun hautakappeliin.
    
    • Ebba Lovisa Charlotta Lavonius
• Leikas, Ellinoora (oikealta nimeltään Anni Ellinoora Leikas, s. 26. tammikuuta 1994 Oulu) on suomalainen, Oulusta kotoisin oleva laulaja-lauluntekijä. Hänen tunnetuimpia kappaleitaan ovat vuosina 2015 ja 2016 julkaistut singlet ”Carrie” ja ”Leijonakuningas”. Esikoisalbuminsa, Villi Lapsi, hän julkaisi syyskuussa 2016.Toukokuussa 2015 hänestä tuli HMC Publishing -yhtiön housewriter, eli hän tekee työkseen kappaleita myös muille artisteille.
  
• Leino, Eino (1878-1926) oik. nimeltään Armas Einar (Eino) Leopold Lönnbohm, runoilija, lehtimies, Oulun lyseon oppilas 1890-luvulla. Eino Leinon syntymäpäivä 6. heinäkuuta nimettiin vuonna 1992 Eino Leinon sekä runon ja suven päiväksi. Se on vakiintunut liputuspäivä. Eino Leinon Seura jakaa vuosittain Eino Leinon palkinnon arvokkaasta teoksesta tai julkaisutoiminnasta. Eino Leino kävi Oulun suomalaista lyseota (1889–1890)
  • Armas Einar Leopold Leino (Lönnbohm) Eino Leino
    
• Leinonen, Anna Oulun lyseon lehtori 1930-luvulla, myöhemmin tyttölyseon rehtori: "Oulujoessa on hitusia, jotka kerääntyvät alajuoksulla varsinkin poikien päähän ja tekevät niistä niin viisaita."
  
• Leinonen, Armas (1900-1985) kansanedustaja (1952-65 Kansanpuolue, -65-69 Lib. kansanpuolue) kansalaiskoulun opettaja, opetusneuvos
  
• Liljeqvist, Ina (1849 - 1950) tunnettu oululainen valokuvaaja. Regina Maria Liljeqvist (Willgren)
  • Ina Liljeqvist
• Lilius, Nanny Oulun yhteislyseon johtajatar 1920-30-luvulla
  
• Limmi, Juho Kallenpoika ruotsi: Johan Carlsson Limmi (Syntynyt: 30. lokakuuta 1830 Oulu, Finland (Suomi)) nahkatehtailija
  • Juho Kallenpoika Limmi Juho Kallenpoika Limmi
    
• Linnilä, Kari Lauri [s. 23. heinäkuuta 1942 Oulu, k. 24. elokuuta 2017 (75 vuotta) Forssa, ammatti kustantaja, tietokirjailija, Linnilä toimi Teinilehden toimitussihteerinä 1962–1963 ja päätoimittajana 1963–1965, Ylioppilaslehden toimitussihteerinä 1966, Nuoren Voiman päätoimittajana ja Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtajana 1968–1972, Arkkitehtitoimisto Ympäristötyön toimitusjohtajana 1972–1975 ja Amanita Oy:n toimitusjohtajana vuodesta 1982 yrityksen sukupolvenvaihdokseen asti. Linnilä asui Rovaniemellä 1942–1944, Kiuruvedellä 1944–1945, Kemissä 1945–1947, Kajaanissa 1947–1962, Helsingissä 1962–1975 ja Somerniemellä vuodesta 1975.
  • Kai Lauri Linnilä
• Lipponen, Kustaa (1879-1975) vaunumaakari, Oulun seudun murteen tallentaja ja kanteleen rakentaja. Lipponen, Henrik Gustaf (1879-1975) Oulun viimeinen vaunumaakari eli ajokalujen tekijä. Oli isällään opissa ja kehittyi erinomaiseksi ammattinsa taitajaksi, kunnes moottoriajoneuvot yleistyttyään tekivät työn kannattamattomaksi. Sen jälkeen oli mm. suksi- ja puuseppänä. Teki harrastuksenaan kanteleita, ja siirsi muutenkin kotiseutunsa kansanperinnettä jälkipolville mm. kertoen vanhoja Oulu-tarinoita nauhalle Helsingin yliopiston Suomen kielen laitoksen kokoelmiin.
  
  • Heikki Kustaa Lipponen
• Lithovius, Zacharias(-1743) Zacharias Gabrielsson Lithovius s. 17.02.1672 Oulu, k. 17.09.1743 (71) Oulu, Finland (Suomi) oululaisen porvarin poika, Oulu kirkkoherra n. vuodesta 1721 lähtien, itsekin pakolaisena sodan aikana. Tuli ison vihan aikana tunnetuksi kirjallisista tuotoksistaan. Arvostettu ja maltillinen, suhtautui mm. pietisteihin varsin lempeästi. Nevanlinnan kirkkoherra 1702. Rovasti s.v. Pakeni sotaa s.v. ja oleskeli Porvoossa 1703, pakeni sieltä edelleen Ruotsiin. Oulun kirkkoherra 1714 (virkaan 1721). Suomenkielinen kirjailija. Valtiopäivämies 1719 ja 1720. Synodaaliväitöksen preeses pappeinkokouksessa Oulussa 1725. † Oulussa 17.9.1743.
  
  • Zacharias Gabrielsson Lithovius
    
• Loikka-Taava kaupungin viimeinen kerjäläinen
  
• Lukkarinen, Taavetti (1884-1916) keminmaalainen työmies, jääkärivärväri, hirtettiin Kontinkankaalla.
  • Taavetti Villenpoika Lukkarinen
    
• Lundahl, Amelie (1850-1914) taiteilijatar,
  
  • Helga Amélie Lundahl
    
  • Fanni Maria Luukkonen
• Lönnrot, Elias, (1802-1884) kansanrunouden kerääjä ja Kalevalan kokoaja, perusti Oulun ensimmäisen kirjallistaiteellisen aikakauslehden Mehiläisen 1830-luvulla, jolloin myös asui Oulussa, vaimo oululainen Maria Piponius. Lönnrot haki vuonna 1832 vakituista työpaikkaa. Suomi oli jaettu 25 lääkäripiiriin, joiden virat olivat useimmiten täyttämättä. Lönnrot toivoi saavansa sellaisen paikan, josta hän pystyisi tekemään myös runonkeruumatkoja. Tammikuussa 1833 hän haki piirilääkärin sekä linnanlääkärin virkoja Kajaanista. Aiemmin hän oli toiminut lääkärinä Oulussa, jossa hän kohtasi vaikeuksia kokemattomuuden takia. Oulussa raivosi nälänhädän lisäksi lavantauti. Lönnrotin esimies Herman Carger kuoli myös lavantautiin. Alueella oli myös iso- ja tulirokkoa. Samoja kulkutauteja oli myös Kajaanissa, jossa oli tuolloin alle 400 asukasta. Kajaanissa ei ollut edes sairaalaa, jossa potilaita olisi voitu hoitaa. Lönnrot sairastui itsekin lavantautiin, jota hän poti kuusi viikkoa. Helsingissä hänen luultiin jo kuolleen.
  • Kanslianeuvos Elias Lönnrot
    

M

• Madetoja, Leevi Antti (17.2.1887 Oulu - 6.10.1947) säveltäjä, oululaisen merimiehen ja kauppa-apulaisen poika, Leevi Madetoja syntyi Oulussa hyvin vaatimattomiin olosuhteisiin. Madetoja, Leevi Antti Arvo: professori 1937. Ammatti: säveltäjä. Koulutus: 1906-1910 Helsingin, Yliopisto, fil.kand. 1910, 1906-1910 Helsingin musiikkiopisto, 1910-1911 jatko-opintoja Pariisissa, 1911-1912 jatko-opintoja Berliinissä. Palkinnot:1936 Kalevalan riemuvuoden stipendi, 1947 Suomen Kulttuurirahaston kunniapalkinto. Muistomerkit: Oulussa on kuvanveistäjä Aarre Aaltosen vuonna 1962 tekemä Leevi Madetojan patsas. Helsingissä toimiva Madetoja-säätiö on perustettu 1997. Suomen Säveltäjät ry on jakanut vuodesta 1988 lähtien Madetoja-palkintoja suomalaisen nykymusiikin esittäjinä ansioituneille muusikoille. Helsingin Pukinmäkeen nimettiin vuonna 1974 Madetojanpolku ja Madetojankuja. Oulussa toimivat Madetojan musiikkilukio sekä Oulun musiikkikeskuksen pääsali Madetojan sali ovat myös saaneet nimensä säveltäjältä. Madetoja -kilpailut: Leevi Madetoja -pianokilpailu on yksi keskeisimmistä klassisen musiikin alalla järjestettävistä kilpailuista Suomessa. Sitä isännöi Oulun seudun ammattikorkeakoulu kolmen vuoden välein. Niin ikään Madetojan nimeä kantaa Suomessa noin viiden vuoden välein järjestettävä mieskuorolaululle omistettu, Suomen Mieskuoroliiton järjestämä Kansainvälinen Leevi Madetoja -mieskuorokilpailu. Kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1989 Turussa. Seitsemäs kilpailu käydään Helsingin Musiikkitalossa 10.4.2021 kansainvälisessä, kansallisessa ja katselmussarjassa.
  • Leevi Antti Antinpoika Madetoja
    
• Mankinen, Mimmi (1896-1975) Oulun ensimmäinen kouluterveydenhoitaja (1927-59)
• Matti Esko (Eskonniemi) (1947-) Opiskeli Oulun musiikkiopistossa klarinetin soittoa, mutta aloitti tanssimuusikon uransa 1963 saksofonistina, ensimmäinen levytys laulajana 1969. Tunnetuimmat levytykset Lämmin, hellä ja pehmoinen sekä Rekkamies.
  
• Maunu Eerikinpoika (1316-1373) Ruotsin (1319-1363) ja Norjan (1319-1343) kuningas. Teki laajoja hallinnollis-oikeudellisia uudistuksia ja sääti pitkään Ruotsin valtakunnassa voimassa olleet maan- ja kaupunkilait 1350-luvulla. Ensimmäinen Suomessa käynyt Ruotsin hallitsija, Suomi ei tosin vielä ollut osa Ruotsia. Avasi 1334 asetuksellaan Pähkinäsaaren rauhan takaiset erämaat uudisasutukselle. Kuka tahansa sai hallintaoikeuden raivaamaansa maa-alueeseen ja lisäksi neljän vuoden verovapauden tilalleen.
• Messenius, Johannes (1571-1636) Ruotsalainen historiantutkija, entinen jesuiitta, oli vaimonsa Lucian kanssa vankina Kajaanin linnassa; siirrettiin Ouluun, kuoli vuotta myöhemmin. Lahjoitti Oulun kirkkoon muotokuvansa ja kirjastonsa.
• Meurmann, Otto (1890-1994) arkkitehti, suomalaisen asemakaavasuunnittelun uranuurtaja, Teknillisen korkeakoulun ensimmäinen asemakaavaopin professori 1940-59. Osallistui mm. Kouvolan ja Helsingin Käpylän asemaakaavojen sekä Oulun ja Kajaanin yleiskaavojen laatimiseen.
• Mollin, Jonas pormestari, joka joutui eroamaan ja sai sakkoja huonosta taloudenhoidosta 1760. Syytti toista pormestaria, Degermania kanaljaksi 1763. Edusti Oulua valtiopäivillä.
  
• Montanus, Ericus Georgii (K 1640) Erik Jöransson. Kotoisin Turusta (Aboensis). Kävi kaiketi Turun katedraalikoulua. Oulun pedagogion koulumestari (rehtori) 1628; Pyhäjoen kirkkoherra 1631; Iin kirkkoherra Turun tuomiokapitulin nimittämänä 1636, sai virkaanvahvistuksen kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen kirjeellä 5. kesäkuuta. Kirjoitti Maskun kirkkoherra Josephus Hemmingiin muistolle Tukholmassa 1625 painetun ja Maskun kirkkoon sijoitetussa muistotaulussa (epitafissa) olevan latinankielisen hautajaisrunon. Sai palkkaetujaan koskevan holhoojahallituksen kirjeen 31.1.1638. K Ii 1640. P Margareta Bertilsdotter Kallio hänen 1. avioliitossaan. Margareta Kallion P2 kapteeni Kajaanin linnassa Petter Jakobsson Tysk hänen 2. avioliitossaan.
  • Ericus Georgii Montanus
• Muikku, Anna syytti 1687 Klaara Juhontytärtä noituudesta ja itsensä kuljettamista pyörteellä hornaan
• Myhrberg, August Maximilian (1797-1867) s. Raahessa, perhe muutti myöhemmin Ouluun. Äiti oli raahelainen Kristina Sovelius, isänsä Anders Gustaf ruotsalainen. Ylioppilaaksi päästyään aloitti opinnot Turun yliopistossa, mutta ryhtyi isänsä kuoltua sotilaaksi. Osallistui mm. Espanjan sisällissotaan, Kreikan vapaussotaan ja Puolan kapinaan. Eli suurimman osan elämästään Suomen rajojen ulkopuolella, kuoli Tukholmassa.
• Mäkelin, Ellen (187?-1935) s. Vuorenmaa, Yrjö Mäkelinin vaimo, myös työväenliikkeen aktiivi.
  • Ellen Juhontytär Mäkelin (Vuorenmaa)
• Mäkelin, Yrjö (1875-1923) suutari, kansanedustaja (sd.), työväen aatteen ideologi, toimittaja, 1900-1920-luvuilla; Mäkelininkatu.
  • Yrjö Esaias Emanuel Mäkelin
• Myllylä, Mika Kristian (12. syyskuuta 1969 Oulu – 5. heinäkuuta 2011 Kokkola) oli Suomen menestyneimpiä mieshiihtäjiä. Hän voitti olympiakultaa perinteisen hiihtotavan 30 kilometrin matkalla Naganossa 1998 ja neljä maailmanmestaruutta, joista kolme Ramsaun MM-hiihdoissa 1999. Yhteensä Myllylä voitti urallaan kuusi olympiamitalia ja yhdeksän MM-mitalia. Seuratasolla Myllylä edusti Haapajärven Kiiloja ja uransa viimeisinä vuosina Joutsan Pommia. Arvokisamitalien määrällä (15 kpl) mitattuna Myllylä on yksi menestyneimpiä suomalaisia maastohiihtäjiä.
  • Mika Kristian Myllylä
• Mäkelä, Juho (1885 - 1943) taidemaalari Johan Isak Mäkelä, Juho S 23.9.1885 Oulu, K 2.9.1943 Oulu. V vahtimestari Isak Mäkelä ja Liisa Kerola. P 1918 - Signe Irene Rapp, PV metallityömies Kaarlo Gustaf Rapp ja Vilhelmiina Humaloja. Lapset: Briita Liisa S 1918; Maija Ireene S 1919; Paavo Johannes S 1921. Nuorena taiteilijana 1910-luvun alussa Juho Mäkelä mainittiin Suomen harvasanaisimmaksi mieheksi. Hänet tunnettiin julkisuudessa näkyvien taiteilijoiden, Tyko Sallisen ja Jalmari Ruokokosken ystävänä ja miehenä, joka poltti alituiseen piippua mutta ei juuri puhunut. Hän jäi kuuluisampien toveriensa varjoon, vaikka hän edusti 1910 - 1911 vaatimattoman kokoisissa töissään maalauksellisesti radikaaleinta ekspressionismia Suomessa. Juho Mäkelä syntyi Oulussa Isak Mäkelän ja hänen vaimonsa Liisa Kerolan perheen esikoisena. Anna-sisar syntyi pari vuotta myöhemmin. Isä oli vaihtelevan työtaustansa jälkeen saanut vahtimestarin toimen Oulun ruotsalaisesta tyttökoulusta. Käsityöammatti veti Juho Mäkelääkin puoleensa. Hän jätti kansakoulun kuudenteen luokkaan ja siirtyi Oulun ylempään käsityöläiskouluun 1898. Kesäisin hän hankki rahaa paikallisessa Heikki Mattilan maalarinliikkeessä. Mäkelä lähti 1902 Helsinkiin ja opiskeli aluksi koristemaalausta Taideteollisuuskeskuskoulussa ja sen jälkeen 1904 - 1907 kuvataidetta Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Mäkelän ensimmäinen signeerattu työ viittaa taideteolliseen aihepiiriin. Tarkasti vesivärein maalatussa asetelmassa valoa heijastava kannu on kuvattu koristeellista ryijyä vasten. Myös Helsingissä Mäkelä työskenteli opiskeluaikanaan maalarinliikkeissä. Läheisimpiä opiskelutovereita Mäkelälle olivat Jalmari Ruokokoski, Yrjö Ollila sekä Frans Hiivanainen, joita yhdisti työväenluokkainen tausta. Mäkelän ensimmäiset esillä olleet työt kuten tummasävyinen Äidin muotokuva (1907) liittyivät lähtökohdiltaan piirustuskoulun opettajien ja ihailtujen esikuvien kuten Hugo Simbergin ja Magnus Enckellin symbolismiin. Samaan aikaan hän kiinnostui merenrantamaisemista, joista tuli hänelle luonteenomainen aihepiiri. Mäkelä teki 1908 - 1909 monivaiheisen ulkomaanmatkan Keski-Euroopan halki Italiaan ja sieltä Lontooseen, Tanskaan ja Ruotsiin. Mäkelän itsenäisestä asenteesta ja sinnikkyydestä kertoo se, että hän lähti matkalle vähin varoin ja joutui työskentelemään useassa maassa ammattimaalarina - ilman kielitaitoa - selvitäkseen taloudellisesti.
  
  • Juho Iisakki Mäkelä
• Mörö, Arvo (1914-1980) Mannerheim-ristin ritari n:o 87, Oulun Sotaveteraaniyhdistyksen perustajia, bussiyhtiön perustaja
  • Arvo Tuomaanpoika Mörö

N

• Nevanlinna, Väinö (1890-1956) lääninsairaalan ylilääkäri 1928-56.
• Niskat Merkittävä porvarissuku 1600-1800-luvulla, harjoittivat kauppaa, laivanvarustusta ja sahateollisuutta
  • Niska, Jonas Adolf Juhonpoika Kauppias Oulussa 1797. Laivanvarustaja ja sahateollisuusmies. Kauppaneuvos 1819, s. 22.01.1771 Oulu, k. 04.01.1828 Oulu. Handlande i Uleå. (GS 835). Kauppaneuvos Jonas Adolf Niska (1771–1828) kauppias, laivanvarustaja, sahanomistaja. Niskat kuuluivat Engmanien, Nylandereiden, Forbusten, Candelbergien, Franzénien, Wacklinien ja Bergbomien ohella Oulussa vuoden 1800 molemmin puolin vaikuttaneisiin arvostettuihin ja varakkaisiin porvarisukuihin, joiden käsiin keskittyi suuri osa kaupungin varallisuudesta ja päätösvallasta. Jonas Adolf Niska loi menestyksekkään liikemiesuran itsenäisenä yrittäjänä sekä yhdessä Isak-veljensä ja Zachris Wacklinin kanssa. J. A. Niska panosti myös hyväntekeväisyyteen.
    • Jonas Adolf Juhonpoika Niska
• Niskanen, Asta
• Niskanen, Lyyli
• Nummijärvi (o.s. Kilpelä) Jenni Matilda (s. 30.11.1911 Kuusamao - k. 09.01.2020 Oulu ) Jenni Num­mi­jär­vi oli Oulun vanhin asukas elettyyään antoisan ja pitkän elämän 108-vuo­tiaaksi. Nummijärvi sai kutsun Presidentin itsenäisyyspäivän Linnan juhliin vuonna 2004, jossa edusti sotaleskiä. Hän osallistui naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuvaan maanpuolustustukijärjestö Lotta Svärdin toimintaan sota-ajan vuosina. Hän on saanut palvelustaan Suomen maanpuolustuksen hyväksi Mannerheimin vuonna 1941 myöntämän sururistin, Lotta-muistomitalin vuonna 1995, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 2. luokan mitalin vuonna 1964 ja Sodan 1941–1945 muistomitalin. Veteraanipäivänä 2019 hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan mitali.
  • Jenni Matilda Nummijärvi (Kilpelä)
• Pesonen, Salli Tatu Vaaskiven tätejä; kirjailija asui heidän luonaan Puistolassa viimeiset vuotensa

Nylanderit

Yksi Oulun kaupungin vaikutusvaltaisimmista suvuista 1700-luvun jälkipuoliskolta 1800-luvulle saakka. Laaja suku oli avioliittojen kautta sidoksissa muihin kaupungin sukuihin. Toimivat mm. kauppiaina ja laivanvarustajina, ja harjoittivat teollisuutta.

• Nylander, Daniel Matinpoika (1758-1813) "Kivi-Taneli", kivitalon omistaja (ent. Suomen pankin talo, nyk. kaupungin elinkeinovirasto), laivanvarustaja. Sara Wacklinin mukaan hän "aina kulki työväkensä etunenässä ja otti osaa älykkäästi ja vireästi sen raskaimpiin töihin."
• Nylander (Niska), Jakob (1744- ) kaupungin notaari 1777–1793, raatimies ja varapormestari, myöhemmin kauppias.
• Nylander, Johan (1742-1810) porvari, hovineuvos, edisti teollisuutta, merenkulkua, ulkomaankauppaa ja maataloutta. Perusti Olhavan lasitehtaan 1782. Nybyn lasiruukin vaiheita Nybyn lasiruukin vaiheita
  • Nybyn perustaja oli oululainen kauppias Johan Mattsson Nylander. Hän anoi vuoden 1779 lopulla kauppakollegiolta lupaa perustaa lasitehtaan lähellä Oulua sijaitsevalle Toppilan verotilalle, josta hän omisti kolmanneksen. Lupa myönnettiinkin jo 10.1.1780, mutta hanke lykkääntyi, sillä ennen kuin Nylander ehti ryhtyä rakennuspuuhiin Toppilaan rakennettiin tervavarasto, Oulun Tervahovi. Nylander osti nyt Iin pitäjän Olhavan kylästä Säynäoja- ja Vähäsäynäoja-nimiset tilat, jotka yhdistettiin Nyby-nimiseksi tilaksi. Koska Toppilaan suunnitellun tehtaan lupa-aika oli tällä välin ehtinyt kulua umpeen, Nylander anoi uutta privilegiota, joka hänelle myönnettiin 18.9.1782.
    
  • Johan Mattsson Nylander

Anders Nylander Oulussa s. 07.07.1795 Oulu, kuoli 30.1.1869 Oulussa Anders Abrahamsson Nylander
Vanhemmat: oululainen kauppias, raatimies Abraham Nylander k. 1821
1. puolisonsa Maria Elisabet Westman. Oulun triviaalikoulun oppilas 29.8.1809
Laivuri. Kauppias Oulussa 1819. Raatimies 1828. Laivanvarustaja. Vararikko 1854, asui sittemmin erakkona pienessä mökissään Raatin saarella.
Pso: 1819 Margareta Magdalena Fahlander (k. 1877).
Poika: Oulun kaupunginlääkäri, professori, FT ja LL Fredrik Nylander 15430 (yo 1836, k. 1880).
Poika: kasvitieteen professori, LKT ja FT William Nylander 15671 (yo 1839, k. 1899).
Poika: apulaispappi, FM Abraham Adolf Nylander 15797 (yo 1840, k. 1856).
Poika: Tammisaaren alkeisoppilaitoksen kollega, PK Bruno Fabian Nylander 16666 (yo 1848, k. 1919).
Poika: piirilääkäri, LKT Anders Edvin Nylander 16674 (yo 1848, k. 1890).
https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=U1010

• Perheenpää Anders Nylander 7. Heinä 1795
  • Anders Abrahamsson Nylander
    
• Vaimo Greta Madlena Fahlander 30. Loka 1798
  
• Poika Wiljam 3. Tammi 1822
  
• Tytär Sofia Elisabeth 9. Kesä 1825
  
• Poika Oscar s. 14.06.1827 Oulu
• Poika Bruno Fabian 5. Touko 1829
  
• Poika Anders Edwin 3. Huhti 1831
  
• Poika Knut Leonard 8. Marras 1839
  
  • Fredrik Nylander (9. syyskuuta 1820 Oulu – 2. lokakuuta 1880 Contrexéville, Ranska) oli suomalainen lääkäri, valtiopäivämies ja kasvitieteilijä, joka sai professorin arvon. Nylanderin vanhemmat olivat kauppias Anders Nylander ja Margareta Magdalena Fahlander. Helsingin yliopiston ensimmäinen kasvitieteen professori William Nylander (1822–1899) oli hänen veljensä, samoin luonnontieteilijä ja lääkäri Anders Edvin Nylander (1831–1890). ääkärinä hän toimi Oulussa 1846–1850, ja 1853 hänestä tuli lääketieteen lisensiaatti ja Oulun kaupunginlääkäri. Samana vuonna Nylander julkaisi teoksen Eriophori monographia, valtiopäiville. 1872 hänet valittiin Oulun edustajana. Nylander sai professorin arvon 1873. Aleksanterin yliopiston kasvitieteen dosentti 1843. Oulun 2. kaupunginlääkäri 1853, samalla Oulun vankilan- ja sairaalan vt. lääkäri 1853–54, 1857–59 sekä 3. Oulun ruotujakoisen tarkk'ampujapataljoonan vt. lääkäri 1855–60. Oulun kaupunginlääkäri 1865. Professorin arvonimi 1873. Valtiopäivämies 1872. Kuoli Ranskan Contrèxevillessä 29.9.1880. Fredrik Nylander (1820–1880) Oulun kaupunginlääkäri ehdotti punapohjaista leijonalippua Suomen valtiolipuksi 1862. Kauppalipuksi hän esitti kahdesta punaisesta ja kahdesta hopeisesta ristikkäin sijoitetusta neliöstä muodostuvaa lippua. Asia oli ajankohtainen Oulussa, joka oli yksi rahtipurjelaivaliikenteen keskuksista. Nylander käynnisti lippukeskustelun, jossa muodostui kaksi pääleiriä: punapohjaisen leijonalipun ja sinivalkoisen lipun kannattajat.
  • Fredrik Nylander Fredrik Nylander
    
  • Oscar Nylander s. 14.06.1827 Oulu Oskar Nylander oli aikansa koulutetuimpia ja muun muassa Zacharias Topeliuksen mukaan lupaavimpia taidemaalareita. Oscar Andersson Nylander
    

O

• Kirsti Otsamo, näyttelijä Kirsti Angela Otsamo (16. elokuuta 1953 Oulu – 7. huhtikuuta 2009 Oulu) oli suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli eri tehtävissä Oulun kaupunginteatterissa yli kaksi vuosikymmentä. Vuonna 1983 hänellä oli nimiosa elokuvassa Iso vaalee.
  • Kirsti Angela Otsamo Kirsti Angela Otsamo

Oulun kartanot

• Maikkulan kartano
  

Maikkulan kartano on kartano Oulujoen etelärannalla Maikkulan kaupunginosassa Oulussa. Vuosina 1999–2002 tehtyjen kunnostustöiden jälkeen se on toiminut ravintola- ja kokoustilana.
Tilalla on ollut asutusta jo 1600-luvun lopulla. Nykyisistä rakennuksista vanhimmat on rakennettu 1700-luvulla tilaa vuosina 1741–1752 asuttaneen Johan Maikkulan (Maicula) mahdollisesti rakennuttamana Tuolta ajalta peräisin ovat aitta, talli ja väentupa. Nykyisen muotonsa kartanoalue sai 1800-luvulla. Päärakennuksen rakennutti kruununvouti Johan Gustaf Liljeqvist ja se valmistui 1831. Liljeqvistin kuoltua hänen leskensä Fredrika (o.s. Callmeijer) myi tilan, mutta pidätti oikeuden asua tilalla. Uusi omistaja nimismies Nordberg rakennutti Fredrikalle pienen talon jokitörmälle vuonna 1860. Talo tunnetaan nykyään Frederikan talona.
Kartanolla on aikojen kuluessa ollut lukuisia omistajia. 1900-luvun alkupuolella se oli Maikkulan höyryviinapolttimon (Maikkulan Bränvinstillverkning AB) omistuksessa. Kartanon ravintolatoiminta alkoi kesällä 1959 ja loppui vappuna 1980. Vuosituhannen vaihteen kunnostustöiden jälkeen tilausravintolatoiminta alkoi uudelleen.
Kunnostustöiden suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Jukka Laurila ja Antti Pihkala. Kartanon omistajille Leena ja Mikko Keisulle myönnettiin Oulun läänin rakennussuojelupalkinto, Viisikanta-palkinto, Maikkulan kartanon perinteitä kunnioittavasta perusparannuksesta vuonna 2003. Myöhemmin pihapiirin välittömään läheisyyteen on rakennettu arkkitehti Laurilan suunnittelemia uudisrakennuksia.

• Maikkulan Kartano on kuulunut Oulujokivarren suuriin taloihin jo vuosisatojen ajan.
  
• Kartanon omistajat ja hallinneet:
  
• 1741-1752 Johan Maiccula
  
• 1825-1859 kruununvouti Liljeqvist
  
  • Johan Gustaf Liljeqvist Johan Gustaf Liljeqvist
• 1859 Fredrika Elisabet Liljeqvist (Callmeyer)
  
• 1860-1868 nimismies Gustaf Fredrik Nordberg
  
• 1868-? merikapteeni Johan Henrik Huovinen
  
• 1868-1886 luutnantti Henrik Wegelius
  
• 1887- virkatalojen tarkastaja G. Ungern
  
• 1902(?)- Maikkulan höyryviinapolttimo (Maikkula Bränvinstillverkning AB)
  

P

• Pakaslahti, Aaro Antti (7. kesäkuuta 1903 Oulu – 20. toukokuuta 1969 Madrid, Espanja) oli suomalainen diplomaatti, koulutukseltaan filosofian tohtori. Johannes Pakaslahti on hänen poikansa.
  • Antti Aron Pakaslahti
• Pakkala (Frosterus), Teuvo (1862-1925) Kakaravaaran kirjailija, kasvattaja, lehtimies.
  • Theodor Oskar Johaninpoika Frosterus
• Pakkala, Samuli (1891-1959) edellisen poika, kulttuuripersoona ja kirjastomies.
  • Samuli Pakkala
    
• Pape, Ernst ruotsalaissyntyinen värjäri, jonka verstaasta Kallisenvirran rannalta lähti leviämään suurtulipalo v. 1822. Sara Wacklin, Satanen muistelmia Pohjanmaalta : Oulun suurpalo: Vuoden 1822 palo sai alkunsa varhain torstaiaamuna 23. toukokuuta värjärimestari Papen talosta. Ernst Pape oli ruotsalaissyntyinen värjäri, jolla oli verstas Kallisenvirran rannalla, lähellä Raatihuonetta ja lähellä kirkkoa. Kallisenvirran rannalla oli 1800-luvun vaihteessa monien käsityöläisten mökkejä ja verstaita; alue on Pokkisen ”takana”, nykyisen Ainolanpuiston (Plaatansaaren) ja Lammassaaren välisellä alueella, pienellä mäellä (Kallisesbacke ~ Kallisenmäki). Palon sammuttua lähes koko kaupunki oli tuhoutunut maan tasalle: yli kolmesataa rakennusta oli palanut täysin tai lähes täydellisesti, ja yhteensä yli 3 000 oululaista oli menettänyt kotinsa. Lähes koko kaupungin tuhonneessa palossa menetti henkensä alle 10 henkeä, mutta kaupungin rajojen sisäpuolella vain 65 rakennusta säilyi tulen tuholta. Olihan Oulukin tuolloin tiiviisti rakennettu puutalokaupunki, jossa paloturvallisuus ei ollut ollut ensisijainen, eikä oikein mikään muunkaan, rakentamistavan kriteeri.

https://www.satokangas.fi/blogi/2022/05/42876/

• * Ernst Johan Ulric Pape
• Paulaharju, Samuli (1875-1944) kansatieteilijä, kirjailija ja kuuromykkien koulun veistonopettaja 1900-luvun alussa. Laaja julkaisutoiminta. Professori 1943. Samuli Paulaharju s. 14.4.1875 Kurikka, k 6.2.1944 Oulu. Vanhemmat: torppari, seppä Jaakko Paulaharju ja Kaisa Sofia Reinikka. Puoliso 1 1895 - Kreeta-Liisa Isokorpi s. 1874, k. 1913, P1 V torppari Esa Isokorpi ja Liisa Harju; P2 1919 - kuuromykkäinopettaja, kirjailija Jenny Olivia Simelius S 1878, K 1964, P2 V kuuromykkäinkoulun opettaja, lukkari Joseph Simelius ja Jenny Stenbäck. Lapset: Lyyli Sofia (Anhava) s. 1896, tekstiilitaiteilija, kuvaamataidon lehtori; Aili (Suorsa) s.1898; Lauri Jaakko s. 1900, diplomi-insinööri; Ahti Ilmari s. 1906, eversti, sotahistorioitsija; Paula . 1909. Samuli Paulaharju oli Oulun kuuromykkäkoulun opettaja, joka keräsi matkoillaan eri puolilta Suomea, Karjalaa, Lappia ja Ruijaa suuren määrän kansanperinnettä. Hän myös piirsi ja valokuvasi esineistöä ja rakennuksia, ihmisiä ja heidän ympäristöään sekä keräsi esineistöä. Oulun kuuromykkäkoulun veiston- ja piirustuksenopettaja 1904 - 1935.Toimittuaan joitakin vuosia kansakoulunopettajana Karjalan kannaksen Uudellakirkolla Paulaharju siirtyi 1904 Oulun kuuromykkäkoulun opettajaksi, jossa virassa hän pysyi eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuoteen 1935. Oulun museon hoitajana hän toimi 1908 - 1924. Hänelle myönnettiin professorin arvo 1943. Paulaharjun keräämää aineistoa on myös Museovirastossa ja Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa. Oulu-seuran aloitteesta Paulaharjulle pystytettiin 1995 Ari Kochin suunnittelema muistomerkki hänen entisen työpaikkansa lähelle Tuiraan.
  
  • Samuli Jaakonpoika Paulaharju (Tuohisaari)
• Paulaharju (s. Simelius), Jenny (1878-1964) Samuli Paulaharjun tarmokas vaimo, opettaja, osallistui aktiivisesti miehensä työhön. Pohjois-Pohjanmaan museon hoitaja ja kokoelmien kehittäjä. Jenny Josefintytär Paulaharju (Simelius) (s.07.11.1878 Paavola k. 06.09.1964 (85) Oulu). Samuli Paulaharjun elämäntyön tekivät osaltaan mahdolliseksi hänen puolisonsa Liisa (o.s. Iso-Korpi) ja Jenny (o.s. Simelius). Hänen ensimmäisestä avioliitostaan syntyi kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Molemmat aviopuolisot vastasivat perheen taloudesta ja harrastivat myös kirjoittamista. Jenny oli miehensä mukana keruumatkoilla. Hän muokkasi Samulin tekemiä muistiinpanoja.
  
  • Jenny Josefintytär Paulaharju (Simelius)
• Pehkonen, Frans (1870 - 1957) korkeimman oikeuden presidentti, senaattori oikeusosastossa. Frans Albert Pehkonen S 28.3.1870 Oulu, K 25.8.1957 Lohja. Vanhemmat: Brita Maria Pehkonen. Puoliso 1904 - Katarina Charlotta Forsman S 1873, K 1958, Puolison vanhemmat puuseppämestari Pehr Erik Forsman ja Anna Elisabet Höglund. Frans Pehkonen teki pitkän ja monipuolisen uran oikeuslaitoksen palveluksessa. Korkeimman oikeuden presidenttinä hänellä oli suuri vaikutus lainkäyttöön, ja hän osallistui tässä tehtävässä myös juridisen kielenkäytön kehittämiseen. Tuomarinuran lisäksi Pehkosella oli kokemusta asianajotoiminnasta, yhteiskunnallisista tehtävistä ja järjestötoiminnasta. Frans Pehkonen oli kotoisin Oulusta vaatimattomista oloista. Hän suoritti 1892 ylemmän oikeustutkinnon ja sai 1895 varatuomarin arvon. Hän toimi aluksi alituomarin apulaisena ja aloitti 1899 ylimääräisenä virkamiehenä Vaasan hovioikeudessa, jossa hän toimi kymmenen vuoden ajan ja kohosi kanslistiksi ja notaariksi. Hän oli samanaikaisesti asianajajana ja osakkaana Hasselblatt & Boxströmin asianajotoimistossa. Hänet kutsuttiin keväällä 1917 senaatin oikeusosaston jäseneksi. Kun korkein oikeus vuotta myöhemmin perustettiin, hänestä tuli sen jäsen ja oikeusneuvos. Hänet nimitettiin 1929 korkeimman oikeuden presidentiksi, missä virassa hän toimi vuoteen 1940, jolloin hän saavutti lain määräämän eroamisiän. Tämän jälkeenkään hän ei vetäytynyt lepoon, vaan toimi 1941 - 1947 sotatalouden tarkastusviraston puheenjohtajana.
  • Frans Albert Pehkonen
• Pekuri, J. H. (1858-1943) kultaseppä ja kunnallispoliitikko, Pekurinkulma. - Oulun tunnetuin hopeaseppä ja lapinlusikoiden tekijä 1900-luvulla. Juho Hesekiel Pekuri (Johannes Hezekiel Benjaminsson Pekuri) Syntynyt: 10. huhtikuuta 1858. Siikajoki, Finland (Suomi). Kuollut 31. lokakuuta 1943 (85). Vanhemmat: Benjamin Pekuri ja Milliana Sofia Carlborg. Puolisot: Johanna Emilia Pekuri (Petterson) Pekuri oli ahkera kultaseppä, jolla oli liikkeet Oulussa, Jyväskylässä ja Rovaniemellä. Hänen liikeessään toimi kaksi kisälliä ja viisi oppipoikaa. Oulussa liike toimi osoitteessa Kirkkokatu 23. Tuohon aikaan myös silmälasit ja nenäprillit myytiin Juho Pekurin liikkeestä. Kultaseppä kiinnitti myös tekohampaat. Tuotteisiin kuuluivat uistimissa lusikkauistimet, kaksoiskalat, lipat ja käyräuistimet. Pekurin kultasepän pöytä on esilla Pohjois Pohjanmaan-museossa. Juho Hesekiel Pekuri oli yksi maineikkaimpia ja menestyneimpiä Oulussa vaikuttaneita kultaseppiä. Hän vaikutti kaupungissa vuosina 1884–1943.
  • Juho Hesekiel Pekuri
    
• Pietilä, Antti J. (Jaakko) (9. maaliskuuta 1878 Oulujoki – 9. syyskuuta 1932 Helsinki) oli suomalainen teologi, professori ja kirjailija. Pietilä syntyi Oulujoella asuvan suutari Aappo ja Kaisa Helena (s. Kellin) Pietilän (s.10.09.1840 Lumijoki) perheeseen kolmantena lapsena. Hän sai nimen Anders Jakob, joka muutettiin myöhemmin muotoon Antti Jaakko. Nimenään hän käytti Antti J. Pietilää. Pietilä kävi myös töissä koulunkäynnin ohella. Hän pääsi lopulta ylioppilaaksi vuonna 1897 Oulun lyseosta.
  • Antti Jaakko Pietilä
• Pietilä, Fredrika Wrightiläisen Työväen Naisseuran perustaja ja puheenjohtaja; kirjailija: romaani 'Kihlatut¨', Fredrika Pietilän runoja julkaistiin myös Pohjois-Suomi-lehdessä. Fredrika Pietilä syntyi Oulussa 29. lokakuuta 1837, lähti v. 1864 opiskelemaan Jyväskylän seminaariin ja valmistui opettajaksi v. 1868. Opettajan ura alkoi Raahessa. Synnyinkaupunkiinsa Fredrika Pietilä palasi v. 1877 ja oli Kajaanintullin koulussa opettajana kuolemaansa (26.4.1898) asti. Fredrika Pietilän ainoa kaunokirjallinen teos, kertomus Kihlatut, ilmestyi Oulun kirjapaino-osakeyhtiön painamalla v. 1878. Se on realistinen kertomus merenrantakaupungin elämästä. Tarinan päähenkilö on merimies Arvolan tytär Kaisu, jonka henkilöhahmon ja lapsuudenkodin kuvauksessa on yhtymäkohtia kirjailijan omaan elämään.Henkilöitä on kuvattu niin elävästi, että heillä on hyvinkin voinut olla esikuvansa 1840-luvun oululaisissa. Hän otti kantaa nälkävuosina kärjistyneisiin maatilojen menetyksiin kaupunkien kauppaporvareille, naisten sivuuttamiseen perheen taloutta ja lasten koulutusta koskevista päätöksistä sekä yleensä koulutuksen tärkeyteen. ilmestyi Oulussa 1878. Sitä pidetään omaelämäkerrallisena, ja merenrantakaupunki tarkoittaa Oulua. Seuraavana vuonna Fredrika Pietilä valittiin perustamansa Oulun Työväen Naisseuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Seuraa kritisoitiin muun muassa samanlaisesta toiminnasta kuin mitä ”vallassäätyläisten” naisseuralla oli. Tämä lyhytaikainen seura oli kuitenkin varhaisimpia yhdistyksiä suomalaisen työväenliikkeen naisten historiassa
  • Fredrica Pietilä
• "Pikkuhieroja" kulki 1920-luvulla pieni laukku kädessä talosta taloon hieromassa rouvat onnellisiksi.
• Piper, Gustaf Abraham Aloitekykyinen ja kiivas Pohjanmaan maaherra 1746-1761.
  • Maj. Gen. Gustaf Abraham Piper
• Piponius, Maria (1823-1868) Elias Lönnrotin oululaissyntyinen vaimo, värjärimestarin tytär.
  • Maria Eliaksentytär Lönnrot (Piponius)
• Pärmi, Nikolai "Nikke" (1887-1957) Pohjanmaan jääkäripataljoonan jääkärikapteeni (myöh. everstiluutnantti); "Duoda, duoda, oottako pojat katselleet kualemaa silmästä silmään?"
• Pääkkönen, Pentti (1910-1982) teki yli 40 vuotta kestäneen uran näyttelijänä Oulussa. Pro Finlandia mitali 1967, teatterineuvos 1978.

R

• Raappana, Erkki (1893-1962) eversti, Mannerheim-ristin ritari n:o 3, jääkäri, Juho Raappanan poika
  • Erkki Johannes Raappana Erkki Johannes Raappana
• Raappana, Juho (1869-1923) Kalevan ja Nyyrikin perustaja, opettaja, lakimies.
  • Juho Heikinpoika Raappana Juho Heikinpoika Raappana
• Rehtijärvi (o.s.Tynni) Katri Elina (Syntynyt: 07. helmikuuta 1912 Venjoki, Inkerinmaa, Finland (Suomi) .Kuollut 15. toukokuuta 1987 (75) Helsinki, Finland (Suomi)) Katri Rehtijärvi nimitettiin Oulun yliopiston ensimmäiseksi iho- ja sukupuolitautiopin professoriksi vuonna 1965 . Ouluun siirryttyään Katri Rehtijärvi kiinnostui erityisesti perinnöllisistä ihotaudeista, joita noilla harvaan asutuilla sisäsiittoisilla seuduilla onkin suhteellisen paljon. Ammatissaan Katri oli luja ja määrätietoinen mutta ihmisenä vaatimaton, helposti kuoreensa vetäytyvä, yliherkkä, joskus suorastaan säikky sielu.
  • Katri Elina Rehtijärvi (Tynni)
• Ringvall, Nikke (Nils) lehtimies, Oulun Ilmoituslehden päätoimittaja 1800-luvun lopulla.
• Rintala, Paavo (1930-1990) Oulussa lapsuutensa ja nuoruutensa asunut kirjailija, Pojat -kirja. Paavo Olavi Rintala (20. syyskuuta 1930 Viipuri – 8. elokuuta 1999 Kirkkonummi) oli suomalainen kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu näytelmiä, kuunnelmia ja romaaneja. Eämä: Karjakatu 24 Oulun Raksilassa, Rintalan koti nuoruusvuosina. Maatalousteknikko Otto Adiel Rintalan ja sairaanhoitaja Aino Amalia Nikulan perhe asui Antreassa. Paavo-poika syntyi Viipurissa. Rintala lähti äitinsä kanssa talvisodan alta evakkoon. Isä kuoli talvisodassa Vuosalmen taistelussa 12. maaliskuuta 1940, ja Rintala jäi äitinsä, enonsa ja mummonsa kanssa asumaan Ouluun. Keväällä 1941 he muuttivat Raksilaan tilavampaan asuntoon, enoa lukuun ottamatta. Raksilan kaupunginosa sodanaikaisine poikaporukoineen näkyykin hänen yhdessä tunnetuimmassa teoksessaan Pojat. Mikko Niskanen ohjasi 1962 kirjan pohjalta samannimisen menestyselokuvan, jossa erityisesti nuori Vesa-Matti Loiri kunnostautuu Jaken roolissa. Rintala pääsi oppilaaksi Oulun lyseoon 1942 ja pääsi ylioppilaaksi 1951. Syksyllä hän aloitti varusmiespalveluksen, kävi reserviupseerikoulun ja yleni vänrikiksi. Palveluksen jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa teologian lisäksi kirjallisuutta ja valtiotieteitä. Opinnot keskeytyivät kuitenkin parin vuoden päästä. Presidentti Kekkosen pyynnöstä hän aloitti vuonna 1969 Suomen rauhanpuolustajien puheenjohtajana. Tässä tehtävässä hän pysyi vuoteen 1984, jolloin erosi. Rintala avioitui Lauri Pihkalan tyttären Railin kanssa 1955. He saivat neljä tytärtä. Vuonna 1960 he muuttivat asumaan Kirkkonummelle. Vuonna 1965 Rintalat rakensivat Kirkkonummen Abramsbyhyn omakotitalon, joka sai nimen Päiväaho. Varsinaista asuinrakennusta täydensi kaksi vuotta myöhemmin käyttöön otettu tuparakennus, jossa Paavo Rintala ja hänen pianonsoitonopettajavaimonsa työskentelivät. Päiväahossa kirjailija asui kuolinvuoteensa 1999 saakka. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.intalan kuoleman jälkeen hänen omaisensa lahjoittivat kirjailijan työhuoneen irtaimiston Oulun kaupungille. Oulun kaupunginarkistoon (Kansankatu 55 A) sisustettiin ”Kirjailija Paavo Rintalan työhuone”, joka avattiin yleisölle Paavon päivänä 25. tammikuuta 2006. Vaikka huone ei olekaan kooltaan ja muodoltaan tarkka kopio Päiväahossa olleesta työhuoneesta, antaa se oivan kuvan kirjailijan työympäristöstä.
  • Paavo Olavi Rintala
• Rosberg, Keijo Erik ”Keke” (s. 6. joulukuuta 1948 Solna, Ruotsi) on suomalainen entinen autourheilija ja Formula 1:n ensimmäinen suomalainen maailmanmestari. Rosberg nousi Formula 1 -sarjaan kaudeksi 1978 Formula 2 -sarjasta. Hänen isänsä, haminalainen Lars Rosberg oli hakeutunut Tukholmaan sodan jälkeen opiskelemaan eläinlääketiedettä. Siellä hän tapasi haminalaisen Lea Lautalan ja pariskunta avioitui. Myöhemmin Suomessa Keijolle syntyi kaksi pikkusiskoa, Seija ja Jaana. Vuosi Keijon syntymästä perhe muutti Suomeen, kun Lea Rosberg sai töitä Lapinjärveltä kunnaneläinlääkärinä. Perhe oli suomenkielinen, vaikka kunta oli enimmäkseen ruotsinkielinen. Kaksi vuotta myöhemmin perhe muutti Haminaan ja sen jälkeen Ouluun, missä Keijo kävi Tuiran kansakoulun. Vuonna 1962 perhe muutti Iisalmeen. Lukiota käydessään Rosberg sairastui vakavaan aivokalvontulehdukseen mutta selvisi. Hän pääsi ylioppilaaksi Iisalmen lyseosta keväällä 1968. Hän ilmoittautui hammaslääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin mutta ei lukenut kesän aikana ja reputti kokeen. Keijo ryhtyi ajamaan isäänsä seuraten go-kart-autoa eli mikroautoa tai kartingia perheen asuessa Oulussa. Hänen ensimmäiset neljä kauttaan autourheilun kuninkuusluokassa eivät vielä tuoneet menestystä. Päästyään Williams-talliin Rosberg voitti maailmanmestaruuden kaudella 1982. Hän ajoi sen jälkeen vielä neljän kauden ajan Formula 1:ssä kunnes lopetti ja siirtyi urheilu- ja vakioautoluokkiin. Rosberg tunnettiin hyvin aggressiivisesta ajotyylistään, johon kuuluivat esimerkiksi sivuluisut ja radan reunakivetysten yli ajaminen. Rosberg päätti ajouransa kauteen 1995 ja keskittyi sen jälkeen oman Team Rosberg -tallinsa johtamiseen. Hän on toiminut myös poikansa Nico Rosbergin sekä suomalaisten Formula 1 -kuskien managerina. Myös Nico Rosberg on Formula 1 -maailmanmestari.
  • Keijo Erik Rosberg
• Rosendal, Mauno (1848-1917) Oulun suomalaisen lyseon rehtori, herännäisjohtaja, perustuslaillinen itsenäisyysmies 1800-1900-lukujen vaihteessa.
• Rosvo-Perttunen eli Ahastuinanen "mahoton mainio ryöwari Pohojanmaalta" 1800-luvun lopulla. Anders Wilhelm Perttunen alias Antti Ville Perttunen, eli Rosvo-Perttunen (10. toukokuuta 1851, Oulu – 6. heinäkuuta 1877, Kuopio) oli tunnettu rikollinen. Perttusesta tuli jo varhain tunnettu rikollinen, jota voidaan verrata sen ajan vastaaviin kuuluisuuksiin, esimerkiksi Hallin Janneen, Haapojan Mattiin ja Gabriel Sutkiin. Päinvastoin kuin edellä mainitut, Perttunen ei ollut väkivaltainen. Hän oli varas, kelmi ja veijari, joka nautti ympäristönsä vähäväkisten suojelua ja arvostusta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa on yli sata erilaista kertomusta ja tapausta Perttusen tekemisistä. Perttusen pääasiallinen toiminta-alue oli laaja: Oulun läänin lisäksi koko Pohjois-Suomi, Kainuu ja Savo aina Mikkeliä myöten. Kotipaikkanaan Perttunen piti Limingan ja Raahen seudun syrjäkyliä. Perttunen maksoi piilottajilleen avokätisesti. Tiedetään jopa isojen talollisten häntä piilotelleen isojen rahojen toivossa. Perttunen pidätettiin Limingassa 5. joulukuuta 1874 ja hän sai elinkautisen kuritushuonerangaistuksen 17. syyskuuta 1875. Perttusen elämän loppuvaiheista ei ole varmaa tietoa. Perttusen kerrotaan kuolleen heinäkuussa 1877 Kuopion vankilassa. Erään tarinan mukaan hänen kuitenkin väitetään lahjoneen vartijat valehautaamaan hänet ja paenneen sen jälkeen Amerikkaan. Ohjaaja Martti Kadenius käsikirjoitti ja ohjasi Perttusesta kertovan musiikkinäytelmän, "Rosvo-Perttunen". Näytelmä herätti suurta huomiota osakseen kun se esitettiin Limingassa 2003 ja 2005. Näytelmän myötä heräsi myös keskustelu siitä, onko soveliasta tuoda Perttusen tapaista rikollista näyttämölle ja tavallaan romantisoida hänen tarinansa "totuuden vastaiseksi".
  • Anders Wilhelm Perttunen
• Runeberg, Johan Ludvig (1804-1877) Suomen kansallisrunoilija. Asui poikana runsaan vuoden Oulussa setänsä luona ja kävi Oulun triviaalikoulua. Johan Ludvig Runeberg syntyi Pietarsaaressa 5.2.1804. Vanhemmat: pietarsaarelainen merikapteeni Lorentz Ulrik Runeberg 10660 (yo 1791, † 1828) ja Anna Maria Malm. Oulun triviaalikoulun oppilas 6.3.1813 (cl. I) – 1814 (avg.).
  
  • Johan Ludvig Runeberg
• Rännäri, Johan (Juho) (1827 Kemi – 15. helmikuuta 1884 Yhdysvallat) oli suomalainen opettaja, toimittaja ja kansanvalistaja. Hän käytti myös nimimerkkejä J.R., -n-i ja J. Suomela. (1827-1884) Hän oli täysin itseoppinut kansanmies, joka oli monessa mukana Oulun seudun vilkkaassa hengenelämässä 1850- ja 1860 -luvulla. Tämä itseoppinut kansanmies kirjoitteli innokkaasti Oulun Wiikko-Sanomiin ja oli Kuopion Sanomien ahkerin kirjeenvaihtaja. Hän laati Oulun Wiikko-Sanomiin Limingan kirjeiden ohella huomattavan joukon yhteiskunnallisia artikkeleita erilaisista maataloudellisista, yhteiskunnallisista ja yleispoliittisista aiheista. Rännäri oli ensimmäisiä sanomalehtikirjeenvaihtajia varsinaisen kansan joukossa. Hän oli myös uuttera valistuskirjailija, joka julkaisi niin kaunokirjallisia kuin runoteoksia ja tuli tunnetuksi erityisesti ns. arkkiviisujen sepittäjänä. Myöhemmin Rännäri siirtyi Kuopioon ja elämänsä lopulla Amerikkaan, jossa myös kuoli.. Atte Kalajoen mukaan Johan Rännäri oli syntynyt Kemin pappilan torpparin poikana ja ansainnut leipänsä renkimiehenä.
  • Juho Erikinpoika Rännäri

S

• Saarela, Yrjö .Yrjö Eerik Mikael Sarkkinen sittemmin Saarela s. 13.7.1884 Oulujoki, k. 30.6.1951 Oulujoki. Vanhemmat: Jaakko Sarkkinen (Alasaarela) ja Maria Sunila. Puoliso 1910 - Ester Elisabeth (Betty) Markuksela. Lapset: kolme tytärtä; poika. Maanviljelijä; ammattipainija 1912 - 1914. Hopeamitali painin raskaassa sarjassa Lontoon olympiakisoissa 1908; maailmanmestaruus painissa Helsingissä 1911; kultamitali painin raskaassa sarjassa Tukholman olympiakisoissa 1912.Kunnianosoitukset: Suomen Urheilun kult. ar. 1948. Ensimmäinen, ja tähän mennessä ainoa oululainen olympiavoittaja. Saarela asui elämänsä maatilalla Oulujoen kunnassa. Saarela edusti aktiiviaikanaan Oulunsuun Pohja -nimistä seuraa. Tukholman olympiakisojen jälkeen Saarela siirtyi ammattilaiseksi sirkusareenoille. Tämä ura jäi lyhyeksi pian alkaneen ensimmäisen maailmansodan johdosta. Hän palasi amatööriareenoille edustaen uransa loppupuolella vuodesta 1924 alkaen Oulun Pyrintöä, jossa hän toimi niin painijana kuin valmentajanakin. Saarela osallistui myös Suomen painimaajoukkueen valmennukseen. Vielä vuonna 1929 Saarela saavutti SM-pronssia 45-vuotiaana. Saavutukset: Olympiakultaa Tukholma 1912 (raskas sarja), Olympiahopeaa Lontoo 1908 (sarja 93 kg, kultaa voitti Verner Weckman), Maailmanmestaruus Helsinki 1911 (sarja yli 83 kg). Saarelan asuinseutu on saanut nykyään Saarelan kaupunginosan nimen. Alueelta löytyy erilaisia painiin liittyviä kadunnimiä kuvaten alueen urheilullista merkkimiestä. Saarela on haudattu Oulujoen hautausmaalle.
  • Yrjö Eerik Mikael Saarela
    
• Schroderus Petrus.Petrus Schroderus kasvoi Oulussa yrittäjävanhempien lapsena. Savonlinnassa Timo Mustakallio -laulukilpailun voittanut oululainen tenori Petrus Schroderus, Oululaispoliisi Petrus Schroderus on laulumiehiä. Viime vuonna Schroderus vietti 10-vuotistaiteilijajuhlaansa. Laulanut hän on aina, lastentarhaikäisestä asti. Laulun opiskelun hän aloitti 27 vuotta sitten Madetojan musiikkilukiossa. Schroderus on tullut tunnetuksi oopperasta. Hän lauloi Kansallisoopperassa vuosina 2004–2012, ensin solistina, sitten kuoron ykköstenorina.Kansallisoopperassa Schroderuksen ensimmäinen huomattava rooli on Italialainen laulaja Richard Straussin Ruusuritarissa, jonka ensi-ilta on 26. marraskuuta.(Lehti Kaleva KulttuuriI 30.9.2004. Ouluun poliisiksi hän palasi kesäkuussa 2012. Enää ooppera ei ole Schroderuksen ykkösjuttu. Nyt hän kertoo siirtyvänsä yhä enemmän kevyemmän musiikin suuntaan. Petrus Schroderus palasi vuonna 2012 poliisiksi Ouluun oopperauransa jälkeen. Oopperatenori, vanhempi konstaapeli kajautti Oulun poliisin tervehdysvideolla laulun Oi, jouluyö ja 17.4.2020 Rakasta elämää - Uusi päivä koittaa vielä! . https://www.youtube.com/watch?time_continue=4&v=wAvr7fcVJBE&feature...
  
• Schulin Johan (myös Johan Wesalana tunnettu) 03.12.1757 Oulu - 18.12.1828 Liminka), Oulunjoen pitäjä, talollinen.Juho Schulin. Porvoon maapäivien pappissäädyn valtiopäivämiehet oli valittu vuoden 1809 Porvoon maapäiville kaikkialta maasta. Papistolla oli pienin valtiopäivämiesmäärä, kahdeksan. Porvariston edustajamäärä oli 19, talonpoikaissäädyn 28 ja aateliston 75. Johan Schulin, palasi esi-isien ammattiin ja viljeli Vesalan tilaa Kiviniemellä lähellä Oulua. Hän oli Pohjanmaan laamannioikeuden lautamiehenä nauttien ilmeisesti yleistä luottamusta paikkakunnalla.
  • Juho Schulin
• Schulin (Suhonen) Mikko Juhonpoika (1719 Joroinen - 07.02.1769 (49-50) Oulu). Vuonna 1756 sai Mikael Schulin -niminen kauppapalvelija kauppaoikeudet Oulussa. Oulun maistraatin pöytäkirjat nimittäin kertovat, että Mikael Schulin oli erään Juho Suhosen poika Joroisista ja oli syntynyt 1719. Katovuotena (arvatenkin 1720-luvun lopulla) hän lähti maailmalle vanhemman sisarensa kanssa. Liikuttava tarina kertoo kuinka sisar työnsi veljeänsä kelkalla. Kerjuulla eläen saapuivat he vihdoin rannikolle, joka katovuosien aikana aina on ollut sisämaan kovaosaisten asukkaiden tavoitteena. Iin Kuivaniemessä ottivat eräs talollinen Juho Huhta ja hänen lankonsa Mikko Suhosen huostaansa, päämääränä kasvattaakseen hänet ruotunsa sotilaaksi. Kun Suhosta viiden vuoden jälkeen yritettiin viedä sotaherrojen eteen, karkasi hän kuitenkin ja meni Ouluun. Siellä hän joutui kauppamies Petter Hollenderin palvelukseen, yleni kauppapalvelijaksi ja toimi myöhemmin Hollenderin laivan kipparina Tukholman matkoilla. Mikko Suhosesta tuli nyt Mikael Schulin. Kauppauralla Schulin menestyi erinomaisesti. Hän oli aikoinaan Oulun suurimpia liikemiehiä rakentaen monta laivaa veistämöillään myytäväksi. Laivakauppa oli siihen aikaan Oulun kauppiaiden tuottavimpia elinkeinoja. Oulun laivat myytiin Tukholmaan ja seilasivat sitten Itä- ja Pohjanmerillä ja jopa Välimerelle tuoden sieltä sen ajan taloudessa elintärkeää suolaa. Mikael Schulin kuoli 1769 jättäen jälkeensä vaimon, pojan ja kolme tytärtä. Vaimo Anna Wacklin, jonka suku muuten tarkistamattoman perimätiedon mukaan juontuu Iisalmen Vakkalaisiin, kuoli kolmetoista vuotta myöhemmin. Poika, Johan Schulin, palasi esi-isien ammattiin ja viljeli Vesalan tilaa Kiviniemellä lähellä Oulua. Hän oli Pohjanmaan laamannioikeuden lautamiehenä nauttien ilmeisesti yleistä luottamusta paikkakunnalla. Tuskin olisi Mikael Schulinin nimi säilynyt aikakirjoissa jollei hänen Helena-tyttärestä olisi tullut hengen suurmiehen äiti. Runoilijapiispa Frans Mikael Franzén (1772-1847), oli kauppias Zachris Franzénin ja hänen vaimonsa Helena Schulinin poika.
  • Mikko Juhonpoika Schulin (Suhonen)
• Sigrid Antintytär leski, jolta venäläiset polttivat talon 1590 vanhan vihan aikana; sai korvaukseksi kuninkaalta kuusi tynnyriä viljaa.
• Siilasvuo, Ensio (1922-2003) kenraali, Hjalmar Siilasvuon poika, kävi koulua ja työskenteli armeijan palveluksessa Oulussa
• Siilasvuo, Hjalmar F. (1892-1947) jääkärikenraaliluutnantti, sotilasläänin komentaja 1934-41. Mannerheim-ristin ritari n:o 183
• Silfvan, Maria (1802-1865) ensimmäinen suomalaissyntyinen näyttelijätär ja diiva, Carl Wilhelm Westerlundin vaimo
  • Maria Elisabeth Silfvan-Westerlund (Silfvan)
• Siljo, Juhani (1888-1918) runoilija, kirjailija, kriitikko, Oulun lyseon oppilas 1900-luvun alussa.
• Similä, Johan K. (1906-2002) korpraali, Mannerheim-ristin ritari n:o 78, syntynyt Temmeksellä, muutti Ouluun sodan jälkeen
• (Sinius), Brita Maria Uddman Oulun kaupunginkätilö (14.01.1753 Oulu - 27.03.1833 (ikä 80) Oulu) Vanhemmat: Gabriel Sinius ja Anna Brita Sinius (Warg). Puolisot: Handelsman Erik Uddman (Uddman Bure). Brita Uddman meni nuorena naimisiin piitimeläisen kauppiaan Erik Uddmanin kanssa, jäi leskeksi 1783 Tukhomassa, opiskeli siellä kätilöksi ja toimi Oulun kaupunginkätilönä 48 vuotta. Vaurastui työllään. Tytär Johanna nai Kokkolan apteekkarin. Tiedot, Kirsi Vainio Korhonen, Ujostelemattomat: Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa. Barnmorska. Legitimerad 21 maj 1785 för tjänstgöring som barnmorska i Uleåborg. Om henne noterar professor Jacob Alm vid examen Lärachtig.Ref.: Vainio-Korhonen, Kirsi: De frimodiga, 2016, Helsingfors.
  • Brita Maria Sinius Oulun kaupunginkätilö Brita Maria Uddman (Sinius)
• Sippola, Hanna (24.10.1875 Tampere - 01.03.1949 Oulu).Golgatan Mantana tunnettu naispoliisi. Manta oli Oulun ja samalla koko Pohjois-Suomen ensimmäinen naispoliisi, oikealta nimeltään Alice Johanna Maria (Hanna) Sippola (1875 Tampere–1949 Oulu). Oulun poliisilaitoksella hän työskenteli 1919–1942, mutta elämänvaiheet ovat vähemmän tunnettuja. "Kolokatan Manta, kookas kuin karhu ja juluma kuin ahama. Rikolliset pelkäsivät häntä enemmän kuin ruttoa.” Kolokatan Manta elää Oulun seudun muistiperinteessä myyttisenä hahmona. Hanna Sippola kuoli Oulussa 1.3.1949 ja hänet on haudattu Oulun Vanhalle hautausmaalle. Kuolinilmoitusta tai muistokirjoitusta sanomalehdissä ei ollut, koska juuri tuolloin alkoi maassa kolmiviikkoinen kirjapainoalan lakko eikä lehtiä ilmestynyt. Mutta oululainen perinnetieto kertoo, että Hannan siunannut pappi sanoi Hanna Sippolan olleen kuollessaan yhtä köyhä kuin asiakkaansa. Hän oli jakanut vähistään apua tarvitseville koko työhistoriansa ajan.
  • Hanna Sippola Alice Johanna Maria Justiinantytär Sippola
• Skjöldebrand, A.F. (1754-1834) ruotsalainen eversti, myöhemmin kenraali ja kreivi, Giuseppe Acerbin matkakumppani tämän Pohjois-Suomen matkalla 1799-1800. Taitava viulisti, tullut tunnetuksi myös useista matkalla tekemistään maisemapiirroksista.
• Snellman suku
  
  • Snellman-suvusta on noussut suuri joukko suomalaisia vaikuttajia. Suvun tähtihahmoksi nousee professori, senaattori Johan Vilhelm Snellman (1806–1881), joka oli suomalaisuuden ja suomalaisen yhteiskunnan suurimpia rakentajia, kenties suurin. Filosofina hän nousi myös kansainvälisesti ansioituneeksi tiedemieheksi. Varsinkin talouselämässä ja kirkon piirissä kymmenet suvun edustajat ovat nousseet huomattavan merkittäviin asemiin. Pohjois-Pohjanmaa ja erityisesti Oulu oli 1700- ja 1800- luvuilla suvun keskeisin toiminta- ja vaikutusalue. Ouluun sijoittuvat myös kauppaneuvos Karl August Snellman (31.10.1849–31.12.1920) ja hänen vaimonsa Alma Maria o.s. Antman (17.9.1849–27.7.1919).
  • Saksalaiseen alkuperään saattaa viitata sukunimi, että jotkut suvun vanhat edustajat ovat kirjoittaneet sukunimensä lopun kahdella n:llä, muodossa Snellmann. Perimätieto näyttäisi kytkevänkin suvun nimen mainittuihin adjektiiveihin. Perimätiedon mukaan 1600-luvun lopulla kulkeutui Iisalmen pitäjän Pielaveden kylästä Virkkunen-niminen talonpojan poika Oulun triviaalikouluun. Poika oli luonnonlahjakas ja hyvä oppilas. Triviaalikoulun rehtori oli ilmeisen mieltynyt oppilaaseensa. Rehtori antoi hänelle ajan tavan ja kieliolojen mukaan muukalaisen nimen. Hän päätyi nimeen Snellman. Kun Virkkunen-nimi kytkeytynee sanaan virkku (virkeä, vireä, reipas), yhteys schnell- ja snäll-sanoihin tuntuisi ilmeiseltä. Yksi Snellmanien laivoista oli saanut nimen Snäll. Kielellisen yhteyden varmistaa kirjoittajan mielestä se, että vuosien 1906 ja 1930 suurissa nimenmuutoissa monet Snellmanit vaihtoivat sukunimensä Virkkuseksi. Heihin kuului tunnetuimpana Paavo Emil Snellman (s. 1874 Pudasjärvellä, k. 1959 Pälkäneellä), joka vuodesta 1906 alkaen Paavo Virkkunen-nimisenä nousi suureksi suomalaiseksi vaikuttajaksi (teologi, koulumies, eduskunnan jäsen ja puhemies, opetusministeri).
  • https://www.snellmansaatio.fi/wp-content/uploads/2017/12/Snellman_h...
• Snellman, Albert Oskar (1844-1894) kauppaneuvos, valtiopäivämies, kaupunginvaltuutettu ja valtuuston puheenjohtaja, teollisuusjohtaja, Oulun radan tarmokas puuhamies, Albertinkatu nimikkokatu
  • Albert Oskar Snellman
    
• Snellman, Anna sai 1761 kaupungilta 200 kuparitaalarin apurahan opiskellakseen kätilöopistossa Tukholmassa.
  
• Snellman, Henrik Wilhelm (1848-1902) J.W. G:sson Snellmanin poika, Laiva Toivon nuori ja kiivas kapteeni 1871-79, sahatoimen harjoittaja, rautakauppias. Henrik Wilhelm “Wille” Snellman Birth 6 Apr 1848 Oulu, Oulu Municipality, Northern Ostrobothnia, Finland. Death 18 Oct 1902 (aged 54) Oulu, Oulu Municipality, Northern Ostrobothnia, Finland. Burial: Oulu Cemetery Oulu, Oulu Municipality, Northern Ostrobothnia, Finland. Merikapteeni (Sea Captain). Rautakauppias (Dealer in Hardware). Parents: Johan Wilhelm Snellman & Johanna (Jeannette) Enbom (*Feb. 7, 1817 Oulu-†Jun. 7, 1878 Oulu). Spouse: Maria Fellman (*Jan. 29, 1857 Oulu).
  • Henrik Wilhelm Snellman
• Snellman, Henrik Wilhelm (1841-1934) edellisen serkku, kutsuttiin H.W.Isakinpoika vanhemmaksi ja 'Hamina-Villeksi', Toivon kapteeni 1879-88, Oulun satamakapteeni.
  • Henrik Wilhelm Isaksson Snellman
• Snellman, Johan (1711-1738) oululainen oppinut, jonka väitöskirja De Urbe Uloa ilmestyi 1737.
  • Johan Johansson Snellman
    
• Snellman, Johan Vilhelm (1806-1881) vietti Oulussa poikavuotensa, valtiomies, senaattori, kansallisfilosofi.
  • Senator Johan Vilhelm Snellman
    
• Snellman, Johan Wilhelm G:sson (1809-1881) laivanvarustaja, kauppias, sahaliikkeen harjoittaja, valtiopäivämies, kauppaneuvos, fragatti Toivon ja Hietasaaressa sijaitsevan Hannalan huvilan rakennuttaja.
  • Johan Wilhelm Snellman
    
• Snellman, Karl August (1849-1920) kauppaneuvos, Kemi-yhtiön tj., valtiopäivämies, hyväntekijä. Lahjoitti kuolinvuoteella puolet 10 miljoonan markan omaisuudestaan Oulun ja Pohjois-Suomen köyhille lapsille.
  • Karl August Snellman
• Soveliukset Raahelainen suurporvarisuku, jolla oli perinteiset siteet oululaisiin kauppiassukuihin liike- ja sukulaisuussuhteiden kautta. Harjoittivat mm. sahatoimintaa myös Oulussa. Kreikan vapaustaistelijana tunnetuksi tullut, Raahessa syntynyt ja Oulussa poikavuotensa elänyt August Maximilian Myhrberg (1797-1867) kuului sukuun äitinsä kautta.
  
• Spårman, Martti Oulun katukuvaan 1900- kuulunut kampojen ja pikkutavaroiden kaupustelija, jonka sanomiset ja sutkautukset jäivät elämään.
  • Martti Felix Spårman
• Stenbäck, Selma (1869-1951) Oulun diakonissakodin ensimmäinen johtajatar
  
• Ståhlberg, K. J. (1865-1952) Suomen ensimmäinen presidentti, Oulun lyseon oppilas 1870-l.Ståhlberg kuului molempien vanhempiensa kautta pohjoispohjalaisiin pappis- ja virkamiessukuihin. Ståhlbergin isä kuoli 41-vuotiaana 1873 pojan ollessa vain kahdeksanvuotias. Äiti kuoli vuonna 1879. Ståhlberg kävi koulua Oulun suomalaisessa yksityislyseossa ja oli koko kouluaikansa luokkansa paras oppilas. Hän myös kirjoitti konventin lehteen ja toimi sen päätoimittajanakin. Koulun rehtori kuvaili häntä koulun matrikkelissa sanoin spes nostratium et decus (suom. meikäläisten toivo ja kaunistus). Ylioppilastutkinnosta hän sai arvosanakseen laudaturin vuonna 1884. Yliopistossa hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon, jonka kautta hän eteni kohti varsinaista päämääräänsä, eli molempain oikeuksien kandidaatin tutkintoa. Sen Ståhlberg suoritti 1889.
  • Kaarlo Juho Ståhlberg, 1st President of Finland
• Svinhufvud, P.E. (1861-1944) laki- ja valtiomies, Suomen presidentti 1931-37, karkotettuna Siperiassa 1914-17.
  

T

• Tiesmaa, Erkki (1907-1969) legendaarisen sota-ajan viisun, Eldanka-järven jää, oululaissyntyinen sanoittaja, sodissa valistusupseerina ja rintamalaulajana, sodan jälkeen rehtorina Pellon yhteiskoulussa
  • Erkki Antero Tiesmaa (Tidström)
• Topelius, Sakari, (1818-1898) kirjailija, koko Suomen satusetä, kävi koulua Oulussa. Zachris (Zacharias, Z., Sakari) Topelius (14. tammikuuta 1818 Uusikaarlepyy – 12. maaliskuuta 1898 Sipoo) oli suomalainen kirjailija, runoilija, toimittaja, historioitsija ja Helsingin yliopiston rehtori. Hän kirjoitti ruotsiksi. Topelius oli Oulun triviaalikoulun oppilas 1829–1832 ja kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä J. L. Runebergin yksityisoppilaana 1833. Tämän jälkeen hän aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa, jossa hänet promovoitiin maisteriksi 1840 ja tohtoriksi vuonna 1847.
  • Sakari Topelius, Jr.
    
• Toppelius, Greta ja Lisette Sakari Topeliuksen tädit, pitivät lainakirjastoa Torikadulla 1800-l:n alussa. Torikadun toisella puolella Gustaf Toppeliuksen talon pihapiirissä oli myös kulttuurihistoriallisesti kiinnostava kohde. pieni punainen pihamökki, jossa oli kaksi huonetta. Talossa asuivat kirjailija Sakari Topeliuksen tädit, kulturellit neiti-ihmiset Greta ja Lisette. "Heillä oli yksityinen tuhannen niteen lainakirjasto, jonka kirjoja Topeliuskin Oulun triviaalikoulussa opiskellessaan luki."
  
  • Margareta Michelsdotter Toppelius
• Toppelius, Gustaf (1786-1864) Mikael Toppeliuksen poika, kaupunginlääkäri, professori, syntynyt Oulussa 4.6.1786. Oulun kaupunginlääkäri 1815. Oulun terveyslähteen intendentti 1816. Professorin arvonimi 1816. Oulun Säästöpankin johtokunnan puheenjohtaja 1845. Kuoli Oulussa 2.12.1864. Pso: 1820 Maria Calamnius († 1863).
  
  • Gustaf Toppelius
    
• Toppelius, Kristoffer Ensimmäisenä Toppelius nimeä käyttäneen Mikael Mikaelinpoika Toppeliuksen poika. Oli 1714 äitinsä ja sisarustensa kanssa paennut venäläisiä Muhokselle metsätorppaan, kun kasakat ryöstivät hänet mukaansa. Päätyi Venäjällä erään inkerinmaalaisen ylimyksen taloon, jossa häntä kohdeltiin hyvin. Karkasi kuitenkin koti-ikävän vaivaamana, ja päätyi Etelä-Suomen kautta Tukholmaan. Tapasi siellä sattumalta äitinsä, joka oli monien muiden pakolaisten tavoin kulkeutunut pääkaupunkiin. Sakari Topeliuksen isoisän isä, jonka vaiheisiin perustuu satu "Koivu ja tähti".
  
  • Christopher Mickelsson Toppelius
    
• Toppelius, Mikael (1734-1821) taidemaalari, tunnettu kirkkomaalari, töitä säilynyt mm. Kempeleen, Paltaniemen, Kiimingin ja Haukiputaan kirkoissa
  
  • Michael Kristofferinpoika Toppelius
• Toripolliisi Veistos v. 1987. Toripolliisi on Oulun tunnetuin patsas. Kajaanilaisen Kaarlo Mikkosen veistämä patsas on kunnianosoitus Oulun torilla vuosina 1934-79 toimineille kolmelle toripoliisille. Heidän tehtävä oli valvoa kuria ja järjestystä omaleimaiseen tapaansa. Eräs kolmesta polliisista oli Jaakko Mikkola. Hän oli torilla olevan patsaan mallinen ja tunnettu lausahduksestaan "herra on hyvä ja hajjaantuu".
  
  • Kalle Veikko Mikkonen Kalle Veikko Mikkonen
• Tulindberg, Erik (1761-1814) säveltäjä ja muusikko 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa.
  
• Tuominen, Annette Voitti vuonna 1966 nuortenlehden järjestämän kilpailun "Ann Christine -tyyppisen laulajattaren löytymiseksi" ja sai palkinnoksi neljän vuoden levytyssopimuksen. Ensisingle Troikka/Alaska. Levytti useita Veikko Juntusen sävellyksiä ja keikkaili miehensä Juhani Sorosen yhtyeen solistina.
  
• Tuominen, Jarmo (Jamppa) (1949-1998) Hyvin nuorena Pertti Haipolan nuorisoyhtyeessä uransa aloittanut oululainen muusikko. 1977 ensimmäinen LP-levy nimeltä Jamppa Tuominen, jonka jälkeen tanssikeikat nostivat hänet koko maan tietoisuuteen. Aamu toi -kappale nousi radiohitiksi, ja levystä tuli Suomen menestyksekkäin debyytti-LP. Seuraava LP Jos ystävään luottaa voit ylsi lähes samoihin lukemiin. Julkaisi urallaan kaikkiaan 16 albumia.
  
  • Jarmo Antti Jussi Tuominen
• Turakka, Arvi omalaatuinen, pieni, pyöreä ja likinäköinen "professori", Oulun historian tuntija 1920-luvulla, muistaja, jonka "tiedettiin osaavan ulkoa Oulun arkiston".

U

• Uhlström, Jacobus Johannis (K 1690) Tolvidus, Jakob Johansson S ilmeisesti Oulu noin 1641. V Oulun kirkonisäntä, raatimies Johan Nilsson ja N.N. Ylioppilas (Jacobus Joh. Tolvidus?) Uppsalassa syyskuu 1660; (Ostrobotniensis) Turussa kevätlukukausi 1667; respondentti (resp.) 1670. Iin papiston, ehkä kirkkoherran apulainen noin 1671, kappalainen 1682 (2. sarjaa). K Ii (haudattiin 9.3.) 1690. P Margareta Henriksdotter Lithovia, PV Oulun kirkkoherra Henricus Josephi Lithovius ja hänen 1. puolisonsa Margareta Eriksdotter Montana.
  • Johan Nilsson
  • Jakobus Johannis Uhlström (Tolvidus)

V

• Vaaskivi, Tatu (1912-1942), kirjailija, Tatu Georg Adolf Vaaskivi (vuoteen 1935 Wahlstén, Vahlstén; 19. heinäkuuta 1912 Helsinki – 21. syyskuuta 1942 Oulu) oli suomalainen kirjailija, kriitikko ja esseisti. Vaaskivi syntyi Helsingissä mutta muutti jo pikkulapsena Ouluun. Hänen vanhempansa olivat arkkitehti Georg Wahlstén ja Aino Niskanen.
  
  • Tatu Georg Adolf Vaaskivi (Wahlstén)
• Vaikko, Anders juoppo syyttäjä, joka pantiin arestiin 1673, koska oli esiintynyt päissään oikeudessa
  
• Valpuri Pietarintytär Knuutti Juhonpojan piika, jonka viinamäskin teosta alkoi Oulun palo 1705.
  
• Venell, Angelika Oulun suomalaisen tyttökoulun johtajatar 1882-1922. Hänen aikanaan koulusta valmistuivat ensimmäiset naisylioppilaat 1895.
  
• Viikla (Viklund), Verner (1895-1941) oululaissyntyinen eversti, jääkäri, Mannerheim-ristin ritari n:o 45
  
• Vilkuna, Kyösti (1879-1922) Nivalassa syntynyt kirjailija, toimittaja, poliitikko, jääkärivärväri ja isänmaallisuusmies. Kävi Oulun lyseota 1800-1900-luvun vaihteessa.
  
• Vilmi, Otto Hjalmar (6. heinäkuuta 1881 Oulu – 14. tammikuuta 1938 Petroskoi, Neuvostoliitto) Suomen Kommunistisen Puolueen toimitsija, toimittaja. Otto Vilmi oli ammattivallankumouksellinen, joka teki salaista puoluetyötä ennen itsenäistymistä. 1920-luvulla hänen toimintansa ulottui myös Ruotsiin ja Norjaan. Edvard Gyllingin johtamassa Karjalan tasavallassa Vilmi organisoi kommunistista toimintaa kunnes joutui puhdistusten uhriksi ja teloitettiin 1938.
  • Otto Wilmi Otto Hjalmar Anna-Kaisantytär Vilmi
    
• Visanti (vuoteen 1936 Björklund August Mattias (Matti); 31. toukokuuta 1885 Oulu – 25. marraskuuta 1957 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti ja kuvataiteilija. Visannin isä oli Oulun maaseurakunnan kappalainen Isak August Björklund. Björklundien 13-lapsisessa perheessä harrastettiin kuvataiteita jusiikkia. Perhe oli ruotsinkielinen, mutta Matti niin kuin muutkin perheen lapset kävivät kuitenkin suomenkielisen koulun. Vuonna 1896 perhe muutti Kannukseen, jonne Isak August Björklund oli nimitetty kirkkoherraksi. Matti oli aloittanut Oulun Suomalaisen Lyseon edellisenä vuonna ja hän jäi asumaan Ouluun perheystävä konsuli Fredrik Borgin luo. Matti Visanti kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1904. Visanti suunnitteli Seinäjoelle muun muassa vanhan Seurahuoneen. Visannin suunnittelema, porrastettu ja vaikuttavasti aidattu Suuren Pohjan sodan helmikuussa 1714 käydyn Napuen taistelun muistomerkki paljastettiin 1920 Isossakyrössä. Mustasaaren seurakunnan sankarihauta-alue ja muistomerkki Mustasaaren kirkon edustalla Vanhassa Vaasassa. Alue otettiin käyttöön vuonna 1920, sen jälkeen kun sinne oli siirretty sisällissodan sankarivainajat. Myöhemmin tähän on haudattu myös talvisodan ja jatkosodan sankarivainajat. Paitsi kirjankuvittajana on Visanti tullut tunnetuksi myös monista muistomerkeistään. Ensimmäinen merkittävä Visannin suunnittelema muistomerkki on Napuen taistelun muistomerkki Isossakyrössä vuodelta 1920. Muistomerkkien, sankaripatsaiden ja kuvitusten lisäksi monista taidemuseoista löytyy Visannin grafiikkaa, maalauksia ja piirustuksia. Postikortteja häneltä tiedetään vain yksi tai kaksi kappaletta. Visanti on tehnyt myös Ranuan kirkon alttaritaulun Jeesuksen toinen tuleminen.
  • Matti August Visanti (Björklund)
    
• Vuorivirta, Wilhelmiina (1869-1946) merikapteenin leski, piti ompelimoa Puistolan talossa
  
• Värttö, Erik talonpoika Oulunsuussa 1600-luvulla.
  

W

• Wacklinit 1700-luvun alussa saapui Ouluun Pielavedeltä Mikael Wacklin, josta tuli 1717 Oulun postimestari. Hänestä polveutuu Oulun Wacklinien lahjakas ja monipuolinen suku, johon kuuluivat myös mm. kirkkoherra Samuel Wacklin, taidemaalari Isak Wacklin ja kirjailija Sara Wacklin.
• Mikael Wacklin (Vakkola) (Syntynyt: 1678 Vakkolan talo, Pielavesi, Finland Kuollut 21. huhtikuuta 1737 (58-59) Oulu, Northern Ostrobothnia, Finland (Suomi). Hautapaikka:Oulu, Finland (Suomi) Kansallisbiografia: Wacklin-suvun kantaisänä pidetään Iisalmen pitäjän Pielaveden Vakkolan talosta syntyisin ollutta talollisen poikaa Mikko Vakkolaa, joka sittemmin Iisalmen lukkarina omaksui nimen Mikael Wacklin (1678 - 1737). Hänen puolisonsa oli Iisalmen pitäjänkirjurin Zacharias Paldaniuksen ja Helena Siniuksen tytär Helena Paldania (1682 - 1759). Pariskunta tuli jo ennen vuosien 1713 - 1721 venäläismiehitystä eli isoavihaa Ouluun, missä Mikael Wacklin sai porvarinoikeudet ja harjoitti kauppaa. Oulun postimestarina hän toimi vuodesta 1717. Aikalaistodistuksen mukaan Wacklin oli "niin viinaanmenevä, että harvoin oli selvin päin", mikä häiritsi myös viranhoitoa.
  
  • Mikael Wacklin (Vakkola)
    
• Wacklin, Isak (1720-1758) (myös Isaac Wacklin; 1720 Oulu – 10. syyskuuta 1758 Tukholma) oli taidemaalari, suomalaisen rokokootaiteen yksinäinen edustaja, tunnetuin naismuotokuva nykyisin Ateneumissa oleva Miss Heckfordin kuva. Isak Wacklin syntyi 1720 Oulussa, missä hänen isänsä Mikael Wacklin, Pielaveden Vakkolasta kotoisin ollut talonpojan poika, toimi postimestarina. Hänen äitinsä oli Helena Paldania. Wacklin opiskeli muotokuvamaalausta Ruotsin taideakatemiassa Tukholmassa 1731–1734 ja tapettimaalausta Pietarissa, lisäksi hänen oletetaan opiskelleen Kööpenhaminassa.Hän maalasi muotokuvia varsinkin 1750-luvun loppupuolella. Englannissa maalattu Miss Heckfordin muotokuva on pastellisävyisenä hänen teoksistaan lähimpänä eurooppalaista rokokoota. Jo 17-vuotiaana Isak Wacklin mainitaan Tukholmassa, missä hän sai luultavasti ensimmäiset opinalkeensa tunnetun muotokuvamaalarin Lorens Pasch vanhemman luona. Kaksi vuotta myöhemmin hänet mainitaan muotokuvamaalarina Haminassa. Wacklin hakeutui tämän jälkeen Pietariin, missä hän oppi maalaamaan sekä muotokuvia että tapetteja. Kun Ruotsin ja Venäjän välinen sota puhkesi 1741, hänen onnistui Tukholmassa 18.4.1743 kirjoitetun todistuksen mukaan paeta Lappeenrannan ja Haminan kautta Ruotsiin, missä hän samana vuonna sai hallioikeudelta luvan maalata muotokuvia ja toimia tapettimaalarina ja lakkaajana. Lupa vahvistettiin seuraavana vuonna, jolloin Wacklin vuokrasi itselleen Tukholmasta pysyvän asunnon. Samaan aikaan hän lienee jatkanut opintojaan Olof Areniuksen (1701 - 1766) johdolla. Sen jälkeen hän häviää joksikin aikaa kokonaan näkyvistä. Eräs myöhäinen merkintä, että hän olisi ollut Turkissa 1750, on olettamus, jota ei ole pystytty vahvistamaan. Varmaa sitä vastoin on, että Wacklin oleskeli 1749 sekä 1753 - 1754 Tanskassa, missä hänestä tuli tunnetun ruotsalaisen muotokuvamaalarin Carl Gustaf Pilon (1711 - 1793) oppilas. Pilo oli ylennyt Kööpenhaminassa hovimaalariksi. Hän otti oppilaita Ruotsista, ja vaikuttaa siltä, että Wacklin ja Per Krafft vanhempi olisivat olleet Pilon ensimmäisiä oppilaita. Kaksi Tanskassa säilynyttä muotokuvaa, toinen niistä kaksoismuotokuva, kertoo, että Wacklin omaksui opettajaltaan nopeasti ilmeisiä vaikutteita. Myös Wacklinin myöhemmissä muotokuvissa Pilon vaikutus näkyy niin sommittelussa kuin väreissäkin. Wacklin oli 1754 jälleen Tukholmassa, missä hän maalasi ainakin viisi säilynyttä muotokuvaa. Seuraavana vuonna, 1755, hän kävi Suomessa ja maalasi silloin sarjan muotokuvia, joista osa esittää hänen sukulaisiaan. Useimmat näistä olivat Oulusta; kyseessä oli kolme veljeä, kaksi kälyä ja veljentytär. Sen jälkeen Wacklin palasi jälleen Tukholmaan, missä hän sai useita tilauksia. Seuraavana vuonna hän kävi Englannissa, missä hän maalasi ehkä parhaan muotokuvansa; se esittää erästä miss Heckfordia. Kuvassa on suoraselkäinen ja komea nainen pukeutuneena avokaulaiseen pukuun ja leveälieriseen hattuun. Maalaus on nykyään Ateneumin taidemuseossa. Sommittelu toistui toisessa muotokuvassa, joka esittää Wacklinin vaimoa Magdalena Loschia. Isak Wacklin kuoli 1758 Tukholmassa vain 38-vuotiaana "kovaan kuumeeseen", kuten lukee Klaran seurakunnan kuolleiden kirjassa. Hänen jäämistössään oli kymmenen enemmän tai vähemmän valmista muotokuvaa, jotka esittivät pääasiassa hänen läheisiään.Tunnettu tuotanto ja kokoelmat: Wacklinilta tiedetään säilyneen 36 maalausta, mutta tunnistamattomia teoksia arvellaan olevan Ruotsissa runsaasti. Tunnetuista teoksista 27 maalauksen nykyinen olinpaikka ja omistaja tunnetaan. Suomalaisissa museo- ja yksityiskokoelmissa Hänen teoksiaan on julkisissa kokoelmissa, kuten Ateneumin taidemuseo, Gyllenbergin säätiö, Kansallismuseo on 19 maalausta. Ulkomailla maalauksia on Tukholman Nationalmuseumissa ja Tanskassa Fredriksbergin linnassa.
  • Isaac Mikaelsson Wacklin Isak Mikaelsson Wacklin
    
• Wacklin, Sara Elisabeth (26. toukokuuta 1790 Oulu – 28. tammikuuta 1846 Tukholma) oli oululaissyntyinen kirjailija ja naiskoulutuksen edelläkävijä, tyttökoulun perustaja. Wacklin aloitti jo nuorena apuopettajana elättääkseen itsensä sekä leskeksi jääneen äitinsä. Hän toimi Gustafva Sofia Hjärnen perheessä kotiopettajattarena 1810-luvulla ja sai Hjärnen salongista kirjallisia vaikutteita. Vierailtuaan ulkomailla Wacklin palasi Ouluun ja perusti tasokkaan tyttökoulun, jossa annettiin muun muassa korkeampaan teoreettiseen ajatteluun ohjaavaa opetusta. Tyttökoulu tuhoutui Oulun suurpalossa vuonna 1822. Tulipalo kohtasi myös hänen Turussa sijainnutta pensionaattiaan vuonna 1827. Toimittuaan Turun-aikojensa jälkeen Oulussa Wacklin muutti 1830-luvulla Helsinkiin, jonne hän avasi koulun aivan ydinkeskustaan. Vuonna 1835, 45 vuoden ikäisenä, Wacklin suoritti opettajattaren tutkinnon Pariisin yliopistossa tiettävästi ensimmäisenä suomalaisena naisena. Ennen kuolemaansa Wacklin kirjoitti kolmiosaisen teoksen Hundrade minnen från Österbotten (1844–1845, suom. Sata muistelmaa Pohjanmaalta, 1872–1876), joka on Suomen historian kannalta merkittävä teos. Kirjasarja sisältää lyhyitä kertomuksia, jotka sijoittuvat enimmäkseen Ouluun ja sen lähiseuduille. Päähenkilöinä on tavallisia ihmisiä, mutta myös kuuluisia henkilöitä. Teoksessa on nähty olevan sekä romanttisia että realistisia piirteitä.
  
  • Sara Zachrisdotter Wacklin
• Wacklin, Zacharias (1703-1773) Oulun raatimies ja valtiopäivämies, kauppias, laivanvarustaja, kalankasvattaja. Mikael Wacklinin ja Helena Paldanian lapsista Zachris Wacklin (1703 - 1772) toimi kauppiaana ja raatimiehenä Oulussa ja osallistui myös kaupungin edustajana valtiopäiville. Hän oli erittäin monipuolinen yrittäjä, jolla oli muun muassa saha ja pikipolttimo Pikisaaressa. Wacklineilla oli Oulun pienvalmistuksessa suoranainen monopoli 1700-luvun jälkipuolella. Zachris Wacklinilla oli myös kalankasvatuslampi ja espanjalaisten lampaiden tarha lampaanjalostusta varten. Hän oli myös laivanrakentaja, -varustaja ja kauppias. Hän oli aikanaan Oulun rikkain porvari: hänen varallisuutensa nousi 1766 yli 130 000 kuparitalariin. Zachris Wacklin harjoitti laivoillaan vilkasta Tukholman-purjehdusta ja oli tällä tavoin osaltaan välittämässä pietististen virtausten leviämistä Ouluun. Kaupungissa syntyikin vahva pietistinen herännäisyys, jossa Wacklineilla oli keskeinen sija. Zachris Wacklinille ja Sara Uhlbomille syntyi kaikkiaan 17 lasta, joista useimmat kuolivat pienenä.
  • Zachris Mikaelsson Wacklin Zachris Mikaelsson Wacklin
    
• Wallin, A.W. (1847-1925) kirkkoherra, ensimmäinen tuomiorovasti, Oulun diakonissakodin johtaja 1897-1903.
• Wegelius, Johan (1693-1764) Oulun kirkkoherra 1757-64, pietisti, julkaisi postillan Pyhä Evankeliumillinen Valkeus ja laati lääkärikirjan käsikirjoituksen
  
• Wegelius, Uuno (1867-1925) lääninrovasti, aktiivinen valokuvauksen harrastaja
  
• Wenell, Angelica (1857- ) Oulun suomalaisen tyttökoulun arvostettu ja pidetty johtajatar 39 vuoden ajan, 1883-1922. Teki oppilaisiinsa vaikutuksen rauhallisella ja hillityllä olemuksellaan. Tunsi perheensä kautta Paavo Ruotsalaisen, ja oli itsekin herännäinen
  
• Werwing, (Karl) Saladin (1840-1885) Oulun 4. Tarkk'ampujapataljoonan komentaja, eversti, innokas puutarhojen perustaja
  
• Westerlund, Carl Wilhelm (1809-1879) kaupunginkellarin pitäjä, teatterimies, ns. Westerlundin salongin rakennuttaja ja Maria Sifvanin puoliso
  • Carl Wilhelm Westerlund
• Wilkuna, Kyösti (1879-1922) lehtimies ja kirjailija 1900-luvun alussa
  

.

Å

• ' Åström, Aksel Leonard "Lenna' (7. maaliskuuta 1883 Oulu – 16. toukokuuta 1939 Bryssel, Belgia) oli suomalainen diplomaatti. Åströmin vanhemmat olivat merikapteeni Axel Mikael Åström ja Maria Åström. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun ruotsalaisesta lyseosta 1902 ja opiskeli Helsingin yliopistossa valmistuen filosofian kandidaatiksi 1909 ja maisteriksi 1910. Åström oli oululaisen sanomalehti Kalevan toimittajana ja osakkaana 1904–1906, kauppaoppilaitoksen opettajana Kotkassa 1910–1916 ja Tampereella 1916–1917 sekä Tampereen kauppakamarin asiamiehenä 1918. Hän toimi kauppa- ja teollisuushallituksen kauppaopetuksen ylitarkastajana 1919 ja ulkoasiainministeriön kauppapoliittisen osaston päällikkönä 1919–1921. Tämä jälkeen Åström oli lähettiläänä Washingtonissa 1921–1934 ja samalla lähettiläänä Havannassa 1929–1934. Viimeksi Åström oli lähettiläänä Haagissa ja Brysselissä 1938–1939. Hän ampui itsensä Brysselissä toukokuussa Teoksia Nimellä L. Åström: Kauppamessun merkityksestä muualla ja meillä: alustus. Tampereen kauppakamari, Tampere 1918. Painovapauden väärinkäyttö sosialistilehdissämme: yhteiskuntasielutieteellinen tutkielma. Eripainos Tampereen Sanomista. Tampere 1918. Suomalaisten valtiollinen orienteeraus : suunnan muutos kansallinen kunnianasia. Valtiollisia päivänkysymyksiä 9. Edistysseurojen kustannus, Helsinki 1918. Suomen kansan kuningasajatus: Suomen kansanvaltion luova henki. I, Valtiomuotokysymys järjestelykysymyksenä. Ahjo, Helsinki 1918. Valtiollisia seikkailijoita: psykopatologista ja yhteiskuntasielutieteellistä valaisua punakaartiliikkeestä. Kirja, Helsinki 1918
  
  • Aksel Leonard "Lenna" Åström
    
• Åströmin nahkatehtaan historiaa
  

Kaksoset Johannes ja Elias Åström syntyivät 1805 Kalixissa Ruotsissa. Johannes muutti Ouluun 1823, jossa työskenteli nahkurimestari Boströmim palveluksessa. Asettui asumaan Tornioon 1831, josta osti Norjaan muuttaneen nahkuri Juseliuksen liiketoiminnan. 1838 rakensi Keskikadulle uuden nahkuriverstaan, jota sitten laajennettiin 1856. Elias puolestaan ryhtyi satulasepäksi Ouluun, jossa työllisti parhaimmillaan 75 henkeä satula-, vaunu ja lakka tehtaissaan.

Johanneksen pojista Karl Robert syntyi 1839 ja Hemming 1844. Toki muitakin lapsia syntyi, mutta Karl ja Hemming ovat nyt avainasemassa. Karl kävi ensin koulua Torniossa ja sitten kolme luokkaa lukiota Oulussa. Työskenteli aina vuoteen 1861 isänsä yrityksessä kunnes sai nahkurin kisällin paperit. Kiersi sen jälkeen useissa maissa nahkurinopissa, mm Englannissa, Saksassa, Belgiassa, Ranskassa, Sveitsissä, Italiassa , Norjassa, Ruotsissa, Amerikassa ja Venäjällä. Perusti nahkatehtaan Ouluun 1863 ja veti sitä yksin vuoteen 1868, jolloin nuorempi veljensä Hemming tuli osakkaaksi toimintaan. Yritys sai nimen Bröderna Åström.

Myös Hemming työskenteli 1861- 1865 isänsä yrityksessä Torniossa kunnes lähti opintomatkalle, joka suuntautui Saksaan, Belgiaan, Sveitsiin ja Ranskaan. Palasi Suomeen ja ryhtyi osakkaaksi veljensä nahkatehtaaseen. Karl Robert keskittyi tehtaan tekniseen johtamiseen ja Hemming talousasioihin ja tuotteiden markkinointiin. Åströmin nahkatehdas kasvoi paitsi Oulun suurimmaksi yritykseksi, myös Pohjois-Euroopan suurimmaksi alansa laitokseksi, jonka tuotteista puolet vietiin Venäjälle. Vientiä oli myös EteläSuomeen, Ruotsiin, Baltiaan, ja Saksaan. 1910 luvulla yli 1500 henkeä, eli lähes 0% Oulun väestöstä työskenteli nahkatehtaalla erilaisissa tehtävissä. Veljekset olivat mukana lähes kaikissa Oulun talouselämän ja kaupungin hankkeissa; höyrylaivaosakeyhtiössä, rautatie suunnitelmissa, sanomalehtiyhtiössä, sähköistys- vesijohto- ja rakennushankkeissa. Muiden suomalaisten nahkatehtaiden tapaan myöskään Åströmin nahkatehtaan tuotanto ei ollut erityisemmin erikoistunutta, vaan se valmisti sekä pohja- että päällisnahkoja. Juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa nahkatehdaskompleksiin kuului varsinaisen nahkatehtaan lisäksi konehihnatehdas, liimatehdas, päällysnahkatehdas sekä hihna- ja satulaseppätehdas, joista viimeksi mainittu oli suurin yksikkö. Mitä moninaisimpia nahkoja valmistaneesta nahkatehtaasta oli 1930-luvun puolimaissa erotettu omiksi tytäryhtiöikseen ensin Oy Weljekset Åströmin Valjastehtaat, jossa valmistettiin muun muassa valjaita, satuloita, laukkuja ja erilaisia sotilasvarusteita, ja toiseksi Åström & Åström Oy, joka valmisti esimerkiksi lapikkaita, saappaita sekä ulkoilu- ja hiihtokenkiä. Hemming Åström kuoli yllättäen keuhkokuumeeseen Bonnissa 1895 vain 51 vuotiaana.

Emanuel Åström s. 1876 joutui kovin nuorena astumaan isänsä Karl Robert Åströmin, saappaisiin, kun tämäkin menehtyi äkillisesti 1897. Suomen suurimmasta nahkatehtaasta tehtiin samana vuonna osakeyhtiö, Weljekset Åström Oy, jonka hallintoneuvostoon nimettiin vain suvun jäseniä. Uuden yrityksen syntyvaiheisiin liittyy episodi, joka tuli suurelta osin vaikuttamaan sekä Emanuel Åströmin johtamistapaan että yrityksen menestykseen. Edellisen sukupolven Åströmit olivat johtamisessaan olleet hyvin patriarkaalisia eli kuten aikalaiskirjoittaja Karl Mannelin totesi, he "olivat kuin isät alaisilleen". Johdon ja työntekijöiden suhteet olivat poikkeuksellisen läheiset, mikä sitoi uuden johdon kädet ja esti koventuvassa kilpailussa välttämättömät uudistukset. Keväällä 1897 yhtiön työntekijät menivät yli viikoksi lakkoon estääkseen sukupiirin ulkopuolelta valitun toimitusjohtajan työskentelyn. He vaativat – tuloksellisesti – että K. R. Åströmin poikien oli ryhdyttävä johtamaan yritystä. Ajalle kuvaava oli, että sukuyrityksen hallintoneuvosto korosti toistuvasti, että yhtiössä ei saanut muuttaa mitään; kaiken tuli jatkua samaan tapaan kuin aiemmin.
Emanuel Åströmiä arvostettiin henkilönä, ja aikalaisetkin tunnustivat hänen johtamansa yrityksen merkityksen Pohjois-Suomelle. Kun kauppaneuvos 1937 kuoli, tämän puolisen vuosikymmentä hiljaiseloa viettäneen vainajan hautajaisiin saapui tuhatkunta osanottajaa. Tässä yhteydessä sanomalehti Kaleva luonnehti edesmennyttä toteamalla, että tämä ylläpiti "uskollisesti 1800- luvun perinnäistapoja. Uusi aika uusine vaatimuksineen ja toimintamuotoineen on tullut tilalle."
Vuonna 1897 yhtiön hallitukseen tuli Karl Robertin ja Hemmingin serkku Edvard, joka muuten oli Karl Robertin lesken Clementinen pikkuveli. Edvard Åströmistä tuli näin pitkäaikainen hallintoneuvoston jäsen. Edvard Åströmin Ab Merkator Oy hoiti vuodesta 1908 Weljekset Åström Oy:n nahkatehtaan tuotteiden myynnin kotimaassa.
Edvard Åström perusti ensimmäisen maailmansodan jälkeen viimein oman nahkatehtaan, kun Turussa aloitti 1920 Edvard Åströmin Nahkateollisuus Oy. Yritys erikoistui salkkujen ja laukkujen valmistamiseen, mikä oli suomalaisessa nahkateollisuudessa poikkeuksellista. Samaan aikaan koko ala oli kuitenkin joutunut suuriin vaikeuksiin, ja Venäjän laajojen markkinoiden sulkeutuminen, ulkomaisen tuonnin kasvu ja kotimaisen kilpailun merkittävä kiristyminen johtivat siihen, että yritys meni konkurssiin jo 1924. Käytännössä Edvard Åströmin liiketoiminta loppui samalla.

Veljekset Åströmin nahkatehtaan toiminta taantui maailmansotien jälkeen, jolloin kumi ja muut korvaavat materiaalit syrjäyttivät nahan ja vienti Neuvostoliittoon loppui. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi yhtiö ajautui Pohjoismaiden Yhdyspankin omistukseen 1930-luvun alussa. Sota-aikana armeijan tarpeet takasivat nahkatuotteiden kysynnän, mutta 1950-luvulla nahkatuotteiden kysyntä jatkoi pienenemistään. Nahkasaappaiden ja -remmien sijaan yhtiö alkoi valmistaa reppuja, kevyitä nahkakenkiä ja jääkiekkosuojuksia. Tämä ei kuitenkaan auttanut vaan tehtaan omistajat lakkauttivat tehtaan 1960.

Veljekset Åströmin tilalle perustettiin En–Ko Oy (Entisen Nahkatehtaan Kiinteistöjen Omistajat Oy) hallinnoimaan vanhoja tehdaskiinteistöjä. Tehtaan viimeinen toimitusjohtaja Runar Sandelin jatkoi nahan ja kenkien valmistamista perustamassaan uudessa yhtiössä, joka sai En–Ko:lta luvan käyttää vanhaa Veljekset Åström -nimeä. Kenkien lisäksi yhtiö alkoi valmistaa uusia tuotteita kuten asekoteloita, panosvöitä, pesäpalloräpylöitä ja puukontuppia. Tehdas siirrettiin Oulaisiin 1970, mutta toimintaa ei saatu kannattavaksi sielläkään. Tämä myöhempi Veljekset Åström teki konkurssin ja lopetti toimintansa 1974.

Vuonna 1892 Artur Hellmanin (myöh. Artturi Hellemaa) perustama Friitalan nahkatehdas Oy (Friitalan nahka Oy) ajoi Veljekset Åströmin edelle 1950-luvulla. Friitalassa työskenteli 1956 yli tuhat henkeä ja sen liikevaihto ylitti miljardin silloisen markan rajan, jotka seikat tekivät siitä sen hetken suurimman nahka-alan yrityksen Suomessa. Friitalankin taru loppui aikanaan. 1990-luvulla loppui nahanvalmistus Ulvilassa ja toiminta jatkui pukineiden valmistamisella nimellä Friitala Fashion, joka sekin meni konkurssiin 2010.
http://nahkurit.fi/kuvat/lyhyt%20Astromin%20historia.pdf

• Åström, Hemming (1844-1895) kauppaneuvos, Åströmin nahkatehtaan perustaja. Hemming Åström (30. joulukuuta 1844 Tornio – 19. joulukuuta 1895 Bonn, Saksa) oli suomalainen kauppaneuvos, joka tuli veljensä Karl Robert Åströmin Oulun kaupunkiin perustaman nahkatehtaan osakkaaksi 1860-luvun lopulla. Hemming Åström harjoitti myös muuta teollisuustoimintaa Pohjois-Pohjanmaalla. Åströmin veljekset olivat aktiivisia kunnallisia ja alueellisia toimijoita 1800-luvun loppupuolella suunnitellen muun muassa rautatietä Jäämereltä Pietariin. Hemming Åström toimi Oulun kaupunginvaltuutettuna vuosina 1882–1894.
  • Hemming Åström
• Åström, Hemming Emanuel (16. heinäkuuta 1876 Oulu – 24. syyskuuta 1937 Oulu) oli suomalainen kauppaneuvos ja Veljekset Åström Oy:n pitkäaikainen toimitusjohtaja. Kun Veljekset Åströmin perustajaveljekset Hemming ja Karl Robert Åström kuolivat reilun vuoden sisällä vuosina 1895 ja 1897, siirtyi Suomen suurin nahkatehdas Karl Robertin poikien johtoon. Emanuel Åströmistä tuli toimitusjohtaja 1898, hänen veljensä John Robert johti yritystä lyhyen aikaa isän kuoleman jälkeen. Vuoteen 1912 mennessä Emanuel ehti toimia toimitusjohtajana, johtokunnan jäsenenä ja Pietarin edustajana, kunnes hän tuona vuonna siirtyi jälleen toimitusjohtajan tehtävään, jossa toimi vuoteen 1932 asti.
  
  • Hemming Emmanuel Åström
    
• Åström, Karl Robert (1839-1897), kauppaneuvos, Åströmin nahkatehtaan perustaja. Karl Robert Åström (19. marraskuuta 1839 Tornio – 11. tammikuuta 1897) oli suomalainen kunnallisneuvos, joka perusti vuonna 1863 nahkatehtaan Ouluun. 1860-luvun lopulla tehtaan osakkaaksi tuli myös hänen veljensä Hemming Åström, minkä johdosta se tunnetaan Veljekset Åströmin nahkatehtaana. Veljekset olivat aktiivisia kunnallisia ja alueellisia toimijoita Oulun kaupungissa ja Pohjois-Pohjanmaalla 1800-luvun loppupuolella suunnitellen muun muassa rautatietä Jäämereltä Pietariin. Karl Robert Åstrom toimi Oulun kaupunginvaltuustossa vuosina 1874–1897[1].
  
  • Karl Robert Åström
    
• Åström-Frankenhäuser, Hanna (1879-1947) Oulun ensimmäisen lastentarhan perustaja, Hemming Åströmin tytär
  
  • Hanna Frankenhaeuser (Åström)
  • Ainolan lastentarha
  • Ainolan lastentarha oli Kiikkusaaren Laskuniemessä Oulun Hupisaarten kaupunginpuistossa sijainnut lastentarharakennus, joka tuhoutui talvisodan pommituksissa 1940. Hemming Åströmin tytär, lastentarhanopettajaksi Saksassa opiskellut Hanna Åström (myöhemmin Frankenhaeuser), perusti lastentarhan Ouluun vuonna 1901. Lastentarha, joka oli tarkoitettu lähinnä Veljekset Åströmin tehtaiden työntekijöiden lapsille, aloitti toimintansa ns. Porttimökissä Hupisaarten Pakolansaaressa.[1] Porttimökki oli pieni, eikä lastentarhaksi tarkoituksenmukainen. Lastentarha toimi rakennuksessa vain muutaman vuoden, kun Hanna Åström rakennutti uuden Laskuniemen lastentarhan läheiseen Kiikkusaareen. Kansallisromanttista karelianismia edustavan kaksikerroksisen vuoraamattoman hirsirakennuksen suunnitteli arkkitehti Viktor J. Sucksdorff. Rakennuksen sydämenä toimi miehenkorkuisella avotakalla varustettu kahden kerroksen korkuinen pirtti, jonka ympärille luokkahuoneet oli ryhmitelty. Ajan tavan mukaan opettajat asuivat rakennuksessa: alakerrassa oli yksi ja yläkerrassa kaksi huonetta opettajille. Johtajattaren asuntona toimi Merikosken puolella oleva parvekkeellinen huone. Lastentarhaan rakennettiin myös yksi Oulun ensimmäisistä vesikloseteista. Hanna Åström meni naimisiin arkkitehti Carl Frankenhaeuserin kanssa 1909 ja muutti miehensä kanssa Helsinkiin, josta he pian muuttivat Porvoon maalaiskuntaan Kullon kylään. Hanna Frankenhaeuser lahjoitti lastentarhan Nuorten Ystävät -yhdistykselle vuonna 1914, jolloin lastentarhasta ensimmäistä kertaa alettiin puhua nimellä Ainolan lastentarha. Ainolan lastentarhan ensimmäinen lukukausi Nuorten Ystävien ylläpitämänä oli syyslukukausi 1914.
  • Ainolan lastentarha tuhoutui talvisodan pommituksissa 21. tammikuuta 1940. Ainolan aluetta pommitettiin kolmesti kyseisen päivän aikana: ensimmäinen pommitus katkaisi lastentarhan sähköt, toisessa pommituksessa rikkoutuivat vesijohdot ja osa ikkunoista, kolmas pommitus osui lastentarhaan, jolloin talon vintti syttyi palamaan ja sieltä tuli levisi niin, että koko rakennus tuhoutui. Lastentarhaan kuuluneista rakennuksista säilyivät vain leikkimökki ja ns. Alakööki, jossa sijaitsi ulkohuoneet, puuliiteri, pesutupa ja tunkio.[3] Oulun kaupunki kunnosti Alaköökin lasten leikkitaloksi vuonna 1985.[4] Alakööki tuhoutui tuhopoltossa 6. lokakuuta 2011, mutta kaupunki on rakentanut sen tilalle uuden rakennuksen entiseen tyyliin. Nuorten Ystävät rakennutti arkkitehti Gustaf Strandbergin suunnitteleman uuden lastentarharakennuksen silloisten Rautatien- ja Roobertinkatujen kulmaukseen vuosina 1941–1945. Rakennuksessa toimii nykyisin kaupungin ylläpitämä Ainolan päiväkoti.
  • Lähteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ainolan_lastentarha

Oulu 1940- luvulla. Åströmin tehtaan rakennuksia

Tunnettuja Oululaisia

Politiikka

• Matti Ahde, SDP:n poliitikko, eduskunnan puhemies.
  
  • Matti Allan Ahde
    
• Martti Ahtisaari, tasavallan presidentti ja Nobelisti
  
• Jalmar Castrén, professori, itsenäisyyssenaatin jäsen
  
• Heidi Hautala, Vihreän liiton kansanedustaja
  
• Kaarlo Henrik Hillilä (27. toukokuuta 1902 Oulu – 14. toukokuuta 1965 Helsinki) oli oululaislähtöinen poliitikko, joka toimi Lapin läänin maaherrana, Rovaniemen kauppalan johtajana sekä sodan jälkeen sisäministerinä ja Kansaneläkelaitoksen pääjohtajana.
  • Kaarlo Henrik Hillilä
    
• Liisa Jaakonsaari, SDP:n kansanedustaja ja ministeri
  
• Piia-Noora Kauppi, Kokoomuksen europarlamentaarikko
  
• Yrjö Kallinen, SDP:n poliitikko, opetusneuvos, puolustusministeri 1946–1948
  
• Kyösti Kallio, tasavallan presidentti, itsenäisyyssenaatin jäsen
  
• Otto Karhi, Maalaisliiton ensimmäinen puheenjohtaja ja kansanedustaja
  
• Kerttu Kauniskangas, SKDL:n ja SKP:n poliitikko, pakinoitsija, toimittaja ja kirjailija
  
• Väinö Kokko, aktivisti, lehtimies, kansanedustaja ja pankinjohtaja
  
• Martti Korhonen, Vasemmistoliiton kansanedustaja ja puheenjohtaja
  
• Suvi Linden, Kokoomuksen kansanedustaja ja ministeri
  
• Yrjö Mäkelin, sosialidemokraattinen poliitikko, sanomalehtimies ja Forssan julistuksen kirjoittaja
  
• Erkki Pulliainen‚ Vihreän liiton kansanedustaja
  
  • Erkki Ossi Olavi Pulliainen
• Lyly Rajala, Kokoomuksen kansanedustaja, radiotoimittaja
  
• Mauno Rosendal, kansanedustaja, herännäisjohtaja, kirjailija, sortoajan poliitikko ja opettaja
  
• Matti Ruokola, Keskustan kansanedustaja
  
• K. J. Ståhlberg, tasavallan presidentti
  
• Tytti Tuppurainen, SDP:n kansanedustaja
  
• Juho Vennola, Edistyspuolueen kansanedustaja ja pääministeri
  
• Antero Väyrynen, SDP:n kansanedustaja, ministeri
  

Elinkeinoelämä

• Katri Antell, leipomoyrittäjä, Katri Antell Oy:n perustaja.
  • Katri Antell,
    
• Isak Fellman, kauppias, laivanvarustaja ja teollisuudenharjoittaja
  
• Aulis O. Kairamo, vuorineuvos, Oulu Oy:n toimitusjohtaja
  
• Kari Kairamo, vuorineuvos, Nokia Oy:n pääjohtaja
  
• Seppo Säynäjäkangas, elektroniikan professori, Polar Electro Oy:n perustaja
  
• Hemming Åström, teollisuusyirittäjä, kauppaneuvos
  
  • Hemming Emmanuel Åström
    
• Karl Robert Åström, teollisuusyrittäjä, kunnallisneuvos
  

Tiede

• Timo Järvilehto, psykologian professori
  
• Juhani Iivari, tietojenkäsittelytieteiden professori
  
• Kalevi Kalliomäki, mittaustekniikan professori
  
• Matti Karras, sähkötekniikan professori
  
• Pentti Kerola, tietojenkäsittelytieteiden professori
  
• Lauri Lajunen, Oulun yliopiston rehtori, kemian professori
  
• Pentti Leppänen, radiotietoliikennetekniikan professori
  
• Seppo Leppävuori, teknillisen fysiikan professori
  
• Markku Mannerkoski, metalliopin professori ja Oulun yliopiston rehtori 1968–1987
  
• Juha Manninen, aate-ja oppihistorian professori
  
  • Juha Arvid Mikael Manninen (Jauhiainen)
• Juhani Oksman, sähkötekniikan professori, Oulun yliopiston rehtori 1990–1993
  
• Matti Otala, elektroniikan professori, VTT:n tutkimuslaboratorion johtaja, yritysjohtaja, TTKK:n tuotantotalouden emeritusprofessori
  
• Leena Peltonen-Palotie, geenitutkija, akateemikko
  
• Pekka Sammallahti, saamen professori
  
• Jouko Vahtola, historian professori
  

Taide

• Martti Heikura, arkkitehti
  
• Antti Holma, taidegraafikko
  
• Reijo Hukkanen, kuvataiteilija
  
• Hannu Kaakko, kuvataiteilija
  
• Jouni Kesti, kuvataiteilija, säveltäjä, rumpali, kirjailija, poleemikko
  
• Ari Koch, kuvanveistäjä
  
• Aukusti Koivisto, kuvataiteilija
  
• Pentti Koivisto, kuvataiteilija
  
• Jaakko Mattila, kuvataiteilija
  
• Raimo Metsänheimo, kuvataiteilija
  
• Matti Mikkola, kuvataiteilija
  
• Martti Mäki, kuvataiteilija
  
• Juho Mäkelä, kuvataiteilija
  
• Karoliina Niemelä, kuvataiteilija
  
• Jyrki Poussu, kuvataiteilija, kuvanveistäjä
  
• Lauri Rankka, taidegraafikko
  
• Ville Ranta, sarjakuvataiteilija
  
• Essi Renvall, kuvanveistäjä
  
• Kari Södö, kuvataiteilija, kuvanveistäjä
  
• Martti Tarvainen, kuvataiteilija, kuvanveistäjä
  
• Veikko Törmänen, kuvataiteilija
  
• Aarre Viinikanoja, kuvataiteilija
  
• Hannu Väisänen, kuvataiteilija, kirjailija
  
• Isak Wacklin, kuvataiteilija
  

Kirjallisuus

• Samuli Kustaa Berg, runoilija (kirjailijanimeltään Kallio)
  
• Frans Mikael Franzén, runoilija
  
• Aaro Hellaakoski, runoilija
  
• Matti Hälli, kirjailija
  
• Arvi Järventaus, kirjailija
  
• Erkki Kivijärvi, kirjailija, runoilija, toimittaja
  
• V. A. Koskenniemi, runoilija
  
• Kaarlo Kramsu, runoilija
  
• Jorma Kurvinen, kirjailija, toimittaja
  
• Sinikka Laine-Törmänen, kirjailija
  
• Johannes Messenius, kirjailija, historioitsija
  
• Samuli Paulaharju, kansanperinteen kerääjä ja kirjailija
  
• Teuvo Pakkala, kirjailija
  
• Riikka Pulkkinen, kirjailija
  
• Paavo Rintala, kirjailija
  
• Jussi Siirilä, kirjailija
  
• Juhani Siljo, kirjailija
  
• Joni Skiftesvik, kirjailija, toimittaja
  
• Jarmo Stoor, kirjailija
  
• Hannu Väisänen, kuvataiteilija, kirjailija
  
• Heikki Toppila, kirjailija
  
• Eetu Uusikylä, kirjailija
  
• Sara Wacklin, kirjailija, opettaja
  

Musiikki

• 500 kg lihaa, vaihtoehtorock-yhtye
  
• Brüssel kaupallinen, rock-yhtye
  
• Matti Esko, muusikko
  
• Rainer Friman, iskelmälaulaja
  
• Vesa Pitkänen, iskelmälaulaja
  
• Tommi Kostekivi, laulaja
  
• Garbo, rock-yhtye
  
• Impaled Nazarene, black metal-yhtye
  
• Johanna Iivanainen, laulaja
  
• Juho Juntunen, rock-toimittaja
  
• Pauli "Kaija-Pate" Kaijanen, musiikkipersoona, kauppias, impressaari
  
• Julma-Henri, hip hop-artisti (Julma-Henri & Syrjäytyneet)
  
• Leijona, rap-artisti
  
• Panama Rayo, rap-artisti ja tuottaja (Haittavaikutus, K.G.B)
  
• For My Pain..., goottimetalliyhtye
  
• Poisonblack, goottimetalliyhtye
  
• Reflexion, goottimetalliyhtye
  
• Sentenced, goottimetalliyhtye
  • Miika Juhana Tenkula oli suomalainen muusikko, joka tunnetaan vuosina 1989–2005 toimineen Sentenced-yhtyeen soolokitaristina.
• Ile Kallio, muusikko (Hurriganes, Kaija Kärkinen & Ile Kallio)
  
• Maritta Kuula, laulaja-lauluntekijä
  
• Konsta "Hurhur" Saajanto, laulaja-lauluntekijä
  
• Ville Laihiala, muusikko (Sentenced, Poisonblack)
  
• Lumina Polaris, kristillinen rock-metalli-yhtye
  
• Leevi Madetoja, säveltäjä
  
• Riku Mattila, kitaristi, säveltäjä ja tuottaja
  
• Keijo Minerva, laulaja, muusikko, yrittäjä
  
• Oskar Nyström, kuplettilaulaja
  • Oskar Alexander Nyström Oskar Nyström
• Oulun Fröökynät, tyttökuoro
  
• Oulu Sinfonia, Oulun kaupunginorkesteri
  
• Maria Puusaari, viulisti
  
• Radiopuhelimet, rock-yhtye
  
• Kauko Röyhkä, muusikko, kirjailija
  
• Aapo Similä, laulaja, säveltäjä, muusikko, kirjailija
  
  • Aapo Kustaa Similä (14. huhtikuuta 1891 Oulu – 10. marraskuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen laulaja, säveltäjä, muusikko ja kirjailija. Hän oli säveltäjä Martti Similän veli. Aapo Kustaa Similä
• Martti Similä, pianisti, kapellimestari, teatterinjohtaja, näyttelijä.
  
  • Martti Iisakki Similä (9. huhtikuuta 1898, Oulu – 9. tammikuuta 1958, Lahti) oli suomalainen pianisti, kapellimestari, teatterinjohtaja, laulaja ja näyttelijä. Hän sävelsi mm. orkesterikappaleita ja elokuvamusiikkia, ja teki lisäksi runsaasti sovituksia kuorolle ja orkesterille. Martti Isak Similä
• Laura Sippola, pianisti, laulaja-lauluntekijä
  
• Jorma Styng, kitaristi, -pedagogi, säveltäjä, kuvataiteilija
  
• Mieskuoro Huutajat, huutava mieskuoro
  
• Suvi Teräsniska, iskelmälaulaja
  
  • Suvi Pirjo Sofia Teräsniska
• Erik Tulindberg, säveltäjä
  
• Annette Tuominen, iskelmälaulaja
  
• Jamppa Tuominen, iskelmälaulaja, muusikko
  
  • Jarmo Antti Jussi Tuominen
• Kari Veisterä, huilisti, saksofonisti, kapellimestari
  
• Läjä Äijälä, muusikko Terveet Kädet, The Leo Bugariloves, Aavikon kone ja moottori, Billy Boys, The Sultans, The Kolmas, Death Trip
  

Teatteri

• Eero Aho, näyttelijä
  
• Siiri Angerkoski, näyttelijä
  
• Teija Auvinen, näyttelijä
  
• Raimo Grönberg, näyttelijä
  
• Eeva-Maija Haukinen, näyttelijä
  
• Sakari Jurkka, näyttelijä
  
• Jukka Kajava, teatteriohjaaja
  
• Titta Karakorpi, näyttelijä, ohjaaja, dramaturgi
  
• Petra Karjalainen, näyttelijä
  
• Ossi Korhonen, näyttelijä
  
• Antti Launonen, näyttelijä
  
• Kai Lappalainen, näyttelijä, teatteriohjaaja, lavastaja
  
• Isa-Eerika Lehto, musiikkipedagogi, näyttelijä, tv-toimittaja
  
• Arthur Lundahl, näyttelijä
  
• Sampo Marjomaa, televisiokasvo, viihteentekijä
  
• Maija-Liisa Márton, näyttelijä, teatterivaikuttaja
  
• Sari Mällinen, näyttelijä
  
• Sanna Mäkelä, näyttelijä, ohjaaja
  
• Liisa Nevalainen, näyttelijä, dekkarikirjailija
  
• Minna Nord, näyttelijä, malli
  
• Mika Nuojua, näyttelijä
  
• Jarkko Nyman, näyttelijä
  
• Kimmo Otsamo, näyttelijä
  
• Kirsti Otsamo, näyttelijä
  
• Perttu Pesä, näyttelijä, ohjaaja
  
• Jukka Rasila, näyttelijä
  
• Kimmo Rasila, näyttelijä
  
• Mikko Rasila, näyttelijä
  
• Tommi Rinne, näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja
  
• Aulis Rosendahl, näyttelijä
  
• Maria Silfvan-Westerlund, näyttelijä
  
• Jussi Snellman, näyttelijä
  
• Martti Suosalo, näyttelijä
  
• Pertti Sveholm, näyttelijä
  
• Tiia Talvisara, lapsinäyttelijä
  
• Risto Tuorila, näyttelijä
  
• Hannes Veivo, näyttelijä, laulaja
  
• Kauko Vuorensola, näyttelijä, tv-ohjaaja, järjestäjä
  
• Kaisu Vuoristo, näyttelijä, kiertuelaulaja
  
• Annina Ärölä, näyttelijä
  

Urheilu

• Alpo Aho, jääpalloilija
  
• Matti Alatalo, jääpalloilija
  
• Seppo Alatalo, jääpalloilija
  
• Veikko Allinen, jääpalloilija
  
• Pekka Arbelius, jääkiekkoilija
  
• Reino Arvola, jääpallovalmentaja
  
• Mikael Granlund, NHL-jääkiekkoilija, maailmanmestari ja olympiamitalisti
  
• Heidi Hannula, yleisurheilija
  
• Jussi Hautamäki, mäkihyppääjä
  
• Matti Hautamäki, mäkihyppääjä, olympiamitalisti
  
• Pauli Heiskanen, jääpalloilija
  
• Leo Honkala, painija
  
• Juha Huikari, jääkiekkoilija
  
• Satu Huotari, jääkiekkoilija
  
• Hannes Hyvönen, jääkiekkoilija
  
• Juha Hänninen, nyrkkeilijä, poliitikko
  
• Topi Jaakola, jääkiekkoilija, maailmanmestari
  
• Kari Jalonen, jääkiekkoilija, jääkiekkovalmentaja
  
• Reijo Karppinen, jääpallovalmentaja
  
• Petri Keskitalo, kymmenottelija
  
• Markku Kiimalainen, jääkiekkoilija
  
• Seppo Kilponen, jalkapalloilija
  
• Jorma Kontio, raviohjastaja
  
• Janne Korhonen, taekwondoin
  
• Kalevi Kosunen, nyrkkeilijä
  
• Mira Kuisma, jääkiekkoilija
  
• Markku Kukkoaho, yleisurheilija
  
• Lasse Kukkonen, jääkiekkoilija, maailmanmestari ja olympiamitalisti
  
• Aarre Käpylä, voimanostaja
  
• Matti Laakso, painija
  
• Aki Lahtinen, jalkapalloilija
  
• Pasi Laurén, judoka, argentiinalaisen tangon tanssija/opettaja
  
• Eini Lehtinen, jääkiekkoilija
  
• Karoliina Lundahl, painonnostaja, kuulantyöntäjä
  
• Juha Malinen, jalkapallovalmentaja (AC Oulu)
  
• Miia Melkoniemi, taekwondoin
  
• Camilla Munsterhjelm, nyrkkeilijä
  
• Mika Myllylä, hiihtäjä
  
• Aimo Mäenpää, painija
  
• Antti Niemi, jalkapalloilija
  
• Veikko Niemikorpi, jääpalloilija
  
• Iivo Henrik Niskanen, maastohiihtäjä, kaksinkertainen olympiavoittaja, parisprintin olympiakullan vuonna 2014 ja 50 kilometrin kullan vuonna 2018. Vuonna 2017 hän sai MM-pronssia perinteisen tyylin parisprintistä ja kultaa 15 kilometrin perinteisen tyylin matkasta. Niskanen valittiin Vuoden urheilijaksi yhdessä Sami Jauhojärven kanssa vuonna 2014. Tammikuussa 2018 Niskanen valittiin vuoden 2017 urheilijaksi.
• Samuli Niskanen, jääpalloilija
  
• Mauno Nissinen, telinevoimistelija
  
• Mika Nurmela, jalkapalloilija
  
• Jyrki Nurminen, beach volley ja lentopallopelaaja
  
• Ilkka Mikkola, jääkiekkoilija
  
• Jorma Nykänen, jääkiekkovalmentaja ja -vaikuttaja, yksi Oulun Kärppien perustajista
  
• Heikki Ollikainen, jääpalloilija
  
• Esa Peltonen, jääkiekkoilija
  
• Lasse Pirjetä, jääkiekkoilija
  
• Esa Pirnes, jääkiekkoilija
  
• Seppo Pyykkö, jalkapalloilija
  
• Mika Pyörälä, jääkiekkoilija, maailmanmestari
  
• Marja-Helena Pälvilä, jääkiekkoilija
  
• Ville Pörhölä, yleisurheilija
  
• Susanna Pöykiö, taitoluistelija
  
• Jaana Ronkainen, judoka
  
• Seppo Rounaja, jääpalloilija
  
• Reijo Ruotsalainen, NHL-jääkiekkoilija, kaksinkertainen Stanley Cup-voittaja, jääkiekkovalmentaja, Suomen Jääkiekkoleijona 122.
  
• Reino Ruotsalainen, jääkiekkovalmentaja
  
• Satu Ruotsalainen, seitsenottelija, astrologi
  
• Markku Pesonen, voimanostaja
  
• Kalevi Pirkola, jääpalloilija
  
• Joni Pitkänen, NHL-jääkiekkoilija
  
• Seppo Pyykkö, jalkapalloilija
  
• Yrjö Saarela, painija
  
• Marko Savolainen, kehonrakentaja
  
• Kai Suikkanen, jääkiekkoilija, olympiamitalisti, jääkiekkovalmentaja
  
• Kari Suoraniemi, jääkiekkoilija
  
• Seppo Suoraniemi, jääkiekkovalmentaja, jääkiekkoilija
  
• Saija Tarkki (o.s. Sirviö), naisjääkiekkoilija, olympiamitalisti
  
• Juha Tuohimaa, jääkiekkoilija
  
• Pekka Tuomisto, jääkiekkoilija
  
• Juhani Turpeenniemi, jääpalloilija
  
• Pekka Vartiainen, jääpalloilija
  
• Kyösti Vilmi, voimanostaja
  
• Jari Viuhkola, jääkiekkoilija
  
• Juha ”Julma-Juha” Väätäinen, juoksija, valmentaja
  
• Jouko Öystilä, jääkiekkoilija
  

Muut

• Tuomas Enbuske, toimittaja
  
• Aapo Heikkilä, ortotopologia-pseudotieteen edustaja
  
• Atte Kalajoki, kotiseutumies
  
• Uuno Laukka, valokuvaaja
  
• Ina Liljeqvist, valokuvaaja
  
• Fanni Luukkonen, Lotta Svärd -järjestön johtaja
  
• Kaisu Mikkola, toimittaja ja kulttuurivaikuttaja
  
• Esko Ilmari Mustonen (15. elokuuta 1926 Oulu – 28. syyskuuta 1999 Tampere) oli suomalainen radiotoimittaja.
  
• Jasmin Mäntylä, malli ja laulaja
  
• Leino Pentzin, opettaja ja kansakoulujen tarkastaja
  
• Esko Riekki, Etsivän keskuspoliisin johtaja vuosina 1923–1938
  
• Mika Ronkainen, elokuvaohjaaja
  
• Hjalmar Siilasvuo, jääkärikenraaliluutnatti
  
• Hannes Uksila Johan Abram Enok "Hannes" Uksila (17. heinäkuuta 1888 Oulu – 3. toukokuuta 1936 Helsinki) oli suomalainen lehtimies, työväenliikkeen aktiivi ja SDP:n jäsen.
  
• Pirjo Yli-Maunula Tanssitaiteilija , syntynyt Oulussa 20.1.1959. Asuu Oulussa. Puoliso Tapani Launonen, aikuinen poika Nikke Launonen. Tuotantoryhmä Flow Productionsin taiteellinen johtaja. Perustettu 2006 yhdessä Maria Littowin kanssa. Perustamassa Oulun Tanssistudio (1982), Arktiset Askeleet (1985), Tanssia Tyrkyllä -festivaali (1994), Oulun konservatorion tanssinopettajakoulutus (1991) ja JoJo – Oulun Tanssin Keskus (1998). Toiminut JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen (1998–2002) ja Täydenkuun Tanssit -festivaalin taiteellisena johtajana (2003–2006, 2014–2016). Luottamustehtäviä Taideneuvoston jäsen (2016–2019) Oulu2026-hankkeen luova neuvonantaja. Taiteilijaprofessori (2014–2018), Oulun kaupungin vuoden taiteilija 2011. Pohjois-Pohjanmaan maakuntarahaston kulttuuripalkinto 2018. Immersiiviset teokset Varjakka (2014), Torni (2016) ja The Secret Garden (2018). Viimeisimpiä teoksia Mute (2017), Villa (2019).

Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_tunnetuista_oululaisista
http://hiski.genealogia.fi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oulu
http://www.oulu.ouka.fi/aikamatkaoulu/lisatiedot/historianhenkilot.htm

Oulun hautausmaalle haudattuja tunnettuja henkilöitä

Arvo "Ala" Alanne, sosiaalineuvos, lehtimies, pakinoitsija https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo_Alanne

Katri Antell, Katri Antell -leipomon perustaja https://fi.wikipedia.org/wiki/Katri_Antell

Johan Gustav Bergbom, suurkauppias ja teollisuusmies https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Gustav_Bergbom

Edvard Wilhelm Borg, rovasti ja inarinsaamen aapisen, katekismuksen ja satukokoelman laatija https://fi.wikipedia.org/wiki/Edvard_Wilhelm_Borg

Östen Elfving, maatalouspoliitikko ja -asiantuntija, ministeri, lähettiläs, Turkansaaren omistaja https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%96sten_Elfving

Johan Franzén, kauppaneuvos, laivanvarustaja, sahanomistaja https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Franz%C3%A9n_(kauppaneuvos)

Kyösti Haataja, professori https://fi.wikipedia.org/wiki/Ky%C3%B6sti_Haataja

Kustaa Hautamäki, päätomittaja, Maalaisliiton puoluesihteeri https://fi.wikipedia.org/wiki/Kustaa_Hautam%C3%A4ki

Aarne Heikinheimo, kenraali https://fi.wikipedia.org/wiki/Aarne_Heikinheimo

Uki Heikkinen, arkkitehti, professori https://fi.wikipedia.org/wiki/Uki_Heikkinen

Kullervo Hulkko, lääninrovasti https://fi.wikipedia.org/wiki/Kullervo_Hulkko

Isak Kaitera, liikemies, toimittaja Lapuan liikkeen aktiivi https://fi.wikipedia.org/wiki/Isak_Kaitera

Into Kangas, pakinoitsija, Kansan Tahto -lehden päätoimittaja, vasemmistopoliitikko https://fi.wikipedia.org/wiki/Into_Kangas

Otto Karhi, poliitikko https://fi.wikipedia.org/wiki/Otto_Karhi

Ahti Karjalainen, säveltäjä, muusikko, kapellimestari https://fi.wikipedia.org/wiki/Ahti_Karjalainen_(s%C3%A4velt%C3%A4j%...)

Konrad Kivekäs, toimittaja, Kaiku-lehden perustaja https://fi.wikipedia.org/wiki/Konrad_Kivek%C3%A4s

Aukusti Koivisto, taidemaalari https://fi.wikipedia.org/wiki/Aukusti_Koivisto

Pentti Koivisto, taidemaalari, Aukusti Koiviston poika https://fi.wikipedia.org/wiki/Pentti_Koivisto

Yrjö Koivukari, opettaja, toimittaja, kirjailija https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Koivukari

Väinö Kokko, jääkäriliikkeen aktivisti, lehtimies, kansanedustaja https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Kokko

Robert Wilhelm Lagerborg, eversti ja Oulun läänin kuvernööri https://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Wilhelm_Lagerborg

Uuno Laukka, valokuvaaja https://fi.wikipedia.org/wiki/Uuno_Laukka

Kaarlo Johannes Leinonen, Oulun hiippakunnan piispa https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarlo_Johannes_Leinonen

Paavo Leinonen, taidemaalari https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Leinonen

Ina Liljeqvist, valokuvaaja https://fi.wikipedia.org/wiki/Ina_Liljeqvist

Taavetti Lukkarinen, maanpetturuudesta hirtetty työnjohtaja https://fi.wikipedia.org/wiki/Taavetti_Lukkarinen

Frans Wilhelm Lüchow, arkkitehti https://fi.wikipedia.org/wiki/Frans_Wilhelm_L%C3%BCchow

Alice Lyly, näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja https://fi.wikipedia.org/wiki/Alice_Lyly

Juho Mannermaa, Oulun hiippakunnan piispa https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Mannermaa

E. N. Manninen, jääkäriluutnantti, poliisi, kirjailija https://fi.wikipedia.org/wiki/E._N._Manninen

Yrjö Murto, SKDL:n kansanedustaja, ministeri https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Murto

Yrjö Mäkelin, sanomalehtimies ja poliitikko https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_M%C3%A4kelin

Viljo Mäkipuro, toimittaja, kirjailija https://fi.wikipedia.org/wiki/Viljo_M%C3%A4kipuro

Juho Mäkelä, taidemaalari https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_M%C3%A4kel%C3%A4_(taidemaalari)

Kalle Määttä, kansanedustaja ja Oulun läänin maaherra https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_M%C3%A4%C3%A4tt%C3%A4_(maaherra)

Arvo Mörö, liikennöitsijä, Mannerheim-ristin ritari https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo_M%C3%B6r%C3%B6

Karl Nickul, geodeetti, pasifisti, saamelaisten tutkija https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Nickul

Viljo Nissilä, professori ja nimistötutkija https://fi.wikipedia.org/wiki/Viljo_Nissil%C3%A4

Otto Nyberg, everstiluutnantti ja Oulun läänin kuvernööri https://fi.wikipedia.org/wiki/Otto_Nyberg

Oskar Nylander, taidemaalari https://fi.wikipedia.org/wiki/Oskar_Nylander

Valde Näsi, Sanomalehti Kalevan pitkäaikainen päätoimittaja https://fi.wikipedia.org/wiki/Valde_N%C3%A4si

Teuvo Pakkala, kirjailija https://fi.wikipedia.org/wiki/Teuvo_Pakkala

Samuli Paulaharju, kirjailija ja kansanperinteen kerääjä https://fi.wikipedia.org/wiki/Samuli_Paulaharju

E. Y. Pehkonen, Oulun läänin maaherra, valtioneuvos https://fi.wikipedia.org/wiki/E._Y._Pehkonen

Ilmo Pihkala, taidemaalari, kuvataiteilija ja taidegraafikko https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmo_Pihkala

Johan Polviander, tuomari (1739–1804), hautausmaan vanhin merkitty hauta ja iäkkäin muistomerkki

Juho Raappana, Sanomalehti Kalevan perustaja https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmo_Pihkala

Juho Ranta, kanttori, säveltäjä, lehtimies https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Ranta

Otto Ravander, merikapteeni, kauppias, tervaporvari https://fi.wikipedia.org/wiki/Otto_Ravander

Esko Riekki, Etsivän keskuspoliisin päällikkö https://fi.wikipedia.org/wiki/Esko_Riekki

Mauno Rosendal, poliitikko, opettaja https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauno_Rosendal

Niilo Ryhtä, poliitikko, Oulun läänin maaherra https://fi.wikipedia.org/wiki/Niilo_Ryht%C3%A4

Ensio Siilasvuo, kenraali, Hjalmar Siilasvuon poika https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensio_Siilasvuo

Hjalmar Siilasvuo, kenraaliluutnantti, Mannerheim-ristin ritari https://fi.wikipedia.org/wiki/Hjalmar_Siilasvuo

Maria Silfvan-Westerlund, näyttelijä https://fi.wikipedia.org/wiki/Maria_Silfvan-Westerlund

Aapo Similä, laulaja, säveltäjä, muusikko ja kirjailija https://fi.wikipedia.org/wiki/Aapo_Simil%C3%A4

Martti Similä, säveltäjä, kapellimestari, Aapo Similän veli https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Simil%C3%A4

Gustaf Skinnari, merimies, lohikauppias ja maallikkosaarnaaja https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Skinnari

J. W. Snellman G:son, kauppaneuvos, tehtailija, https://fi.wikipedia.org/wiki/J._W._Snellman_G:son

L.A.Syväri, tri,eläinlääkintäeversti https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=L.A.Syv%C3%A4ri&action=e...

Max Söderman, filosofi, sotaveteraani https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Max_S%C3%B6derman&action...

Martti Tarvainen, kuvanveistäjä ja taidemaalari https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Tarvainen

Jaakko Tervo, toimittaja, kirjailija https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Tervo

Mikael Toppelius, kirkkomaalari https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikael_Toppelius

Jamppa Tuominen, suomalainen iskelmälaulaja https://fi.wikipedia.org/wiki/Jamppa_Tuominen

Erkki Tuomikoski, opettaja, kirjailija, toimittaja https://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki_Tuomikoski

Tauno Tönning, rakennusneuvos https://fi.wikipedia.org/wiki/Tauno_T%C3%B6nning

Tatu Vaaskivi, kirjailija https://fi.wikipedia.org/wiki/Tatu_Vaaskivi

Maria Vaara, kirjailija https://fi.wikipedia.org/wiki/Maria_Vaara

Veikko Wainio, opettaja, kirjailija, IKL:n kansanedustaja https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_Wainio

Yrjö Wallinmaa, Oulun hiippakunnan piispa https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Wallinmaa

Hemming Åström, liikemies https://fi.wikipedia.org/wiki/Hemming_%C3%85str%C3%B6m

Karl Robert Åström, liikemies https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Robert_%C3%85str%C3%B6m
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Oulun_hautausmaa

Oulu Oulun kaupungin perusti Kaarle IX vuonna 1605 mantereelle Linnansaarta ja linnaa vastapäätä.
Oulu sijaitsee Pohjanlahden rannalla, Oulujoen suistossa. Oulujoen suu on ikivanha kauppapaikka. Oulu-nimi tulee saamenkielisestä tulvavettä tarkoittavasta sanasta.
Terva- ja lohikaupungista Oulu on kehittynyt vetovoimaiseksi osaamiskeskukseksi. Oulun kaupunkiseudun monipuolinen ja kansainvälinen elinkeinoelämä sekä vahva talous ja yhteistyökulttuuri luovat kasvualustan uudelle yritystoiminnalle. Oulun teknologiaihme on tänään käytettävyyttä – teknologialla parannetaan ihmisten arjen sujuvuutta.
Oulu tarjoaa elämään joustavuutta ja vaihtoehtoja. Elinympäristö koostuu maaseudun ja kaupunkiluonnon sekä rikkaan kaupunkikulttuurin yhdistelmästä.
Ihmiset ovat Oulun voima. Yli 200 000 asukkaan kaupunkiseutu on ainutlaatuinen yhdistelmä tulevaisuuden osaamista ja tekemisen tahtoa tieteen, kulttuurin ja teknologian alueilla sekä Suomen nuorimman väestön villiä uskallusta luoda uutta. Oulun kaupunkiseutu on Suomen pohjoinen metropolialue ja Skandinavian pohjoisten alueiden suurin keskus.

Historia

Kilpailu alueesta: Ruotsin ja Novgorodin valtataistelu

1300-luvun alussa niin Novgorod kuin Ruotsikin rohkaisivat Pohjanrannan asuttamiseen pönkittääkseen omaa jalansijaansa. Maunu Eerikinpojan vuonna 1334 antaman julistuksen poliittinen tavoite olikin vahvistaa Ruotsin asemaa pohjoisella alueella Novgorodia vastaan. Vastaava kilpailuasetelma oli myös lännen roomalaiskatolisen kirkon ja idän kreikkalaiskatolisen kirkon välillä.

Pohjanranta jäi Pähkinäsaaren rauhassa 1323 Novgorodin hallintaan, sillä se oli saanut alueella ruotsalaisia vankemman aseman. Ruotsalaisten hallitsemalta alueelta tuli kuitenkin niin paljon uudisasukkaita alueelle, että katolisen kirkon tukema Ruotsi perusti jo 1360-luvulla Korsholman linnaläänin Pohjanmaan hallitsemista varten. Kirkko puolestaan perusti seurakuntia ja rakennutti kirkkoja. Oulun seutu kuului ensin Pietarsaaren kirkkopitäjään, sitten 1300-luvun lopulta Salon pitäjään ja viimeistään vuodesta 1477 Limingan pitäjään.

Korsholman linnaläänin haltijaksi tuli vuonna 1374 Bo Joninpoika Grip. Hän rakennutti seuraavana vuonna Oulujokisuulle puisen linnakkeen, kastellin. Se sijaitsi noin viiden kilometrin päässä nykyiseltä jokisuulta, nykyisen Kastellin kaupunginosan alueella. Novgorod teki vuonna 1377 sotaretken Oulujokisuulle. Seudun asutusta hävitettiin ja linnake yritettiin vallata. Kun linnake torjui hyökkäyksen, oli alue ja veronkanto siirtynyt käytännössä Ruotsin hallintaan. Novgorod ei kuitenkaan tunnustanut virallisesti tappiotaan eikä suostunut sopimaan uudesta rajasta.

Vielä 1400-luvulla ja 1500-luvun alussa käytiin edelleen ajoittain rajuja taisteluita Oulun seudun hallinnasta. Paikalliset asukkaat, pohjoispohjalaiset ja vienankarjalaiset, pyrkivät keskenään saamaan aikaan rajarauhoja, mutta taustavoimana toimineet Ruotsi ja Novgorodin vallan vuonna 1477 perinyt Moskova eivät tunnustaneet niitä. Kustaa Vaasan luoman voutihallinnon kautta Pohjanmaan kuuluminen Ruotsiin vakiintui kuitenkin 1500-luvun aikana.

Vuosisadan lopussa kuninkaat Juhana III ja Kaarle IX suunnittelivat Jäämeren rannikon ja Pohjois-Venäjän valtausta ja liittämistä Ruotsiin. Strategisesti tärkeälle Oulujokisuulle rakennettiin siksi puolustusta ja hallinto- ja sotilaskeskusta varten ensimmäinen varsinainen linna, jossa asui 1590-luvulla myös Pohjanmaan käskynhaltija. Täyssinän rauhassa 1595 Pohjois-Pohjanmaan kuuluminen Ruotsille varmistui ja Oulukin tuli virallisesti osaksi Ruotsin valtakuntaa.

Bo Joninpoika Grip (k. 1386) Ruotsin drotsi (korkein virkamies kuningasperheen jälkeen), Suomen laamanni. Hallitsi koko Suomea 1370-luvulla ruhtinaan tavoin jakaen aatelisarvoja ja kuninkaantuomioita. Tuki Turun piispaa hiippakuntarajan vetämisessä Kemi- ja Kaakamajokien välille, rakennutti Oulujokisuun ensimmäisen varustuksen, Kastellin 1370-luvulla. Bo Jonsson Grip

Kustaa Vaasa (1496-1560) Ruotsin valtionhoitaja 1521-1523, kuningas 1523-1560. Irrotti Ruotsin tanskalaisten hallinnasta ja valittiin kuninkaaksi. Hänen aikanaan kuninkuudesta tuli valtakunnassa perinnöllinen ja luterilaisuudesta valtionuskonto. Talous- ja hallintojärjestelmien uudistuksilla luotiin uudenaikainen Ruotsin valtakunta. Kolme pojista nousi myöhemmin valtaistuimelle: Eerik XIV, Juhana III ja Kaarle IX. Kustaa Vaasa, Ruotsin kuningas

Juhana III (1496-1560) Ruotsin valtionhoitaja1521-1523, kuningas 1523-1560. Irrotti Ruotsin tanskalaisten
hallinnasta ja valittiin kuninkaaksi. Hänen aikanaan kuninkuudesta tuli valtakunnassa perinnöllinen ja luterilaisuudesta valtionuskonto. Talous- ja hallintojärjestelmien uudistuksilla luotiin uudenaikainen Ruotsin valtakunta. Kolme pojista nousi myöhemmin valtaistuimelle: Eerik XIV, Juhana III ja Kaarle IX.

Kaarle IX
Ruotsin kuningas, perusti Oulun 1605.
Kaarle IX, Ruotsin kuningas

http://www.oulu.ouka.fi/aikamatkaoulu/aikojenalku/kilpailu_alueesta...

Projekti aloitettu 13.01.2020. Huom! Älä poista päivämäärää.