Follow
Savon ytimeen, Saimaan länsirannoille Savilahden eli nykyisen Mikkelin tienoille, syntyi maamme ja ehkä koko maailman vanhin tavallisen rahvaan käytössä ollut sukunimijärjestelmä. Tämä tapahtui todennäköisesti jo 1200-luvulla, ja se säilyi vahvana koko Ruotsin- ja autonomian ajan lähes koko Savossa ja Karjalassa. Jo ensimmäisistä kirjallisista lähteistä (hajatietoja 1300- ja 1400-luvulta, koko väestöstä 1500-luvulta) alkaen esiintyy itäsuomalaisilla, länsisuomalaisista poiketen, sukunimiä, ja ainakin 1500-luvun puolivälistä lähtien ne voidaan genealogisin metodein todistaa vakaasti periytyviksi. Periytyvyys onkin ollut itäsuomalaiselle nimijärjestelmälle tunnusomainen piirre. Tuon savolaisen ekspansion19 mukana itäiset sukunimet levisivät Pohjois- Karjalaan, Kainuuseen, Hämeen ja Satakunnan pohjoisosiin, osiin Pohjanmaata, Pohjois-Suomea, Inkeriä ja Venäjän Karjalaa.Valjakka-sukunimemme mainitaan Mäntyharjun veroluetteloissa jo 1560 ja kuuluu lukumäärällisien nimien ”gensseihin”. Sukunimien osalta Mäntyharjun 1606 tarkastuskirjassa esiintyvät seuraavat uudet nimet, joita ei ollut vielä 1570 kirjassa; Haajanen, Haukka, Huhtiainen, Häkkänen, Karvinen, Parkkinen, Valjakainen, ja Vitikainen. Sukupuuni vanhin kirkollisista tiedoista löytynyt henkilö on esiisän veli, kievarinpitäjä Sigfrid Waljackain. Samoin mainitaan 1628 Erick Waljackain, joka lähti Länkipohjaan, ehkäpä pakoon väenottoa. On toki voinut lähteä myös vaimon hakuun. Savolaisen siirtolaisasutuksen mukana 1500- ja 1600-luvuilla, ovat suuret savolaiset sukunimet levinneet myös kauas Savon rajojen ulkopuolelle, Pohjois-Hämeeseen, Pohjois-Karjalaan ja Oulunjärven ympärille. Savolainen uudisasutusta työntyi myös Kainuuseen, Norjaan ja Ruotsin rajalle Värmlantiin, sekä Baltiaan. Suomalaisia siirrettiin myös merten taakse, kun norjalaiset laivasivat heitä pois alueeltaan metsää kaskeamasta ja laittoivat Amerikkaan meneviin laivoihin. Hirsirakentamisessa suomalaiset olivat taitavia ja pidettyjä, mutta metsän poltto kaskimaaksi ei ollut norjalaisille mieleen. Inkerinmaakin on ollut ikivanhaa suomensukuisten kansojen asuma-aluetta. Olojen muuttuessa epävakaiksi, vanha väki pakeni sieltä mm. Moskovan lähelle Tveriin, ja nuoret puolestaan suuntasivat uusille riistamaille. Tyyne Martikaisen keräämän uhriluettelon17 henkilöt eivät välttämättä ole sukua, mutta osa heistä on syntynyt Suomessa ja sukunimi on sama. Tässä Inkerin suomalaisista kootussa surmattujen luettelossa mainitaan neljä Valjakka-sukunimistä henkilöä, jotka ovat syntyneet Leningradin tai Pietarin alueella. Heidät on tuomittu pykälän 58/10, 58/11 tai 59/7 mukaisesti korkeimpaan rangaistukseen ja ammuttu.